Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Burgundy Wine Tour hotelli Kämp Helsinki 8.2.2012

Burgundy Wine Board (BIVB) yhteistyökumppaneineen järjesti 8.2.2012 hotelli Kämpissä Burgundin viinien tastingin ja Copatinto päätti syöksyä pakkasta ja viimaa uhmaten kohti Kämpin peilisalia katsastamaan burgundereiden kisakuntoa. Pahoittelut kännykällä napattujen räpsyjen laadusta.

Runsaimmin pöytätilaa oli itselleen valloittanut Chablis, tai sitten vain kuvittelen niin. Perus Chablis ei pahemmin sukkia jaloissa pyöritellyt, eikä se käsittääkseni johtunut pelkästään päivän sukkavalinnasta. Onneksi premier cru- ja grand cru-viineistä alkoikin sitten jo löytymään mielenkiintoisempaa tavaraa.

Chablis-viineistä eniten säväyttivät tyylikkään mineraaliset Domaine Bernard Defaix:n Chablis 1er Cru Côte de Lechet réserve 2009 ja Chablis Grand Cru Bougros 2009. Saman pöydän Rully 1er Cru Les Cloux 2009 oli myös varsin maukas kokonaisuus.

Henri de Villamont:n Mersault Les Clos 2009 oli vakuuttavan moniulotteinen, pehmeä sekä tyylikkäästi tammitettu. Saman tuottajan Chassagne 1er Cru Morgeot 2008 miellytti taasen hyvällä happorakenteellaan.

Punaviineistä suurimman yllätyksen tiskiin pläjäytti Domaines et Saveurs Collectionin Fixin 1er Cru Clos de la Perriére. Tuoksussa yhdistyi kiehtovasti savun, mansikan, vadelman ja kirsikan aromit. Makukin oli siinä määrin mielenkiintoinen, että Fixinin alueen viinit pääsevät Copatinton suurennuslasin alle tulevaisuudessakin. Samassa pöydässä lymyillyt Gevrey-Chambertin 1 er Cru Combe aux Moines Domaine Gallois 2009 oli myös maininnan arvoinen.

Jos viinikellarisi kutsuvieraspaikoilla on jostain syystä vielä tilaa kypsytyspotentiaalille, niin täytteeksi voisi soveltua upean happo- ja tanniinirakenteen omaava Domaine Parent Corton Grand Cru Les Renardes 2006. Voin lupautua avustamaan pullon tyhjennyksessä, kun sen aika koittaa.

Kun nyt on suu vaahdossa jauhettu premium-tason kukkaronkiduttajista, niin on tasapuolisuuden nimissä kehuttava esillä olleita maukkaan hedelmäisiä, raikkaita ja edullisempia Saint-Veranin sekä Mâconin perusvalkkareita, joiden hinta-laatusuhde on vuodesta toiseen erittäin hyvä.

Kuvitelmaa tai ei, olin aistivinani Burgundinkin viineissä hienoista pyrkimystä nuorekkaampaa ja helpommin lähestyttävää tyyliä kohti. Onko suunta oikea, jää viime kädessä kuluttajien ratkaistavaksi.