Juhannusviinit 2016

Mitäpä, jos tänä juhannuksena päätyisit siihen tulokseen, että koolla on sittenkin väliä ja nappaisit Alkon hyllyltä mukaan Magnumpullon Rieslingiä, tai vaikka kaksi. Pitkäripaisen perusvalikoimasta löytyy pari tarkoitukseen sopivaa ja näyttävän kokoista vaihtoehtoa.

Saksalainen Villa Huesgen By The Glass tulee Moselista ja edustaa kuiva, tiukan hapokasta riesling-tyyliä. Runsaasti sitruunaa, omenaa ja raikas meininki. Gustave Lorentzin laadukas Alsacen Riesling Réserve on taas hieman edellistä runsaampi ja tyyliltään aavistuksen pehmeämpi sekä elegantimpi. Riesling on tunnetusti varsinainen ruokapöytien moniottelija, joten näidenkin kanssa voi taklailla kaikenlaisia kala- ja äyriäisruokia, salaatteja, makkaroita ja miksei vaaleita lihojakin.

Gustave Lorentz Riesling Reserve 2015 (Alko 29,90 € 1,5l)

Gustave Lorentz Riesling Réserve

 

Villa Huesgen By The Glass Riesling Trocken (Alko 25,90 € 1,5 l)

By the Glass vaaka

Pääsiäisen lammasviini – Pierre Usseglio Chateauneuf-du Pape 1998

Pääsiäisenä tuli “yllättäen” kokkailtua lammasta. Kaapista oli tarkoitus kaivaa jokin varmasti toimiva klassikko ja kouraan tarttui tällä kertaa vuoden 1998 Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape. Rhônesta löytyy kuulemma enemmänkin Usseglio-nimellä varustettua populaa, mutta viinimailman kannalta tämän hetken tärkeimpiä ovat Pierre ja Raymond. Kyseessä on veljeskaksikko, joiden isä Francis muutti Italian Piemontesta 1930-luvulla eteläiseen Rhôneen. Pierre otti sittemmin vetovastuun 1940-luvun lopulla perustetulla Chateauneuf-du-Papen tilalla, kun Raymond taas perusti oman erillisen tilansa.

Usseglio 19981990-luvun lopussa Pierre Usseglionkin tilalla vastuu siirtyi jälkikasvulle ja nykyään pojat Thierry ja Jean-Pierre huhkivat 24 hehtaarin alalla, joka pirstaloituu 17 eri palstalle. Nyt korkattu puteli on talon traditionaalinen Chateauneuf-du-Pape ja pitää sisällään blendin, jossa Grenache dominoi vahvasti ja Syrah, Cinsault sekä Mourvedre toimivat sivuroolissa. Kypsytys tammessa 12 kk.Vuosi 1998 oli alueella erinomainen erityisesti Grenachen osalta.

Lasissa viinin väri kääntyy jo vahvasti tiilenpunaan. Nokkaan leijailee reilusti kahvia, maakellaria ja kirsikkaa. Tuoksusta löytää reilusti kehittynyttä meininkiä, mutta suussa viini on yllätävänkin reippaassa vireessä. Hedelmäisyys on melko runsasta, mutta sitä tasapainottaa raikas hapokkuus ja melko runsaat, mutta kypsät tanniinit. Homma on nautinnollisesti balanssissa ja päättyy pitkään mausteiseen jälkimakuun.

Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape -98 on todella tyylikäs Grenache-vetoinen CdP. Hyvä vuosikerta jaksaa kantaa viiniä vakaasti ja hienossa tasapainossa eteenpäin. Viini oli nyt korkattuna hyvin lähellä parhaita hetkiään, joskin arvioisin aivan terävimmän iskun olevan vuoden tai parin päässä. Ja tokihan tällainen viini säilyy kelvollisessa vireessä vielä vuosikausia. Kylkeen kokkailtiin tosiaan lampaan sisäfilettä, uunijuureksia sekä viinin kahviaromien kanssa kivasti toiminutta kahvilla ja pähkinöillä maustettua kastiketta. Hyvä setti. 4 / 5 staraa.

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Blanc de Noirs on taitolaji – Serge Mathieu Tradition Brut NV

Blanc de Noirs on kiehtova, mutta samalla myös haastava tyylilaji. Erityisesti samppanjasektorissa on tasapainoiltava punaviinilajikkeille ominaisten voimakkaampien ja runsaampien ominaisuuksien sekä samppanjalta odotettavan raikkauden ja eleganssin välillä. Homma voi lipsahtaa överin puolelle ja aina silloin tällöin on tullutkin vastaan tummien lajikkeiden muskelitykityksellä runnottuja viinejä. Pienempien viljelijätuottajien samppanjat ovat olleet jo jonkin aikaa samppanjasieppojen kiinnostuksen kohteena ja trendin myötävaikutuksesta on noussut esiin monia mielenkiintoisia, hienostuneen raikkaita ja tasapainoisia Blanc de Noirs-samppanjoita.

Serge Mathieu Tradition sYksi mainioista Champagnen Blanc de Noirs-tuottajista on Serge Mathieu. Tuottajan tarhat sijaitsevat Avirey-Lingeyssä, joka on kappale eteläisintä Champagnea. Ollaan siis Côte des Barin alueella, joka on lähes 90 %:sesti Pinot Noirin temmellyskenttää. Serge Mathieu viljelee yhteensä 11 hehtaaria, joista 80 % on Pinot Noiria ja 20 % Chardonnay’ta. Suvussa on puuhasteltu viininviljelyn parissa ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta omaa tuotenimeä kantavaa samppanjaa on aloitettu valmistamaan vuonna 1970. Nykyään hommaa pyörittävät tytär Isabelle ja hänen miehensä Michel Jacob.

Serge Mathieu Brut Tradition on 100% Pinot Noir. Sokeria on annosteltu 8,6 g/l, kypsytys noin 3 vuotta. Alkuun jopa hiukan hillitystäkin tuoksusta löytää punaista omenaa, paahteisuutta ja reippaasti mineraalisuutta. Hetken hengitettyään tuoksu avautuu runsaammaksi. Erityisen hienoa tässä viinissä on sen balanssi. Paletilta löytyy tuntuva punaisten marjojen rakentama runko, mutta viinillä on silti hienostunut ja elegantti ote. Runsas pienien kuplien mousse ja tyylikkään mineraalinen lopetus sinetöivät paketin. Erinomainen Blanc de Noirs. Blinipöydässä ei tämän kanssa kauaa nokka tuhissut ja Ranskasta noin 25 eurolla ostettuna loistava ostos. 4,5 / 5 staraa.

 

Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010

Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.

Jean-Pierre Michel Viré-Clessé v2Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.

Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.

Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!

 

Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981

Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.

Phelan Segur -81 smViini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.

Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.

Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.

Kohtuuhintainen riistaviini Alkosta – Chateau Sénilhac Haut-Medoc 2011 (Alko 15,55 €)

SénilhacBordeaux’n punaviineistä erityisesti hieman ikääntyneemmät ovat mainioita kavereita suurriistalle. Alkon perusvalikoimasta ei juuri vanhempia vuosikertoja löydä ja taas tuoreeltaan korkatut, vakavammin otettavat Bordeaux’n punaviinit ovat useimmiten vielä epätasapainoisessa ja kireässä kehitysvaiheessa.

Muutaman vuoden ikäinen perustason Bordeaux’ksi miellettävä Chateau Sénilhac 2011 on miellyttävä ilmestys hintaluokassaan. Helposti lähestyttävä viini heittää nokkaan herukkaa, lyijykynää sekä selkeää, muttei yliampuvaa tammisuutta. Pehmeät tanniinit ja ryhdikäs hapokkuus ovat hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Chateau Sénilhac 2011 on sopivan tyylikäs, hinta-laatusuhteeltaan varsin passeli ja ennen kaikkea valmis juotavaksi. Soveltuu hyvin esim. suurriistasta valmistettujen paistien ja patojen seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Heräteostos ei aina natsaa – Château Fonréaud Listrac-Medoc 2006

Nappasin Tallinnan Livikosta muutamia kuukausia sitten kympillä kyytiin pari -06 vuoden perus-Bordeaux’ta, joiden ajattelin olevan passelissa juontikunnossa olevia arkipunkkuja. Eräänä kesäisenä iltana tulinkin siihen tulokseen, että Château Fonréaud -06 oli korkattava parin juuston ja salamin seuraksi. Kyseessä on siis Bordeaux’lle tyypillinen Cabernet Sauvignon-Merlot-Petit Verdot-blendi Listrac-Medocin apellaatiosta. Kypsytys 12 kk tammessa.

FonreaudTuoksussa on havaittavissa jonkin verran kehittyneitä piirteitä; eturivissä tupakkaa, savua, nahkaa ja taustalla hyvin hentoisesti kirsikkaa ja mustaherukkaa. Paletilla viini esittelee poikkeuksellisen askeettista ja minimaalista hedelmäisyyttä, maku rakentuu lähes yksinomaan tupakan, savuisuuden ja nahkaisuuden varaan. Happosektorista suurin osa on jo jättänyt irtisanoutumisilmoituksen ja ryhdistä huolehtivat rankaisuuteen ja vihertävyyteen sortuvat tanniinit. Olemattoman hedelmäisyyden ja hiipuvan hapokkuuden vuoksi balanssi on kyllä poikkeuksellisen pahasti hukassa. Tässä tapauksessa jälkimaun toivoisi olevan mahdollisimman lyhyt, vaikka se keskipitkäksi osoittautuukin.

Niinhän se on, että heräteostokset eivät aina natsaa, tuskin edes joka kerta. Bordeaux jos joku on arkaa aluetta, kun puhutaan sokkona ostamisesta. Alueen huiput on tietty huippuja, mutta liian paljon kelvotonta viiniä pullotetaan alueen nimeä etikettiin painaen. Hinta-laatusuhteellakaan ei pääse liian usein kehuskelemaan. Tämä pullo on jonkinlainen muistutus itselleni em. tosiasiasta, vaikka tarjoushinta ei pahemmin lompakkoa niistänytkään. 1 / 5 staraa.

 

 

Pari hyvää rapuviiniä

Rapukausi on hyvässä vauhdissa ja jostain syystä on unohtunut postata tämän vuoden rapuviinisuosituksia blogin puolelle. Pari varsin hyvää kandidaattia osui kuitenkin sopivasti kohdalle, joten ei muuta kuin viiniä lasiin ja saksiniekkoja pöytään!

Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc – Alko 15,98 €

Jackson Estate Stich

 

 

 

Erinomaisen tuottajan Sauvignon Blanc välttää ilahduttavalla tavalla usein uuden maailman Sauvignon Blanceissa esiintyvät yliampuvat rehevyydet, mutta tuo silti esiin klassiset Sauvignon Blancin elementit; herukan lehteä, karviaista, raikasta sitruunaa, juuri leikattua ruohoa. Kunnollinen hapokkuus ja kaikki nätisti tasapainossa. Aromaattisempien viinien ystävän valinta.

Pfaff Pinot Blanc – Alko 11,00 €

Pfaff Pinot Blanc

 

 

 

Tämä Alsacen Pinot Blanc edustaa edelliseen verrattuna hieman neutraalimpaa linjaa. Tuoksun raikas sitruuna, vihreä omena ja hillitty vaalea kukkaisuus siirtyvät ryhdikkäälle ja hieman mineraalisellekin makusektorille nätisti. Hyvin kasassa pysyvä paketti sujahtaa neutraalimman valkoviinin ystävän ostoskassiin.

(Kuvien © Alko)

Enemmän kuin upea viini – Albert Bichot Vosne-Romanée 1969

Kun omaan ikämittariin oli paukahtamassa ensimmäistä kertaa nelosella alkava tasaluku, oli aiheellista pohtia jotain päräyttävämpää korkkailtavaa. Omalla vuosiluvulla varustettua pulloa ei ollut jemmassa, eikä innostus riittänyt hankkimaan mitään pulloa pelkästään muutaman numeron takia. Näin ollen korkkaustoimenpiteiden kovan kohtalon pääsi kokemaan Ranskasta joku tovi sitten hankittu Albert Bichot Domaine du Clos Frantin Vosne-Romanée 1969. Kärsineen näköinen etiketti sekä hieman kulahtaneen oloinen korkki eivät nostaneet ennakko-odotuksia aivan taivaaseen saakka. Nesteen pinta pullossa ei ollut päässyt pahemmin laskemaan ja muukin pullon kunto oli tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä, joten arvioin kuudenkympin hintalappua hit or miss-strategialla. Onnekseni homma lähti hurjaan lentoon heti ensimetreillä.

Vosne-Romanée

Vosne-Romanée on yksi niistä Burgundin viinikylistä, jotka eivät taida pahemmin esittelyjä kaivata, varsinkin kun tiedämme yhden kylän Grand Cru-tarhoista olevan Romanée-Conti. Yhtä vähän taustoitusta taitaa kaivata suuri ja tunnettu co-operatiivi Albert Bichot. Nyt korkattu viini on siis mitä todennäköisimmin kylätason Vosne-Romanée samaiselta vuosikerralta, jona Bichot on hankkinut Domaine du Clos Frantinin 13 hehtaarin kokoiset tilukset hallintaansa.

Jo ensinaukkailujen kohdalla tulin siihen tulokseen, että nyt on kyseessä upean Pinot Noir-viinin lisäksi laaja-alaisemmin päräyttävä elämyksellinen kokonaisuus. On siis jokseenkin selvää, että tavanomainen tasting note on tällaisen viinin kohdalla parhaimmillaankin vain turha rivi sanoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan pysty välittämään sitä tunnetilaa, minkä viini saa mastelijassaan aikaan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että viini oli aivan huikeassa vauhdissa. Hapokkuus oli timmissä vireessä ja tyylikkäästi ikääntynyt kokonaisuus oli muunkin rakenteen puolesta aivan upeassa tasapainossa.

Albert Bichot Clos Frantin Vosne-Romanée 1969 oli ennemmin upea ja kokonaisvaltainen viinielämys, kuin pelkästään hieno ja nautinnollinen viini. En nyt jaksa edes muistaa, mitä tämän kanssa syötiin, eikä sillä itseasiassa ole mitään merkitystä. Yksi elämäni parhaista viinikokemuksista, jolle lävähtää naurettavan helposti täydet 5 / 5 staraa.