Laurent-Perrierin uusi NV samppanja La Cuvée Brut

Posted on 14/05/2017 by Copatinto

Muutama päivä sitten, juuri Grand Champagne-tapahtuman juurella juhlittiin Laurent-Perrierin uutta NV samppanjaa La Cuvée Brutia. Pitkä 15 vuoden kehitystyö on kannattanut, sillä La Cuvée on edeltäjäänsä selkeästi raikkaampi, ryhdikkäämpi ja kokonaisuutena fokusoituneempi. La Cuvée syntyy jopa sadan eri palstan rypäleistä, noin 20-30% osuudesta reserviviinejä sekä pitkän, minimissään 4:n vuoden pullokypsytyksen seurauksena. Uudet tarhahankinnat erityisesti Côte de Blancsin alueella ovat mahdollistaneet pieniä muutoksia blendiin ja uuden samppanjan blendistä noin puolet on Chardonnay’ta, noin kolmannes Pinot Noiria ja loput Meunieria.

Laurent-Perrier 1 Illallisen ruokatarjoilusta vastasi Cafe Ekberg ja illan samppanja- ja ruokayhdistelmät olivat erittäin toimivia. La Cuvée sai seurakseen valkoista parsaa ja hollandaise-kastiketta, kuusi vuotta pullokypsytetty non-dosage samppanja Ultra Brut meriahventa ja kampasimpukkaa, upean moniulotteinen ja äärimmäisen hienostunut Grand Siècle Brut naudan sisäfilettä ja illan kruunasi Ekbergin taidokkaasti valmistetun suklaakakun sekä punaisten marjojen ja Laurent-Perrierin Cuvée Rosén saumaton yhdistelmä. Varmasti yksi parhaista kokemuksistani kuivan rosé-samppanjan ja jälkiruoan yhdistelyn saralla. Upea ilta erinomaisten ja linjakkaiden samppanjoiden parissa sekä erityisen hieno esimerkki hyvin pohdittujen sekä laadukkasti toteutettujen ruoka- ja samppanjayhdistelmien toimivuudesta!

Laurent-Perrier 2

Naturaaliviritteinen Romorantin – Philippe Tessier La Porte Dorée 2003

Posted on 06/01/2017 by Copatinto

Joulun alla pidettiin muutamien viiniheppujen kanssa yhteiset kellarintyhjennystalkoot, joihin kukin osallistuja kiikutti yhden (tai useamman) sokkopullon toisten pähkäiltäväksi. Porukan koostuessa varsin pitkällisen linjan viinihörhöistä ei ollut yllätys, että suurin osa pulloista edusti kuriositeettitasoltaan sitä luokkaa, että tunnistaminen oli lievästi sanottuna haastavaa, mutta samaan aikaan hemmetin hauskaa.

tessier-s Toinen omista sokkopulloistani oli mielenkiintoinen, aikoinaan Ranskasta hankittu Philippe Tessierin La Porte Dorée vuodelta 2003. Philippe Tessier viljelee 23 hehtaarin alalla Cour-Chevernyn ja Chevernyn alueilla Loiren laaksossa. La Porte Dorée on valmistettu Cour-Chevernyn alueen ainoasta sallitusta lajikkeesta, valkoisesta Romorantinista. 1961 perustettu tila on luomusertifioitu ja toiminut Philippen johdolla vuodesta 1981. Tessier nojailee vahvasti naturaaleihin, minimaalisen intervention menetelmiin. Naturaaliviritteisistä viljely- ja valmistumenetelmistä johtuen en uskaltanut asettaa etukäteen aivan täyttä luottamusta 13-vuotiaan viinin kuntoon.

Viini osoittautui kuitenkin varsin nätisti kehittyneeksi ja todella miellyttäväksi tapaukseksi. Tuoksun hunaja, mehiläisvaha sekä kuivatut hedelmät saivat seurakseen pientä, mutta hallittua oksidoituneisuutta sekä hitusen savuisuutta. Maultaan kuiva, mutta sopivasti herkullisen hedelmäisyytensä ryhdikkääseen happorakenteeseen sulauttava kokonaisuus miellytti kovasti. Mikäli alkoholiprosentin näkyvä kirjaaminen etuetikettiin ei olisi pistänyt silmään heti alkumetreillä, en olisi ikinä voinut kuvitella viinissä olevan kokonaiset 14,5% holia. Hieno ja persoonallinen, harvinaisesta Romorantinista valmistettu viini, johon sijoitan roposeni jatkossakin, kunhan sopivia pulloja sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

Meunierin juhlaa – Francoise Bedel Origin’ Elle Extra Brut

Posted on 08/10/2016 by Copatinto

Vuosien saatossa olen todennut saavani enemmän “kiksejä” siitä, että löydän jonkun kohtuuhintaisen ja herkullisen pientuottajan pullon, kuin siitä, että saan mahdollisuuden siemailla jotain superkallista ja maailmankuulua luksustason superhyperkamaa. Erityisen hyvin tämä linjaus on näyttänyt toimivan samppanjan kohdalla, sillä omaan kaappiin tulee nykyään ostettua lähinnä pienempien tuottajien mielenkiintoisia käyttöpulloja sekä aniharvoin joitakin yksittäisiä kohtuuhintaisia vintage-samppanjoita.

Francoise Bedel Origin' Elle Extra Brut Francoise Bedel on Marnen laaksoon paikantuva tuottaja, joka on toiminut biodynaamisesti vuodesta 1998. Tarhoilla kasvaa pääosin Meunieria sekä lisäksi 13 % Chardonnay’ta ja 9 % Pinot Noiria. Kesällä kotiterassilla korkattu Origin’ Elle on voittopuolisesti Meunier (Meunier 84%, Chardonnay 12%, Pinot Noir 4%). Suurin osa viinistä on vinifioitu terästankeissa, mutta 5% on viettänyt aikaa myös tammessa. Sakkakypsytys 5 vuotta ja niukka Extra Brut dosage, eli sokeria 3,65 g/l.

Tuoksussa on omenaa ja omenan kotaa, kuivattuja hedelmiä ja hiukan tummempaakin marjaisuutta. Paahteisuus on selkeästi esillä, muttei varsinaisesti dominoi nenätuntumaa. Suussa ryhdikäs viini tuo omenoiden lisäksi vahvemmin esiin tummaa marjaisuutta, vivahteikasta mausteisuutta ja mineraalisuutta. Elegantti ja tiivis kuohu johdattelee pitkään mausteiseen ja mineraaliseen jälkimakuun.

Francoise Bedel Origin’ Elle Extra Brut rakentuu selkeästi enemmän melko voimakkaan rungon ympärille, kuin yltäkylläisen tai kosiskelevan hedelmäisyyden varaan. Vahvan rungon kyydissä on kuitenkin juuri sopiva määrä hedelmäisyyttä, joka tasapainottaa pakettia ja tuo sille lisää kulauteltavuutta. Aivan loistava paketti ryhtiä, tasapainoa sekä mielenkiintoista moniulotteisuutta. Kun Ranskasta löytää pullollisen Origin’ Ellea 25-30 € haarukassa, on todettava viinin olevan enemmän, kuin jokaisen pulitetun sentin arvoinen. 5/5 staraa.

Täsmäviini rapujuhliin – La Chablisienne Chablis ‘le finage’ 2014 (Alko 16,98 €)

Posted on 21/07/2016 by Copatinto

Kaikki asialliset ja asiattomat rapujuhlat vaativat palan painikkeeksi kunnollista viiniä. Saksiniekkojen kanssa räpeltäminen on siinä määrin työlästä puuhaa, että viiniksikin on syytä valita hieman laadukkaampaa tavaraa. Chablis on klassikkoalue, jonka tyylikkään puhdaspiirteiset Chardonnayt soveltuvat erinomaisesti rapukekkereihin.

Mainion hinta-laatusuhteen La Chablisienne ‘le finage’ on jo vanha konkari Alkon vakiovalikoimassa. Pullosta löytyy varsin mukava paketti kypsiä sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Tasapainoinen ja tyylikkäästi kontrollissa pysyvä hedelmäisyys, jonka ryhdistä pitävät huolen napakka hapokkuus sekä pieni pläjäys mineraalisuutta. Kokonaisuutena viini on juuri sopivan hillitty ja tyylikäs, mutta hyvän hapokkuuden ja mineraalisuutensa ansiosta myös riittävän luonteikas ja ryhdikäs. La Chablisienne ‘le finage’ 2014 on varma valinta sekä rapujen hennomman makumaailman että hieman tuhdimpien lisukkeiden kylkeen. Ja voihan tämän toki kulautella menemään ilman rapujakin. 4 / 5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)

Juhannusviinit 2016

Posted on 19/06/2016 by Copatinto

Mitäpä, jos tänä juhannuksena päätyisit siihen tulokseen, että koolla on sittenkin väliä ja nappaisit Alkon hyllyltä mukaan Magnumpullon Rieslingiä, tai vaikka kaksi. Pitkäripaisen perusvalikoimasta löytyy pari tarkoitukseen sopivaa ja näyttävän kokoista vaihtoehtoa.

Saksalainen Villa Huesgen By The Glass tulee Moselista ja edustaa kuiva, tiukan hapokasta riesling-tyyliä. Runsaasti sitruunaa, omenaa ja raikas meininki. Gustave Lorentzin laadukas Alsacen Riesling Réserve on taas hieman edellistä runsaampi ja tyyliltään aavistuksen pehmeämpi sekä elegantimpi. Riesling on tunnetusti varsinainen ruokapöytien moniottelija, joten näidenkin kanssa voi taklailla kaikenlaisia kala- ja äyriäisruokia, salaatteja, makkaroita ja miksei vaaleita lihojakin.

Gustave Lorentz Riesling Reserve 2015 (Alko 29,90 € 1,5l)

Villa Huesgen By The Glass Riesling Trocken (Alko 25,90 € 1,5 l)

Pääsiäisen lammasviini – Pierre Usseglio Chateauneuf-du Pape 1998

Posted on 17/04/2016 by Copatinto

Pääsiäisenä tuli “yllättäen” kokkailtua lammasta. Kaapista oli tarkoitus kaivaa jokin varmasti toimiva klassikko ja kouraan tarttui tällä kertaa vuoden 1998 Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape. Rhônesta löytyy kuulemma enemmänkin Usseglio-nimellä varustettua populaa, mutta viinimailman kannalta tämän hetken tärkeimpiä ovat Pierre ja Raymond. Kyseessä on veljeskaksikko, joiden isä Francis muutti Italian Piemontesta 1930-luvulla eteläiseen Rhôneen. Pierre otti sittemmin vetovastuun 1940-luvun lopulla perustetulla Chateauneuf-du-Papen tilalla, kun Raymond taas perusti oman erillisen tilansa.

Usseglio 1998 1990-luvun lopussa Pierre Usseglionkin tilalla vastuu siirtyi jälkikasvulle ja nykyään pojat Thierry ja Jean-Pierre huhkivat 24 hehtaarin alalla, joka pirstaloituu 17 eri palstalle. Nyt korkattu puteli on talon traditionaalinen Chateauneuf-du-Pape ja pitää sisällään blendin, jossa Grenache dominoi vahvasti ja Syrah, Cinsault sekä Mourvedre toimivat sivuroolissa. Kypsytys tammessa 12 kk.Vuosi 1998 oli alueella erinomainen erityisesti Grenachen osalta.

Lasissa viinin väri kääntyy jo vahvasti tiilenpunaan. Nokkaan leijailee reilusti kahvia, maakellaria ja kirsikkaa. Tuoksusta löytää reilusti kehittynyttä meininkiä, mutta suussa viini on yllätävänkin reippaassa vireessä. Hedelmäisyys on melko runsasta, mutta sitä tasapainottaa raikas hapokkuus ja melko runsaat, mutta kypsät tanniinit. Homma on nautinnollisesti balanssissa ja päättyy pitkään mausteiseen jälkimakuun.

Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape -98 on todella tyylikäs Grenache-vetoinen CdP. Hyvä vuosikerta jaksaa kantaa viiniä vakaasti ja hienossa tasapainossa eteenpäin. Viini oli nyt korkattuna hyvin lähellä parhaita hetkiään, joskin arvioisin aivan terävimmän iskun olevan vuoden tai parin päässä. Ja tokihan tällainen viini säilyy kelvollisessa vireessä vielä vuosikausia. Kylkeen kokkailtiin tosiaan lampaan sisäfilettä, uunijuureksia sekä viinin kahviaromien kanssa kivasti toiminutta kahvilla ja pähkinöillä maustettua kastiketta. Hyvä setti. 4 / 5 staraa.

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Posted on 28/03/2016 by Copatinto

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996 Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Blanc de Noirs on taitolaji – Serge Mathieu Tradition Brut NV

Posted on 17/02/2016 by Copatinto

Blanc de Noirs on kiehtova, mutta samalla myös haastava tyylilaji. Erityisesti samppanjasektorissa on tasapainoiltava punaviinilajikkeille ominaisten voimakkaampien ja runsaampien ominaisuuksien sekä samppanjalta odotettavan raikkauden ja eleganssin välillä. Homma voi lipsahtaa överin puolelle ja aina silloin tällöin on tullutkin vastaan tummien lajikkeiden muskelitykityksellä runnottuja viinejä. Pienempien viljelijätuottajien samppanjat ovat olleet jo jonkin aikaa samppanjasieppojen kiinnostuksen kohteena ja trendin myötävaikutuksesta on noussut esiin monia mielenkiintoisia, hienostuneen raikkaita ja tasapainoisia Blanc de Noirs-samppanjoita.

Serge Mathieu Tradition s Yksi mainioista Champagnen Blanc de Noirs-tuottajista on Serge Mathieu. Tuottajan tarhat sijaitsevat Avirey-Lingeyssä, joka on kappale eteläisintä Champagnea. Ollaan siis Côte des Barin alueella, joka on lähes 90 %:sesti Pinot Noirin temmellyskenttää. Serge Mathieu viljelee yhteensä 11 hehtaaria, joista 80 % on Pinot Noiria ja 20 % Chardonnay’ta. Suvussa on puuhasteltu viininviljelyn parissa ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta omaa tuotenimeä kantavaa samppanjaa on aloitettu valmistamaan vuonna 1970. Nykyään hommaa pyörittävät tytär Isabelle ja hänen miehensä Michel Jacob.

Serge Mathieu Brut Tradition on 100% Pinot Noir. Sokeria on annosteltu 8,6 g/l, kypsytys noin 3 vuotta. Alkuun jopa hiukan hillitystäkin tuoksusta löytää punaista omenaa, paahteisuutta ja reippaasti mineraalisuutta. Hetken hengitettyään tuoksu avautuu runsaammaksi. Erityisen hienoa tässä viinissä on sen balanssi. Paletilta löytyy tuntuva punaisten marjojen rakentama runko, mutta viinillä on silti hienostunut ja elegantti ote. Runsas pienien kuplien mousse ja tyylikkään mineraalinen lopetus sinetöivät paketin. Erinomainen Blanc de Noirs. Blinipöydässä ei tämän kanssa kauaa nokka tuhissut ja Ranskasta noin 25 eurolla ostettuna loistava ostos. 4,5 / 5 staraa.

Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010

Posted on 28/01/2016 by Copatinto

Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.

Jean-Pierre Michel Viré-Clessé v2 Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.

Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.

Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!

Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981

Posted on 12/01/2016 by Copatinto

Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.

Phelan Segur -81 sm Viini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.

Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.

Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.

COPATINTO

Viiniblogi

Tag Archives: Ranska