Coolimpaa Australiaa – Giant Steps Pinot Noir (Alko 16,98 €)

Australian viinimielikuvat kytkeytyvät herkästi täyteläisiin punaviineihin. Viimeisten vuosien trendi kohti kevyempiä ja raikkaampia viinejä on muuttanut viinien profiilia myös Australiassa ja tehnyt samallla tilaa hieman vähemmän tunnetuille viinialueille. Melbournen lähellä Victoriassa sijaitseva Yarra Valley on Australian mittakaavassa viileämpää seutua, joten alueen viinitarhoilta löytyy viileässä viihtyviä lajikkeita, kuten esim. Pinot Noiria. Hieman Burgundia lämpimämpi alue tuottaa kypsän mehukkaita ja helposti lähestyttäviä Pinot Noireja, kun taas Burgundin perustyyli pysyttelee tiukemmassa ja kirpakammassa punamarjaisuudessa.

Giant Steps Yarra Valley Pinot Noirin rypäleet ovat käyneet osittain kokonaisina terttuina villihiivoilla isoissa tammi- ja terästankeissa sekä kypsynyt 7 kk pääosin käytetyissä (90%) tammitynnyreissä. Aavistuksen sameana lasissa esiintyvää viiniä ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksu on puhdaspiirteisen punamarjainen ja sävyltään miellyttävän kypsä. Kokonaisten terttujen mukanaolo on tuonut keskitäyteläiseen viiniin raikkautta ja mehukkuutta. Ryhdikäs hapokkuus pitää homman kuosissa erinomaisesti ja tammi sekä alkoholi (13,5%) pysyttelevät maltillisesti rakenteen taustatukena. Maussa on hintaluokkaansa nähden ilahduttavan paljon pituutta ja syvyyttä.

Giant Steps Yarra Valley Pinot Noir on nautinnollisen mehukas sekä ryhdikkään marjaisa Pinot Noirin tyylikkyyttä kunnioittava paketti. Kevyempien punaviinisävyjen hetkiin herkullinen kulautettava sellaisenaan, mutta myös erinomainen kaveri vaikkapa ankan koiville tai rinnalle, miksei myös vaaleampien lihojen ja juustojen grillauspuuhiin. 4/5 staraa.

 

Galician punaisten sävyjen juhlaa – Peixe da Estrada 2016

Galician punaviinit ovat innostaneet jo pidemmän aikaa ja erityisesti monien Ribeiran Sacran viinien parissa on tullut vietettyä hienoja hetkiä. Ällistyksen kelloja kilisteltiin jälleen, kun pari päivää sitten lasiin kaatui Peixe da Estrada 2016.

Viinintekijät Jesús Olivares ja Curro Bareño ovat puuhailleet mm. Fedellos do Couton sekä Dani Landin projektien parissa Sierra de Gredosin nurkilla. Peixes asettuu Valdeorrasin ja Ribeira Sacran suunnille, mutta virallisten D.O.-alueiden ulkopuolelle. Tämä field blend pitää sisällään noin kolmanneksen korkealla kasvaneiden vanhojen köynnösten Menciaa. loppujen ollessa nippu paikallisia lajikkeita, kuten Mouraton, Bastardo, Grao Negro, Souson jne. Viininvalmistus noudattelee minimaalisen intervention linjaa. Käyminen on tapahtunut matalassa lämpötilassa villihiivoilla ja kokonaisin tertuin. Viini on kypsynyt isoissa vanhoissa tammitynnyreissä, eikä suodatuksia tai kirkastuksia ole tehty.

Lasista nousee upea paketti kypsää kirsikkaa, vadelmaa, yrttejä sekä havumetsän tuoksua. Makua hallitsee saumaton yhteispeli raikkaan, mehukkaan hedelmän, yrttisen mausteisuuden, ryhdikkään hapokkuuden, pehmeiden tanniinien ja maltillisen alkoholin kesken (12,5%). Maussa on syvyyttä, leveyttä ja pituutta sekä nyansseja vaikka muille jakaa, mutta tämän viinin juttu on poikkeuksellisen hieno harmonia ja seesteisyys.

Peixe da Estrada on erinomainen esimerkki Galician huikeasta punaviinimeiningistä ja innovatiiviset viinintekijät ovat onnistuneet jalostamaan alueen vanhojen tarhojen potentiaalin huikean moniulotteiseksi sekä tasapainoiseksi paketiksi. Espanjasta noin viidentoista euron hintalapulla ostettuna aivan järjettömän kova hinta-laatusuhde. 5 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Koyle Don Cande Cinsault (Alko 15,90 €)

Cinsault on erityisesti eteläisemmässä Ranskassa melko yleinen, mutta hieman muiden varjoon jäänyt punaviinilajike. Lähinnä punaviinisekoituksissa ja roseeviineissä viihtyvä Cinsault pääsee aniharvoin pulloon yksinään ilman muita blendauskavereita, mutta Alkon hyllyille on ilmestynyt jokin aika sitten Koyle Don Cande – 100-prosenttinen Cinsault Chilestä.

Kuivassa ja lämpimässä viihtyvän Cinsaultin luulisi soveltuvan hyvin uuden maailman tarhoille ja tämän viinin rypäleet tulevat Itatan laakson alueelta kastelemattomalta tarhalta, yli 70-vuotiaista köynnöksistä.

Raikkaassa tuoksussa on pääosin punaisia marjoja ja yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on mehukkaan marjainen, mutta sopivasti happojen ja mausteisuuden tukema. Tanniineista löytyy pientä roheutta ja rösöä, joka tässä tapauksessa onnistuu tuomaan viinille lisää luonnetta. Keskipitkä jälkimaku pyörii punaisten marjojen ja yrttien sävyttämissä tunnelmissa.

Koyle Don Cande on hieman kevyempänä sekä raikkaampana tapauksena varsin mielenkiintoinen lisäys ylikypsän hillomaisuuden kyllästämässä Chilen viinien sektorissa. Mukavaa kulauteltavaa sellaisenaankin, mutta hyvä kaveri grillatulle possulle, kanalle tai mausteisille makkaroille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Viikon Copa – Generación 76 Organic Tempranillo (Alko 13,30 €)

Tempranillokin taipuu moneen, kun sille vain annetaan mahdollisuus. Tuhtien sekä reippaasti tammitettujen Tempranillojen varjoon ovat jääneet nuorekkaan hedelmäiset ns. Joven-kategorian viinit, joiden raikas makuprofiili sopii erityisen hyvin kesäisiin tunnelmiin. Alkonkin hyllyiltä löytyy muutama hyvä esimerkki ja yksi näistä on Aragoniasta tuleva, vegaaneillekin sopiva luomu-tempranillo Generación 76 Organic Tempranillo 2015.

Lasista löytyy rehevä tuoksu, josta erottuu mm. vadelmaa, metsämansikkaa, kukkaisuutta ja pientä yrttistä vivahdetta. Makupuolella mennään raikkaan hedelmäisyyden vahvalla johdolla ja viinissä on ilahduttavan mehukas sekä marjaisa meininki. Loppua kohti mukaan saadaan vielä pientä yrttistä mausteisuutta.

Generación 76 Organic Tempranillo on hyvin omaa tyylilajiaan edustava, mukavan raikas ja nuorekkaan hedelmäinen punaviini. Rennon letkeä ja helposti lähestyttävä viini sopii monenlaisiin kesän chillailu- ja kulautteluhommiin kuin nakutettu. Grillin ääressäkään ei tarvitse liikaa ihmetellä, sillä tämän kanssa onnistuu laajemmankin skaalan setit. Toimii parhaiten hieman viilennettynä. 3 / 5 staraa.

 

Vakuuttavaa tarhaviiniä Ribeira Sacrasta – Guímaro Finca Meixeman 2015

Espanjan kiinnostavimmat Menciat tulevat Galician Ribeira Sacrasta. Bierzoa huomattavasti viileämpi ja maastojenkin kannalta vaihtelevampi kasvuympäristö tuo viineihin enemmän raikkautta, luonnetta ja tiukempaa hapokkuutta. Guímaron taustalta löytyy Pedro Rodriguez, jonka perheellä on pitkä maanviljelyhistoria alueella. Finca Meixeman on Guímaron tarhaviini noin 1,5 hehtaarin kokoiselta jyrkän rinteen palstalta Sil-joen tuntumasta. Maaperä on pääosin graniittia ja liuskekiveä.

Blendi painottuu vanhojen köynnösten Menciaan (80%) ja lisäksi mukana on nippu muita paikallisia, kuten Brancellao, Merenzao, Souson jne. Osittain kokonaisina terttuina ja rankojensa kanssa käynyt viini on kypsynyt 12 kk käytetyissä isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Melko runsaasta tuoksusta löytyy pippurista mausteisuutta, kypsää kirsikkaa, havumetsää ja pientä kukkaisuutta. Suussa hedelmä on raikasta mehevää, mutta hyvin kontrolloitua ja nätillä happosektorilla viritettyä. Alun samettisen pehmeä rakenne saa lopussa lisävirtaa rouheasta bitterisyydestä. Pitkä jälkimaku keikkuu punaisten marjojen ja pippuristen mausteiden tunnelmissa.

Erinomaisen kiehtova, raikas, energinen ja moniulotteinen viini. Toimi loistavasti hieman reilummalla kädellä maustettujen possun grillivartaiden kanssa. Espanjasta noin 18 euron hintaan ostettuna loistava hinta-laatusuhde. 4,5/5 staraa.

 

Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Palacios Remondo La Montesa 2015 (Alko 9,98€ 0,375l)

Alvaro Palacios taida paljon esittelyjä kaivata, mutta taustatietoja kaipaavan kannattaa lukaista kolmen vuoden takainen juttuni tilavierailusta Palacios Remondolla. Joka tapauksessa herra profiloituu mm. Rioja Bajan alueella nimenomaan Garnachan puolestapuhujana. Puolikkaiden pullojen saatavuuden parantumisesta sen sijaan olen iloinnut aiemminkin ja nyt myös hieman laadukkaampia pulloja on alkanut näkymään valikoimissa.

Palacios Remondon La Montesa on saman nimiseltä vuonna 1988 Alvaron isän istuttamalta tarhalta tuleva Garnacha-vetoinen (85 %) blendi, jossa Tempranillo näyttelee vain pientä sivuroolia.Viini on kypsynyt vuoden päivät ranskalaisissa (85 %) ja amerikkalaisessa tammessa (15 %), josta vain viidennes on ollut uutta tavaraa.

Tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Melko täyteläinen viini on miellyttävän tasapainoinen. Raikas kirsikkaisuus ja kypsä karhunvatukka saavat seuraa pehmeistä tanniineista ja melko pitkä jälkimaku on täynnä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

La Montesan juju on siinä, että tasapainoisessa paketissa yhdistyy miellyttävällä tavalla ryhdikästä rakenne, raikas kirsikkaisuus sekä Garnachalle tyypilliseen tapaan pehmeä ja kypsä hedelmäisyys. Viini on samaan aikaan helposti lähestyttävä, hauska sekä tyylikäs. Vaikka La Montesa edustaa Palacios Remondon portfolion perusviiniosastoa, on se loistava esimerkki siitä, kuinka fiksun viininitekijän käsistä syntyy perustasollakin mielenkiintoisia ja tasapainoisia viinejä.  4 / 5 staraa.

 

 

 

 

Viikon Copa – Richard Hamilton Colton’s GSM 2015 (Alko 14,69 €)

Australiankin punaviineissä usein esiintyvä kirjainyhdistelmä GSM muodostuu viinissä käytetyiden rypäleiden etukirjaimista. Grenachen, Syrah’n ja Mourvedren sekoittaminen on todennäköisesti lähtöisin eteläisestä Rhônesta, missä lajikkeet ovat varsin yleisiä ja  muodostavat perusrungon monille punaviineille. Samat lajikkeet ovat viihtyneet hyvin myös Australiassa ja erityisesti Shiraz sekä vanhojen köynnösten Grenache ovat kehittyneet omaksi persoonalliseksi tyylilajikseen. Alkon hyllyille on jokin aika sitten heilahtanut Richard Colton’s GSM, joka tulee mainiolta McLaren Vale’n alueelta, Adelaiden eteläpuolelta.
Tummanpunaisen ja reunoiltaan hieman violettiin taittuvan viinin tuoksusta löytyy melko muhkea ja tummasävyinen aromimaailma, josta nousee esiin kypsää mustaherukkaa, mustikkaa, karhunvatukkaa sekä hiukan lakritsia. Täyteläinen maku on pehmeän hedelmäinen, mutta hapokkuuden sopivasti ryhdittämä. Vaikka hedelmäisyys on kypsää se ei sorru yliampuvaan hillomaisuuteen tai paksuuteen, vaan pysyttelee mukavan raikkaissa meiningeissä. Kypsät ja pehmeät tanniinit istuvat hyvin kokonaisuuteen ja melko pitkä jälkimaku jättää tumman marjaisat tunnelmat.

Richard Hamilton Colton’s GSM onnistuu tuomaan mukavasti ja ryhdikkäästi esiin McLaren Valen täyteläistä punaviinityyliä ja on hintaansa nähden hyvä ostos. Täyteläisen viinin tummasävyisen marjaisat maut sopivat hyvin talvipäivien lämmikkeeksi sellaisenaan, runsaammille pataruoille sekä toki myös monenlaisten grilliruokien kylkeen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Chateau Lestage Simon 2000 (Alko 29,77€)

Alkon valikoimien muutamista kypsemmistä Bordeaux’n viineistä parrasvaloissa on tällä kertaa noin 18-vuotias Haut-Medocin Cru Bourgeois-edustaja Chateau Lestage Simon 2000. Lähtökohdat tämän porvoolaisen kohdalla ovat erinomaiset, sillä Bordeaux’n vuosikertaa 2000 on pidetty laadullisesti erinomaisena.

Chateau Lestage Simonin voisi kuvitella pitävän sisällään vasemman rannan Bordeaux’lle tyypilliseen tapaan Cabernet Sauvignon-voittoisen blendin, mutta itseasiassa tätä viiniä dominoikin Merlot (68%), Cabernet Sauvignonin (27%) ja Cabernet Francin (5%) jäädessä pienempiin sivurooleihin. Rypäleet ovat kasvaneet Saint-Estèphen lähellä vaihtelevissa olosuhteissa. Osa köynnöksistä kasvaa hiekkaisemmalla maaperällä lähempänä joen rantaa ja osa kalkkivisemmillä ja soraisemmilla tarhoilla kauempana joesta.

Viinin tuoksu on täynnä sitä klassisen tyylikästä kypsempää Bordeaux’ta; mustaherukkaa, kuivattuja tummia marjoja, tupakkaa, nahkaa, setripuuta ja lyijykynää. Hedelmässä riittää muhkeutta vielä varsin mukavasti, hapot ovat sopivan ryhdikkäät ja tanniinit kypsää sekä nätisti ajan pehmentämää osastoa. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkäästi tuoksun ja maun suuntaviivoilla.

Chateau Lestage Simon 2000 on todella tyylikäs ja oivallisen kypsään vireeseen ehtinyt huippuvuosikerran Bordeaux. Paketista löytyy odotetun klassisia elementtejä kivassa tasapainossa. Kuulemani mukaan viinissä on esiintynyt jonkin verran pullovaihtelua kypsyyden suhteen, mutta toisaalta se nyt ei ole 18-vuotiaalle viinille välttämättä erityisen ihmeellistä. Nyt korkkailtuna viini oli vielä sopivan ryhdikäs, enkä itse näitä enää kellarin uumeniin sulloisi. Hedelmänsä puolesta viinillä ei nyt sinänsä ole vielä mitään hätää. Mainio kaveri riistalle, porolle sekä tummille lihoille. 4/5 staraa.