Valkoinen Bordeaux nautinnollisessa vaiheessa – Chateau Couhins Blanc 2001

Viinikaapin uumenissa hillottuja pulloja korkkaillessa toivoisi monesti osuvansa kunkin viinin oletettuun parhaaseen kehitysvaiheeseen tai ainakin edes sinne päin. Kokemus ja klassikkoalueiden vuosikertojen kartoitus auttavat kummasti osumatarkkuudessa, vaikka sataprosenttista onnistumista eivät nekään toki takaa. Juhannuksen kunniaksi päätin korkata pari vuoden 2001 Bordeaux´ta ja hakusessa oli klassikkokamaa, joissa olisi sekä selkeää kehittyneisyyttä että edelleen nuoruuden virtaa. Toinen pulloista oli Pessac-Leognanin Grand Cru Classé de Graves luokiteltu Chateau Couhins Blanc 2001.

Chateau Couhins on kasveja tutkivan instituutin omistama tila, jonka konsultteina ovat hääränneet mm. Denis Dubourdieu ja Valérie Lavigne. Kahdestakymmenestäviidestä hehtaarista valkoisia lajikkeita on noin kuuden hehtaarin verran ja viinit ovat olleet instituutin ulkopuolella kaupallisesti saatavilla vasta 90-luvun lopulta lähtien. Viljelyssä painotetaan ympäristöystävällisyyttä sekä luonnonmukaisuutta ja kellarilla käytetään hyvin niukasti uutta tammea.

Bordeaux’n vuosikerta 2001 oli Sauternes’n makeille huippukova ja Gravesin valkoisillekin varsin hyvä, mutta punaisille ei heti tuoreeltaan liiemmin hurrattu. Vaihtelevien sääolosuhteiden ja viileän loppukauden saattelemana satoa korjattiin monin paikoin poikkeuksellisen myöhään. Erityisesti Cabernet Sauvignon-vetoisten viinien ylle monet kriitikot asettivat tuoreeltaan isoja kysymysmerkkejä. Viinien kypsyttyä vuosikerta on kuitenkin niittänyt huomattavasti positiivisempia näkemyksiä myös punaisten osalta ja edustaa profiililtaan enemmän klassisen tyylikästä ja pidättyväistä tyyliä.

Tämä vahvasti Sauvignon Blanc-voittoinen viini on kypsynyt tammessa 9 kk. Intensiivisessä tuoksussa on mehiläisvahaa, kuivattua omenaa, hiukan ruohoisuutta ja häivähdys herukan lehteä. Mausta löytyy ilahduttavasti moniulotteisuutta, pituutta ja tyylikkyyttä korostavaa harmoniaa. Energinen ja Sauvignon Blancille tyypillisen terävä hapokkuus raikastaa tunnelmaa ja tammikin integroituu pakettiin oppikirjamaisen mallikkaasti.

Chateau Couhins 2001 on loistava Bordeaux´n valkoviini ja juuri sellaisessa vaiheessa, kuin toivoinkin sen olevan. Yhdeksäntoista vuoden mukanaan tuomat kehittyneet piirteet tuovat viiniin rutkasti moniulotteisuutta ja paiskaavat hyvässä yhteisymmärryksessä kättä intensiivisen, pirteän energisen ja pitkän makuprofiilin kanssa. Kaikki tämä lupailee viinille vielä hyvää potentiaalia jatkokehittymiselle. 5/5 staraa.

Viña Ardanza Reserva Especial 2001

Vietin syyskuun viimeiset päivät aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Siinäpä muuten kylä, jossa ei pääse ihan heti nälkä tai jano yllättämään. Kerta toisensa jälkeen joutuu paatuneempikin safkanarkkari äimistelemään kaupungin huikean monipuolista, mielenkiintoista ja ennen kaikkea tasokasta ravintolatarjontaa.

Tällä kertaa päräyttävin illalliselämys tuli koettua rennon tunnelmallisessa ravintola Mavenissa. Kampasimpukoiden heräteltyä ruokahalua ladattiin pääruokasektoriin lampaanfilettä, metsäsienirisottoa, hasselpähkinöitä sekä Vesterhav-juustoa. Ruokajuomaksi valikoitui kehityskaarensa aallonharjalla keikkuva espanjalaislegenda – La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva Especial.

Riojan alueelta ponnistava 12-vuotias rakentuu 80 %:sti 30-vuotiaiden Rioja Altan köynnösten Tempranillosta ja 20 %:sti vanhojen Rioja Bajan köynnösten Garnachasta. Viiniä on kypsytetty 36 kuukautta keski-iältään 3-vuotiaissa jenkkitynnyreissä. Vuosikertaa 2001 on pidetty niin poikkeuksellisena, että sitä aiemmin ainoastaan vuosia 1964 ja 1973 on paiskattu samaisella “Reserva Especial”-nimikkeellä.

Alkukahinoissa viinilasista hyppäsi nokkaan kypsää punaista kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa tammisuutta. Hetken hengittelyn jälkeen tuoksusta alkoi erottumaan lisäksi kahvia ja suklaata. Kypsä ja sopivan kuiva hedelmäisyys oli erinomaisessa balanssissa pirteän hapokkuuden, samettiseksi pehmenneen tanniinisuuden ja nätisti integroituneen tammisuuden kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku esitteli kypsää kirsikkaa ja lisää mausteisuutta. Viini on mainiossa hörppäysvireessä juuri nyt, muuta ikääntyneempien viinien ystäville riittää reilusti potkua jatkokypsytykseenkin.

Ruoan ja viinin yhdistelmä tarjoili tällä kertaa poikkeuksellisen moniulotteisen makumaailman. Lammasannos tärähti jo sellaisenaankin suoraan ytimeen, mutta loistavassa vireessä ollut viini nosti kokemuksen huipputasolle!

Viña Ardanza Reserva Especial 2001 ansaitsee helposti 5 / 5 staraa. Jos satut löytämään näitä nollaykkösiä vielä jostain järkihinnalla, niin ostopäätöksen kanssa ei pidä vetkutella sekuntiakaan. Helpommin vastaan tuleva -04 liikkuu 20-25 euron pullohinnoissa, eikä ole sekään lainkaan hassumpi tapaus.

 

 

 

Tuplasti unohdettu halpa Barolo – Franco Soliano Barolo 2001

Kellot alkoivat kilistä pahemman kerran, kun Copatinto törmäsi netissä arvioon vuoden 2006 Franco Soliano Barolosta; nimi kuulosti oudon tutulta. Määrätietoisen varovainen kurkkaus viinikaappiin vahvisti kellojen soineen syystä. Kaappiin näytti unohtuneen samainen Barolo vuodelta 2001.

Kyseessä on siis alle viidentoista euron Barolo, joita löytää helposti esim. saksalaisista marketeista ja nahkahousujen luvatusta maasta lienee tämäkin pullo aikoinaan rahdattu. Hintatasoa voi hahmottaa siten, että vakavasti otettavaa Baroloa saa maailmallakaan harvoin alle 25:n euron ja parhaista voi joutua maksamaan itsensä kipeäksi. Vaikka Barolossa tiedetään olevan varastointipotentiaalia jopa kymmeniksi vuosiksi, näiden halpojen Barolo-pullojen säilöminen on jokseenkin yhtä järkevää, kuin ässä-arvan raaputtamatta jättäminen. Tiukkapipoisempi voisi jopa kyseenalaistaa halpojen Barolojen ostamisen kokonaan, koska harvemmin joukosta mitään suuria tähtiä löytyy. Näin pienillä investoinneilla on kuitenkin lähes mahdotonta päätyä konkurssiin ja vaikka makunautinto ei aivan taivaan porteille yltäisikään, Copatinto on valmis maksamaan reilun kympin jo pelkästä Barolon tuoksustakin. Alimpana hyllyllä olevan pullon poistaminen vaati luonnollisesti muidenkin pullojen siirtoa ja yllätykset vain jatkuivat. Vuoden 2001 Solianoa löytyi toinenkin pullo hyllyn takanurkasta. Kävi siis selväksi, että strategiapapereihin oli kirjattava tavoite tarkkaavaisemmasta viinikaapin varastoseurannasta ja sitä kautta myös korkkiruuvin tehokkaammasta hyötykäytöstä.

Korkkausvaiheen odotukset eivät olleet suoraan sanottuna lähelläkään kattokorkeuksia. Tuoksusta löytyi kuitenkin kohtuullisen mukava paketti kirsikkaa, orvokkia, tupakkaa, seetripuuta ja hiukan jopa maamaisuutta. Makunystyrät yllättyivät positiivisesti mukavan kirsikkaisesta hedelmäisyydestä, jonka selkärankaa piti ryhdissä jo selkeästi hiipumaan päin oleva hapokkuus. Barololle tyypillisestä voimakkaasta tanniinisuudesta ei ollut tietoakaan ja jälkimaku oli tulkittavissa keskipitkäksi yhdistelmäksi marjaisuutta ja tupakkaa.

Lähtökohdat huomioon ottaen kokonaisuus oli positiviinen yllätys ja kaukana katastrofista. Jo hiipumassa ollut Franco Soliano Barolo 2001 kamppaili viimeisillä voimillaan kiitettävästi kokonaisena paistetun härän ulkofileen kanssa. Copatinto suosittelee kuitenkin korkkaamaan halvat Barolot viivyttelemättä ja kulkematta lähtöruudun kautta.