Prowein 2016 – huikeat messut taas kerran!

Prowein16_BL38329

3 päivää Düsseldorfissa Prowein-messujen viinitykitystä on taas onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana oli 6200 näytteilleasettajaa 59:stä eri maasta ja yli 55000 kävijää. Ei siis tarvinnut olla ihan yksin. Ongelmaksihan näillä messuilla muodostuu lähinnä tarjonnan runsaus, aika paljon on aina jätettävä ihan suosiolla väliin. Tarkkasilmäisimmät löytävät ao. tastingkuvasta myös allekirjoittaneen siemailemassa Termanthia- ja Numanthia minivertikaalia vuosilta -09 ja -11. Muutamia todellisia highlighteja löytyy sekä facebook-sivujen postauksista https://www.facebook.com/Copatinto että Instagramista nimellä @copatinto, joten kannattaa klikkailla sinne!

ProWein16_JV5180

 

Prowein 2013 (osa 2)

Runsaiden hotelliaamiaisten ja vähintään yhtä runsaiden narikkajonojen jälkeen oli luontevaa tallustella pohjoisen sisäänkäynnin vieressä sijanneen Champagne Loungen suuntaan. Alueen samppanjatarjonta rakensi poikkeuksellisen osuvat puitteet pitkien ja hartaiden messupäivien aamunavaukselle. Maistelukoneistoni saavutti salamannopeasti samat aaltopituudet mm. Janisson-Baradon Extra Brut:n ja Dampierre Prestige 2002:n kanssa. Näistä Dampierre olikin varsin miellyttävä uusi tuttavuus samppanjasektrorilla.

 

 

 

 

 

 

 

Jos olet joskus päätynyt epäilemään espanjalaisten rosé-viinien potentiaalia happosektorilla, kannattaa maistaa Empordan viinialueelta tulevan Celler Espeltin Lledoner Rosat. Erittäin raikas ja pirteän hapokas Garnachasta tehty Rosé-viini, josta löytyy kepeyden ja raikkauden lisäksi vahvasti tyypillisiä Garnachan ominaisuuksia. Mieleen tulee puoliväkisinkin Coulliouren rosé-viinit noin 50 km:n päästä Ranskan puolelta.  Wow-viisarit heilahtivat sen verran pitkälle kaakkoon, että tätä pitää todennäköisesti hankkia kaappiin tulevan kesän varalle.

 

 

 

 

 

 

 

Voimakkaampien espanjalaisviinien eturintamassa ampuu kovilla panoksilla Bodegas Cenit. Kriitikot ovat raapustaneet paperiin tämän Zamoran kulmilta kotoisin olevan makupommin kohdalla jopa sataa pistettä hipovia lukemia. 2008 oli vielä melko nuorekkaan agressiiivista tavaraa, mutta tummasävytteinen, kypsän hedelmäinen ja mineraalinen paketti kätkee pullon sisään kohtuullisen kovaa potentiaalia. Nora Albariño oli puolestaan tällä reissulla maistamistani Albariñoista selkeä ykkönen. Huikean intensiivinen, moniulotteinen ja pitkä paketti sitruunaa, omenaa, päärynää, melonia ja merellistä mineraalisuutta.

 

 

 

 

 

 

 

Sisilialaisissa valkoviineissä tuntuu toisinaan olevan soundit aika kivasti kohdallaan. Näissä Antichi Vinain valkkareissa oli potkua, ryhtiä ja persoonaa vähintään riittävästi. Onkohan Marsala-viineistäkin tuttu Grillo oikeastikin niin pelottavan mielenkiintoinen lajike, kuin juuri nyt kuvittelen? Italialaisten punaviinilajikkeiden saralla uusi tuttavuus oli Ruché. Parhaiten Ruchén tuoksua voisi kuvata nimittämällä sitä punaviinien Gewürztramineriksi. Punaviinille varsin epätyypillinen, intensiivisen kukkainen ja parfyyminen tuoksu. Naurettavan varmaa yllätyskamaa mustien lasien sokkomaisteluihin.

Rheingaun osastolta löytynyt Mark P. Barth on tyytyväinen mies. Barthin kuohuviinivalikoiman raikas ja pirteä Riesling Brut pölähtää nimittäin toukokuussa Alkon perusvalikoimaan. Muutamia pulloja kulauttaneena voin kertoa, että sitä ei kyllä kannata missata. Oli erityisen hienoa päästä maistamaan kuvassa näkyvää talon lippulaivakuohari Primusta. Erittäin intensiivistä, moniulotteista ja eleganttia tavaraa, jolle voisi povata myös hyvää ikääntymispotentiaalia. Pullo kantoi numeroa 33 / 400. Vierailin muuten Barthin viinitilalla viime syksynä, kiinnostuneet löytävät siitä lisää tarinaa täältä.

Takavuosien mainos kehoitti kansalaisia päättämään päivänsä Columbia-kahvilla. Columbiaa ei näkynyt olevan tarjolla missään, joten päädyin kokeilemaan viimeisen messupäiväni päättämistä Provencen rosé-viineillä. Onnistuneen raikas valinta ja olihan siellä näköjään muillakin hauskaa.

Prowein 2013-raportin ykkösosiossa höpöttelin muutamista tastingsessioista, osa 1 löytyy täältä.

Prowein 2013 (Osa 1)

Maaliskuussa oli taas melkoisen viiniähkyilyn paikka, kun legendaarinen Prowein järjestettiin Düsseldorfissa. Lukuisiin messuhalleihin pakkaantui tänä vuonna noin 44000 messuvierasta, joille kaikenkaikkiaan noin 4700 näytteilleasettajaa esitteli tuotteitansa. Painelin kolme päivää tukka putkella ja lonkat kirskuen pitkin messuhalleja siemaillen toinen toistaan mielenkiintoisempia viinejä. Viime vuoden Prowein-seikkailuistani voit lukea muuten täältä ja täältä.

Aloittelin messut soittelemalla makunystyröille herätyskelloa samppanjatastingin säestyksellä. Sasha Speicher esitteli 11 samppanjaa teemalla “use of wood”. Tasting piti sisällään esimerkkejä erilaisista tavoista ja tyyleistä  käyttää tammea samppanjan valmistuksessa. Rankkasin porukan kärkeen tylysti Bollinger Grande Année:n. Lasiin lorotettiin vuosikertaa 2004, joka ei kyllä mielestäni aivan yllä 2002:n syvyyteen, mutta huikeaa tavaraa silti. Kakkospallille työnnän ehkä yllätyksellisestikin melko edullisen Drappier Millesime D’exception Brut 2006:n. Sasha Speicher kertoi vuoden 2006 olleen erinomainen Chardonnay-vuosi Champagnen alueella ja totesi sen tulevan esiin tämänkin samppanjan kohdalla, vaikka Chardonnayn osuus blendistä onkin “vain” 30-40 % (lähteestä riippuen). Lasista löytyi raikasta omenaa ja sitruunaa hienossa balanssissa, erittäin tiivis ja elegantti mousse sekä todella tyylikkään mineraaliset jälkipelit kaupan päälle. Keski-Euroopassa noin kolmen kympin hintaan aivan järkyttävän kova hinta-laatusuhde. Kolmospallille on pakko nostaa Krug Grande Cuvée. Tyylillisesti Krug ei ole suurin suosikkini – asia, josta muuten talousosastoni olisi syytä olla sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Joka tapauksessa on myönnettävä, että vastaavanlaista syvyyttä ja rakennetta ei muista tämän session pulloista tahtonut löytyä. Vaikka Bollingerin Grande Année veikin omassa arviossani pidemmän korren raikkaammalla otteellaan ja Drappier taas huikealla tasapainoisuudellaan, esitteli Krug Grande Cuvée silti kiistämättömän laadukasta rakennettaan tässä vaiheessa vielä varsin tiukasti ja vahvasti paketoituna. Alkon tilausvalikoimassa Krugin reilun 170 euron kokoinen hintalappu on vaikeasti nieltävää osastoa, ja onkin luvattoman helppoa todeta rahakirstuni lukon avautuvan mieluummin vaikkapa tässäkin maistelussa mukana olleen Jaquesson Cuvée 736:n suuntaan. Niitä voikin sitten sulloa samalla rahalla ostoskassiin lähes 4 kpl! Champagne tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Myöhemmin iltapäivällä oli aika paneutua Lounais-Ranskan viineihin Vinum-lehden järjestämässä seitsemän viinin maistelussa. Rolf Bichsel oli kerännyt maisteltavaa kolmelta tunnetulta viinipuljulta Lounais-Ranskasta. Mukana olivat Domaine Chiroulet Côtes de Cascognesta, Clos Triguedina Cahorsista ja Vignobles Alain Brumont Madiranista. Chirouletin ja Triguedinan punkut olivat varsin maukkaita, mutta tässä sessiossa oli yksi selkeästi ylitse muiden. Aivan mieletön ja ehdottomasti viiden staran arvoinen Alain Brumont La Tyre 2002 pisti sukat pyörimään jaloissa oikein huolella. Viinissä on jo mukavasti kehittyneisyyttä, mutta terhakasta tanniini- ja happosektorista sekä runsaahkosta hedelmästä päätellen matkaa huippuun on jäljellä vielä vuosia. Maistelun päättänyt makea valkoviini Domaine Chiroulet Vent d’Hiver 2009 oli melko vaisu esitys, eikä tasollisesti pärjännyt lähimainkaan sadan metrin säteellä runsain mitoin tarjolla olleille makeille saksalaisille. Sud-Ouest de France – tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Toisena messupäivänä oli riittävät perusteet rynnätä David Schwarzwälderin Rioja-tastingiin katsastamaan huippuvuosikertojen 2001 ja 2004 kisakunto. Kirjatuista muistiinpanoista päätellen viinit pitivät sisällään hyvin samankaltaisia ominaisuuksia, poislukien hieman oksidoituneempaa tyylisuuntaa edustavat, läpikuultavan tiilenpunaiset Viña Tondonia Reserva 2001 ja Viña Ardanza Reserva 2004. Kyseiset klassikkoveijarit edustavat niin erilaista tyyliä, että niitä on vaikeata ja ehkä turhaakin verrata muihin tämän tastingin viineihin. Ovat toki ehdotonta huipputavaraa omassa kastissaan ja Viña Tondonia on näistä ehkä se pitkäkestoisimmasta kellaroinnista hyötyvä ja samalla sitä kaipaava. Nyt maistettu 2001 oli vielä melko keskeneräistä tavaraa. Muista viineistä joukon hännille tyrkkäsin Conde de Valdemar Reserva 2004:n ja Baron de Ley Gran Reserva 2004:n, jotka eivät onnistuneet ainakaan tässä seurassa vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Jollain tavalla ehkä hassuakin havaita, että Suomessa vuoden viiniksi 2013 valittu jäi viimeistä edelliselle sijalle. Kärkisijat napanneet CVNE Imperial Gran Reserva 2001 sekä Remirez de Ganuza Gran Reserva 2001 olivat varsin hyvässä vireessä, tasapainoisia ja tyylikkäitä. Rioja tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

ProWein Düsseldorf 4.-6.3.2012 (osa 2)

ProWein-raportin ykkösosassa käytiin läpi muutamien tastingien antia. Näiden lisäksi Copatinto kipitti tukka putkella ja pohkeet viuhuen pitkin lukuisia messuhalleja maistelemassa kaiken maailman vinkkuja. Tarjonta oli niin runsasta, että oli pakko skipata paljon mielenkiintoista tavaraa jo pelkästään ajan puutteen vuoksi. Seuraavassa muutamia poimintoja samoiluista Esprit-Arenan viiniviidakossa.

 

 

 

 

 

 

 

Jenkkiläisen Parduccin ja Paul Dolanin legendaarinen viinintekijä Bob Swain esitteli messuilla luonnollisesti itse tekemiään viinejä sekä Parduccin että Paul Dolanin valikoimista. Paul Dolanin Pinot Noir nakutteli suussa siihen malliin, että Copatinto vakuuttui täysin. Parduccin viineistä säväytti erityisesti mielenkiintoinen Coro Mendocino. Coro Mendocino-viineissä on lyhyesti kerrottuna kyse siitä, että läjä Mendocino Countyn viinintekijöitä tekee alueen rypäleistä oman huippublendinsä normaaleja käytäntöjä tiukempien Coro Mendocino-määräysten mukaisesti. Coro Mendocino pyrkii tuomaan esiin alueensa viinien ominaispiirteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Etiketit ovat ulkonäöltäänkin lähes identtiset, vain tuottajan nimi vaihtuu. Coro Mendocinon porukka arvioi viinit säännöllisesti sokkona ja asioita kehitetään saadun palautteen perusteella. Bob kertoi, että on mahdollisesti juuri Coro Mendocinon sokkomaistelujen ansiosta tullut haukkuneeksi omia viinejään enemmän kuin koskaan.

 

 

 

 

 

 

Espanjan Castilla y Leonin viineille oli pystytetty oma pieni tastingalue kuutoshallin perimmäiseen nurkkaan. Ruuhkaa ei pahemmin esiintynyt, mutta Copatinto viihtyi alueella mukavasti. Oletko muuten maistanut Verdejo-rypäleistä väsättyä kuohuviiniä ? Mielenkiintoisen makuista, mutta minkäänlaisiin ylistyslauluihin ei löytynyt aihetta. En tosin ollut laulutuulellakaan.

 

 

 

 

 

 

Riojan osastolla tuli todettua mm. se, että Urbinan -94- ja Don Jacobon -95 vuosikertojen Gran Reservat olivat hyvinkin selkeästi alive and kicking!

 

 

 

 

 

 

 

Joskus etiketöinti saa hymyilemään. Mariscon viinit on tullut maistettua jo aiemminkin ja ehkä odotetustikin etiketit ovat huomattavasti itse viinejä mielenkiintoisempia.

 

 

 

 

 

Joskus taas etiketöinti voidaan hoitaa hyvinkin yksinkertaisesti. Winery arts on rakentanut filosofiaansa numeron 9 ympärille. Jos väität kuulleesi Ribera del Queiles-nimisestä viinialueesta Espanjassa niin turha luulla, että uskoisin. Maistelun perusteella Zaragozan lähimaastoista tulevilla viineillä on varsin ranskalaistyyppinen lähestymistapa aiheeseen, tosin melko reippaalla alkoholiprosentilla ryyditettynä.

 

 

 

 

 

Ranskalaisista viineistä tuli maisteltua mm. muutamat kymmenet Bordeaux-punkut ilman sen suurempia säväytyksiä, mutta sen sijaan Lounais-Ranska, Languedoc ja Rhône jaksoivat innostaa. Erityisesti Gaillacin viinit merkittiin viimeistään nyt paksulla tussilla Copatinton mystiseen muistikirjaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja messureissun lopuksi oli pakko vielä kysäistä Argentiinan viiniosastolta koti-Suomen säätietoja. Vastaus löytyy alla olevasta kuvasta!