Viikon Copa – Szigeti Pinot Noir Rosé Brut 15,78 €

Posted on 01/11/2012 by Copatinto

Kuohuviini-innostus on ollut nousukiidossa Suomessakin jo jonkin aikaa, eikä ainakaan vielä ole ollut nähtävissä minkäänlaisia merkkejä intoilun hiipumisesta. Vaikka kuohupulloja poksautellaankin kiihtyvällä tahdilla, ei tietoisuus niiden monikäyttöisyydestä esimerkiksi ruokajuomina ole lisääntynyt aivan samaan tahtiin. Alkon uutuuksiin ilmestynyt Szigeti Pinot Noir Rosé Brut on erinomainen esimerkki Euroopassa perinteisellä menetelmällä valmistetusta laadukkaasta ja maukkaasta rosé-kuohuviinistä, jonka käyttömahdollisuuksia voi rajoittaa lähinnä pulloa avaavan juipin tilannekohtainen mielikuvitus.

Viikon suositusviinin Pinot Noir-rypäleet ovat kasvaneet rinteillä Neusiedl-järven lähellä Itävallassa, melko lähellä Unkarin raja-aitoja. Viiniä on ensin käytetty terästankeissa, joissa se myös kypsyi 6 kuukautta. Toinen käyminen on tapahtunut perinteisen menetelmän mukaisesti pulloissa 16-22 kuukauden ajan.

Melko intensiivisestä tuoksusta löytyy vadelmaa, metsämansikkaa, punaista viinimarjaa ja taustalla tuntuu seikkailevan myös pieniä määriä paahteisuutta. Kuivassa maussa korostuu tuoksun marjasektori, joka saa mukavasti lisäryhtiä napakasta hapokkuudesta ja tyylikkyyttä loppumakua kohden lisääntyvästä mineraalisuudesta. Pitkässä jälkimaussa on punaisia marjoja ja tyylikästä mineraalisuutta.

Herkullinen Szigeti Pinot Noir Rosé Brut sopii erittäin hyvin aperitiiviksi tai tunnelman kohottajaksi, mutta tasapainoinen, pirteän hapokas ja runsaan marjainen kokonaisuus kampittaa varmasti myös pitkän listan erilaisia kalaruokia ja vaaleita lihoja. (Kuvan © Alko)

Testissä Leiras Albariño 2010

Posted on 22/10/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkkissä jouduttiin jo kaivamaan Pharmaca Fennica esiin, kun nestemäiseen muotoon pakattu Leiras Albariño 2010 saapui tarkempaan syyniin. Hupaisasti kotimaisen lääketehtaan nimeä kantavan espanjalaisen valkoviinin ei kuitenkaan havaittu aiheuttavan minkäänlaisia sivuvaikutuksia, joten tämän Codorniu Groupin tuottaman nesteen tarkempaa farmakokinetiikkaa ei lähdetty selvittelemään sen enempää.

Leiras Albariño tulee Rias Baixasin alueelta, Espanjan Galiciasta ja on valmistettu 100%:sti Albariño-rypäleistä. Kuten aiemmissakin Rias Baixasin Albariño-viinien postauksissa on todettu, vuosikerta 2010 on alueella yleisesti ottaen erittäin hyvä, mutta kylmä talvi ja kevät sekä erittäin kuuma elo- ja syyskuu ovat niistäneet viinien hapokkuutta jonkin verran alaspäin.

Leiras Albariñon tuoksussa on sitruunaa, greippiä, päärynää ja mineraalisuutta. Kuivan ja raikkaan hedelmäisen viinin mausta on löydettävissä tuoksun komponenttien lisäksi melonia ja maun loppuosaan päästäessä mukaan työntyy myös hieman pippurisuutta. Pirteä hapokkuus ryhdittää mukavasti kokonaisuutta, mutta lisähapokkuudesta ei olisi haittaa. Melko pitkä jälkimaku on sitruunainen ja mausteinen.

Leiras 2010 on ihan mukava perustason Albariño ja tuo esiin lajikkeelle tyypillistä aromaaattisuutta suoraviivaisesti ja varmalla otteella. Kokonaisuudesta jää kuitenkin uupumaan annos moniulotteisuutta ja tietynlaista persoonallisuutta. Matalampihappoisella vuosikerrallakin saattaa olla osansa asiaan. Kun pullo Leirasta irtoaa reseptivapaasti Vikingin tax free-myymälästä noin 15 eurolla, ollaan hinta-laatu-suhteen osalta kipurajoilla.

Näissä tunnelmissa Leiras Albariño 2010 kerää Copatinton testipenkistä ihan kelvolliset 3/5 staraa. Maistelin tämän viinin kanssa yrttiöljyllä maustettua kuhaa ja perunamuusia. Kalan omaa makua kunnioittava kokonaisuus pelasi hyvin yhteen viinin kanssa.

Viikon Copa – Don David Malbec Reserve 11,99 €

Posted on 18/10/2012 by Copatinto

Täyteläiset, pehmeät ja lämminhenkiset argentiinalaiset Malbec-viinit tuntuvat miellyttävän monia suomalaisia punaviinien ystäviä. Argentiinalaiset viinintuottajat ovat onnistuneet nostamaan Malbecin isoon rooliin ja tarranneet siihen niin vahvasti kiinni, että moni saattaa uskoa itse lajikkeenkin olevan kotoisin Argentiinasta. Totuus on kuitenkin toinen; Malbec on peräisin Ranskasta, vieläpä alun perin Bordeaux’sta. Kotikonnuillaan Malbec ei ilmeisesti koskaan ole näytellyt kovinkaan suurta roolia ja Ranskassakin tunnetuimmat Malbecit tulevat parinsadan kilometrin päästä Bordeaux’sta, Cahorsin alueelta.

Michel Torino-konsernin Don David Malbec-punkun rypäleet ovat kasvaneet Calchaquiesin laaksossa, Cafayaten alueella. Tämä Saltan provinssiin kuuluva alue on maailman korkeimpia viininviljelypaikkoja, tarhakorkeuksien noustessa jopa yli pariin tuhanteen metriin merenpinnan yläpuolelle. Alueen kivinen maaperä, kuiva ilmasto ja suuret lämpötilavaihtelut luovat kuitenkin ideaaliset olosuhteet viininviljelyyn. Don David Malbecia on kypsytetty 12 kk pienissä amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista puolet ovat olleet uusia ja puolet toista kertaa kierrossa.

Paksuhkon viinin syvän punainen väri taittuu reunoiltaan violettiin. Intensiivisessä ja melko nuorekkaassakin tuoksussa on mm. herukkaa, karhunvadelmaa, tervaa, savua ja nahkaa. Erittäin täyteläinen viini täyttää suun herukalla ja karhunvadelmalla, joita säestävät vahva savuisuus ja mausteisuus. Napakat, mutta melko pehmeät tanniinit nappaavat nopeasti ikeniin kiinni ja hapokkuuskin riittää mukavasti tasapainottamaan todella tuhtia kokonaisuutta. Pitkä jälkimaku on savuinen ja mausteinen.

Argentiinalainen Malbec voi joskus olla kiisselin paksuista ylikypsää sekamelskaa, jossa tuoksuu ja maistuu samaan aikaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Korkeammalla sijaitsevilta tarhoilta saadaan Argentiinassakin sitten sitä selkeämpää ja elegantimpaa tavaraa, jota mielestäni Don David kelvollisesti edustaa. Mistään ohuesta mehusta ei toki tässäkään viinissä ole kyse, vaan rahoilleen saa erittäin täyteläisen vastineen. Näin tuhdin viinin kumppaniksi ei mitään kesäkeittoja kannata keitellä, joten suosittelen virittelemään lautaselle jotain reilun makuista annosta vaikkapa lampaan lihasta. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Kungfu Girl Riesling 2011 14,99 €

Posted on 11/10/2012 by Copatinto

Humoristisia etikettejä riittää viinimaailmassa pilvin pimein. Erityisesti uuden maailman tuottajilta on totuttu näkemään jos jonkinlaisia nimihirvityksiä ja etikettiviritelmiä. Harva kuitenkaan on onnistunut asiassa yhtä hyvin ja tehokkaasti, kuin Kungfu Girl Rieslingin tuottaja Charles Smith. On nimittäin kovin harvinaista, että noin sekunnin mittaisen, pelkän etiketin tuijottamisen jälkeen hymyään pidättelevällä ostajalla on tieto siitä, että kyseinen viini soveltuu hyvin mm. itämaisen keittiön herkuille. Vielä harvinaisempaa on se, että hauskannäköinen etiketti kätkee taakseen laadukasta, herkullista ja mielenkiintoista viiniä. Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että varsin persoonallisen oloinen hra Smith on onnistunut tässäkin asiassa hyvin.

Kungfu Girlin tuoksussa on omenaa, limeä, appelsiininkuorta, mandariinia, nektariinia ja ehkäpä hiukan mineraalisuuttakin. Tuoksun aromimaailmaa toistava puolikuiva maku on melko runsas, mutta samalla hyvin raikas. Reilu hapokkuus tekee kokonaisuudesta todella ryhdikkään ja tasapainoisen. Keskipitkä jälkimaku jättää veden kielelle ja houkuttelee kaatamaan lisää.

Uuden maailman puolikuivissa Riesling-viineissä päästään harvoin siihen jäännössokerin, hapokkuuden ja muiden komponenttien harmoniaan, mihin esimerkiksi Saksassa, Ranskan Alsacessa tai vaikkapa Itävallassa pystytään. Charles Smith on kuitenkin onnistunut työssään melkoisen mukavasti. Kungfu Girl Rieslingiä on jo ehditty latomaan myymälöiden hyllyille siinä määrin ansiokkaasti, että voit huoletta suunnata kungfu-tyyliin viuhuvat notkeat raajasi lähimyymälän suuntaan ja noutaa pullon kotiin. Virittele Kungfu Girlin seuraksi vaikkapa itämaiseen tyyliin maustettu katkarapukeitto. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Ferreira Late Bottled Vintage 2007 9,69 € (0,375 l)

Posted on 04/10/2012 by Copatinto

Syksyn umpitylsät sadekelit antavat joskus loistavan syyn nautiskella laadukasta suklaata tai portviiniä, joskus jopa molempia. Suklaasektorilla ehdoton suosikkini on belgialainen Neuhaus, mutta myös kotimaiset alan taitajat Chjoko ja Petris ovat osoittautuneet varsin herkullisiksi tapauksiksi. Suklaan ja viinin yhdistäminen on ollut viime vuosina järisyttävän muodikasta ja olen itsekin onnistunut kokeilemaan koko joukon enemmän ja vähemmän toimivia yhdistelmiä. Viikon Copa suosittelee suklaan kylkeen takuuvarmaa taisteluparia, portviiniiä. Puolikas pullo Ferreira Late Bottled Vintagea sopii tähänkin tilanteeseen oikein mainiosti.

Ferreira L.B.V. 2007:n sisältämät Tinta roriz-, Touriga Franca-, Touriga nacional- ja Tinta amarela-rypäleet tulevat Douron laakson tarhoilta ja varsinainen vinifikaatio on tapahtunut Quinta de Ledan viinitilalla Douro Superiorissa. Tämän jälkeen viini on siirretty kypsymään Vila Nova de Gaiaan, missä se on kypsynyt neljä vuotta tammitynnyreissä. Yleensä L.B.V.-tyyppisiä portviinejä ei ole hyödyllistä säilöä tai kellaroida, sillä valtaosan ominaisuudet ovat parhaimmillaan nuorena. Ferreira Late Bottled Vintage 2007:lle on menty lupailemaan joidenkin vuosien mittaista positiivista kehityskaarta, mutta se on iloisesti nautittavissa jo nyt. Muutamilta portviinituottajilta saatujen vinkkien perusteella L.B.V.-pullojen suljentatapa antaa jonkinlaista vihjettä säilytyspotentiaalista. Muovipäällysteisellä ”pikakorkilla” suljetut pullot on syytä juoda pois vauhdilla ja perinteisen mallisella luonnonkorkilla suljetuissa pulloissa saattaa piileskellä annos säilytyspotentiaalia.

Heti korkkauksen jälkeen viini vaikuttaa melko sulkeutuneelta kaverilta, mutta lisäaika lasissa avaa viiniä huomattavasti ja tuoksuun ilmestyy kypsiä herukoita, karhunvatukoita ja paahteisuutta. Runsas ja hedelmäinen maku pitää sisällään kypsää karhunvatukkaa, taatelia ja mausteita. Hapokkuutta löytyy kivasti ja pehmeä tanniinisuuskin tuntuu hieman ikenissä. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkinen ja hiukan pippurinenkin.

Copatinto suosittelee ottamaan viipymättä riittävän määrän hölkkäaskelia kohti lähintä suklaamyymälää ja liittämään samaan reissuun muutama harha-askel lähialkon portviinihyllyn ympäristössä. Tämän jälkeen on enää löydettävä mukava nojatuoli ja asiat alkavatkin olla kunnossa. (Kuvan © Alko)

Testissä Dominio de Tares Cepas Viejas 2008

Posted on 01/10/2012 by Copatinto

Tein keväällä onnistuneen visiitin Tukholman Vinordic-tapahtumaan ja pääsi käymään niin, että Dominio de Taresin punaviini Baltos onnistui miellyttämään makunystyröitäni vallan mukavasti. Oli siis suorastaan pakottava tarve raahata testipenkkiin samalta tuottajalta astetta kovempaa tavaraa. Testipenkkiin aseteltu Dominio de Tares Cepas Viejas 2008 tulee D.O. Bierzon viinialueelta, joka on ollut jo jonkin aikaa mukavassa nosteessa. Erityisesti Mencia-lajikkeesta kyhätyt Bierzon punaviinit ovat ilahduttaneet jo ennestäänkin kohtuullisen iloisia viinisieppoja ympäri maailman.

Mencia on rypälelajikkeena varsin mielenkiintoinen ja se loistaa espanjalaisten lajitovereidensa joukossa mm. poikkeuksellinen hienolla happorakenteella. Mencian hyvien ominaisuuksien lisäksi Bierzon matka laadukkaampien viinien kerhoon on pitänyt sisällään mm. tarhojen sijoittamisen paremmin laatutuotantoon soveltuville alueille sekä satomäärien kontrolloinnin. Laadukkaammissa olosuhteissa Mencia-rypäleet kasvavat paksumpikuorisiksi ja rypäleiden vesipitoisuus jää alhaisemmaksi.

Castilla y Leonin rajamailla sijaitseva Bierzo on ilmastollisesti siirtymätaipale kosteasta ja merellisestä Rias Baixasista kohti mannermaisempaa Castilla y Leonia. Bierzon ilmastossa vältytään näppärästi ympäristön ääriolosuhteilta, kuten esim. Rias Baixasin pahimmalta kosteudelta ja muun Castilla y Leonin äärimmäisiltä lämpötilavaihteluilta.

”Cepas Viejas” viinin nimessä kielii tällä kertaa siitä, että rypälemehu on rutistettu vähintään 60-vuotiaiden Mencia-köynnösten sadosta. Satomäärä on rajoitettu alle 4000 kiloon hehtaaria kohden ja viiniin on valikoitu käsin vain sadon parhaat rypäleet. Kolmen viikon maseraation jälkeen alkoholi- ja malolaktinen käyminen on tapahtunut sekä amerikkalaisissa että ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viiniä on kypsytetty tammessa 9 kuukauden ajan.

Tummanpunaisen viinin väri taittuu reunoiltaan violettiin. Melko intensiivisessä tuoksussa on kirsikkaa, paahteisuutta, suklaata, nahkaa, hentoa mineraalisuutta ja kukkaisuutta. Melko täyteläinen ja moniulotteinen maku toistaa tuoksun aromimaailmaa. Viiniä ryhdittävät varsin tyylikäs hapokkuus ja pehmeä tanniinisuus. Pitkässä ja hienostuneessa jälkimaussa on monivivahteista marjaisuutta ja paahteisuutta.

Vajaan parin kympin hintaluokassa keikkuva Dominio de Tares Cepas Viejas 2008 on erittäin tyylikäs esimerkki Mencian potentiaalista. Viini elää ja kehittyy lasissa kivasti ja pitää mielenkiintoa yllä aina viimeiseen pisaraan saakka. Copatinto täräyttää tiskiin kokonaiset neljä staraa.

Viikon Copa – Esporão Reserva 19,90 €

Posted on 13/09/2012 by Copatinto

Ainakin 2000-luvun puolivälissä vielä Alkon perusvalikoimassa majaillut ja käsittääkseni melko suosittukin Esporão Reserva teki jossain välissä mystisen katoamistempun, jonka suunnitelmallisuudesta tai tarkoitusperistä ei ole tarkempaa tietoa. Monien punaviinisieppojen iloksi samainen tuote teki paluumuuton listoille kuluvan vuoden heinäkuun uutuuksien joukossa, hyvä niin.

Esporão Reserva tulee Portugalin Alentejosta, jonka profiili viinialueena on ollut jo jonkin aikaa mukavassa noususuhdanteessa. Alentejon ilmasto on sekoitus välimerellisyyttä ja mannermaisuutta. Kesäisin on kuivaa ja kuumaa, mutta toisaalta tämänkin viinin kotitarhoilla Reguengosissa on talvella suhteellisen kylmää. Hyvin kuivuutta kestävä Trincadeira-lajike on viljelijöiden suosiossa ja yleinen tapa tehdä punaviiniä on blendata sitä Aragonezin kanssa. Ja kuinka ollakaan, näin on toimittu myös Esporão Reservan kohdalla. Pullon sisällöstä vastaavat Aragonez (40 %), Trincadeira (40 %), Cabernet Sauvignon (10 %), Alicante Bouschet (10 %). Viiniä on kypsytelty vuoden verran tammessa ja pulloissa toinen mokoma. Vain kolmannes käytetyistä tammitynnyreistä on ollut uusia.

Tummanpunaisen viinin tuoksussa on paahteisuutta, tummaa kirsikkaa ja karhunvatukkaa. Täyteläisessä maussa on kypsiä tummia kirsikoita, karhunvatukkaa, paahteisuutta ja mausteisuutta. Pehmeä tanniinisuus ja sopivan napakka hapokkuus tasapainottaa runsasta makumaailmaa. Pitkä jälkimaku on mausteinen.

Esporão Reserva on viihtynyt meillä hyvin runsasmakuisten lihapatojen seurassa, enkä näe mitään erityistä syytä miksei sitten viihtyisi teilläkin. (Kuvan © Alko)

Testissä Monte Xiabre Albariño 2011

Posted on 09/09/2012 by Copatinto

Syyskuisena lauantaina päin pläsiä lätisevä raekuuro oli siinä määrin mieltä ylentävä kokemus, että oli suorastaan pakko näpytellä tänne blogiin muutama rivi jostain kesäisestä valkoviinistä. Palataanpa siis kesän Albariño-testeihin ja erääseen lähestulkoon helteiseen kesäpäivään. Testipenkissä pääsi nimittäin pyörähtämään Maior de Mendozan Monte Xiabre Albariño 2011. Kyseinen maataloustuote tulee olemaan hyvin suurella todennäköisyydellä testipenkin edullisimpia Rias Baixasin Albariñoja, sillä sakemannilandiassa pullo kurittaa lompakkoa viiksikarvaa vaille kympin verran. Halpaa kuin saippua ja kaiken lisäksi paremman makuista?

Raekuuron hyydyttämät silmäni eivät onnistuneet löytämään varmaa salapoliisitietoa valmistukseen käytettyjen rypäleiden tarhasijainneista, mutta jäätävän looginen arvaukseni on Val Do Salnés. Eikä suinkaan vähiten siksi, että tietojeni mukaan tuottajan tarhat sattuvat sijaitsemaan juuri siellä. Rypäleet on onnistuttu keräämään yli 30-vuotiaista köynnöksistä ja valmistusprosessi on sisältänyt mm. 3 kk:n sakkakypsytyksen, jonka tarkoituksena on mm. voimistaa viinin makuominaisuuksia.

Uskaltaisin väittää tuoksusta löytyvän sitruunaa, ananasta, kiiviä ja mineraalisuutta. Mineraalisuudessa on mukana yllättävän vähässä määrin Rias Baixasille tuttua merellistä twistiä, mikä on toki selkeä pettymys. Kuivassa ja melko runsaassa maussa on reilun sitruunaisuuden lisäksi pippurista mausteisuutta. Pirteä hapokkuus pitää viinin rungon nätisti ryhdissä ja keskipitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaisen ja mausteisen tunnelman.

Monte Xiabre Albariño 2011 on hyvän perustason edustaja sarjassaan ja hinta-laatusuhteen oivallisuus saattaa aiheuttaa voimakastakin rypistelyä kilpailijoiden otsanahkoissa. Kokonaisuus jää kuitenkin hieman yksioikoiseksi ja yllätyksettömäksi, joten terävimmän Albariño-kärjen suorituksiin on vielä matkaa. Ruokapuolella Monte Xiabre pelaa varmaa peruspeliä monenlaisten kala- ja äyriäisruokien kanssa.

Copatinto paukauttaa Monte Xiabre Albariñolle ihan kelvolliset 3/5 staraa.

Viikon Copa – Monteagvdo Oloroso 7,48 € (0,375 l)

Posted on 30/08/2012 by Copatinto

Iltojen viiletessä ja syksyn kolkutellessa takaovella, sopii ruokapöytään sovitella lämmintä sienikeittoa. Ahkera samoilija löytää pienellä vaivalla sopivan määrän terveydelle vaarattomia sieniä ihan lähimetsistäkin. Metsien ulottumattomissa pysyttelevät kansalaiset voivat toisaalta ruuvailla koordinaattejaan lähimmän torin suuntaan tai käydä kiskomassa hyvin varustellun lähikaupan oven ripaa sienisaaliin toivossa. Kun sienikeittoon lorauttaa riittävästi kermaa ja tilkan kuivaa sherryä, on lopputuloksen ryssiminen käytännössä mahdotonta. Samaista sherryä voi kaadella laseihin myös ruokapöydässä. Viikon Copa suosittelee näihin jaloihin tarkoituksiin kuivaa Delgado Zuletan Monteagvdon Olorosoa.

1744 perustetun perustetun Delgado Zuletan Monteagvdo Oloroso on valmistettu Palomino-rypäleistä ja sitä on kypsytelty 12 vuoden ajan tammitynnyreissä. Niinpä viini onkin saanut upean meripihkanruskean värin.

Melko intensiivisessä tuoksussa on paahdettua pähkinää, kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta. Kuiva maku seuraa tuoksun aromeja ja tuntuva hapokkuus pitää rungon hyvässä ryhdissä. Pitkähkö jälkimaku jättää suuhun paahteisuutta, rusinaa, pähkinää ja mineraalisuutta.

Kipitä ihmeessä lähimetsään hyödyntämään jokamiehenoikeuksiasi ja kanna reilu sienisaalis kotiin. Samalla reissulla voit kaapata lähialkosta pullollisen Monteagvdo Olorosoa. (Kuvan © Alko)

Testissä Laurent Miquel Saga Pegot 2007

Posted on 26/08/2012 by Copatinto

Lomailin keväällä muutamia päiviä Languedocin ja Rousillonin alueilla. Tarkoituksena oli kevätauringossa rentoutumisen lisäksi saada edes jonkinlaista kuvaa eri alueiden maastoista ja maaperistä. Puolivallattomasti laaditun matkasuunnitelman yksi lukkoon lyödyistä kohteista oli Laurent Miquelin Cazal Viel Saint-Chinianin alueella. Vuokrakotteron nokka suunnattiin tähän kohteeseen juurikin siksi, että maaliskuun Pro Wein-tapahtumassa maistamani Laurent Miquelin Bardou Saint Chinian 2007 pisti sukat spinnaamaan tennareissa oikein huolella.

Matka Carcassonnesta läpi Minervoisin on yhtä loputtoman tuntuista viinitarhaa, joten maisemissa ei ole ainakaan viinifriikillä valittamista. Hyvinkin mielenkiintoisesta ja pienien kylien umpikujia suosivasta navigaattoriopastuksesta huolimatta Cazal Viel löytyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti. Moikkailtuani aikani tilan elukoita, maistelin toki koko tarjolla olleen viinirepertuaarin läpi. Valkoviineistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Condrieu–tyyliä mukaillen valmistettu Viognier. Punaviinit eivät nytkään tuottaneet pettymystä ja sukissa oli jälleen havaittavissa sen verran liikehdintää, että muutama pullote oli kaapattava mukaan. Yksi kotiin asti raahatuista pulloista oli Faugèresin alueelta tuleva, vajaan parin kympin hintainen Saga Pegot 2007. Kaappasin tilalta neljänneksi viimeisen pullon kyseistä vuosikertaa ja mikäli matkalaukun mittasuhteet olisivat antaneet periksi, olisin toki napannut koko kvartetin mukaani.

Syrah-lajikkeesta valmisettu Saga Pegot tulee siis Laurent Miquelin Faugèresin tarhoilta, jotka suuntautuvat etelään ja ovat kuivalla alueella. Näin ollen tarhoilla tarvitaan hyvin vähän kemiallisia käsittelyjä. Saint Chinianin itäpuolella sijaitsevan Faugèresin maaperässä on runsaasti liuskekiveä, joka on havaittavissa viineissä mm. tietynlaisena mineraalisuutena. Viiniä on kypsytetty 14 kk:n ajan sekä uusissa että toisessa kierrossa olevissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Hyvin tumma ja hieman reunoiltaan violettiin taittuva väri kertoo vähintään sen, ettei ainakaan uutosasioissa ole paukkuja säästelty. Nokkaan työntyy moniulotteinen ja hieman kehittynytkin tuoksu, josta on löydettävissä kypsien tummien marjojen, savun, kahvin ja lihaisuuden lisäksi erittäin kiehtovaa mineraalisuutta. Viinissä on erittäin tuhti rakenne ja tuoksun komponentteja seuraileva maku on todella täyteläinen. Napakassa vireessä oleva tanniinisuus nappaa mukavan puristusotteen ikenistä. Pitkä jälkimaku on moniulotteisen mausteinen. Viini on dekantoituna nautittavissa jo nyt, mutta siitä löytyy selkeästi potentiaalia muutaman vuoden kypsytykseenkin.

Saga Pegot 2007 on niin maukas viini, ettei sen toivoisi loppuvan koskaan. Jatkuva sukkien jaloissa pyöriminen on kuitenkin melko kiusallista, joten lienee asiallista, että tästäkin pullosta löytyy pohja. Copatinto päräyttää Saga Pegotille täydet viisi staraa ja suosittelee lämpimästi tutustumaan ko. tuottajan viineihin.

COPATINTO

Viinien asiantuntija