Testissä Hewitson The Mad Hatter Shiraz 2009 34,90 €

Posted on 13/08/2012 by Copatinto

Onnistuin tässä kesän aikana karkaamaan hetkeksi mökkimaisemiin järven rannalle ja kävi niin onnellisesti, että sain hankittua mukaan suhteellisen reilun määrän ensiluokkaista härän entrecôtea. Tilanteeseen oli toki syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella ja viinikaapista tarttui mukaan parin muun pullotteen lisäksi australialaisen Dean Hewitsonin The Mad Hatter Shiraz 2009. Asiaankuuluvan laituritissuttelun ja taidokkaan grillin sytytysnappulan painamisen jälkeen oli kasassa riittävät syy- ja motivaatiotekijät Copatinton testipenkin pystytykseen.

Mad Hatter tulee Australian McLaren Valen alueelta, Adeleiden eteläpuolelta, rannikon tuntumasta. McLaren Vale on ehkä vähän turhaankin jäänyt aussien Shiraz-viineissä Barossan varjoon, sillä alueelta tulee varsin laadukasta tavaraa. Testiviinin rypäleet ovat peräisin yhdeltä viinitarhalta, noin 45-vuotiaista köynnöksistä. Mad Hatteria kypsytettiin sakkoineen 21 kuukauden ajan uusissa ja tarkkaan valikoiduissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Myös tynnyreiden paahtoasteet sovitettiin tarkkaan juuri kyseiselle viinille sopiviksi. Mad Hatter-nimi juontaa juurensa Dean Hewitsonista käytettyyn ”Hatter”-lempinimeen ja ”Mad”-liitteen kerrotaan taas viittaavan samaisen herran muuhun olemukseen ja luonteeseen.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, karhunvadelmaa, savua ja lihaisuutta. Täyteläinen maku täyttää suun tummalla ja mausteisella marjaisuudellaan ja lisäksi siihen hyökkää mukaan savupekonia. Sopivan pirteä hapokkuus tasapainottaa vahvaa kokonaisuutta ja pehmeät tanniinit nappaavat juuri sopivasti ikeniin kiinni. Pitkä jälkimaku on savuisen mausteinen. Lähes kahden vuoden tammikypsytys huomioiden, tammi on integroitunut muuhun kokonaisuuteen poikkeuksellisen hyvin.

Mad Hatter on erittäin laadukas ja tasapainoinen McLaren Valen Shiraz. Toki laatua sopii odottaakin, kun hintalapussa lukee hippasen alle 35 euroa. Viini toimi täydellisesti grillatun entrecôten kaverina ja loikkasi suorituksellaan tämän kesän grilliviinien terävimpään kärkeen. Copatinto täräyttää Mad Hatterille huikeat 4,5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Coto de Gomariz 2011 14,19 €

Posted on 09/08/2012 by Copatinto

Olen ollut suorastaan positiivisesti yllättynyt viime kuukausien aikana tapahtuneista Espanja-sektorin lisäyksistä Alkon valkoviinivalikoimissa. Olemme saaneet taputella pikkuisia kätösiämme yhteen mm. perusvalikoimaan ilmestyneiden Godellojen ja tilausvalikoimaan tulleen huipputason Albariñon ansiosta. Viimeisimpänä ilonaiheena on perusvalikoiman persoonallinen uutuusvalkoviini noususuhdanteessa olevalta viinialueelta. Tämän viikon suositusviini tulee luoteisesta Espanjasta, Ribeiron viinialueelta, joka on Rias Baixasin sisämaan puoleinen naapuri. Viini on valmistettu alueen alkuperäislajikkeista, sisältäen seudun ykköslajiketta Treixaduraa (70%) ja sen lisäksi Godelloa (15%), Albariñoa 10%) ja Loureiraa (5%). Coto de Gomariz on valmistettu terästankeissa, joissa sitä on myös kypsytetty 6 kk:n ajan.

Viinin tuoksusta löytyy omenaa, greippiä, aprikoosia, sitruunaa. Kuivassa ja runsaan täyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi esillä reilua yrttisyyttä sekä hieman savuisuutta tai tuhkaisuutta. Raikas hapokkuus tasapainottaa erittäin runsasta ja konsentroitunutta pakettia. Erittäin pitkä jälkimaku on yrttisen sitruksinen.

Lienee selvää, että Coto de Gomariz ei tule olemaan täyteläisen ja konsentroituneen makunsa sekä korkean alkoholipitoisuuden (14%) vuoksi joka jampan seurusteluviini ja itse asiassa pelkkään lipittelyyn en sitä suosittele lainkaan. Kyseessä on kuitenkin erittäin persoonallinen ja laadukas valkkari todella mielenkiintoiselta alueelta. Huolehdi viinin riittävästä viilennyksestä ja tarjoile se vaikkapa ruisjauhoissa pyöriteltyjen ja voissa paistettujen muikkujen kaverina. On mielenkiintoista jäädä seuraamaan nousevatko Ribeiron valkkarit tulevaisuudessa haastamaan naapurialuettaan maineen ja kunnian määrässä. (Kuvan © Alko)

Testissä Pazo Barrantes Albariño 2010

Posted on 06/08/2012 by Copatinto

Testipenkin Albariñotestejä päästiin taas jatkamaan, kun testiin valikoitui Pazo Barrantesin Albariño vuodelta 2010. Olosuhteissa ei ollut pahemmin valittamissa, sillä lautaselle oli päätymässä valkosipuliöljyssä tiristettyjä tiikerikatkarapuja, risottoa ja kotipihan yrtteihin peiteltyä lohta. Rioja-jätti Marques de Murrietan omistuksessa olevan Pazo Barrantesin tarhat sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa ja pullon hankkiminen keventää lompakkoa esim. Espanjassa tai Saksassa alle 15 euroa. Monopolimyymälämme hyllyjen lomassa tämän pullon nimeä on turha huudella. Alan mediassa on huomioitu 2010-vuoden Pazo Barrantes Albariñoa mm. siten, että Jancis Robinsonilta on lohjennut 16,5/20 pistettä, Wine Advocate:lta 90/100 pistettä ja Guia Peñín on heltynyt 92/100 pisteen arvioon.

Aiemmissa Rias Baixasin viinien postauksissa näillä sivuilla on jo onnistuttu käsittelemään suorastaan häikäilemättömän pinnallisesti alueen, rypälelajikkeen ja kyseisen vuosikerran yleispiirteitä, joten lienee kohtuullista säästää lukijaa näiltä saarnoilta tällä kertaa ja siirrytään suoraan asiaan.

Keltavihreän viinin tuoksu on alkumetreillä varsin hillitty ja pidättyväinen, mutta hetken hengittely tekee tehtävänsä ja tuoksun avautuessa siitä erottuu greippiä, päärynää, sitruunaa sekä Albariñolle tyypillistä merellistä tuulahdusta. Kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi mausteisuutta, yrttisyyttä sekä jonkin verran mineraalisuutta. Maussa jään kyllä tällä kertaa kaipaamaan tietynlaista syvyyttä erityisesti keskipaletille. Eloisa ja pehmeä hapokkuus pitää viinin ryhdissä ja hyvässä tasapainossa. Kohtalaisen pitkä jälkimaku jättää suuhun mausteisen ja mineraalisen tunnelman.

Kokonaisuus on tyylikkään tasapainoinen, siitä ei päästä mihinkään. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta on löydettävissä, joskin hieman odotuksia hillitymmin. Sinänsä tyylikkään mausteinen ja mineraalinen jälkimaku ei pituudessaan aivan yllä parhaimpien kilpakumppaneiden tasolle. Viini selätti ruokapöydässä valkosipuliset tiikerikatkaravut ja risoton leikiten ja tyylillä. Reilusti yrttinen ja rasvainen lohi taas tuntui ajoittain ajavan viinin yli. Näiden kokemusten perusteella suosittelisin pysymään tämän viinin kanssa esim. maltillisemmin maustettujen rapu- ja äyriäisruokien sekä vaaleiden kalojen parissa.

Copatinto pamauttaa Pazo Barrantes Albariño 2010:lle 3,5/5 staraa.

Viikon Copa – Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010 19,91 €

Posted on 26/07/2012 by Copatinto

Rapuaika on taas koittanut ja pääsemme viettämään todellista laatuaikaa saksiniekoista notkuvien pöytien ääreen. Viinin valitseminen kotimaisen rapupöydän puhtaille ja raikkaille mauille on suhteellisen helppoa, mutta täysin summittaisilla valinnoilla harvoin onnistutaan. Sauvignon Blanc on aromaattinen rypälelajike, josta valmistetut viinit sopivat pohjoismaiseen rapupöytään erinomaisesti. Itse välttäisin kuitenkin uuden maailman voimakkaan aromaattisia ja trooppisella hedelmällä täyteen ladattuja SB- viinejä, sillä ne jyräävät tylysti rapupöydän hienot maut alleen. Sen sijaan kohdistaisin vakaat katseet ja hartaat mietteet Ranskan Loireen, mistä tulee raikkaita, hillityn elegantteja ja erittäin tasapainoisia Sauvignon Blanc-viinejä. Kun rajaa Alkon perusvalikoiman tarjonnan Sauvignon Blanc-rypäleeseen ja kohdistaa vielä aluevalinnan Loireen, on mikä tahansa listalla näkyvistä viineistä hyvä valinta. Oma valintani näistä ja samalla Viikon Copa on Pouilly-Fumén alueelta tuleva Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010.

Suositusviinin tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti herukan lehteä, karviaista, sitruunaa ja hiukan mineraalisuutta. Kuiva ja tyylikkään hedelmäinen maku on raikkaan hapokas ja tuoksun komponenttien lisäksi siihen liittyy yrttisyyttä. Pitkässä jälkimaussa on tyylikkäästi yrttejä ja hedelmää.

Tämä tyylikäs ja tasapainoinen viini sopii loistavasti rapupöydän juhlistajaksi ja on sen verran herkullista tavaraa, että sitä nauttii hymyssä suin ihan sellaisenaankin.

Testissä Braida di Giacomo Bologna ”Il Bacialé” 2010

Posted on 23/07/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkin kesässä on vietetty vähintäänkin mielenkiintoisia hetkiä. Penkkiin on aseteltu monenlaisia nesteitä, vähintään yhtä monenlaisin lopputuloksin. Aika iso osa testiviineistä on ollut sen verran tasapaksua tavaraa, että kirjoitusmotivaatiota ei ole pahemmin löytynyt. Onneksi joukkoon eksyy välillä myös näitä mielenkiintoisempia tapauksia.

Piemonte on itselleni yksi niistä mielenkiintoisimmista viinialueista Italiassa. Kaikkialla tunnettujen Barolojen ja Barbarescojen lisäksi alueelta löytyy monenlaisia ”altavastaajia”, jotka saattavat yllättää laadullaan ja persoonallisuudellaan milloin tahansa. Tällä kertaa testipenkkiin ruuvailtiin Braida di Giacomo Bolognan Il Bacialé-punaviini mielenkiintoiselta Monferraton alueelta. ”Il Bacialé”-termin kerrotaan viittaavan menneiden aikojen ”parittajaan”, joka järjesteli aatelissukujen avioliittoja. Nimen on pähkäilty symbolisoivan, kuinka Barbera-lajike naitetaan muille blendikumppaneilleen täydellisesti. Tosin tarkkaavaisimmat havaitsevat jo viimeistään hetken kuluttua, että tässä tapauksessa Barberalla on useita kumppaneita, joten jonkinasteiseksi moniavioisuudeksi tämä on tulkittava?

Monferraton alue sijaitsee Italian Piemontessa, hieman Torinon itäpuolella. Monferraton DOC-alue on ainakin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se sallii surutta ja sääntöjensä puitteissa useiden ranskalaisperäisten lajikkeiden sekoittamisen italialaisiin lajikkeisiin. Pikemminkin voitaisiin vääntää asia niin, että alue on nimenomaan tunnettu näistä perus-piemontelaisia ja ranskalaisperäisiä lajikkeita sekoittelevista viineistä. Tähän testipunkkuun on saatu sekoiteltua Barberan (60%) lisäksi, Pinot Noiria (20%), Cabernet Sauvignonia (10%) ja Merlotia (10%). Onkohan missään muualla maailmassa samanlaisia yhdistelmiä käytössä? Viinin alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa ja malolaktinen käyminen puutynnyreissä. Vuoden mittainen kypsytys on hoidettu osittain isoissa puusammioissa ja osittain pienissä tammitynnyreissä. Punkkua on vielä tämän jälkeen lepuutettu pulloissa puolen vuoden ajan.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, mustaherukkaa sekä savuista tammisuutta. Viinissä on 14,5% alkoholia ja se tuntuu jonkin verran nokassa, joskaan ei kovin häiritsevästi. Melko täyteläisessä maussa toistuvat tuoksun komponentit, joiden lisäksi mukaan tulee hiukan puolukkaa ja karpaloa. Tammisuus on vahvasti läsnä ja tuo korkean alkoholipitoisuuden kanssa jonkin verran karheutta paletin loppuosaan. Viinistä on tunnistettavissa selkeästi Barberalle tyypillinen reilu hapokkuus. Pehmeä tanniinisuus antaa mukavasti potkua kokonaisuuteen. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja aavistuksen karhea.

Il Bacialé ei tällä kertaa onnistu saamaan aikaan täydellistä naimakauppaa, mutta tylsä tai huono viini se ei missään nimessä ole, päinvastoin. Siitä löytyy mukavasti persoonallisuutta ja mukana oleville lajikkeille tyypillisiä vahvuusalueita. Punkku viihtyi mallikkaasti sienirisoton ja paahdetun härän ulkofileen seurassa. Copatinto täräyttää testiviinille täydet kolme staraa, miinukset johtuvat lähinnä pienestä karheudesta maussa ja aavistuksen levottomasta kokonaisuudesta. Il Bacialé löytyy Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoissa hieman päälle parin kympin pullohintaan ja Superiorelta muutamia euroja edullisemmin.

Viikon Copa – Balthasar-Ress “Von Unserm” Rheingau Riesling Trocken 2010 13,94 €

Posted on 19/07/2012 by Copatinto

Jos kuluvan kesän säätiedotukset ovat saaneet pääkopan sisälämpötilat kiehumispisteen tuntumaan ja pelihousutkin on lähestulkoon revitty, lienee paikallaan rauhoittaa tilannetta lasillisella hapokasta Rieslingiä. Tällä viikolla Copatinto suosittelee pitkäripaisen perusvalikoiman uutuutta Saksan Rheingausta. Balthasar-Ress ”Von Unserm” Riesling Trocken on tervetullut lisä perusvalikoiman jopa huolestuttavan aneemiseen Rheingau-sektoriin. Noin 50 km Frankfurtista länteen sijaitseva Rheingau on yksi menestyneimmistä ja kuuluisimmista viinialueista Saksassa. Alueella viljelyalaa dominoi luonnollisesti Riesling noin 80 %:n osuudella. Rheingaun Rieslingit ovat pääosin kuivia ja esim. alkoholipitoisuus nousee Moselin lajitovereita korkeammalle. Von Unserm Riesling Trockenin rypäleet tulevat eri tarhoilta Hattenheimin ja Rüdesheimin seutuvilta ja viini käytettiin villihiivoilla terästankeissa.

Heti korkkauksen jälkeen viinissä esiintyy ko. viinityyliin kuuluvaa pienen pientä pirskahtelua, joka häviää, kun viiniä pyörittelee hetken lasissa. Pirteän raikkaassa tuoksussa on vihreää omenaa, sitruunaa, limeä ja mineraalisuutta. Kuiva ja erittäin hapokas maku tuo esiin omenaa, sitruunaa ja limeä. 9g/l jäännössokeria tasapainottaa reilua hapokkuutta mukavasti ja tuo syvyyttä rakenteeseen. Kohtalaisen pitkästä jälkimausta löytyy sitruunaa ja limeä.

Käy kaappaamassa tämä hapokas ja pirteä Riesling lähialkosta kainaloon ja keittele seuraksi vaikka limellä ja korianterilla maustettu kala- tai katkarapukeitto. (Kuvan © Alko)

Testissä Pazo Señorans Albariño 2010

Posted on 15/07/2012 by Copatinto

Testipenkkiin raahattiin hiljattain Pazo Señoransin Albariño vuodelta 2010. Tällä erää ajoitus oli tavanomaista paremmin kohdallaan, sillä samainen pullote näyttää pölähtäneen pari viikkoa sitten Alkon tilausvalikoimaankin. Pullon hankintaprosessin voidaan todeta vähentävän tilisi saldoa Alkon tilausvalikoiman kautta toteutettuna 21,50 € ja esim. Viking Line kauppaa myymälöissään tätä valkkaria noin 14 €:n hintaan.

Pazo de Señoransin tilukset sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa. Tuottajaa pidetään suuressa arvossa ja tilan viinit ovat saaneet huippuarvioita ympäri maailman, vuodesta toiseen. Mainittakoon mm. se, että Guia Peñín on antanut vuoden 2010 Pazo Señorans Albariñolle 92/100 pistettä.

Rias Baixasin vuosikertaa 2010 on yleisesti ottaen pidetty erittäin hyvänä, joskin kylmän talven ja kevään sekä erittäin kuuman elo- ja syyskuun jäljiltä viinien hapokkuus saattaa olla hieman totuttua alhaisempi. Lopputuloksena syntyvän viinin laatuun ja ominaisuuksiin vaikuttavat kuitenkin niin monenlaiset tekijät, että vuosikertojen laatuarvioiden suoraa yhdistämistä yksittäisten viinien laatuun ja ominaisuuksiin on syytä välttää.

Pazo Señorans Albariñon melko intensiivisestä tuoksusta löytyy sitruunaa, greippiä, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Kuivan viinin moniulotteisessa mausta löytyy sitruunaista hedelmäisyyttä, raikasta omenaa, mausteisuutta sekä tyylikästä mineraalisuutta. Hapokkuutta on melko reilusti, mutta se on enemmänkin pehmeän sitruunaista, kuin teräksisen viiltävää. Pitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaa, mausteita ja mineraalisuutta.

Kokonaisuus on varsin tyylikäs ja tasapainoinen. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta, sitrushenkistä hedelmäisyyttä ja tyylikästä mineraalisuutta löytyy kiitettävästi. Viini pysyy tiukasti omassa roolissaan, eikä yleisöä kosiskelevaa tutti frutti-meininkiä ole havaittavissa. Hapokkuus kantaa muun kokonaisuuden hyvin, joskin pieni lisä sillä sektorilla toisi viiniin vielä lisää ryhtiä ja eloisuutta.

Copatinton testipenkistä Pazo de Señoransin Albariño 2010:lle irtoaa vahvat 4/5 staraa. Pieni lisäruiske happorakenteeseen olisi todennäköisesti johtanut viiteen staraan. Rias Baixasin Albariñot nauttivat tunnetusti merellisten ruokien seurasta ja myös kotimaiset järvikalat ovat hyviä valintoja tämän viinin seuraksi.

Viikon Copa – Becker-Steinhauer Riesling Sekt Extra Trocken 13,89 €

Posted on 11/07/2012 by Copatinto

Viileä alkukesä pisti meidät odottamaan tänä vuonna hieman pidempään, mutta nyt voitaneen vihdoin todeta parhaimman mansikka-ajan koittaneen. Naputtele siis navigaattoriisi lähimmän mansikkatilan tai toripaikan koordinaatit ja käy lunastamassa itsellesi sopivan kokoinen kuorma kotimaisia mansikoita. Samalla reissulla voit sitten kätevästi eksyä paikalliseen handeliin kuohuviiniostoksille. Kuohuviini ja mansikat ovat tunnetusti loistava tutkapari ja tällä kertaa suosittelen nauttimaan mansikat Rieslingistä valmistetun, melkein kuivan saksalaisen kuohuviinin kanssa.

Becker-Steinhauer Riesling Sekt Extra Trockenin rypäleet ovat kasvaneet Mosel-joen rinteillä, Zeltingenin ja Braunebergin välillä sijaitsevilla tarhoilla. Viini on valmistettu ns. siirtomenetelmällä, jossa toinen käyminen tapahtuu samppanjamenetelmän tavoin pulloissa. Tämän päätyttyä pullojen sisältö kuitenkin siirretään kaikkinensa tankkiin, josta viini sitten suodatetaan ja viimeistellään myyntipulloihin.

Hieman vihertävän, kullankeltaisen viinin tuoksussa on vihreää omenaa, sitruunaa, hunajaa ja mineraalisuutta. Lähes kuivasta ja runsaasta mausta on helposti löydettävissä tuoksun elementit. Viini on kuohuviiniksi poikkeuksellisen runsas ja konsentroitunut. Pienet kuplat muodostavat elegantin moussen ja reilu hapokkuus keventää rakennetta mukavasti. Viini jättää melko pitkän, hedelmäisen ja tyylikkään mineraalisen jälkimaun.

Varmuuden vuoksi todettakoon vielä, että tämän maukkaan riesling-kuohuviinin nauttiminen onnistuu hätätapauksessa ilman mansikoitakin! (Kuvan © Alko)

Testissä Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007

Posted on 08/07/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkissä ei ole viime aikoina tehty näkö- tai kuulohavaintoja Bordeauxin viineistä. ”Porvoolaiset” eivät ole yleensä tarjoilleet kovinkaan jäätävää vastinetta ainakaan minun rahoilleni, joten olen onnistunut kohdistamaan euroni muualle. Alkon tuupattua Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007:n perusvalikoimasta poistolistalle, päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua ”porvoolaista” kaulasta ja sujautin pullon ostoskassiin.

Chateau Gressier sijaitsee Grand Pujeauxin kylässä, Moulis-en-Médocissa. Naapurina asustelevan ja huomattavasti kuuluisamman Chateau Chasse-Spleenin omistajat ostivat Chateau Gressierin vuonna 2003, tarkoituksenaan lähinnä kasvattaa Chasse-Spleenin tuotantokapasiteettia. Cru Bourgeois supérior-luokkaan kuuluva Chateau Gressierin brändi kuitenkin säilytettiin ja sen alla myydään viinejä edelleen.

Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 sisältää etiketin mukaan 50% Cabernet Sauvignonia ja 50% Merlotia. Viini on kypsynyt tammessa 12-18 kk ja 40% tynnyreistä on ollut uusia. Punkulle annettiin tunti aikaa hengitellä dekantterissa ennen ensimmäistä maistamista.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi herukkaa, kirsikkaa ja setripuuta. Hetken päästä voimakas tammisuus tunkee eturiviin oikein urakalla ja aiemmin havaittu elegantti setripuun aromi hukkuu taustalle. Onneksi ylilyövä tammisuus tasoittuu selkeästi parin tunnin lisähengittelyn myötä. Maussa Cabernet Sauvignonin herukkaisuus vie suoraviivaisella otteella ja Merlot lähinnä vikisee vieressä. Mausta löytyy herukan lisäksi kirsikkaa, hieman luumua ja reilusti tammea. Täyteläinen ja kohtuullisen hedelmäinenkin maku peittyy ajoittain hieman puisen ja karhean tammisuuden alle. Tanniineja löytyy reilusti ja niissäkin on havaittavissa lievää puisuutta. Reilu hapokkuus pitää tiukan ja varman otteen viinin ryhdistä koko matkan ajan. Melko pitkä jälkimaku on lähinnä hapankirsikkainen ja tamminen.

Reilun parin kympin hintainen Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 on selkeäpiirteinen ja suoraviivainen Medocin punkku, jonka maussa häiritsee pieni puisuus. Kokonaisuudessa Cabernetin vahva herukkaisuus ja tammi pullistelevat hauiksiaan, muiden osatekijöiden jäädessä mitättömämpään sivurooliin. Tammisuus saattaa integroitua viiniin paremmin lisäkellaroinnin myötä, mutta nyt nautittuna viini vaatii ehdottomasti reilua ilmaamista ja medium-kypsää tummaa lihaa. Copatinto pläjäyttää tälle punkulle 3/5 staraa.

Viikon Copa – Terres de Berne Rosé 2011 14,98 €

Posted on 05/07/2012 by Copatinto

Viikon copa suosittelee tekemään kesäkassin tilajärjestelyt siihen malliin, että vapaata tilaa löytyy pullolliselle roseeviiniä. Raikas ja viileä rosé sopii nimittäin aurinkoiseen kesäpäivään, kuin se kuuluisa nenä siihen lähes yhtä kuuluisaan päähän. Eteläisessä Euroopassa roseeviinien kulutus on aivan eri sfääreissä verrattuna meikäläisten tilastolukemiin. Hesarikin tiesi hiljattain kertoa roseeviinien löytävän suomalaisten viinilaseihin varsin nihkeästi. Nyt on juuri oikea hetki muuttaa tilastolukemia tai vähintään pyyhkiä aivojen roseeviinisektorista pois mielikuvat makeista ja esanssisista marjapommeista. Chateau de Bernen Terres de Berne Rosé 2011 tarjoaa siihen mukavan raikkaan mahdollisuuden.

Terres de Berne Rosé 2011 on kotoisin Lorguesista, Ranskan Provencesta. Viini on valmistettu ”fifty-fifty”-jaolla Grenache ja Cinsault-rypäleistä. Hillityn tyylikkäästä tuoksusta löytyy mansikkaa ja sitruunaa. Kuiva maku seuraa elegantisti tuoksua ja lisää siihen pienen annoksen mausteisuutta. Tällä kertaa palettia ei räjäytellä millään yliampuvilla hedelmäpommeilla. Viinissä on melko kivasti hapokkuutta ja tyylikkään marjainen jälkimaku yltää oikein mukavaan pituuteen.

Terres de Berne on tasapainoinen ja raikas roseeviini, joka sopii niin kuuman kesäpäivän raikastukseksi kuin ruokapöytäänkin. Roseeviinin yhdistäminen ruokaan on helppoa kuin heinänteko; melkeinpä kaikki käy, joten rohkeasti vaan kokeilemaan. Roseeviinit kannattaa nauttia reilusti viilennettynä, tuottaja suosittelee tätä vinkkua tarjoiltavaksi kuuden asteen lämpötilassa. Tämä viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta kesäaikaan myymälöiden hyllyihin on nosteltu tilausvalikoimankin roseepulloja, joten rohkea ja reipas pistäytyminen lähipuulaakiin saattaa tuottaa toivotun tuloksen.

COPATINTO

Viinien asiantuntija