Viña Ardanza Reserva Especial 2001

Vietin syyskuun viimeiset päivät aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Siinäpä muuten kylä, jossa ei pääse ihan heti nälkä tai jano yllättämään. Kerta toisensa jälkeen joutuu paatuneempikin safkanarkkari äimistelemään kaupungin huikean monipuolista, mielenkiintoista ja ennen kaikkea tasokasta ravintolatarjontaa.

Tällä kertaa päräyttävin illalliselämys tuli koettua rennon tunnelmallisessa ravintola Mavenissa. Kampasimpukoiden heräteltyä ruokahalua ladattiin pääruokasektoriin lampaanfilettä, metsäsienirisottoa, hasselpähkinöitä sekä Vesterhav-juustoa. Ruokajuomaksi valikoitui kehityskaarensa aallonharjalla keikkuva espanjalaislegenda – La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva Especial.

Riojan alueelta ponnistava 12-vuotias rakentuu 80 %:sti 30-vuotiaiden Rioja Altan köynnösten Tempranillosta ja 20 %:sti vanhojen Rioja Bajan köynnösten Garnachasta. Viiniä on kypsytetty 36 kuukautta keski-iältään 3-vuotiaissa jenkkitynnyreissä. Vuosikertaa 2001 on pidetty niin poikkeuksellisena, että sitä aiemmin ainoastaan vuosia 1964 ja 1973 on paiskattu samaisella “Reserva Especial”-nimikkeellä.

Alkukahinoissa viinilasista hyppäsi nokkaan kypsää punaista kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa tammisuutta. Hetken hengittelyn jälkeen tuoksusta alkoi erottumaan lisäksi kahvia ja suklaata. Kypsä ja sopivan kuiva hedelmäisyys oli erinomaisessa balanssissa pirteän hapokkuuden, samettiseksi pehmenneen tanniinisuuden ja nätisti integroituneen tammisuuden kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku esitteli kypsää kirsikkaa ja lisää mausteisuutta. Viini on mainiossa hörppäysvireessä juuri nyt, muuta ikääntyneempien viinien ystäville riittää reilusti potkua jatkokypsytykseenkin.

Ruoan ja viinin yhdistelmä tarjoili tällä kertaa poikkeuksellisen moniulotteisen makumaailman. Lammasannos tärähti jo sellaisenaankin suoraan ytimeen, mutta loistavassa vireessä ollut viini nosti kokemuksen huipputasolle!

Viña Ardanza Reserva Especial 2001 ansaitsee helposti 5 / 5 staraa. Jos satut löytämään näitä nollaykkösiä vielä jostain järkihinnalla, niin ostopäätöksen kanssa ei pidä vetkutella sekuntiakaan. Helpommin vastaan tuleva -04 liikkuu 20-25 euron pullohinnoissa, eikä ole sekään lainkaan hassumpi tapaus.

 

 

 

Viikon Copa – Arrocal 2011 5,89 (0,375 l)

Säännöllisin aikavälein törmää tilanteeseen, jossa olisi käyttöä kokonaisen pullon sijasta puolikkaalle. Kansallismyymälässämme puolikkaiden hylly ei ole perinteisesti ollut mikään aarreaitta, mutta viimeisten parin vuoden aikana on senkin sektorin ryhti jossain määrin kohentunut. Yksi esimerkki ryhtiliikkeestä on Espanjasta, Ribera del Dueron alueelta ponnistava Arrocal. 90-luvun lopulla perustetun viinitalon peruspunkun Tempranillo-rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 6 kuukautta pääosin ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa ja paahteisuutta. Täyteläiselle ja melko muhkean hedelmäiselle paletille ehtii mukaan tuoksun kattauksen lisäksi vielä annos mausteisuuttakin. Nuorekkaan ryhdikäs setti hapokkuutta ja terhakkaa tanniinisuutta pistää hommaa kivasti pakettiin. Keskipitkä jälkimaku on tummasävytteinen ja lämminhenkinen.

Arrocal on iloinen yllätys puolikkaiden pullojen hyllysektorissa. Suoraviivainen, ronski ja melko tyypillinen alueensa roble-viinien edustaja. Soveltuu mainiosti vaikkapa arki-iltoihin yhden tai kahden pihvin setitykseen. 3 / 5 staraa.

 

 

Matkalla Montsantissa – Coca i Fitó

Vietin heinäkuun viimeisiä päiviä Katalonian paahteessa lähinnä nautiskellen übertuoreita meren antimia sekä vierailemalla parilla mielenkiintoisella viinitilalla Prioratissa ja Montsantissa. (Aikaisempi postaus Celler Cal Pla-vierailusta löytyy täältä.) Prioratin suitsutetuimpien viinien hinnat ovat jo lähteneet lapasesta, mutta Montsantilla on edelleen tarjota ihan kivasti hyviä hinta-laatupamauksia. Yksi alueen mielenkiintoisimmista tuottajista on Coca i Fitó. Vakuutuin putiikin viiniosaamisesta parisen vuotta sitten Prowein-tapahtumassa, mikä oli vähintään riittävän syy ruuvata kulkupelin nokka kohti El Masroigin kylää.

Coca i Fitón vuonna 2006 perustaneet veljekset Toni ja Miquel ovat varttuneet maanviljelijäperheessä Penedesin viinitarhahoodeilla. Toni Coca on ehtinyt vuosien saatossa kartuttamaan mainetta konsultoivana viinintekijänä ja asiantuntijana lukuisilla pienemmillä viinitiloilla Kataloniassa. Toni vastaakin tilan viinien valmistuksesta, apunaan enologi Joaquim Bielsa. Miquel puolestaan huolehtii kaupallisesta sektorista.

Montsantin lisäksi Coca i Fitó puuhailee viinejä myös Terra Altan ja Empordan alueilla. Veljesten tavoitteena on tehdä autenttisia, persoonallisia ja aluettaan ilmentäviä, moderneja viinejä. Ensimmäinen talon omaa nimeä kantava viini näki päivänvalon vuonna 2006 ja on talon lippulaiva edelleen. Nykyisellään vuosituotanto nakuttelee 100000-150000 pullon vauhdeissa.

Paikan päällä minusta huolehti enologi Joaquim Bielsa, jonka löysinkin varaston perältä touhuamassa etiketöinnin parissa. Joaquimin valitellessa jo etukäteen huonoa englanninkielentaitoaan, lupasin vastata siihen vielä uskomattoman paljon heikommalla katalaanillani. Kuten olettaa saattaa, pärjäsimme vallan mainiosti. Kierreltyämme jonkin aikaa kellarin syövereissä, siirryimme luonnollisesti maistelun pariin, joten ohessa muutamat kommentit hörpätyistä viineistä.

Maistelusessio potkaistiin käyntiin Terra Altan valkkarilla. Jaspi Blanc 2012 on Garnacha Blancasta (70 %) ja Macabeosta (30 %) koostuva nuori, omenainen ja pirteän sitruunainen tapaus. Valmistuksessa on hyödynnetty sakkakypsytystä. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Sopii kuumaan kesäpäivään, kuin rystysrivi nenänvarteen.

Coca i Fitó Rosa on sataprosenttinen Syrah yhden tarhan köynnöksistä. Rypäleet tulevat samalta tarhalta, kuin lippulaivaviininkin. Osaa viinistä on kypsytetty 3 kk:n ajan  ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 3000 pulloa. Tuhtirakenteinen rosé, jossa selkeäpiirteinen Syrah’n aromaattisuus. Oiva ruokajuoma reippaammillekin sapuskoille, eikä pelästy hyvin viilennettynä kuuman päivän virkistyskäyttöäkään.

Jaspi Negre 2011 on talon entry-level punkku, jonka kokoonpano on Garnacha (45 %), Cariñena 25 %, Cabernet Sauvignon (15 %) ja Syrah (15 %). 3 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 60000 pulloa. Helposti lähestyttävä, nuorekas, tumman marjaisa ja mausteinen viini.

Tocat de L’ala 2011 on Empordan yhteistyöprojekti Celler Roig Paralsin kanssa. Pullosta löytyy vanhojen köynnösten Garnachaa (60 %) ja Cariñenaa (40 %). 4 kuukautta ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 18000 pulloa. Paahteinen ja yrttinen sekä jonkin verran Montsantin punkkuja pehmeämpi ote paletilla.

Jaspi Maragda 2010 pitää sisällään vanhojen köynnösten Garnachaa (55 %), Cariñenaa (25 %) ja Syrah’ta (20 %). 12 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Nokassa tummia marjoja ja toffeeta. Aiempiin maistettuihin verrattuna enemmän syvyyttä ja tanniinirakenne selkeästi elegantimpi.

Viimeisenä lasiin lorisi tilan lippulaivaviini Coca i Fitó, joka oli itselleni pullorivistön tutuin tapaus. Yhden tarhan viini, jonka sisältö on Syrah’ta (50 %), vanhojen köynnösten Garnachaa (30 %) ja Cariñenaa (20 %). 12 kk kypsytys amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Tyylikäs, moniulotteinen ja kiehtovan syvä tapaus. Savua, balsamicoa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja nätisti integroituva tammisuus. Kypsytyspotentiaalia löytyy mukavasti, vaikka viini onkin dekantoinnin kautta jo kelvollista ruokapöytäkamaa.

Matkalla Prioratissa – Celler Cal Pla

Heinäkuun lopulla löysin itseni Kataloniasta köröttelemässä kohti Porreran kylää. Kännykän navigointiohjelma oli onnistunut sanomaan sopimuksensa irti jo useita kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä ja luonnollisestikaan tiet eivät olleet suurenemaan päin. Verenpaine laski lähes peruslukemiin ensimmäisen Porrera-tienviitan osuttua näkökenttään ja näytti vahvasti siltä, että olin löytämässä perille heti ensimmäisellä yrityksellä. Pikkuruisen kylän hiljaisella toriaukioilla dominoa pelanneiden papparaisten auringon pieksemät naamavärkit näyttivät aavistuksen epäileviltä, kun eräs Suomi-Urpo parkkeerasi kotteronsa kadunkulmaan.

Prioratin viinien huikea suosio on houkutellut alueelle paljon suuria ja kirkkaasti kiiltäviä viinitaloja muualta Espanjasta. Nyt olin kuitenkin menossa tapaamaan pientuottajaa, joka on kotoisin alueelta, kasvanut siellä ja tuntee näin ollen työympäristönsä kuin omat taskunsa. Tapasin Celler Cal Plan:n omistajan ja viinintekijän Joan Sangenisin Tukholmassa pari vuotta sitten ja tykästyin talon erinomaisiin ja persoonallisiin viineihin. Porreran kylässä kasvaneen Joan Sangenisin perhe on toiminut maatalouden ja viininviljelyn parissa jo parin sadan vuoden ajan, mutta omalla Cal Pla-nimellä viiniä on valmistettu vasta 90-luvun puolivälistä lähtien. Vuosituotanto on ajan saatossa noussut noin sadantuhannen pullon tasolle, joten mistään massatuotannosta ei ole edelleenkään kyse. Tarhat sijaitsevat pääosin 300-500 metrin korkeudessa, mutta joitakin köynnöksiä löytyy noin 700 metrinkin korkeudesta. Köynnösten ikä vaihtelee kymmenestä vuodesta yli sataan vuoteen. Omien tarhojen rypäleiden lisäksi Cal Pla ostaa nykyään myös jonkin verran rypäleitä tutuilta viljelijöiltä. Johtoajatuksena on työskennellä tarhoilla niin hyvin, että erilaisten kemikaalien käyttö voidaan vähintäänkin minimoida ja lajikkeiden ominaispiirteet sekä alkuperä tulevat esiin lopputuotteessa mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa käytännössä lukemattomia käsityötunteja tarhoilla, satomäärien runsaskätistä rajoittamista sekä lukuisia kinkkisiä päätöksiä ja toimenpiteitä pari sataa vuotta vanhan kellarirakennuksen uumenissa.

Joan Sangenis kertoi modifioivansa viininvalmistuksessa käytettäviä metodeja kunkin vuosikerran tarpeiden mukaisesti. Viinien valmistuksessa käytetään sekä uutta että vanhaa tammea; ranskalaista, amerikkalaista ja unkarilaista. Kellarikierroksella siirryttiin kiehtovalla tavalla parisataa vuotta vanhan rakennuksen holvikaarien, seinämaalausten ja ikivanhojen tammitynnyreiden kautta pällistelemään viereisen lisätilan modernia terästankkimaisemaa. Tämäkään vierailu ei päättynyt kuivin suin, joten alla kommentit maistamistani viineistä. Suluissa lisäksi kunkin viinin paikallinen hintataso.

Mas d’en Compte Blanc 2009 (noin 14 € / plo)

Garnatxa Blanca, Macabeu, Picapoll blanc, Xarel·lo. Etelään suuntautuvien tarhojen 20-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen ja kypsytys uusissa ranskalaisissa (80 %) ja amerikkalaisissa (20 %) tynnyreissä, 6 kk sakkojen kanssa. Intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja huikean kiehtovaa mineraalisuutta sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Melko täyteläistä ja runsasta pakettia virkistää napakka hapokkuus. Paletti samaan aikaan voimakas, hyvin raikas sekä hedelmäinen. Erittäin pitkässä jälkimaussa nautiskellaan reilusta mausteisuudesta. Aivan mieletön viini!

Celler Cal Pla Crianza 2008 (noin 10 € / plo)

Cabernet Sauvignonia, Cariñenaa ja Garnachaa 10-20 vuotiaista köynnöksistä, 350-500 metrin korkeudelta. Ei juurikaan uutta tammea. Hieman kehittynyt tuoksu, jossa paahteisuutta, ja tummaa kirsikkaa. Maussa yhdistyy tumma kirsikkaisuus sekä runsas, nuorekas hedelmäisyys. Helposti lähestyttävä viini, jota virittää napakka hapokkuus ja ryhdikäs, tiukka tanniinisuus. Pitkä mausteinen jälkimaku. (Vuosikerta -06 arvioitu blogissa aiemmin)

La Carenyeta 2010 (noin 16 € / plo)

Pelkästään Cariñenasta tehtyä viiniä ei pahemmin Espanjasta löydy. Lajiketta käytetään enimmäkseen osana sekoiteviinejä. Katalonian lisäksi Espanjasta tätä hapokasta ja tanniinista lajiketta löytyy lähinnä Riojasta Mazuelo-nimellä. Laadukas lopputulos edellyttää vanhemmista köynnöksistä kerättyjä laadukkaampia rypäleitä sekä otolliset kasvuolosuhteet. Joan kertoi, että esim. hänen tarhoillaan matalammilla korkeuksilla Cariñena-köynnökset ovat taipuvaisia tuottamaan huimia määriä rypäleitä ja luonnollisestikin tällöin laatu kärsii. Korkeammalla rypäleiden tuottotahti hiipuu selkeästi ja erityisesti vanhemmat köynnökset tuottavat erinomaista tavaraa. La Carenyeta 2010 on sataprosenttinen Cariñena 80-vuotiaista köynnöksistä 350700 metrin korkeudelta. Kypsytys 14 kk  2-vuotiaissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Nokkaan työntyy sekoitus tummia marjoja sekä punaisempaa kirsikkaa, punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja yrttejä. Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat jollain jännällä tavalla mieleen jopa Sangioveselle tyypillisiä hapankirsikkaisia fiiliksiä. Paletilla viini iskee pöytään parhaat korttinsa; tuoksun aromit saavat nimittäin seurakseen tiukan ja voimakkaan, mutta erinomaisesti muuhun kokonaisuuteen integroituvan hapokkuuden. Tanniinisuuttakin on suhteellisen reilusti ja se on muita maistettuja viinejä terävämpää. Erittäin pitkä jälkimaku on kiehtovan yrttinen, pippurinen ja mineraalinen.  

Mas d’en Compte 2008 (noin 20 € / plo)

30-90-vuotiaiden köynnösten Garnachaa (50 %) ja Cariñenaa (45 %) sekä 15-vuotiaden köynnösten Cabernet Sauvignonia (5 %). Kypsytetty 14 kk 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä, joista 80 % ranskalaisia ja 20 % amerikkalaisia. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, tupakkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja tammen tuomaa paahteisuutta. Paletti jatkaa tuoksun soundeilla. Hyvä tasapaino konsentoroituneen hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja kohtuullisen mukavasti jo pehmenneen tanniinisuuden välillä. Parin tunnin dekantoinnilla jo nyt varmasti toimiva paketti puolikypsää tummaa lihaa notkuvassa ruokapöydässä, mutta hyötyy selkeästi vielä parin vuoden lisäkypsytyksestä. 

Planots 2009 (noin 50 € / plo)

Planots on Cal Pla’n lippulaivaviini, joka valmistetaan La Planots-tarhan jopa yli satavuotiaista köynnöksistä. Viini pitää sisällään puolet Garnachaa ja puolet Cariñenaa. 16 kk kypsytys uusissa ranskalaisissa (70 %) ja amerikkalaisissa (30 %) tammitynnyreissä. Paahteinen tuoksu, jossa paljon tummaa hedelmää, mustikkaa, mausteisuutta, tammea ja hitunen parfyymisyyttä. Pureksittavan paksu rakenne, erittäin konsentroitunut ja moniulotteisuuttaan väläyttelevä viini, joka ei myöskään peittele reilua tanniinisuuttaan ja tammisuuttaan. Iso viini, jossa on huikea potentiaali, mutta varsin nuori vielä. Tälle antaisin vielä vähintään muutaman vuoden kellariaikaa ja potkua riittää kyllä huomattavasti pidempäänkin säilytykseen.

Terras Gauda Abadía San Campio Albariño 2011

Erään viikonlopun kesäisen iloisissa ja lämpimissä tunnelmissa jätin katkaravut hetkeksi keskustelemaan valkosipulisen marinadinsa kanssa ja syöksyin viinikaapin ääreen tutkailemaan sopivaa korkkailtavaa. Hetkosen kuluttua kuumaan öljykylpyyn hyppäävät katkaravut kaipasivat selkeästi jotain espanjalaista valkoviiniä kaverikseen. Kaapin uumenista tarrautuikin kouraan Terras Gauda Abadía San Campio Albariño 2011.

Terras Gaudasin tarhat sijaitsevat luoteisessa Espanjassa, Rias Baixasin eteläpäätyyn ja Portugalin rajan tuntumaan paikantuvalla O Rosalin ala-alueella. Sataprosenttisesti Albariñosta valmistetun viinin rypäleet on kerätty käsin ja viinin käyminen on tapahtunut luonnonhiivoilla terästankeissa.

Melko intensiivisestä tuoksusta on löydettävissä sitruunaa, raikasta omenaa, ananasta ja merellistä tuulahdusta. Kuiva ja runsaan hedelmäinen maku täyttää suun sitruunalla, omenalla ja paletin loppua kohden voimistuvalla tyylikkäällä mineraalisuudella. Erityismaininnan ansaitsee runsasta hedelmäisyyttä onnistuneesti kontraava raikas ja pirteä hapokkuus. Pitkä jälkimaku on kiehtovan mineraalinen ja mausteinen. Kokonaisuus on tyylikäs ja erittäin tasapainoinen.

Terras Gauda Abadía San Campio 2011 on todella erinomainen Rias Baixasin Albariño. Keski-Euroopasta noin 13 euron pulituksella hankittuna hinta-laatusuhde on suorastaan väkevä, mahdollisesti jopa jykevä. Näillä jupinoilla Copatinto töräyttää Terras Gauda Abadía San Campio Albariñolle 2011:lle 4/5 staraa. Tämäkin Albariño olisi ehdottomasti syytä nauttia merellisten herkkujen tai huolella valmistettujen kalaruokien seurassa.

 

 

 

Viikon Copa – Gramona Xarel-lo 2011 19,84 €

Kataloniassa puuhaileva perinteikäs viinitalo Gramona tunnetaan erityisesti huipputason kuohuviineistä. Hiljattain Alkon perusvalikoimaan tärähtänyt Gramonan Xarel-lo ei kuitenkaan edusta talon Cavasektoria, vaan on 100 %:sti Xarel-lo-lajikkeesta valmistettu valkoviini. Xarel-lo on yksi Cavan päärypäleistä ja siitä valmistetut lajikeviinit vaikuttavat pyrähtäneen jonkinlaiseen trendisuosioon. Gramonan Xarel-lon rypäleet on kerätty käsin yli 40-vuotiaista luomutarhojen köynnöksistä. Tarhat sijaitsevat ”Cava-pääkaupunki” Sant Sadurni d’Anoian liepeillä. Viini on käynyt uusissa medium-paahdetuissa Allier-tammitynnyreissä, joissa se myös kypsyi sakkojen kanssa 3-4 kk. Lopuksi viini on lepäillyt 12 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy omenaa, sitruuna, limeä, yrttejä ja paahteisuutta. Kuivassa ja melko hedelmäisessäkin maussa on eturivissä hedelmäsektori, kun taas paahteisuus ja yrttisyys pysyvät tyylikkäästi taustalla. Reilu hapokkuus rakentaa viinille hyvän selkärangan ja kantaa pitkään sitruksiseen jälkimakuun.

Gramonan Xarel-lo on hedelmäinen, mutta silti hillityn tyylikäs, tasapainoinen ja laadukas valkoviini. Tämän viinin kylkeen kannattaa kasata esim. kala- tai äyriäispainotteinen tapas-lautanen. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Juhannusviinit 2013

Juhannus aiheuttaa kaupunkilähiöissä melkoisen tyhjennysoperaation, kun joukkoryntäys kesämökkimaisemiin käynnistyy. Maalaismaisemissa arkisesta aherruksestaan irtaantuvat kalamestarit ja grillimaisterit pääsevät vihdoinkin näyttämään kyntensä tositoimissa. Kesäkeittiöissä loihditut herkut kaipaavat rinnalleen monikäyttöisiä viinejä. Copatinto iskee pöytään pari juhannussuositusta Alkon perusvalikoimasta.

 

 

 

Jekel Gravelstone Chardonnay 14,99 €

Vaikka tämä Chardonnay tuleekin Kaliforniasta, ei sitä ole pahoinpidelty yliampuvalla tammikäsittelyllä. Viileämmillä Arroyo Secon tarhoilla kasvaneista rypäleistä on tehty runsaan hedelmäinen, raikas ja kesäinen viini. Tuoksusta paletille siirtyvä omenaisuus ja trooppinen hedelmäisyys saavat ryhtiä napakasta hapokkuudesta ja tyylikkäästä paahteisuudesta. Monikäyttöinen viini äyriäisten, kalan ja vaaleiden lihojen kylkeen. 4 / 5 staraa.

 

 

 

 

 

 

Pétalos 15,99 €

Bierzosta kotoisin oleva Petalos on tehty Menciasta, joka on ehdottomasti yksi Espanjan mielenkiintoisimmista punaviinilajikkeista. Täyteläinen viini on täynnä kypsää tummaa marjaisuutta, jota taustalla häärivä karpalo-puolukkasektori piristää mukavasti. Erityisesti tummien liharuokien kaveri, mutta soveltuu mainiosti myös kesäiltojen meditaatiohetkiin. 4 / 5 staraa.

 

 

 

(Kuvien © Alko)

Natur Montsant Mas Franch Optim 2006

Natur Montsantin Mas Franch Negre -06 onnistui taannoin miellyttämään niin paljon, etten nähnyt mitään pätevää syytä jättää korkkaamatta saman tuottajan ”ykkösviiniä”. Korkkiruuvi työntyikin sujuvasti Mas Franch Optim-nimeä kantavaan punkkuun vuodelta 2006. Montsantin luonnonpuistossa sijaitsevia tarhoja on viljelty orgaanisesti omistajaperheen toimesta. Viinien teko on puolestaan delegoitu onnistuneesti tunnetun katalonialaisen enologin, Toni Cocan huomaan.

Mas Franch Optim 2006:n blendin rakentavat Cabernet Sauvignon (35 %), Garnacha (35 %), Syrah (15 %), Merlot (10 %) ja Cariñena (5 %). Rypäleet ovat kasvaneet 600-700 metrin korkeudessa Margalefissa. Viiniä on kypsytetty 12 kk amerikkalaisessa (55 %) ja ranskalaisessa (45 %) tammessa.

Melko kehittynyt tuoksu on huikean kiehtova. Löytyy tummaa kirsikkaa, kahvia, tummaa suklaata, lakritsia, kukkaisuutta, mineraalisuutta ja setripuuta. Täyteläinen ja varsin moniulotteinen maku jatkaa siitä mihin tuoksussa jäätiin. Ryhdikkääksi osoittautuva tanniinisuus on kypsää ja hyvässä mielessä pehmeää. Melko pirteä hapokkuus virkistää runsasta kokonaisuutta ja korkea alkoholipitoisuuskin (14,5 %) integroituu yllättävän nätisti. Erittäin pitkä jälkimaku viimeistelee paketin mausteisuudella ja tummilla kirsikoilla.

Mas Franch Optim on Montsantia parhaimmillaan. Alueen korkeimmilla tarhoilla kasvaneet rypäleet ovat antaneet viinille paljon aromaattisuutta ja rakennetta, mutta säilyttäneet silti eleganssinsa. Kun tällainen viini irtoaa mm. Saksan kaupoista noin 15 euron hintaan, voi hinta-laatusuhteen todeta olevan absoluuttista huippuluokkaa. Nautintoa lisää lautaselle ladottu medium-kypsä tumma liha ja tilanteeseen sopiva sienilisäke. 4,5 / 5 staraa.

 

 

 

Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada 2009

Espanjan Navarrassa kikkaillaan kohtuullisen paljon ranskalaisten lajikkeiden (mm. Cabernet Sauvignon ja Merlot) kanssa, mutta Tempranillo ja Garnacha hallitsevat edelleen viljelymaita 70 %:n enemmistöosuudellaan. Pääosin punaviiniä tuottavan alueen viineissä törmää helposti useita eri lajikkeita yhdistäviin sekoiteviineihin. Testiin kaapattu Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada 2009 on tehty Tempranillosta (35 %), Merlot’sta (35 %) ja Syrah’sta (30 %).

Elokuva-alalla uraa tehnyt Iñaki Nuñez ei ole ehtinyt palloilemaan 200 tarhahehtaaria kattavan Pago de Cirsus-projektinsa parissa vielä järisyttävän pitkään, mutta siitä huolimatta tilan viinit ovat onnistuneet niittämään runsaasti erilaisia palkintoja. Olivatpa palkinnot sitten minkä laatuisia tahansa, on menestyksessä varmasti ollut oma osansa tilan enologina toimivalla Jean-Marc Sauboualla (Chateau Haut-Brion, Bordeaux). Vendimmia Seleccionadan käsin kerätyt rypäleet ovat kasvaneet 12 vuotta vanhoissa köynnöksissä noin 200 metrin korkeudella Navarran eteläosassa Ablitasissa. Viiniä on kypsytetty 12 kk 0-3 vuotiaisssa tammitynnyreissä, joista 90 % oli ranskalaisia ja 10 % amerikkalaisia. Ennen myyntiin pääsyä viini on huilaillut pulloissa 10 kk:n ajan.

Muhkeasta ja melko nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää vadelmaa, kirsikkaa ja yrttejä. Täyteläinen viini jatkaa yllätyksettömän muhkeaa ja jopa hillomaisen hedelmäistä linjaa myös paletilla. Napakka hapokkuus onnistuu vielä keventämään tunnelmaa, mutta pehmeä tanniinisuus jää kypsän ja muhkean hedelmäisyyden jalkoihin. Pitkä jälkimaku on kypsän marjainen.

Kypsän hedelmäinen ja muhkea Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada on kelvollinen valinta kohtuullisen hyvin kontrollissa pysyvää modernin hedelmäistä punaviinipläjäystä etsivälle. Livikon Tallinnan myymälästä noin 9 euron hintaan hankittuna hinta-laatusuhde on ihan hyväksyttävällä tasolla. Tähän pulloon korkkiruuvinsa upottavia suosittelen pistämään samalla vaivalla grillin kuumaksi. 3 / 5 staraa.

 

 

 

Bodegas Viña Magaña Barón de Magaña 2007

Maailmasta ei taida löytyä kovinkaan montaa sellaista punaviinialuetta, jossa ei olisi koskaan edes yritetty tehdä viinejä Bordeaux’n tunnetuimmista lajikkeista, kuten Merlot tai Cabernet Sauvignon. Toiset yrittävät kyseisille lajikkeille sopivissa olosuhteissa kunnioitettavan tosissaan, kun toiset taas hapuilevat lähinnä volyymia ja tunnettujen rypälenimien markkinointivoimaa. Tällä kertaa käsittelyssä on astetta vakavammin asiaan suhtautuvan espanjalaisen tuottajan yksi tunnetuimmista viineistä; Barón de Magaña 2007.

Juan Magañan vuonna 1970 perustaman Bodegas Viña Magañan tarhat sijaitsevat Riojan raja-aitojen tuntumassa, mutta Navarran puolella. Perustaessaan viinitilaa isäntä havaitsi tarhaolosuhteiden muistuttavan paljolti Bordeaux’n Pomerolia ja halusi aloittaa Bordeaux’n lajikkeiden viljelyn tiluksillaan. Silloiset lakipykälät eivät tätä kuitenkaan sallineet. Tarinan mukaan Juan Magaña hankki kaikesta huolimatta pistokkaita Bordeaux’sta, salakuljetti ne aasikyydillä Pyreneiden vuoristoreittejä pitkin ja istutti tarhoilleen Espanjan ensimmäiset Merlot-köynnökset vuonna 1975. Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa sekin, että tarinan mukaan pistokkaat olivat peräisin samoista klooneista, joista oli myyty pistokkaita mm. eräälle Château Petrus-nimiselle tilalle.

Barón de Magaña 2007 on tehty tilan vanhimpien köynnösten rypäleistä. Jännitys kohoaa, sillä mukana on juuri näiden salakuljetettujen Merlot- ja Cabernet Sauvignon-köynnösten rypäleitä, 35 % kumpaakin ja lisäksi 20 % Tempranilloa (20 %) sekä 10 % Syrah-rypäleitä.Sekoittamisen jälkeen viini on kypsynyt 14 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vielä hetken aikaa pulloissa ennen myyntiä.

Tuoksusta löytyy kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa, mausteisuutta ja lyijykynää. Paletilla melko täyteläiseksi osoittautuva viini on samettisen pehmeä. Hedelmäisyys on kypsänoloista, muttei mitenkään erityisen makeaa. Mukavan ryhdikäs hapokkuus terävöittää tunnelmaa, sen sijaan pehmeästä tanniinisuudesta löytyy hieman ikävää puumaisuutta. Pitkä jälkimaku on kypsän kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen.

Barón de Magaña 2007 tuo selkeästi esiin Bordeaux-meininkiä yhdistettynä hieman kypsempään hedelmäisyyteen ja pehmeämpään suutuntumaan. Sinänsä laadukkaan oloinen lopputulos on jopa siinä määrin siisti ja viimeistelty, että se jää omaan makuuni hieman vaisuksi ja yllätyksettömäksi. Onneksi sentään tanniinien pieni puumaisuus nostaa jotain tunteita pintaan. Saksassa 13 euron hintalapulla varustettu pullo omaa Bordeaux-tyyliä haikailevalle ihan mukavan hinta-laatusuhteen, mutta Parkerin 94 pistettä on aavistuksen vaikeasti ymmärrettävissä. Viinin kulautettiin onnistuneesti mediumiksi paistettujen naudan sisäfilepihvien kanssa. 3,5 / 5 staraa.