Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013

Posted on 02/02/2016 by Copatinto

Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.

Tolo do Xisto s Tuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.

Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.

Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981

Posted on 12/01/2016 by Copatinto

Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.

Phelan Segur -81 sm Viini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.

Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.

Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.

Mallorcan helmi – Can Verdura Supernova 2013

Posted on 07/01/2016 by Copatinto

Mallorcan viineistä on tullut kirjoiteltua aiemminkin (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta viime kesän reissulla onnistuin löytämään saarelta muutamia todella kiinnostavia pulloja, joista pari jaksoin raahata ihan kotiinkin saakka. Can Verdura on nuoren Tomeu Llabrés’n muutamia vuosia sitten perustama viiniprojekti. Tomeulla on plakkarissa viinitutkinto Tarragonasta ja työkokemusta Mallorcan viinitiloilta (mm. 4 Kilos) sekä Prioratista (mm. Álvaro Palacios). Taustalta löytyy myös useiden sukupolvien historia viininviljelyssä. Omia tarhoja on hehtaari tai pari ja niillä kasvaa noin 40-vuotiaita köynnöksiä. Osa rypäleistä ostetaan ulkopuolisilta viljelijöiltä ja tuotannossa on pari-kolme erilaista viiniä. Kokonaisuudessaan vuosituotanto heiluu noin 10000 pullon tahdissa.

Supernova 13 small Supernova -13 on 100 %:nen Manto Negro Binissalemista. Lasissa viini on läpinäkyvä ja kirsikanpunainen. Tuoksussa on reilusti punaisia marjoja, kevyttä paahteisuutta sekä selkeä yrttinen pläjäys, josta erottuu mm. timjamia. Paletilla keskitäyteläinen viini on saaren keskimääräiseen punaviinityyliin verrattuna yllättävän raikas, pirteä ja eloisa. Reilusti punaista hapokasta marjaa, joukossa sopivasti tummempaakin hedelmää, mausteisuutta sekä kevyehkö tanniinien grippi. 13 %:n alkoholitaso on sekin positiivinen yllätys. Jälkimaku on pitkä ja tasapainoinen paketti raikasta marjaisuutta ja mausteita.

Can Verdura Supernova on erinomainen osoitus siitä mihin Manto Negro ja Mallorca pystyvät, kun asioita tehdään fiksusti ja freshillä ajatusmaailmalla. Black Angus picanhan seurassa erinomaisen toimiva tapaus ja eräästä Palman kaupungin pikkuruisesta viinikaupasta noin 15 eurolla loistava ostos. 4 / 5 staraa.

Mencia-tykitystä Valdeorrasista – Avancia Cuveé Mosteiro 2010

Posted on 02/01/2016 by Copatinto

Mencia on tunnetusti yksi Espanjan mielenkiintoisimmista punaviinilajikkeista ja vähintään yhtä mielenkiintoista on se, miten erilaisia viinejä siitä valmistetaan. Valdeorrasin alueelta Galiciasta ponnistava Bodegas Avancia on Grupo Jorge Ordoñezin konserniin kuuluva viinitila. Jorge Ordoñezilla on useita viinitiloja ympäri Espanjaa ja yhtiö pyrkii tuottamaan viinejä alueiden alkuperäislajikkeista perinteisiä valmitusmenetelmiä kunnioittaen.

Avancia Cuvee Mosteiro small Cuveé Mosteiro on 100 %:nen Mencia, jonka rypäleet tulevat vanhoilta, 1920- ja 1935 istutetuilta tarhoilta, savi- ja kvartsiperäisestä maasta 550 m korkeudesta. Viini on käynyt uusissa ranskalaisissa tynnyreissä ja sen jälkeen siirretty kypsymään käytettyihin ranskalaisiiin tynnyreihin. Vuoden kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu ilman suodatusta.
Tuoksusta löytyy kypsää mustikkaa, rommirusinaa, yrttejä ja melko reilusti vaniljaista tammea. Paletilla viini on Valdeorrasin viiniksi yllättävän konsentroitunut, paksu, ja kypsän hedelmäinen. Tammi maistuu ja tuntuu, hapokkuus pysyttelee keskitasolla ja loppua kohden erittäin pehmeä tanniinisuus kuivattaa hiukan suuta.

Cuvee Mosteiro on selkeästi taidolla valmistettu viini, jonka tyylisuuntakin lienee tarkkaan harkittu. Valdeorrasin Menciaksi kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen tumma, konsentroitunut ja reilun tamminen tuotos. Omaan makuun kokonaisuus muotoutuu melkoisen raskaaksi ja jäin kaipaamaan Mencialle ominaista raikkautta sekä virkeätä hapokkuutta. Haiskahtaa jenkkimarkkinoilta. Hinta Espanjassa noin 16 eur. 3 / 5 staraa.

Barberaa ja Dolcettoa Australiasta – Massena Barbera 2006

Posted on 19/11/2015 by Copatinto

Italialaisperäisten punaviinilajikkeiden viljely muissa maailmankolkissa on käsitykseni mukaan melko vähäistä, mutta Australia on yksi niistä Euroopan ulkopuolisista maista, jossa italolajikkeista valmistettuihin viinehin törmää hieman useamminkin. Lokakuun Australia-tastingissä Helsingissä tuli muutama kiva tapaus vastaan ja innostuin asiasta siinä määrin, että päätin korkata omastakin kaapista Massenan Barberan vuodelta 2006.

Massena Brabera 06 Massenan ovat perustaneet pari suhteellisen nuorta heppua, joiden alkuperäinen motiivi oli valmistaa viiniä lähinnä omiin käyttötarpeisiin. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2000, ja sittemmin perinteisiin viininvalmistusmenetelmiin nojaava touhu on saanut uudenlaisia mittasuhteita. Barossalle perinteisten lajikkeiden lisäksi kokeiluja on tehty mm. Gracianon, Saperavin, Tannatin, Primitivon ja nimenomaan Barberan sekä Dolceton kanssa. Nyt korkattu viini pitää sisällään Barberaa (52 %) ja Dolcettoa (48 %). Köynnökset ovat kasvaneet Kalimnan nurkilla, Barossassa. Viini on käynyt villihiivoilla, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Lasissa melko raskasliikkeinen ja vahvan uutoksen tuotos, jonka tuoksussa hillomaisen kypsä ja mustikkainen meininki saa kavereikseen savua, nahkaa sekä salmiakkia. Suussa täyteläinen viini jatkaa kypsän hedelmäisyyden ja paksun rakenteen tunnelmissa. Lajikkeelle epätyypillisen matala hapokkuus ja taas tyypillisen vähäinen tanniinisektori pitävät huolen siitä, että kokonaisuus säilyttää jykevän olemuksensa loppuun asti.

Massena Barbera 2006 esittelee Barossalle tyypillistä voimaperäistä ja massiivista meininkiä, mutta Piemonten viineihin tottuneet eivät löydä tästä kovinkaan paljoa Barberalle tai Dolcetolle tyypillistä raikkautta saati tiukkaa hapokkuutta. Oma osansa saattaa olla myös viinin iällä; ehkä yhdeksän vuoden ikään ehtinyt viini on kadottanut parhaat piirteensä jo matkan varrelle? Viini korkattiin margherita-pizzan kylkeen, eikä näin tuhti viini antanut pizzalle minkäänlaista armoa, vaan jyräsi lätyn tylysti kanveesiin. 2,5 / 5 staraa.

Kohtuuhintainen riistaviini Alkosta – Chateau Sénilhac Haut-Medoc 2011 (Alko 15,55 €)

Posted on 04/11/2015 by Copatinto

Bordeaux’n punaviineistä erityisesti hieman ikääntyneemmät ovat mainioita kavereita suurriistalle. Alkon perusvalikoimasta ei juuri vanhempia vuosikertoja löydä ja taas tuoreeltaan korkatut, vakavammin otettavat Bordeaux’n punaviinit ovat useimmiten vielä epätasapainoisessa ja kireässä kehitysvaiheessa.

Muutaman vuoden ikäinen perustason Bordeaux’ksi miellettävä Chateau Sénilhac 2011 on miellyttävä ilmestys hintaluokassaan. Helposti lähestyttävä viini heittää nokkaan herukkaa, lyijykynää sekä selkeää, muttei yliampuvaa tammisuutta. Pehmeät tanniinit ja ryhdikäs hapokkuus ovat hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Chateau Sénilhac 2011 on sopivan tyylikäs, hinta-laatusuhteeltaan varsin passeli ja ennen kaikkea valmis juotavaksi. Soveltuu hyvin esim. suurriistasta valmistettujen paistien ja patojen seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Montecillo tasting @ Muru 20.10.2015

Posted on 01/11/2015 by Copatinto

Beverage Partners Finland kutsui lokakuussa ravintola Muruun maistelemaan Montecillon viinejä Suomen vierailulle saapuneen Brand Ambassador Rocio Osbornen johdolla. Montecillon viineillä on oma pieni paikkansa allekirjoittaneen viinisydämessä, sillä talon Gran Reservat taitavat olla jotakuinkin niitä ensimmäisiä Riojan Gran Reservoja, mitä on tullut aikoinaan naukkailtua. Huikeaksi hehkutettujen vuosikertojen 1991 sekä 1994 Gran Reservoja on tullut hörppäiltyä takavuosina eräskin puteli.

20151020_135610[1] 1874 Fuenmayoriin, Rioja Altaan perustettu Montecillo on Riojan kolmanneksi vanhin viinitalo. Montecillo siirtyi Osbornen konsernin omistukseen 1973, kun Montecillon perustaneen suvun keskuudesta ei löytynyt toiminnalle jatkajaa. Montecillo luottaa punaviineissään klassiseen Rioja-tyyliin sekä vain ja ainoastaan Tempranilloon. Viineistä pyritään tekemään pitkäikäisiä ja tasalaatuisia vuodesta toiseen, eikä alkoholipitoisuuksien anneta nousta koskaan yli 13,5%. Viinien kypsytysajat määritellään kunkin vuosikerran ominaisuuksien mukaan, useimmiten liikutaan kuitenkin alueen laatuluokitusvaatimuksia pidemmissä kypsytyksissä. Talon tammitynnyrit ovat hyvin kevyesti paahdettuja amerikkalaisia (80 %) sekä ranskalaisia (20 %). Tuotanto suuntautuu 60 %:sti vientimarkkinoille.

1985_1994 Maistelussa edettiin nuorekkaan hedelmäisestä ja tasapainoisesta Crianza 2010:stä tiukemman hedelmäkontrollin, pehmeän ja yrttisen Reserva 2008:n kautta 60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä puristettuun, elegantisti tammiseen ja selkeästi edellisiä tiukempirakenteiseen Gran Reserva 2007:ään. Kaikki nämä ovat tyylilajinsa puhdaspiirteisiä edustajia ja hyvän hinta-laatusuhteen omaavia “varmoja valintoja”.

Tastingin kirkkaimpina tähtinä loistivat luonnollisesti Gran Reserva Selección Especialit vuosikerroilta 1985 ja 1994. Molemmat olivat uskomattoman nuorekkaassa vireessä, minkä voi jossain määrin havaita myös yo. kuvan väreistä. Aiemmat maistamani vastaavan ikäiset Riojat ovat olleet huomattavasti selkeämmin ruskean ja tiilenpunan sävyihin taittuneita. Kasivitosen tuoksussa oli toki havaittavissa selkeästi enemmän kehittyneitä piirteitä, mutta kokonaisuutena sekin oli varsin virkeässä kunnossa. Tupakka, nahka ja punainen kirsikka eniten esillä, vielä kivasti elossa oleva hapokkuus ja tanniinisektori selkeästi jo rauhoittuneessa mielentilassa. Ysinelonen nousi koko tastingin omaksi suosikikseni. Huippuvuosikerta esittelee runsasta, kontrolloitua ja moniulotteista hedelmäisyyttä sekä mausteisuutta, jota tukee tiukka hapokkuus ja hyvin elossa oleva, kypsä tanniinisektori. Homma viimeistellään vielä hillityllä pläjäyksellä pippuria ja salmiakkia. Hyvää kamaa!

Antinori winemaker’s dinner @ Ragú 22.10.2015

Posted on 27/10/2015 by Copatinto

Italian tunnetuimpiin lukeutuvan viinitalo Antinorin väkeä oli viime viikolla vierailulla Suomessa ja minulla oli ilo sekä kunnia olla mukana ravintola Ragússa Allegra Antinorin vetämällä viinitekijäillallisella. Tarjolla oli kuuden ruokalajin Antinori-menu sekä melkoinen setti kullekin ruokalajille sovitettuja Antinorin viinejä.

20151023_095029[1] Alkuun muikkutempuraa, muikunmätiä ja pikkelöityä fenkolia sekä lasiin Riesling Mezzo Braccio 2012 Toscanasta. Tuoksussa on selkeää petrolisuutta ja makusektorilla viini paljastuu runsasrakenteiseksi, kivasti toimivaksi Rieslingiksi. Kakkosannoksena savustettu vasikan tartar, karpaloa ja tillinkukkaa. Lasissa Prunotto Dolcetto d’Alba 2014, jonka Dolcetolle tyypillinen raikkaus viehätti kovasti. Mukava arkipunkku, jossa dokabiliteetti kohdillaan. Kolmantena tarjoiltu pepinette-pasta, merenelävät ja rapuvaahto oli ruoka-annoksista oma suosikkini, erinomainen tasapaino ja yhteispeli kaikkien komponenttien kesken. Viiniksi loroteltiin Cervaro della Sala 2013, joka syntyi aikoinaan Allegran isoisän ajatuksesta tehdä valkoviiniä jossain muualla, kuin toscanalaisvinkkelistä katsottuna suhteellisen tavanaomaisesti Orvietossa tai San Gimignanossa. Umbria vaikuttaa olleen äärimmäisen hyvä valinta, sillä todella maukas, paahteinen ja tyylikkäästi tammitettu Chardonnayn ja Grechetton blendi oli yksi illan kirkkaimpia helmiä.

20151023_095810[1]

Neljäs annos piti sisällään viiriäisen koipia, sitruunagnoccheja ja brysselinkaalia. Viininä Marchese Antinori Chianti Classico Riserva huippuvuodelta 2011. Nautinnollisen klassinen ja tyylikäs Chianti Classico vuodesta toiseen. Viidentenä grillattua black angus ulkofilettä ja suppilovahverokreemiä, joiden kylkeen kaadettiin Bolgherista Il Bruciato 2013 sekä Guado al Tasso 2009. Näistä kahdesta supertoscanalaisesta Il Bruciato on ikäänkuin Guado al Tasson pikkuveli, joka syntyi vuonna 2002, kun surkeasta sadosta ei voitu tehdä Guado al Tassoa. Cabernet Sauvignonin, Merlot’n ja Syrah’n sekoite, jonka tumma hedelmäisyys, pieni pippurinen maisteisuus ja ronski ote olivat erinomaista seuraa täydellisesti kypsennetylle mediumpihville. Guado al Tasso ei puolestaan taida isompia selostuksia kaivata. Huipputyylikäs, tyylipuhdas ja elegantti Bordeaux-tyylin edustaja, jossa täydellisyyttä hipova rakenne. Vuosikerta 2009 tuntui olevan jo nyt melko kivassa kulautteluvaiheessa, vaikka rakenne toki lupaileekin kypsytyspotentiaalia vielä vuosiksi eteenpäin. Illallisen lopuksi täräytettiin vielä suut makiaksi tyrniä, lakritsia sekä uskomattoman hyvin edellisten kanssa yhteen toimineen tillin toimesta. Joka lusikallisella yllätyksellisiä ja erilaisia makuja, joita säestämään kaadettiin Muffato della Sala 2009. Makea jälkiruokaviini Umbriasta alueelta, jossa otolliset olosuhteet kehittävät myöhään poimittaviin rypäleisiin jalohomeisuutta. Moniulotteinen ja tyylikäs late harvest-paketti sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja mandariinia.

Ravintola Ragú tarjoilee Antinori-menua vielä tämän vkon (vko 44) loppuun, joten vikkelimmät ehtivät vielä herkuttelemaan. Hinnat ovat: 3rkl 45€ / viinit 31€, 4rkl 51€ / viinit 39€ ja 5rkl 57€ / viinit 46€. Hitaamman osaston populaatio löytää Ragústa varmasti tämän viikon jälkeenkin monenmoisia herkkuja niin ruoka- kuin juomapuolelta.

Yllättäjä Teneriffalta – Suertes del Marques La Solana 2012

Posted on 26/10/2015 by Copatinto

Espanjan viinialueista ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen Teneriffa. Maailmalta on kuitenkin kuulunut viime aikoina niin paljon hyvää saaren viineistä, että päätin ottaa selvittelyyn paikallisesta Listán Negro-rypäleestä valmistetun punkun. 2006 perustetun Suertes del Marquesin La Solana 2012 tulee Valle de la Orotavan D.O.-alueelta ja on siis 100%:nen Listán Negro. Tuottajalla kasvaa köynnöksiä yhteensä noin 9 hehtaarin alalla 350-750 metrin korkeudessa.

La Solana 2013 80-110-vuotiaiden köynnösten rypäleet ovat kasvaneet 400-500 metrin korkeudessa vulkaanisessa maaperässä. Kylmämaseraatio hoitui sementtitankeissa ja käymisprosessi villihiivoilla ranskalaisissa, paahtamattomissa 500 litran tammitynnyreissä. Kypsytys samoissa tynnyreissä 12 kk.

Runsaan aromaattisessa tuoksussa on mustaherukkaa, mustia oliiveja, mausteisuutta ja hiukan tervaa. Keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon asettuvan viinin intensiivistä makua hallitsee mustaherukan, mausteisuuden ja mustien oliivien yhteispeli. Hapokkuutta on reippaasti ja tanniinisuutta lajikkeelle ominaiseen tapaan niukasti. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

La Solana on todella mielenkiintoinen ja persoonallinen viini. Melko runsas aromaattisuus, tiukka hapokkuus ja vähäinen tanniinisuus tuo rakenteensa puolesta mieleen Piemonten Barberat, vaikka itse aromikirjo onkin hyvin erilainen. Viinin kanssa syötiin erittäin pitkään ja hartaasti confattua ankan kivipiiraa, lanttupyreetä, linssejä sekä punaviinikastiketta. Ruoan ja viinin yhdistelmä toimi varsin mukavasti. 4 / 5 staraa.

Riistaviiniä Unkarista – Vylyan Pinot Noir 2009 (Alko 19,49 €)

Posted on 15/10/2015 by Copatinto

Tämä postaus on osa kotimaisten viinibloggaajien tempausta, jossa joukko bloggaajia julkaisee omat arvionsa samasta viinistä samalla kellonlyömällä. Ajatuksena on havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien objektiivisin tavoittein tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi mahtaakaan olla. Muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät linkit postauksen lopusta.

Arvioitava viini on hiljattain Alkon uutuuksiin heilahtanut Vylyan Pinot Noir 2009, joka tulee Villányn alueelta eteläisestä Unkarista. Villány on maansa aurinkoisimpia ja lämpimimpiä viinialueita, missä kansainväliset lajikkeet ovat saaneet melko tukevaa jalansijaa. Vylyanin tila on perustettu 90-luvun alkupuolella Pál Debreczenin toimesta. Pál menehtyi tapaturmaisesti vuonna 2004 ja tragedian jälkeen hänen leskensä Monika on jatkanut 125 hehtaarin kokoisen tilan pyörittämistä. Viininvalmistuksesta vastaa István Ipacs Szabó ja erityisesti Pinot Noirin suhteen käytössä on ollut myös konsulttiapua Burgundista. Tilan vuosituotanto liikuskelee puolen miljoonan pullon paikkeilla.

Pullosta löytyy siis käsin kerätyistä rypäleistä puristettu 100%:nen Pinot Noir. Viini on kypsynyt 12 kk unkarilaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia, kolmannes toisen vuoden ja kolmannes kolmannen vuoden kierrossa. Tammikypsytyksen jälkeen viini on vielä lepäillyt pulloissa pari vuotta.

Alkuun hieman pidättyväinen tuoksu avautuu hetken hengittelyn jälkeen ja tuo nokkaan punaista kirsikkaa, puolukkaa, hitusen vadelmaa sekä pientä tammen sävyttämää paahteisuutta. Keskitäyteläinen makusektori on rakenteeltaan todella ryhdikäs ja kontrolloitu pläjäys punasävytteistä ja raikasta marjaisuutta. Tiukka hapokkuus pitää paketin ryhdissä ja makusektorin loppua kohden esiin työntyvä, melko selkeä bitterisyys sekä mausteisuus tuo viinille lisää luonnetta ja syvyyttä. Pieni tanniinien puristus istuu tyylikkäästi muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku jatkaa punaisten marjojen, mausteisuuden ja pienen bitterisyyden linjalla.

Vylyan Pinot Noir 2009 on laadukas, taidokkaasti valmistettu, vakavasti otettava ja hintansa väärti Pinot Noir. Varsin ryhdikäs rakenne ja tiukasti kontrollissa pysyvyä hedelmäisyys kertovat viinin olevan parhaimmillaan luonteikkaiden ja riistaisten liharuokien kyljessä. Lautaselle suosittelisin ensisijaisesti riistalintuja, tai vaikkapa hieman kypsempiä juustoja. 4 / 5 staraa.

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Viinihullun päiväkirja, Viinikartta, Wineserver

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: punaviinit