Modernimpaa Toroa – Bodegas Maurodos San Román

Posted on 07/06/2016 by Copatinto

Espanjan viinimatka jatkui muutaman Ruedan tilavierailun jälkeen D.O. Toron puolelle. Toron ilmastollisiin ominaispiirteisiin kuuluu mm. kylmä ja rankka talvi, kuuma ja kuiva kesä sekä suuret vuorokautiset lämpötilavaihtelut. Maaperä koostuu lähinnä savesta, hiekasta sekä vaihtelevassa määrin esiintyvästä kalkkikivestä ja pintakivikosta. Maaperästä ja olosuhteista johtuen viinikirva ei ole kurittanut alueen tarhoja erityisen merkittävästi, joten tarhoilla kasvaa melko paljon varttamattomia ja vanhoja pre-phylloxeraköynnöksiä. Tarhoilla kypsyy lähinnä Tempranillon paksumpikuorinen, tummemman värinen ja pienempikokoinen klooni Tinta de Toro, mutta myös Garnacha, Verdejo sekä Malvasia kuuluvat sallittuihin lajikkeisiin.

San Román s Aamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin San Románin konttorille. Talon tarina sai alkunsa, kun Vega Sicilian viinintekijänä työskennellyt Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä Vega Sicilialle sopivia tarhoja Torosta. Samalla hän tuli kuikuilleeksi mestoja myös itselleen. Kun 90-luvun lopulla Garcian ja Vega Sicilian tiet erkanivat, sai San Román-projekti lisäpotkun persuksiinsa ja 80 hehtaaria Tinta de Toro- ja Garnachaköynnöksiä liitettiin Garcian jo aiemmin työstämään Bodegas Mauroon.

San Román tarha s San Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.

San Román tasting S

Muutaman tynnyrinäytteen jälkeen maistelua jatkettiin Prima 2014:llä (85 % Tinta de Toro, 15 % Garnacha), joka on nuoremmista köynnöksistä valmistettu nuorekkaan hedelmäinen, pehmeätanniininen ja Toron viiniksi varsin raikas tapaus. 12 kk tammessa aiemmin San Románin kypsytykseen käytetyissä tynnyreissä. Tuotanto noin 170 000 pulloa / vuosi.

San Román 2012 (100 % Tinta de Toro) esitteli tummaa kirsikkaa, lakritsia, kahvia ja mausteisuutta. Hienojakoinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka eleganttia luonnetta voi pitää Toron viinien mittapuulla poikkeuksellisena. Erinomainen tasapaino vivahteikkaan hedelmän, napakan hapokkuuden sekä kypsän, mutta runsaan tanniinisuuden välillä. Ehdottomasti Toron kirkkainta kärkikastia. Tuotanto noin 94000 pulloa / vuosi.

Maistelimme myös samaan kokonaisuuteen kuuluvat Bodegas Mauron viinit, jotka Garcia on halunnut valjastaa Castilla y Leonin VdT-luokituksen alle, jotta D.O. alueiden sääntöviidakot eivät pääsisi liikaa rajoittamaan viininvalmistuksellisia valintoja. Sekä Mauro että Mauro VS ovat selkeästi San Románin tyyliä voimakkaampia ja rankenteeltaan jykevämpiä tapauksia. Parivaljakosta Mauro on hieman rouheampi, mutta runsaamman hedelmäinen, kun taas VS (Vendemmia Seleccionada) esittelee niukempaa hedelmää ja tiukempaa runkoa. Molemmissa on tammi San Románin viinejä selkeämmin läsnä.

Prima ja San Román ovat erinomaisia osoituksia siitä, että alkoholisten, raskaiden ja hillomaisen konsentroituneiden viinien maineessa oleva Toro pystyy tuottamaan eleganttia, raikkaan hedelmäistä, moniulotteista sekä tasapainoista tavaraa, kun taustalla sattuu hääräilemään oikeita tyyppejä ja osaavia käsiä. Suomessa Primaa ja San Románia saattaa bongailla ravintoloiden listoilta ja Soil Wine Groupin maahantuomia viinejä on bongailtu ainakin Soil Wine Roomissa sekä viinibaari Vin Vinissä.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Posted on 28/03/2016 by Copatinto

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996 Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Pääsiäisen lammasviini Libanonista – Domaine Wardy Les Terroirs (Alko 11,50 €)

Posted on 23/03/2016 by Copatinto

Jos pääsiäisen lammasviini on vielä hakusessa, voisi Libanonin suunta olla astetta virkistävämpi vaihtoehto. Testailin Proweinissa ison nipun Libanonin viinejä ja niiden ominaisuuksissa on paljon hieman mausteisemmillekin lammasruoille sopivia elementtejä. Tämä Domaine Wardyn Les Terroirs on melko täyteläinen ja reilun mausteinen paketti, joka ei välttämättä ole parhaimmillaan lipittelykäytössä, mutta omaa erinomaiset edellytykset sujuvaan yhteistyöhön monenlaisten lammas- ja karitsaruokien kanssa. Kannattaa kaataa viini dekanteriin tai avata pullo vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, niin viinin luonne pääsee paremmin esiin. Maukasta pääsiäistä!

Ikääntyneempää reservaa Ribera del Duerosta – Viña Mayor Reserva 1991

Posted on 03/03/2016 by Copatinto

Viña Mayor on saanut alkunsa 80-luvun puolivälissä Ribera del Duerossa ja kuuluu Barcelo-konserniin, jolla on isojen tuottajaryhmittymien tapaan tuotantoa useilla alueilla Espanjassa. Varsinkin Roblea ja Crianzaa löytää monesti Espanjassa ihan niiden pienempienkin markettien Ribera del Duero-osastolta kohtuuhintaan, joten mihinkään sen suurempiin metsästysoperaatoihin ei näiden suhteen tarvitse ryhtyä. Yleisesti ottaen Viña Mayorin viineistä on jäänyt meikäläiselle hiukan tasapaksu fiilis. Ihan hyvin tehtyjä, mutta jossain määrin niistä on uupunut persoonallisuutta ja luonnetta. Jokin aika sitten sattui kohdalle Viña Mayorin Reservaa vuodelta -91 siinä määrin edukkaaseen hintaan, että tuli hankittua pari pulloa kaappiin pötköttämään. Kun olimme viettämässä jouluksi hankitun Iberico-kinkun “läksiäisiä” ja pöytään oli tulossa kinkun rippeiden lisäksi spelttileipää, muutamia juustoja ja sen semmoista, päätin kokeilla missä tämän pullon kohdalla mennään.

Viña Mayor Reserva 1991 Tuoksusta löytyy odotetun selkeästi kehittyneitä piirteitä, paahteisuutta, savua, tupakkaa ja reilusti tammea. Paletilla viinin kehittynyt hedelmäisyys on aika kivasti elossa, mutta happo- ja tanniinisektori ovat siirtyneet suurimmalta osin terminaalivaiheeseen. Tammi on kokonaiskuvassa aavistuksen dominoivaa sorttia, eikä mitään erityisen moniulotteisia piirteitä nouse esiin. Ollaan siis jotakuinkin odotusten mukaisissa fiiliksissä, vaikka ikääntyneen viinin mukanaan tuoma charmi nostaakin selkeästi tunnelmaa.

Viña Mayor Reserva 1991 on hieman jo hiipumaan päässyt, mutta ikääntyneen viinin charmilla ihan mukavasti puutteitaan paikkava viini. Kypsytyspotentiaalia ei enää ole, joten jos tällaisia nyt jostain syystä sattuisi olemaan hallussa, suosittelen vapauttamaan kellaripaikat niitä enemmän kaipaaville. 3 / 5 staraa.

Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981

Posted on 12/01/2016 by Copatinto

Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.

Phelan Segur -81 sm Viini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.

Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.

Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.

Chianti Classicoa ja bistecca Fiorentinaa – Vino al Vino Panzano 2015

Posted on 01/10/2015 by Copatinto

Muutamien vuosien pohdinta ja suunnittelu tuotti vihdoin ja viimein tulosta, kun saimme hyvän ystäväni kanssa mahdutettua syyskuiset Panzanon Vino al Vino-festarit molempien kalentereihin. Matkan alkua pääsi varjostamaan pieni pelko ja jännitys ikävästi lähtöpäivään osuneen poliittisen mielenilmaisun vaikutuksista Finnairin aamulentoon, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja laskeuduimme Fiumicinon kentälle suunnitellusti. Sitten poljettiinkin vuokrabemarista lappu lattiaan ja vajaan kolmen sadan kilometrin rykäisyn jälkeen olimme Panzanossa nauttimassa Toscanan auringonpaisteesta.

20150929_093609[1] Vino al Vino on Panzanon viinintuottajayhdistyksen vuotuinen festari Panzanon pikkukylän aukiolla syyskuun kolmantena viikonloppuna. Pulittamalla kassaneidille 16 euroa saa kouraan maistelulasin, kaulaan sille sopivan kantopussukan sekä infoa tarjolla olevista tuottajista ja viineistä. Tarjolla oli parinkymmenen tuottajan mainioita viinejä, joista muutamat olivat entuudestaan tuttuja ja osa taas tuntemattomampia. Myyntikojusta löytyi suurin osa viineistä varsin edukkaaseen hintaan, joten maistelusessioiden jälkeen saattoi napata haluamansa viinit myös kätevästi mukaansa.

20150929_091509[1]

Tutuista ja turvallisista vahvaa vakuuttamistaan jatkoi biodynaaminen Castello dei Rampolla, jonka Chianti Classicoa on blogissa tullut jo aiemminkin suitsutettua. Samalla tuli maistettua ensimmäisen kerran talon lippulaiva d’Alceo -06 sekä mielenkiintoinen uudempi sulfiititon Santa Lucia. Sammarco -05 oli totuttuun tapaan kovaa kamaa. Myös Fontodi vakuutti edelleen. Lippulaiva Flaccianelloa on tullut hörpittyä joskus hieman kypsemmässä iässä ja tällä kertaa lasiin kaadettu -11 osoitti valtavan potentiaalin, mutta samalla myös pitkällisen lisäkypsyttelyn tarpeen. Vuoden -11 Fontodi Chianti Classico on jokseenkin loistavaa tavaraa. Suomalaista pöhinää Panzanossa edustaa tietysti Jarkko Peräsen ja Josephin Cramerin mainio Candialle. Josephin maistatti koko rivin talon pullotteita, joista vuosikerran -10 Circea lukuunottamatta muut olivat jossain määrin tuttuja. Circen Petit Verdot-, Merlot-, Cabernet Franc-blendi on todella mielenkiintoisen mausteinen ja edustaa supertoscanalaisosastossa virkistävän poikkeavaa meininkiä. Erityisesti vuoden 2011 pullotteet miellyttivät loistavan happorakenteensa johdolla ja niitä täytyykin sujautella myös omaan kellariin. Uudemmista tuttavuuksista jäi mieleen erityisesti huikean harmoninen La Massan Giorgio Primo, joka tosin 80 euron hintalapullaan ei kovin paska saisi ollakaan. Toinen varsin mielenkiintoinen tapaus oli Vecchie terre di Montefilin sataprosenttinen Sangiovese Anfiteatro -11. Muita mieleenpainuneita olivat mm. Fattoria la Quercian Chianti Classicot -08 & -06 ja Renzo Marinain Guerrante -06.

20150929_092259[1]

Panzanon matkaan oli toinenkin erittäin hyvä syy ja motivaatiotekijä, nimittäin maailmankuulun Dario Cecchinin lihat. Perjantai-ilta menikin sujuvasti Officina della Bisteccassa erilaisten lihojen parissa, kun lautaselle mätettiin tartaria, carpaccioa, costata alla Fiorentinaa, bistecca Panzanesea, bistecca Fiorentinaa jne. Säälipisteitä kerättiin kiikuttamalla pöytään myös kulhollinen kasviksia, papuja oliiviöljyssä sekä perunaa. Osallistuin vegeosastoon dippaamalla yhden porkkanasuikaleen oliiviöljyyn. Tavaraa tuli lautaselle siinä määrin “riittävästi”, ettei tarjotuille santsiannoksille ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Melkoista settiä ja tuskin nyt ihan heti tulee vastaan näin tasokasta lihaillallista.

20150929_085821

Kostean valkoviinialueen raikas punaviini – Sameirás Tinto 2012

Posted on 12/09/2015 by Copatinto

Toissa kevään Alimentaria-messuilla Barcelonassa maistelin mukavan joukon vahvasti valkoviinialueeksi profiloituvan (valkoviiniä 90 % ja punaviiniä 10 %) Ribeiron maukkaita viinejä. Noin 3000 viinihehtaaria käsittävän Ribeiron viineihin ei pahemmin isossa maailmassa törmäile, sillä esim. vuonna -12 alueen viineistä vietiin Espanjan ulkopuolelle vaivaiset 5 %. Ehkä hieman yllätyksellisestikin alueen muutamat punaviinit onnistuivat säväyttämään messumaisteluissa toden teolla. Kovassa hälinässä ja rytinässä ei aina oikein pysty paneutumaan syvällisesti kaikkiin maistamiinsa viineihin ja tällä kertaa holtittoman yllätyksellisesti sinkoilevat ja kaikkia mahdollisia raajojaan arvaamattomasti huitovat kanssamessuilijat tekivät etikettien ikuistamisestakin lievästi sanottuna haasteellista. Joitakin muistiinpanoja sentään onnistuin raapustamaan ja niitä tavaamalla onkin tullut tehtyä muutamia varsin onnistuneita täsmähankintoja.

Sameiras Adega Sameirás on yksi Ribeirossa myös punaviiniä tuottavista puljuista ja lienee samalla myös yksi tunnetuimmista. Sameirás Tinton rypälelajikkeet ovat Souson (40%), Caiño (30%), Brancellao (20%) sekä 10% muut “mitä lie”-lajikkeet. Kaikki rypäleet ovat käyneet kimpassa. Tammen käytöstä en löytänyt mitään mainintaa, mutta ainakaan aistinvaraisesti se ei tule viinissä esiin millään tavalla. Tämän viinin vuosituotanto yltää noin 6000 pulloon.

Tuoksussa on ilahduttavan raikasta ja pirteää mustaviinimarjaa, vihreätä yrttisyyttä ja mustaa kahvia. Paletilla viini on todella raikas ja pirteä. Yleisilmeeltään jopa jossain määrin kirpakka marjaisuus saa tuekseen napakan hapokkuuden. Kypsät tanniinit tuntuvat hieman ikenissä, mutta eivät pahemmin ärhentele tai dominoi hommaa. Pitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja yrttinen. Raikasta yleisfiilistä tukee myös matala 12,5 % alkoholipitoisuus.

Saimeirás tinto on vallan mainio punkku ja jälleen kerran täytyy todeta, että pohjoisesta Espanjasta kajahtaa alle kympin paikallishinnalla suoranaista löytötavaraa. Vetelin Sameirásin kanssa tylysti hodareita varustettuna maukkaan frankfurter-nakin lisäksi asiaankuuluvilla lisukkeilla, paahdettua sipulia säästämättä. Eihän yhdistelmässä nyt sinänsä mitään järkeä ollut, mutta ei kai sitä aina tarvitse sen ihmeempiä säätää? Viini on todellista herkkua, se riittää. 4 / 5 staraa.

Turkkia uuden maailman tyyliin – K of Kapadokia 2012

Posted on 01/09/2015 by Copatinto

Turkkilaisten viinien maistelu on vuosien varrella jäänyt suhteellisen vähiin, mutta pieneenkin maistelujoukkoon on mahtunut ihan mielenkiintoisia tapauksia. Ehkä kirkkaimpana tähtenä todella upea Chamlija Papaskarasi 2013. Ja jos ei muuta, niin ainakin paikkallislajike Öküzgözü (=häränsilmä) on jäänyt pysyvästi mieleen, eikä vähiten hassunhauskalta kuulostavan nimensä ansiosta. Lisätäkseni turkkilaisten viinien kokemuspohjaa, korkkailin eräiden kesäisten arkigrillailujen lomassa pullollisen Öküzgözü- ja Bogazkere-blendiä Turkin Kappadokiasta. Viinin tuottanut Kocabag on perustettu 1972 ja ensimmäiset viinit ovat heilahtaneet markkinoille 1986. K of Kapadokia on viini, jolla on haluttu tuoda paikallisia lajikkeita ja viinintekemistä esiin kansainvälisesti kiinnostavalla tavalla. Etiketissä näkyvä kuumailmapalloilu on kuulemma hieman yleisempikin harrastus viinin kotikonnuilla.

K of Kapadokia Heti ensinuuhkaisusta lähtien on selvää, että viini pelaa peliään uuden maailman tyylillä, siinä määrin muhkean kypsää ja konsentronoitunutta hedelmää on tarjolla. Esiin nousee niin tuoksussa, kuin paletillakin lähinnä karhunvatukkaa, herukkaa ja luumua. Pieni määrä mausteisuutta hääräilee taustalla. Hapokkuutta on kohtuullisesti ja tanniiniosasto on siloitellun pehmeää ja kypsää.

K of Kapadokia on hyvin ja insinöörimäisen siististi tehty viini, josta pehmeäntäyteläisen punaviinisektorin ystävät löytävät takuukivan kaverin. Kun tuottajan tavoitteena on ollut suurempi kansainvälinen huomio, lienee lähestymistapa tietystä näkökulmasta syynättynä looginen. Konsentroitunut, muhkea ja hieman yksiulotteinenkin hedelmäisyys vaikuttaa kuitenkin lakaisevan maton alle suuren osan viinin persoonallisuudesta, eikä myöskään missään vaiheessa tule esiin tunnetta siitä, että kyseessä olisi juuri nimenomaan turkkilainen punkku. Viinin kanssa syötiin grillattua entrecôtea sekä uunissa paahdettua kukkakaalia, eikä siinä kombinaatiossa ollut kyllä pahemmin moitteen sijaa. 3 / 5 staraa.

Kolme kertaa Negrette – Château la Colombière

Posted on 14/07/2015 by Copatinto

Kerroin blogissa jo aiemmin hurahtaneeni kohtuullisen syvällisesti Pariisin Divvinosta löytämääni Negrette-punkkuun. Innostuksen täpinöissä haalin käsiini myös Toulousen nurkilla sijaitsevan AOC Frontonin apellaation Negretteä. Haaviin tarttui kolme Château la Colombièren punkkua; Vinum 2013, Coste Rouge 2009 ja Sarments de Mars 2006. Château la Colombièren tiluksilla on viljelty viiniä 1400-luvulta lähtien ja nykyään tilaa pyörittävät Philippe ja Diane Cauvin ovat huolehtineet tarhoista biodynaamisin periaattein vuodesta 2006. ECOCERT sertifikaatti on pärähtänyt vuonna 2010. Parivaljakon intohimona ja fokuksessa on nimenomaan punaviinilajike Negrette.

Tuottajan kepein viini on Vinum, eli 100%:nen Negrette kahden hehtaarin kokoiselta palstalta, missä 25-vuotiaat köynnäkset kasvavat savessa ja hiekassa. Viini on käynyt villihiivoilla sementtiastoissa ja suodatettu hyvin kevyesti ennen pullottamista. Raikas, hedelmäinen, mehukas viini, jossa mustaa viinimarjaa, mustikkaa ja hitunen herukkaa. Sopiva yleinen rosoisuus ja siloittelemattomuus yhdistyy melko pehmeään hedelmäisyyteen. Ryhdikäs hapokkuus ja kepeä tanniinisuus pitävät paketin hyvin kasassa. Pienesti viilennettynä tämän viinin dokabiliteetti on huipputasoa. Vuosituotanto 10000-13000 pulloa.

20150709_111619[1] Coste Rouge 2009 on myös 100 %:nen Negrette rautapitoisessa, soraisessa ja kivikkoisessa maaperässä kasvavista 17-vuotiaista köynnöksistä. Tertuista on siivottu rangat pois ja viini on käynyt sementtiastioissa villihiivoilla. Sakkakypsytys on kestänyt vuodesta puoleentoista, ei suodatusta. Tuoksussa pientä floraalisuutta ja selkeästi Vinumia enemmän mustapipppurin suuntaan kallistuvaa mausteisuutta. Tuttu mustaviinimarjainen sävy yhdistyy karhunvatukkaan ja herukkaan. Pehmeä suutuntuma, jota raikas hapokkuus ja Vinumia ronskimpi tanniinisuus loppua kohden tiukentavat. Vuosituotanto 7500 pulloa.

Sarments de Mars 2006 on Negretten (50%) ja Cabernet Sauvignonin (50%) sekoite Beauregardin ja Bellouguetin palstoilla kasvavista 50-vuotiaista köynnöksistä. 15 % viinistä kypsyy 228-400 litran tammitynnyreissä vuosikerrasta riippuen 18-24 kk. Ei suodatettu. Keskihapokas ja pehmeä kokonaisuuus, jossa Negretten kiehtova mustaviinimarjaisuus ja mausteisuus jää valitettavan pahasti Cabernetin läpi puskevan herukkaisuuden jalkoihin. Ehkä juuri tästä syystä Sarments de Mars vaikutti kolmikon tylsimmältä ja tavanomaisimmalta tapaukselta. Vuosituotanto 13000-16000 pulloa.

Tämän pienen otoksen perusteella uskaltaisin todeta myös Frontonin Negretten toimivan varsin muikeasti. Tyylillisesti Château la Colombièren viinit kallistuvat Loiren länsipäädyn Domaine des Jumeaux’ta pehmeämpään suuntaan, mutta molemmilla on omat uljaat hetkensä. Ranskalainen viinikauppa rahasti Vinumista n. 8 euroa, Coste Rougesista n. 13 euroa ja Sarments de Marsista n. 11 euroa, joten hinta-laatusuhde saa aikaan riemun kiljahduksia.

Rocca di Castagnoli Chianti Classico 2010

Posted on 16/04/2015 by Copatinto

Chianti Classicoista on vuosien varrella muodostunut varmoja oman ruokapöydän moniottelijoita melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Onhan näissäkin tullut vastaan varsin erilaisia tapauksia, mutta äärimmäisen harvoin on joutunut varsinaisesti pettymään. Tällä kertaa oli kotikeittiössä valmisteilla CC:n kanssa pettämätön klassikkoyhdistelmä, eli naudan maksaa, pekonia ja paahdettua sipulia. Kylkeen päätin korkata Rocca di Castagnolin Chianti Classicoa vuodelta 2010.

Rocca di Castagnolilla on viljelyksen alla noin 100 viinihehtaaria Gaiole in Chiantissa. Pääosa köynnöksistä on Sangiovesea. Tämä pullo pitää sisällään 90 % Sangiovesea, 5 % Canaioloa ja 5 % Colorinoa. Malolaktinen käyminen on tapahtunut terästankeissa ja viini on kypsynyt noin 12 kk pienissä ja isoissa tammitynnyreissä / -säiliöissä.

Tuoksusta nousee esiin kypsä punainen kirsikka, pieni kukkaisuus, mausteisuus ja setripuu. Paletilla seuraillaan siististi ja nätisti tuoksun fiiliksissä. Tanniini- ja happosektori pitävät yllättävän matalaa profiilia ja maku jättää kokonaisuutena hieman velton vaikutelman. Melko pitkä jälkimaku jatkaa edelleen kypsän kirsikan ja mausteisuuden merkeissä.

2010 on käsittääkseni erinomainen vuosikerta Chianti Classicossa ja jälkeenpäin lukemani arviot tästä kyseisestä viinistä vaikuttavat omaan kulautuskokemukseen verrattuna hämmentävänkin mairittelevilta. Itselle ei nyt vaan kolahtanut. Ja miksi pitäisi kolahtaa, jos näinkin tuoreesta Chianti Classicosta puuttuu tanniinien potku ja happojen ryhti. Voihan se toki olla niinkin, että osui huono pullo kohdalle? 2 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: punaviini