Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gran Cerdo 2016 (Alko 11,85 €)

Espanja on leimautunut monien ajatuksissa muhkean konsentraation ja pitkien tammikypsytysten viinimaaksi. Espanjassa valmistetaan kuitenkin myös kepeitä, raikkaita ja nuoria viinejä, jotka eivät ole välttämättä tammea nähneetkään. Erityisesti Tempranillosta ja Garnachasta valmistetut nuoret viinit antavat hyvän käsityksen siitä, että ko. lajikkeista on muuhunkin, kuin pitkien tammikypsytysten kanssa paukutteluun. Parhaimmillaan viinit ovat todella raikkaita ja mehukkaita sekä ennen kaikkea mukavasti kulauteltavia tapauksia. Maahantuoja Vindirekt on panostanut viime aikoina naturaaliviinien sektoriin ja tämän työn satoa on alkanut putkahdella ravintolavalikoiman lisäksi myös Alkoon. Yksi tällainen naturaali tapaus on Riojasta tuleva Gonzalo Gonzalo & The Wineloven Gran Cerdo, jonka vuosikertaa 2016 on saatu Alkon myymälöihin erikoiserä.

Gran Cerdo pitää sisällään 90% Tempranilloa ja 10 % Gracianoa ja on omistanut katkeransuloisen “Iso Sika”-nimensä niille pukumiehille, jotka eivät uskoneet Gonzalo Gonzalon viiniprojektiin, eivätkä myöntäneet tälle lainaa. Viini on kypsynyt 12 kk sementtitankeissa, eikä sitä ole suodatettu tai stabiloitu. Myös sulfiittien käyttö on pidetty minimissä. Viini tuoksu on viinityylille ominaisesti melko aromaattinen ja tuo nokkaan tummaa kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa sekä selkeää kukkaisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on ennen kaikkea mehukas ja marjaisa, jota sopivan tahdikas happosektori pitää kivasti ryhdissä. Hyvin hento tanniinisuus sopii kepeään ja hedelmäiseen pakettiin hyvin ja vahvistaa samalla mutkatonta kulateltavuutta.

Gran Cerdo on mukava esimerkki kepeämmästä ja raikkaammasta Tempranillo-vetoisesta viinistä, josta löytää viinityylille tyypillistä mehukkuutta sekä kukkaisuutta. Hauska viini mutkattomien meininkien ja rennompien hetkien yhteyteen. Menee kurkusta alas sellaisenaankin, mutta kylkeen voi halutessaan sovitella vaikka grillattua kanaa tai pizzaa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Rawson’s Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot (Alko 8,99 €)

Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz MerlotViinimaailman yksi hienoimpia juttuja on sen yllätyksellisyys. Kun olin korkkailemassa Rawson’s Retreatin Organic Series Cabernet Shiraz Merlot’ta, odotin lasiin lorisevan tuhtia ja muhkeata ylikypsää hedelmää sekä täyteläistä henkselien paukutteluviiniä. Yllätyksekseni löysinkin lasista keskitäyteläisen paketin raikasta kypsää marjaisuutta, reilusti mehukasta hedelmää, passelin happorakenteen sekä kypsää ja melko kesyä tanniinisuutta. Tummien marjojen joukossa on selkeästi raikkaampaa punaista kirsikkaa ja paketin raikkaus tekee siitä helposti lähestyttävän ja helposti kulauteltavan.

Tämä puteli Rawson’s Retreat Organic Seriesiä pitää sisällään nimensä mukaisesti Cabernet Sauvignonia (75%), Shirazia (15%) ja Merlot’ta (10%). Viiniä on kypsytelty 6 kk tammitynnyreissä. Mutkaton ja suoraviivaisen hedelmäinen viini yhdistyy hyvin erilaisiin grillailuhommiin, jolloin viinin nuorekas hedelmäisyys ja antaa tilaa myös hieman maustetumman grillimätön kyljessä. Parhaat kaverit löytynevät burgereista, grillatusta possusta ja kanasta. 3 / 5 staraa.

(Maahantuoja toimitti näytepullon)

Viikon Copa – Chateau Bianca Pinot Noir (Alko 19,94 €)

Uudessa maailmassa on viime aikoina ollut näkyvivssä vahva trendi viileämpien alueiden raikkaampien ja kevyempien viinien suuntaan. Jenkeissä Californian ja Washington Staten väliin sijoittuva Oregon ei välttämättä ole kovinkaan monelle tuttu viinialueena, mutta sen ala-alue Willamette Valley on herättänyt pulinaa viinisieppojen keskuudessa jo jonkin aikaa. Willamette Valleyn alueella Tyynen valtameren vaikutus viilentää ilmastoa merkittävästi ja luo otolliset olosuhteet viileässä viihtyvien lajikkeiden viljelyyn. Erityisesti Pinot Noir on tuntunut menestyvän ja onkin alueen ylivoimaisesti viljellyin rypäle. Alkon valikoimat eivät ole perinteisesti ratsastaneet trendien harjanteella, mutta nyt on onnistuttu saamaan hyllyvalikoimaan Willamette Valleyn Pinot Noir-edustaja Chateau Bianca Pinot Noir 2014

Tuoksusta löytyy karpaloa, punaista kirsikkaa ja puolukkaa sekä hiukan savuisuutta. Makusektori jatkaa raikkaissa punamarjaisissa meiningeissä ja napakka hapokkuus pitää paketin mukavan raikkaana. Melko pitkä jälkimaku sekä mieto ja kypsä tanniinisuus jättävät raikkaan marjaisan ja mausteisen jälkitunnelman.

Chateau Bianca Pinot Noir 2014 on laadukas esimerkki Willamette Valleyn potentiaalista tuottaa viileän alueen karakteerilla varustettua Pinot Noiria. Maistoin viinin sokkona ja arvelin viinin alkuperää viileästä ilmastosta vihjailevan luonteen ohjailemana lähinnä Saksan suunnille. Vaikka koordinaatit eivät osuneetkaan kohdilleen, oli hauska huomata myöhemmin, että Chateau Biancaa tuottavan perheen sukujuuret ovat nimenomaan Saksassa. Ruokapöydässä hakisin täydellisyyttä hipovaa makuparia esim. savustetusta ankanrinnasta, mutta miksei myös punalihainen kala tai vaalea liha toimisi vallan mainiosti. 4 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.

 

 

 

Viikon Copa – Nona Petit (Alko 15,36 €)

Espanjan kovimpiin viinialueisiin kuuluva Priorat tarjoilee muhkeaa, intensiivisen tummasävyistä hedelmää yhdistettynä yrttiseen mausteisuuteen sekä mineraalisuuteen erityisesti llicorella-maaperän tarhoilla. Viinien matala pH pitää tuntuman raikkaana tuhdista rakenteesta huolimatta. Alueen viinien hyvä maine, korkea laatu, pienet tuotantomäärät ja vaikeat tarhaolosuhteet johtavat usein korkeisiin hintoihin kautta linjan, mutta joitakin mainion hinta-laatusuhteen löytöjäkin on mahdollista tehdä.

IMG_20170525_092658Kiertelin juuri Katalonian viinialueita ja tapasin Prioratissa Espai Priorat-tapahtumassa La Conreria d’Scala Dein mainiot heput. Viinintekijä Jordi Vidal Pardanellan toimesta syntynyt Nona Petit tarjoilee Priorat-tyyliä mukavalla hintalapulla.

Tuoksun tummat kirsikat, vadelma, mausteisuus ja hitunen kahvia yhdistyvät suussa napakkaan hapokkuuteen ja sopivasti ryhdittävään kypsään tanniinisuuteen. Makuprofiili saa loppua kohden syvyyttä yrttisistä vivahteista. Tumman hedelmäinen ja mausteinen jälkimaku viipyy suussa mukavan pitkään. Nona Petitin kylkeen kannattaa paistaa tai grillata tummaa lihaa, tai ladata pöytään erilaisia runsaan makuisia leikkeleitä tai kypsytettyjä juustoja. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Dominio de Tares Cepas Viejas 2013 (Alko tilausvalikoima 26,50 €)

Tares Cepas ViejasCastilla y Leonin ja Galician rajalla sijaitseva Bierzon viinialue on ollut kovassa nosteessa jo vuosia ja alueen ylpeys on punaviinilajike Mencia. Bierzo on ilmastollisesti siirtymätaipaletta Castilla y Leonin mannermaisen ilmaston ja Galician merellisen ilmaston välillä, joten Bierzo saa vaikutteita kummastakin. Tutustuin Dominio de Taresin viineihin viitisen vuotta sitten Tukholman Vinordic-tapahtumassa ja vakuutuin tuottajan tekemisistä. Itämeren risteilylaivoilta on voinut bongailla talon pehmeän hedelmäistä ja muhkeaa Baltosia ja nykyään tämä tiukempirakenteinen ja elegantimpi Cepas Viejas löytyy tilausvalikoimasta sekä Arkadian Alkon hyllystä.

Dominio de Tares Cepas Viejas on tehty yli 60-vuotiaiden Mencia-köynnösten sadosta. Alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa villihiivoilla ja malolaktinen käyminen sekä kypsytys 9-12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa.

Tummanpunaisen viinin väri taittuu reunoiltaan violettiin. Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, mustikkaa, pippuria ja hiukan minttua. Melko täyteläinen ja moniulotteinen maku jatkaa tuoksun suunnilla ja loppua kohden mukaan tulee hiukan savua ja paahteisuutta. Viiniä ryhdittävät varsin nätti happosektori sekä pehmeät tanniinit. Pitkässä ja elegantissa jälkimaussa on monivivahteista marjaisuutta, yrttejä sekä pientä paahteisuutta.

Dominio de Tares Cepas Viejas on erittäin tyylikäs ja tasapainoinen esimerkki Bierzon Menciasta. Viinissä yhdistyy sopivan runsas hedelmäisyys, raikas ja ryhdikäs rakenne sekä moniulotteinen aromien ja makujen kirjo. Viinin vahva potku ja intensiteetti lupailee kehityspotentiaalia myös lyhyen tähtäimen kellarointiin. Sitten vaan grilli tulille ja korkki auki! 4/5 staraa.

 

 

 

Gravoniaa, Tondoniaa, Cubilloa ja Bosconiaa – Lopez de Heredia tasting 1985-2006

Jos olisi pakko mainia yksi ja ainoa, muita kiehtovampi viinitalo koko maailmasta, voisi se hyvinkin olla López de Heredia. Yhtään edes jollain mikroskooppisella tasolla tylsää viiniä en ole talolta maistanut ja erityisesti valkoisten osalta voidaan kyllä puhua sanoinkuvaamattoman elämyksellisistä viineistä. Parisen viikkoa sitten oli jälleen mahdollisuus istua alas Lopez de Heredian viinien ääreen ja maistella Viinihullun päiväkirjan Oton johdolla nippu talon viinejä eri tuotekategorioista vuosilta 1985-2006.

Lopez de Heredia BlancoMaistelu alkoi valkoisilla, joista mukana oli Gravonia -06, Tondonia Reserva -03, Gravonia -93 sekä päätteeksi Tondonia Gran Reserva -96. Pitkät valmistus- ja kypsytysprosessit hiovat viinit hyvin samankaltaisiksi ja pulloista löytyy tyylilleen uskollista tavaraa “laatukategoriasta” riippumatta. Kaikki viinit käyvät talon tarkkaan vaalimilla villihiivoilla ja kypsytys tapahtuu amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jotka valmistetaan alusta loppuun paikan päällä. Uuden puun käyttö kypsytyksessä pidetään minimaalisena.

Entry-level Gravonia on 100% Viura ja kypsyy tammessa “vaivaiset” 4 vuotta. Tämä on Lopez de Heredian valkoisista luonnollisesti se hedelmäisin. 2006 toi esiin hunajan, pähkinän ja mantelin lisäksi hiukan muita enemmän mausteisuutta ja tammen aromeja. 1993:ssa löytyi moniulotteisempi rakenne ja viinissä korostui selkeämmin kehittyneisyyden mukanaan tuoma tertiäärinen hunajaisuus, mehiläisvaha ja kuivatut hedelmät. Tondonia 2003 Reserva pitää sisällään 90% Viuraa ja 10% Malvasiaa, kypsytys 6 vuotta tammessa. Tämä oli hieman edellisiä sulkeutuneempi, elegantimpi ja intensiivisempi. Samoja aromeja ja makuja, mutta tarkemmin fokusoituneena ja tiiviimmin paketoituna. Tondonia Gran Reserva 1996 valmistetaan niinikään 90% Viurasta ja 10% Malvasiasta. Tammikypsytys kestää 10 vuotta. Tuoksu selkeästi sulkeutunut ja hyvin hillitty. Suussa vahva rakenne nousee esiin, runsaan mausteinen ja hyvin konsentroitunut. Lopussa paljon pähkinää ja jopa pientä tanniinisuutta. Kuten Lopez de Heredian viinejä maistelleet hyvin tietävät, näillä kaikilla on vielä paljon kehittymispotentiaalia jäljellä ja tuoreimpien vuosikertojen Reservat sekä Gran Reservat ovat vielä melko sulkeutuneessa vaiheessa.

Lopez de Heredia BosconiaToisessa flightissa otettiin ensin välistoppi vain 3 vuotta tammessa kypsyneen Crianza-viinin, eli Cubillo -07:n parissa. Cubillo on 65% Tempranilloa, 25% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Hyvin nuorekkaan hedelmäistä meininkiä tumman kirsikan, rusinoiden, mansikoiden ja vaniljan parissa. Sitten tulikin vuoroon Viña Bosconia-kategoria. Bosconia on pullojen mallinsa mukaisesti tyyliltään enemmän Burgundiin nojailevaa ja kepeämmän rakenteen tavaraa. Viini valmistetaan 80% tempranillosta, 15% Garnachasta ja ja loput koostuu Gracianosta ja Mazuelosta. Tammikypsytys Reservassa 5 vuotta. Bosconia 2002 tuo selkeästi esiin ongelmallisen vuoden hankaluuksia. Hedelmäisyys selkeästi muita niukempaa ja homma etenee lähinnä sekundääristen ja tertiääristen komponenttien voimalla. Bosconia 2004 toi esiin huomattavasti enemmän hedelmää, joista pinnalla mansikka, vadelma ja punainen kirsikka. Bosconia 2005:n hedelmäosasto oli taas selkeästi kypsintä sorttia ja joukkoon lyöttäytyi metsämansikkaisia ja karhunvatukkaisia juttuja.

Lopez de Heredia Tinto 2Viimeisessä flightissa loroteltiin laseihin punaiset Tondoniat; Tondonia Reserva pitää sisällään 75% Tempranilloa, 15% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Tammikypsytys 6 vuotta. Gran Reservassa sama koostumus, mutta kypsytys 10 vuotta tammessa. Tondonia Reserva 1998 toi esiin paljon yrttisyyttä ja erityisesti kirsikkaisia hedelmän sävyjä. Hyvässä vireessä ja nätisti kehittynyt. Tondonia Reserva 2004 oli selkeästi ysikasia tiukempi rakenteeltaan, hiukan vielä sulkeutuneempi, mutta tiukan rakenteen lisäksi upea intensiivisyys lupaa hienoa tulevaisuutta. Pinnalla punaista kirsikkaa, lakritsia, tupakkaa, savua ja mausteita. Tondonia Gran Reserva 1985 kruunasi hienon viini-illan. Samaa viiniä olen päässyt maistamaan pariin otteeseen aiemminkin ja ei voi kuin ihmetellä rakenteen balanssia ja viinin syvyyttä. Hedelmä on luonnollisesti jo hieman kuivempaa ja hillitympää, mutta toisaalta tilalle nousee rutkasti kehittyneitä ja moniulotteisia aromeja. 32-vuotiaan viinin tanniineista löytyy vielä mukavasti grippiä jatkokellarointiakin ajatellen.

Hienoa settiä jälleen kerran! Blogista löytyy muuten myös aikaisempia postauksia Lopez de Heredian viineihin liittyen: López de Heredia Viña Tondonia – Perinteistä ja aitoa Riojaa    – Lopez de Heredia Tasting 1961-1999 

Viikon Copa – Crasto Superior 2014 (Alko 16,70 €)

Quinta do Craston viinit ovat aina onnistuneet miellyttämään. Aikoinaan Alkon hyllyillä lymyillyt Craston peruspunkku Dourosta kuului vähän yli kympin hintaluokassa perusvalikoiman parhaisiin ostoksiin. Nyt hyllyille on pölähtänyt Crasto Superior, joka nimensä mukaisesti tulee joen yläjuoksulta, Douro Superiorin alueen tarhoilta. Alue sijaitsee pidemmällä sisämaassa ja tarhat korkeammalla. Ilmastollisesti olosuhteet muuttuvat kuumemmiksi ja kuivemmiksi.

20170411_213855Crasto Superior on alueelle tyypilliseen tapaan muutaman lajikkeen sekoitus (Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Souzao). Rangattujen ja kevyesti murskattujen rypäleiden käymisprosessi on tapahtunut terästankeissa ja sen jälkeen viini on kypsynyt 12 kk ranskalaisessa tammessa.

Vahvasti violettiin väriin taittuvan viinin nuorekkaan hedelmäisestä tuoksusta löytää mustaherukkaa, luumua ja hentoa yrttisyyttä sekä setripuuta. Täyteläisen viinin maku jatkaa tummasävyisen hedelmäisellä meiningillä, joka pysyy kuivana ja hyvässä kontrollissa. Viini ei ole erityisen hapokas, mutta tukea ryhdille löytyy myös reippaasta tanniinisuudesta. Melko pitkä jälkimaku saa seurakseen vielä pientä alkoholin tuomaa lämpöä.

Crasto Superior on laadukas ja hyvin tehty täyteläinen viini. Lämpimissä olosuhteissa kehittynyt kypsä ja tumma hedelmäisyys sekä kypsä, mutta reilu tanniinisuus rakentavat viinille täyteläisen ja ronskin luonteen, joka pysyy nätisti kasassa. Tässä vaiheessa viinistä löytyy ruutia ja nuoruuden voimaa sen verran mukavasti, että ruokapöydässä asiaa kannattaa taklailla medium-kypsällä tummalla lihalla tai kypsytetyillä juustoilla. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014

Fredi Torresin touhuja on tullut seurattua sosiaalisen median välityksellä jo jonkin aikaa. Hepulla on ollut varsin mielenkiintoisia viiniin liittyviä virityksiä sekä Kataloniassa että Galiciassa. Jostain syystä pulloja ei ole aiemmin sattunut osumaan kohdalle, ja olinkin aika täpinöissä, kun vihdoin ja viimein pääsin korkkaamaan Silice Viticultoresin Silicen vuosikerralta 2014. Silice Viticultores on Fredi Torresin ja Rodriguezin veljesten projekti Ribeira Sacrassa. Hankalissa ja ankarissa olosuhteissa Amandin alueella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa lähinnä Menciaa. Trion toimintaperiaatteet ovat luonnonmukaisia ja tämäkin viini on tuotettu naturaalimeiningeillä ilman sen suurempia käpälöintejä missään vaiheessa valmistusta.

Silice 2014Silice 2014 on pääosin vanhojen köynnösten Menciaa, mutta joukossa voi olla hieman vuosikerrasta riippuen myös pieniä määriä Merenzaoa, Albarelloa, Garnacha Tintoneraa sekä joitain valkoisia lajikkeita. Viini on kypsynyt 9 kk isoissa foudre-tyyppisissä tynnyreissä sekä levännyt sen jälkeen pulloissa 5 kk ennen myyntiin pääsyä. Minkäänlaisia lisäaineita, kirkastuksia tai suodatuksia ei ole ollut käytössä.

Kiehtovasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, karpaloa, yrttejä, savua, pippuria ja tallinnurkkaa. Keskitäyteläinen viini on reilun mausteinen ja savuinen, hedelmäosaston pysytellessä lähinnä hapankirsikan ja karpalon suunnilla. Vaikka viini onkin tekstuuriltaan melko ohut, on makua todella runsaasti ja meininki on eläväistä sekä moniulotteista. Ryhdikäs hapokkuus ja maltillinen määrä kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä, reilun mausteinen jälkimaku.

Silice Viticultoresin Silice 2014 menee omissa kirjoissa heittämällä mielenkiintoisimpien Ribeira Sacran viinien joukkoon. Viinistä löytää kiehtovan yhdistelmän raikasta punasävytteistä marjaisuutta yhdistettynä monipuoliseen mausteiden, savun ja tallimaisten aromien pakettiin. Upea viini, joka tarjoilee huikean vastineen noin 15 euron hintalapulle. Hiukan lisää intensiivisyyttä ja oltaisiin kiinni täysissä pisteissä. Nytkin todella kovat 4,5 / 5 staraa.

Mikä ihmeen Lemberger? – Wachtstetter Felix Lemberger Trocken 2012

Vaikka Saksa onkin maailman kolmanneksi suurin Pinot Noir-tuottaja, ei suuri yleisö juurikaan miellä Saksaa punaviinimaaksi. Tilanne on siinä mielessä ymmärrettävä, että Ahria ja Württembergiä lukuunottamatta kaikki Saksan viinialueet tuottavat selkeästi enemmän valkoista kuin punaista ja pelkästään Rieslingin osuus on noin viidennes viljelyalasta. Saksan punaisissa Spätburgundereiden lisäksi huomio kannattaa kiinnittää erityisesti Württembergin Lembergereihin (Lemberger = Itävallassa Blaufränkisch ja Unkarissa Kékfrankos). Koko Saksassa Lembergerin osuus yltää vain pariin prosenttiin, mutta Württembergin 1700 ha kattaa oman alueensa tarhoista jopa 15%. Hehtaarilukemastakin voi jo päätellä, etteivät tuotantomäärät aivan valtaisia ole, joten Lembergereitä osuu tutkaan vähän turhankin harvoin.

IMG_20161130_203722Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.

Tuoksua dominoi lähinnä punainen marjaisuus, vaikka vähän tummempaakin sävyä tuntuu olevan mukana. Marjaisuuden lisäksi esille nouseee pippurinen mausteisuus sekä yrttisyys. Keskitäyteläinen viini on ryhdikkään hapokas ja pientä kypsien tanniinien puristelua tuntuu ikenissä. Pitkässä jälkimaussa on yrttinen meininki.

Wachtstetter Felix Lemberger 2012 on mainio ja laadukas esimerkki Württembergin Lembergereiden perusluonteesta. Viinistä löytyy hiukan enemmän konsentraatiota, kuin Itävaltalaisissa Blaufränkisch-serkuissa yleensä tapaa, mutta punasävytteisellä ja raikkaalla hedelmällä silti mennään, yrttien ja mausteisuuden säestäessä taustalla. Saksassa noin 12 euron hintalappua kantava viini ei toki yllä aivan mahdottomiin syvyyksiin tai ulottuvuuksiin, mutta kaikki palikat on nätisti paikallaan ja tasapaino hyvällä mallilla. 3,5 / 5 staraa.