Pääsiäisviineinä 3 x Sangiovese?

Pääsiäisen lammasviinisuosituksia pähkäillessä sattui pääkoppaani tärähtämään ajatus muutaman Alkon vakiovalikoiman 100%:sen Sangiovesen maistamisesta vierekkäin. Samallahan siinä sitten selviäisi, minkälaista vastusta niistä olisi pääsiäisen lammasherkuille. Mukaan valikoituivat Hardy’s 7th Green Sangiovese Australiasta, Erraruriz Estate Series Sangiovese Chilestä sekä klassikkosektorin äänenkannattajana Vignamaggio Chianti Classico Italiasta. Kolmikko osoittautui laadullisesti yllättävän tasaväkiseksi, vaikka viinit edustavatkin hyvin erilaisia tyylisuuntia.

 

Hardy’s 7th Green Sangiovese 2011 – 12,99 € – “Ronskein ja räyhäkkäin”

 

 

 

Väriltään lähes läpikiikaroitavan rubiininpunainen. Intensiivinen tuoksu, jossa kirsikkaa, boysenmarjaa, kevyttä savuisuutta sekä häivähdys minttuteetä. Täyteläisellä ja rouhealla paletilla on reilusti muskelia ja vääntöä. Tuoksun havaintojen lisäksi mukaan hyökkää runsasta mausteisuutta sekä aimo pläjäys pehmeää tanniinisuutta, hapokkuuden pysytellessä maltillisella tasolla. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkisen pippurinen. Lammasta grilliin.

 

Erraruriz Estate Series Sangiovese 2012 – 10,99 € – “Paras hinta-laatusuhde”

 

 

 

Intensiivinen tuoksu, jonka eturintamassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Edellistä selkeästi pehmeämpi suutuntuma ja pyöreämpi hedelmäisyys. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, pirteän hapokkuuden, pehmeän tanniinisuuden välillä. Melko pitkä mausteinen ja kirsikkainen jälkimaku. Helposti lähestyttävänä ja tasapainoisena viininä yleisöystävällinen valinta isommallekin joukolle. Pidemmän aikaa padassa hautunutta lammasta lautaselle.

 

Vignamaggio Chianti Classico Gherardino 2011 – 17,44 € – “Klassisisesti tyylikkäin”

 

 

 

 

Alussa varsin hillitty tuoksu, josta hetken hengittelyn jälkeen rekisteröityy punaista ja sitä happamammankin osaston kirsikkaa, kuivattua luumua, mausteisuutta sekä maltillisesti tammea. Paletilla joukon puristisin esitys tyylikkään askeettisen ja bitterisen hedelmäisyyden muodossa. Napakka hapokkuus, alkuun hieman puumainen tanniinisuus, joka tasoittuu lisähengittelyllä. Melko pitkä jälkimaku on hapankirsikkainen ja mausteinen. Hyötyy selkeästi lisähapesta, joten kannattaa dekantoida tunti tai pari ennen tarjoilua. Lampaan filettä mediumina tai paisti roseena.

 

(Kuvien © Alko, osa maahantuojan toimittamia näytepulloja)

Armigero Valpolicella Ripasso 2012 – 12,99 €

Veneton punaviinit ovat varsin väkevästi edustettuna pitkäripaisen vakiovalikoimassa. Alueen punaviinien hyllyvahvuus on kirjoitushetkellä 43 kpl, kun esim. toscanalaisia löytyy 31 ja piemontelaisia 10. Eräs tapaamani venetolainen viinintekijä kertoi Alkon myymälävierailun tehneen häneen vaikutuksen useammallakin tavalla. Ensinnäkin myymälän siisteys ja sisustus olivat olleet huipputasolla. Toisekseen esitetyt tulenkatkuiset kommentit Veneton alueen viinivalikoimista eivät valitettavasti täyttäneet painokelpoisuuden kriteeristöä.

Ennen kuin joku ehtii toteamaan, että: “Sitä myydään, mitä ostetaan” kerron, että Alkon uutuuksiin on soluttautunut jälleen yksi Ripasso, tehden seuraa kymmenelle lajitoverilleen sekä saman tuottajan aiemmin hyllyihin pölähtäneelle Amaronelle. Kyseessä on melko laadukkaana tuottajan pidetyn Cantina Valpantenan Nestoria Oy:lle pullottama Armigero Ripasso 2012.

Tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, rommirusinaa, mausteisuutta ja havupuun neulasia. Melko täyteläinen maku seurailee tuoksua ja pysyttelee mielenkiintoisena. Pieni määrä jäännössokeria (5 g/l) tuntuu paletilla, muttei häiritsevästi. Mikä parasta, tästä Ripassosta löytyy pehmeän tanniinisuuden lisäksi myös melko mukavasti hapokkuutta, joten balanssi on passelisti kohdallaan. Melko pitkä jälkimaku on tummasävytteisen marjainen ja mausteinen.

Armigero Ripasso 2012 on tasapainoinen ja tyylilleen uskollinen Ripasso, joka onnistuu yllättämään ajoittain esiintulevalla moniulotteisuudella. Tällä kertaa on onnistuttu välttämään pahimmat jäännössokerimässäilyt sekä läpitunkevan voimakas alkoholisuus. Kun happosektorikin on kohtuullisella tasolla, voidaan kokonaisuutta pitää miellyttävänä. Hyvä yleisviini erilaisten liharuokien seuraan tai koville juustoille, ja miksei uppoisi sellaisenaankin. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Planeta Etna Rosso 2012 – 13,90 €

1995 perustettu Planeta on innovatiivinen viinitalo Sisiliassa. Talo on saavuttanut kohtuullisen hyvän tunnettuuden maailmalla ollakseen kuitenkin melko tuore viinintuottaja. Toistaiseksi henkilökohtaista empiiristä vahvistusta vailla olevien huhujen mukaan Planeta valmistaa viinien lisäksi kovan luokan oliiviöljyä. Alkon vakiovalikoiman uutuuksiin ei ole kuitenkin saapunut öljyä, vaan punaviini Etna-vuoren kulmilta, vieläpä meikäläisittäin katsottuna varsin houkuttelevaan hintaan.

Planeta Etna Rosso on valmistettu vulkaanisessa maaperässä 600-800 metrin korkeudessa kasvaneista Nerello Mascalese-rypäleistä. Kypsytys vanhoissa tammitynnyreissä 6 kuukautta ja sen jälkeen pulloissa 7 kuukautta.

Lasissa läpinäkyvän ohut, rubiininpunainen väri. Tuoksussa on vadelmaa, metsämansikkaa ja yrttejä. Keskitäyteläisessä maussa hedelmäisyys seurailee tuoksun havaintoja. Mausteisuus ja hyvä hapokkuus nostavat viinin metsämarjaiseen alkufiilikseen nähden yllättävänkin ryhdikkääseen meininkiin. Pitkähkö ja aavistuksen persoonallinen jälkimaku on mausteinen ja taitaa siellä hieman tuo 14%:n alkoholipitoisuuskin hönkiä lämpimikseen.

Planeta Etna Rosso on mielenkiintoinen punkku, joka kannattaa kokeilla. Siinä on sopiva yhdistelmä raikasta kepeyttä sekä aavistuksen persoonallisella otteella pensselöityä luonteikkuutta. Ryhti tuntui pysyvän parhaiten kasassa, kun viiniä oli hieman viilennetty. Viini osoittautui varsin kelvolliseksi kaveriksi paljon parmesania ja mausteista tomaattikastiketta sisältäneelle pasta-annokselle. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

San Marzano Vindoro 2012 – 9,98 €

Kun Alkon perusvalikoimassa on 13 viiniä Italian suurtuotantoalue Apuliasta ja vastaavasti esim. Barbaresco-, Barolo-, Chianti Classico- ja Brunello di Montalcino-viinien yhteenlaskettu määrä on 11, voitaneen hiukan pohtia mille osastoille täydennystä ensisijaisesti tarvittaisiin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Apulian osastoa on vahvistettu jälleen yhdellä himpun verran alle kympin uutuudella. Noh, pulinat pois ja tottamooses pullo testiin. Lasiin siis San Marzano Vindoro 2012, jonka blendissä on mukana alueelle tyypillisimmistä lajikkeista Primitivo ja Negroamaro sekä lisäksi “jokapaikanhöylä” Merlot. Lajikkeiden keskinäinen jakautuminen jää arvoitukseksi. Viiniä on kypsytetty tammitynnyreissä 6 kuukautta.

Tuoksussa on hapanta kirsikkaa ja kypsää karhunvatukkaa. Melko täyteläiselle paletille työntyvät makeanoloiset luumu ja karhunvatukka sekä takarivistä aavistuksen happamammalla naamalla virnistävä kirsikka. Kokonaisuus jää hieman yksiulotteiseksi, eikä runsas ja kypsänmakea hedelmäisyys saa aivan toivottua vastusta keskitason hapokkuudesta tai pehmeästä tanniinisuudesta. Keskipitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen.

San Marzano Vindoro on pehmeähkö, mehuisa ja helposti lähestyttävä punkku. Paikoin makeankin suuntaan kääntyvä mehukkuus ei ole aivan parhaassa  balanssissa maltillisen hapokkuuden ja kesyn tanniiniosaston kanssa, mikä miellyttänee pehmeiden ja helppojen vinkkujen ystäviä. Ruokapöytään sopivia seuralaisia ovat lihaisat, hieman arkisemmat padat ja kastikkeet. 2,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2012 19,49 €

Rapuaika on täällä taas! Pääsemme jälleen viettämään laatuaikaa saksiniekkaräpellyksen parissa sekä kajauttelemaan ilmoille lähinaapurustoa ilahduttavia snapsilauluja. Voinemme olla jo tässä vaiheessa yhtä mieltä siitä, että sekä rapujuhlaväki että lähinaapurusto tulevat kaipaamaan välipiristykseksi tilanteeseen sopivaa valkoviiniä. Viikon Copan rapuviinisuositus pysyttelee viimevuotiseen tapaan etäällä uuden maailman yliampuvan trooppisista ja rapupöydän herkkiä makuja jyräävistä aromipommeista. Sen sijaan ajatukset kohdistetaan jälleen puhdaspiirteisempiin vanhan maailman Sauvignon Blanc-viineihin ja kolautetaan pöytään Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik vuodelta 2012.

Itävallan Südsteiermarkissa, lähellä Slovenian rajaa sijaitseva Wohlmuthin tila on perustettu 1800-luvun alussa ja on edelleen saman perheen omistuksessa. Tarhoja on viljelyksen alla kaiken kaikkiaan 65 hehtaaria. Sauvignon Blanc Klassikin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Ennen lopullista sekoitusta kaikkien tarhojen viinit on käytetty erikseen terästankeissa ja annettu kypsyä sakkojensa kanssa muutaman kuukauden ajan.

Tuoksusta löytyy herukan lehteä, sitruunaa ja karviaista. Paletilla kuiva ja hedelmäinen maku nostaa tuoksun komponenteista esiin erityisesti sitruunaa ja makuun liittyy myös annos mineraalisuutta. Reilu hapokkuus ja tyylikäs mineraalisuus rakentavat viinille tukevan rungon. Pitkä jälkimaku on tyylikkään sitruunainen ja mineraalinen.

Tämä runsas, ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc sopii hyvin rapupöytään ja selättää helposti myös pöytään kannetut kasvispiirakat. Runsas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimii mukavasti myös rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Cabriz Encruzado 2012 12,40 €

Portugali ei pääse tuotantomäärissä viinimaailman kärkikarkeloihin, mutta maasta löytyy kyllä kelvollistakin aivokapasiteettia koetteleva määrä erilaisia rypälelajikkeita. Suurimpaan osaan näistä lajikkeista ei törmää maan rajojen ulkopuolella, mikä on omiaan lisäämään mielenkiintoa Portugalin viinejä kohtaan. Viikon suositusviini on valmistettu sataprosenttisesti Encruzadosta, Dãon viinialueen yleisimmästä valkoviinilajikkeesta. Portugalin keskipaikkeilla sijaitseva Dão on enemmänkin tunnettu punaviineistään ja tuotannosta vain viidennes on valkoviiniä. Cabriz Encruzadon rypäleet on kerätty käsin ja puolet viinistä on käynyt tammitynnyreissä, joissa viini on myös loikoillut parisen kuukautta ennen myyntiin pääsyä.  

Tarkkanäköiset onnistuvat erottamaan viinin hailakasta väristä hentoja keltaisen ja vihreän sävyjä. Tuoksusta löytyy sitruunaa, melonia ja kypsää päärynää. Jollain kummalla tavalla tuoksu tuo mieleeni kevyemmän osaston Albariñon. Paletilla toistuvat tuoksun havainnot. Suutuntuma on varsin pehmeä ja maltillinen, mutta hapokkuutta löytyy riittävästi tasapainottamaan kypsää hedelmäisyyttä. Maun loppuosa kääntyy melko pitkään mausteiseen jälkimakuun.

Cabriz Encruzado on kesäisen kepeä ja mukavan tasapainoinen täräytys perusvalikoiman aneemiseen Portugalin valkkariosastoon. Ruokapöydissä Cabriz viihtyy parhaiten konstailematta valmistettujen vaaleiden kalojen tai varovaisemmalla rukkasella maustettujen äyriäisruokien seurassa. (Kuvan © Alko). 3 / 5 staraa.

Viikon Copa – Castaño Garnacha Tintonera 7,58 €

Joskus tarvitaan edullista ja helposti lähestyttävää punkkua, joka sopeutuu monenlaiseen tarjoilu- ja tapahtumaympäristöön. Näissä tilanteissa suunnataan luonnollisesti Alkon kyykkyviiniosastolle. Siellä alimmilla hyllyillä ne edullisimmat pullotteet nimittäin sijaitsevat, terveyttä edistävän hyötyliikuntakyykistelyn päässä. Yksi edellä mainitut speksit täyttävä kelvollinen vaihtoehto on Yeclan paahtavan kuumilta ja rutikuivilta viinitarhoilta Alkon viileille alahyllyille saapunut Castaño Garnacha Tintonera. Suurena toimijana Castañolla on lähtökohtaisesti hyvät edellytykset valmistaa teknisesti pätevää tavaraa. Seikka, joka ei tämän hintaluokan viineissä ole lainkaan merkityksetön.

Nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Paletilla varsin marjaisa, hedelmäinen ja mehukas viini saa ryhdikkyyttä mukavasta hapokkuudesta ja pienestä annoksesta pehmeää tanniinisuutta. Jälkimaku on runsaan marjainen ja kyllähän se 14% alkoholia vähän nielua lämmittelee.

Castaño Garnacha Tintonera on runsaan marjainen, suoraviivainen ja helposti lähestyttävä tapaus; divarisarjojen luottolaituri, joka ei pahemmin pisteitä nakuta, mutta hoitaa oman tonttinsa tyydyttävästi illasta toiseen. Viinin lämmetessä alkoholisuus alkaa nostamaan päätään esiin, joten suosittelisin tarjoilemaan tämän viinin hieman viilennettynä. Castañon seuraan tarvitset hyvää seuraa sekä todella kuuman grillin täynnä kanaa, possua ja kasviksia.  2,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Loimer Muskateller 14,83 €

 

Vielä ehtii hyödyntämään lumisen talven rippeitä ja tökkäämään pullon tai pari umpihankeen viilentymään. Ekologinen viinin jäähdyttäminen sattuu sopimaan lähes täydellisesti yhteen Viikon Copaksi koukanneen biodynaamisen Loimer Muskatellerin kanssa. Langenloisissa, Itävallan Kamptalissa häärivä Fred Loimer on varsin tunnettu tuottaja maailmalla. Mies tunnetaan erittäin tarkoista ja luontoa kunnioittavista toimintatavoista viinitarhoillaan sekä tietenkin laadukkaista ja tyylikkäistä viineistään. Viinejä ei pyritä markkinoimaan minkäänlaisella trenditykityksellä ja itse viinitkin ovat enemmänkin alkuperäänsä kunnioittavan elegantteja, kuin huomionkipeitä hedelmäpommeja. Valkoviinilajikkeet ovat vallanneet Loimerin 30 tarhahehtaaria lähes täysin ja vuosituotanto keikkuu noin 200 000 pullon tasolla.

Tuoksusta löytyy päärynää, granny smith-omenaa, sitruunaa, kukkaisuutta ja parfyymisyyttä. Paletilla kuiva maku tuo esiin tuoksun komponentteja ja paketti vahvistuu melko reilullakin panoksella mineraalisuutta. Pirteän raikas hapokkuus tasapainottaa kokonaisuutta. Erittäin pitkä jälkimaku on mineraalinen.

Loimer Muskateller on pirteän raikas ja hauska viini, joka on kuitenkin tehty varsin vakavasti otettavan tarkasti ja laadukkaasti. Kun hintakin on kohdallaan, kannattaa suorittaa siirtymätaipale Alkon Itävalta-hyllyn välittömään läheisyyteen ja zoomailla lähes häikäisevän kirkkaanpunaista etikettiä. Napattuasi pullon tai kaksi kainaloon, voit todeta enää parsan puuttuvan.  4 / 5 staraa.

Jouluviinit 2012

Vuosi lähestyy taas loppuaan, ja kuinka ollakaan, internetin hakukoneet alkavat hiljalleen tukkeutua jouluviineihin liittyvistä hakusanoista. On siis tullut aika sovitella tonttulakkia päähän ja listata siinä sivussa joulun 2012 viinisuositukset. Toivon hartaasti tänäkin jouluna, että kansalaiset unohtaisivat ne iänikuiset ”jiipeetsenetit” ja ”katoneekrot” sinne handelin hyllylle ja iskisivät näppinsä rohkeasti kiinni edes hieman laadukkaampiin juomiin. Alla muutama suositukseni joulupöytään.

Kuohuviini:

Szigeti Pinot Noir Rosé Brut – 15,78€

Erinomainen aperitiivi, mutta soveltuu loistavasti myös ruokajuomaksi. Tämän kanssa voi halutessaan kahlata iloisesti läpi vaikka koko jouluaterian. Runsaasti punaisia marjoja, ryhdikäs hapokkuus ja tyylikäs mineraalisuus antavat hyvän vastuksen monenlaisille joulupöydän antimille. (Viikon Copa 1.11.2012)

Valkoviinit:

Anakena Ona Viognier Riesling Chardonnay – 13,90€

 

 

 

Varsin persoonallinen yhdistelmä joulupöytään hyvin soveltuvia rypälelajikkeita; Viognieria, Rieslingiä ja Chardonnayta. Ryhdikäs ja kypsän hedelmäinen runko riittää mukavasti vaaleille lihoillekin ja hyvässä vireessä oleva hapokkuus taklaa joulupöydän rasvaisia kalaruokia mojovasti kylkeen, sääntöjen puitteissa.

Joseph Drouhin Rully – 16,90€

 

 

 

Eiköhän se ole niin, että parhaat Chardonnay-viinit tulevat Ranskasta, kunnes toisin todistetaan. Tämä 100-prosenttinen Chardonnay on tyylikäs kaveri kalaruuille ja kelpaa seuraksi myös vaaleille lihoille. Sitruunan ja ananaksen hedelmäisyys yhdistyy tyylikkäästi tammen tuomaan paahteisuuteen.

Punaviinit:

J.J. Adeneuer Spätburgunder 2010 – 22,90€

Toimii loistavasti possun ja kalkkunan kanssa, eikä ujostele paistetun lohenkaan seurassa. Laadukas ja tasapainoinen paketti Pinot Noirin vadelmaa ja kirsikkaa yhdistyy kiehtovaan mausteisuuteen. Tämä punaviini on keskitäyteläinen ja vähätanniininen, joten se viihtyy todennäköisesti oikein hyvin myös voimakkaampia punkkuja karttavien laseissa.

Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso – 14,98€

 

 

Hyvä vaihtoehto, jos joulupöytään sattuu ilmestymään vaikkapa riistaa, tai muuten vaan ronskimman punaviinin ystäville. Tuhti ja ryhdikäs paketti kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja sopiva annos tammen tuomaa tyylikkyyttä.

(Kuvien © Alko)

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!