Matarredonda Juan Rojo 2006

Posted on 03/07/2014 by Copatinto

Kun kerran juhannuspäivälle oli ohjelmoitu mm. flank steakin grillailua, oli syytä ryhtyä kaivelemaan viinikaapista esiin sopivaa vinkkua. Kouraan tarttui tällä kertaa Matarredondan Juan Rojo vuodelta 2006. Matarredondan viinitalo on saanut alkunsa 2000-luvun taitteessa Espanjan Torossa ja tekee viiniä kolmella eri brändillä (Libranza, Juan Rojo ja Valdefama). Näistä ainoastaan Libranzan pullotteita on tullut aiemmin maistettua, eikä niistäkään nyt tähän hätään mitään järisyttävän selkeää kuvaa muistu mieleen. Juan Rojo -06 on alueelle tyypilliseen tapaan 100 %:nen Tinta de Toro ja kypsynyt 8 kk ranskalaisessa Allier-tammessa.

Lasista pölähteli nokkaan ikään ja ennakko-odotuksiin nähden yllättävän niukasti kehittynyt setti tummaa kirsikkaa, luumua, setripuuviritteistä tammea ja hentoista taustamineraalisuutta. Paletilla viini käyttäytyi täyteläisesti, hedelmäpuolen seuraillessa tuoksun tunnelmia. Melko nopeasti kuitenkin esiin nousi yllättävän räväkkä hapokkuus, joka ei oikein tuntunut pysyvän nuotisssa kypsän hedelmäisyyden ja pehmeähkön tanniinisektorin kanssa. Kokonaisuudesta jäi hieman karheat tunnelmat, jota pitkä ja lämminhenkinen jälkimaku onnistui hieman rauhoittelemaan. Lämminhenkisyydestä huolimatta 14 %:n alkoholipitoisuus ei onnistu häiriköimään kokonaisuutta sen kummemmin.

Juan Rojo 2006 jätti kaiken kaikkiaan jossain määrin vaisun ja karhean fiiliksen. Kahdeksanvuotiaalta olisi odottanut ehkä hiukan enemmän kehittyneisyyttä ja sen tuomaa syvyyttä. Jonkinlaisen ADHD-kohtauksen saanut happosektori piti huolen siitä, ettei balanssikaan aivan palkintokorokkeita hätyytellyt. Ihan kelvollinen suoritus mediumiksi grillatun flank steakin kyljessä, mutta fanfaarit ja riemun kiljahdukset jäivät tällä kertaa väliin. Onnekseni en erehtynyt urkkimaan ennen kulauttelua, minkälaisia pisteytyksiä viini on maailmalla saanut, sen verran kovia lukemia näkyy nimittäin napsuneen. 3 / 5 staraa.

Domaine des Jumeaux Sang de l’Yon 2012

Posted on 26/06/2014 by Copatinto

Suomen kesä on taas tarjoillut parastaan ja niinpä myös viinibloggaajien puistopiknik jouduttiin viime metreillä siirtämään sisätiloihin, kellarin uumeniin. Teemana oli jälleen sokkotasting ja mukaan ehti kymmenen hengen nippu bloggaajia. Välillä sattuu ja tapahtuu enemmän kuin olisi tarpeen. Sain nimittäin aikaan melkoisia järkytyksen hetkiä jo ennen kuin olin edes päässyt pöydän ääreen istumaan, sillä avatessani jääkaapin ovea, putosi kaapista lattialle mm. 70-luvun samppanjaa. Sitä näkyä ja v***tuksen määrää tuskin tulen hetkeen kokemaan, syvä huokaus…

Raahasin sokotukseen viime Pariisin reissulla biodynaamisiin viineihin erikoistuneesta Divvino-liikkeestä hankitun Domaine des Jumeaux’n Sang de l’Yonin vuodelta 2012. Viini on mielenkiintoinen jo siksikin, että se on valmistettu melko harvinaisesta Negrette-lajikkeesta. Lajike on yksi monista “unohdetuista ja hylätyistä”, jonka unohduksen syynä lienee ainakin sen voimakas alttius erilaisille homeille ja taudeille. Nykyään lajiketta viljellään Ranskassa Loiren lisäksi Côtes du Frontonnaisin ja Gaillacin apellaatioissa. Myyjän kertoman mukaan jokunen puska kasvaisi myös Bordeaux’ssa. Tämä viini tulee Vendéen alueelta Loiren länsipäädystä, missä Jean-Marc Tard viljelee viiniä biodynaamisin menetelmin kymmenen hehtaarin alueella.

Tuoksussa mustikkaa, mustapippuria ja punasävytteistä marjaisuutta. Keskitäyteläisellä paletilla on alkuun nuorekkaan kireä tunnelma, joka kuitenkin rentoutuu, avautuu ja syvenee hetken hengittelyn jälkeen. Hedelmäosasto ei sooloile tai pullistele, vaan pysyy tiukasti kontrollissa, mille myös tiukka hapokkuus antaa tukensa. Lopetus hoituu pitkällä punaisten ja vähän tummempienkin marjojen sekä pippurin sävyttämällä meiningillä.

Hieno, kiva ja ennenkaikkea mielenkiintoinen viini. Jotenkin tästä välittyy sellainen rehellinen ja aito meininki, ilman turhia krumeluureja. Kaikki palikat löytävät kivasti paikkansa, homma on tasapainossa ja kontrollissa. Ei tämä varmastikaan mikään kypsyttelyviini ole, mutta tuskin lyhyestä kellaroinnista huononeekaan. Nyt hörpittynä tuntuisi hyötyvän pidemmästäkin dekantterikäsittelystä. Loiren punainen vakuutti jälleen kerran. 4 / 5 staraa.

Jean-Marc Brocard – Chablis-tasting

Posted on 22/06/2014 by Copatinto

Sain Nordalcolta kutsun Jean-Marc Brocardin luotsaamaan Chablis-tastingiin ja ryntäsin toki viivana paikalle. Jean-Marc Brocardista ja talon viinimeiningeistä löytyy varsin kattavaa taustapaketti Laid-Back Sommelierin kirjoittamana tästä. Mitäpä niitä samoja asioita tässä toistelemaan, joten siirrytäämpä kerrankin suoraan asiaan, eli viinehin.

Jean-Marc Brocard toisti tastingin aikana usein lausetta “Respect the vintage”, ja teki selväksi, että kokee tärkeimmäksi asiaksi viineissään niiden ilmentämän vuosikerran erityispiirteet, ei niinkään kyseisen tarhan luokituksen tai vaikkapa rypälelajike Chardonnay’n. Tilaisuus olikin samalla mielenkiintoinen käytännön oppitunti eri vuosikertojen eroavaisuuksista.

Alkuun maistettiin perustason Chablis-viinejä (Sainte Claire -12, Sainte Claire Organic -12 sekä Vielles Vignes Organic -12), joista erityisesti säväytti 65-70-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Vielles Vignes Organic -12. Hyvä ja kontrolloitu paketti konsentraatiota, kypsyyttä sekä raikkautta.

Seuraavaksi siirryttiinkin jo Premier- ja Grand Cru-fiiliksiin ja maisteltiin Alkon hyllystäkin löytyvä elegantti ja tyylikäs Premier Cru Montée de Tonnerre -12, maskuliinisempaa menoa esitellyt Grand Cru Les Clos -11, herkempi ja tasapainoisempi Grand Cru les Preuses -11 sekä sukkia spinnauttavat Premier Cru Vau de Vay -10 ja Premier Cru Fourchaume -10. Hieman pienemmän sadon vuosikerta 2010 onnistuu vakuuttamaan Chablis-vinkuissa kerta toisensa jälkeen puhdaspiirteisyydellään ja raikkaudellaan, eivätkä Vau de Vay ja Forchaume jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi.

Tilaisuuden päätteeksi avattiin vielä muutamia magnumeita (Premier Cru Vaulorent -08, Premier Cru Montmains -08, Grand Cru Les Clos -07, Premier Cru Forchaume -06 sekä Vielles Vignes -03). Näistä todella mielenkiintoisen parin muodostivat vierekkäin maisteltuna totaalisen erilaiset Premier Cru Forchaume -06 ja Vielles Vignes -03. Siinä missä kylmän vuoden Forchaume tarjosi puristista puhdaspiirteisyyttä ja eleganssia, tinttasi kuuman vuoden Vielles Vignes tauluun bodya, sporttia ja muskelia olan takaa.

Vaihdoin Jean-Marcin kanssa muutaman sanan maistelun jälkeen ja utelin mieheltä mm. hänen omia suosikkivuosikertojaan. Pienen pohdinnan jälkeen Jean-Marc täräytti tiskiin vuodet 2010 sekä 1988. Kasikasin saatavuus voi kyllä olla melko heikkoa tänä päivänä, mutta kannattanee pitää kiikarit tarkennettuna 2010:n osalta.

Helpoin tapa herkutella Jean-Marc Brocardin Chablis’lla on hankkia Alkon perusvalikoimasta omistusoikeus pullolliseen Chablis Premier Cru Montée de Tonnerrea.

4 Kilos 12 Volts 2012

Posted on 15/06/2014 by Copatinto

Taste of Helsingin mässäilysessioiden jälkeen oli sopivasti aikaa siirtyä Bar Latvan terassille valmistautumaan illan ZZ-Top-keikkaa varten. Latvan viinilistalta ei ole koskaan mielenkiintoa uupunut ja sisältökin tuntuu vaihtuvan mukavaan tahtiin. Tällä kertaa oli punkkua hakusessa ja bongasinkin listalta yhdeksi kovimmista Mallorcan viinituottajista omissa kirjoissani nousseen 4 Kilos Vinicolan pullotteen. Pöytään kannettiin pullollinen 12-volttista, joka on 4 Kilos’n muutaman viinin mittaisessa katalogissa sieltä edullisimmasta päästä.

Vasta vuonna 2006 autotallipuuhista alkunsa saaneen 4 Kilos Vinicolan laatutasosta voi saada pienen aavistuksen havainnoimalla toisen omistajan (Francesc Grimalt) olleen aiemmin mukana arvostetun Anima Negran viinitouhuissa. 4 Kilos nimi viittaa omistajien neljän miljoonan “pesetan” alkusijoituksiin, joka tahtoo kertoa, että pienestäkin voi aloitella. Hajallaan eri puolilla Mallorcan saarta sijaitsevien tarhojen vuoksi viinejä ei voida luokitella varsinaisesti minkään D.O.-alueen sisään, joten pullotteet kuuluvat alempaan VdT-luokitukseen.

12 Volts kätkee sisälleen 50% Callet ja Fogoneu-lajikkeita, 30% Syrah’ta, 10 % Cabernet Sauvignonia ja lopusta vastaa Merlot. Kypsytys on kestänyt 12 kk ja 40% viinistä on kypsynyt isoissa 3000 litran tynnyrissä ja 60% pienemmissä tynnyreissä , joista puolet vuoden käytettyjä ja puolet kaksi vuotta käytettyjä.

Nenä löytää lasista kypsää tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, tummaa suklaata ja hitusen tammea. Samat fiilikset jatkuvat melko täyteläisessä, hedelmävetoisessa ja puhdaspiirteisen selkeässä makusektorissa, joka on vielä nuoruudestaan johtuen aavistuksen pidättyväinen. Sopivan tiukka hapokkuus, pieni mausteisuus sekä kypsä tanniinisuus tuo runkoon potkua ja uskottavuutta. Pitkä jälkimaku muistuttaa laadukkaan tumman suklaan ja tummien marjojen duettoa.

4 Kilos 12 Volts 2012 hyötyi selkeästi terassilla tarjolla olleesta lisähapesta ja kehitti mukavasti lisää ulottuvuutta kulauttelun aikana. Rakenne lupaa muutamien vuosien ajan ylöspäin suuntautuvaa kehityskaarta, mutta asiallisella hapetuksella tästä diggailee jo nytkin. Alkoon on turha lähteä kahtatoista volttia pälyilemään, sillä viini löytyy Suomessa vain joidenkin ravintoloiden listoilta. Lautaselle laittaisin tummempia liharuokia tai vaikka grillattua possua, terassiolosuhteissa hyvä seurakin riittää. 4 / 5 staraa.

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Posted on 05/06/2014 by Copatinto

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris 11,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 01/06/2014 by Copatinto

Mielenkiintoisia argentiinalaisia valkoviinejä ei ole tullut vastaan liian usein. Kun taustalla hääräilee ajatuksen kanssa viinejä eri puolilla maailmaa työstävä Francois Lurtonin viinitalo, nousee em. asetelman todennäköisyys kuitenkin isoja harppauksia. Pääsin hiljattain maistelemaan Lurtonin viinejä pääviinintekjiä Gillaume Martineau’n johdolla ja vaikka tunsinkin talon maineen, silti maisteltujen argentiinalaisten taso onnistui yllättämään positiivisesti. Valkkareista yksi mielenkiintoisimpia oli Alta Colección Pinot Gris, Valle de Ucossa 1100 m korkeudessa kasvavista rypäleistä tehty valkoviini.

Monet hyvät asiat alkavat vahingossa ja näin taisi käydä myös Lurtonille Argentiinassa, kun heistä tuli vahingossa Argentiinan Pinot Gris-pioneerejä. Chardonnay-pistokkaita oli nimittäin tilattu, mutta Pinot Gris-pistokkaita sitten loppujen lopuksi tuli perille. Kaikesta huolimatta istutukset tehtiin ja kaikkien yllätykseksi Pinot Gris alkoikin tuottaa varsin toimivaa pakettia. Myyntiluvuissakaan ei kuulemma ole ollut valittamista.

Tuoksu tarjoilee setin kypsiä sitrushedelmiä ja makusektorilla viini on mausteinen, jykevä sekä ryhdikäs. Pirteä hapokkuus tasapainottaa nätisti runsaan mausteista ja kypsän sitruksista makusektoria. Pitkä ja runsaan aromaattinen jälkimaku viimeistelee esityksen.

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris on hyvin tehty ja mielenkiintoinen valkoviini, joka voisi rakenteensa puolesta hyvinkin toimia kesäisten ruokapöytien jokapaikan höylänä. Kahdentoista euron sijoituksella saa varsin mallikkaan vastineen rahoilleen. 3,5 / 5 staraa.

Domaine de Beausejour Chinon 2012

Posted on 27/05/2014 by Copatinto

Kun muutaman päivän kevätautoilu Champagnessa alkoi olla taakse jäänyttä elämää, jatkui matka vielä neljäksi päiväksi Pariisiin. Sateinen Pariisi pakotti hakeutumaan sateensuojaan säännöllisin väliajoin, eivätkä Pariisin lukuisat viinipuodit olleet lainkaan hassumpia vaihtoehtoja paeta pahimpia myräköitä. Epernay’n Le Theatressa dinnerillä nautiskeltu Baudryn Chinon vakuutti siinä määrin, että päädyin fokusoimaan koko loppureissun ei-kuohuvat viinit Loiren laakson suuntaan. Eräästä matkanvarrelle sattuneesta viinikaupasta tarttui kyytiin Domaine de Beausejour Chinon 2012.

Domaine de Beausejour sai alkunsa, kun Jaques Chaveau osti 50-luvun alussa tilan Panzoultin kylästä, Chinonin apellaatiosta. Myöhemmin vastuun ovat ottaneet kantaakseen Jacquesin pojat Gerard ja David. Tila kattaa nykyään 93 hehtaaria.

Chinonin viinialueelle tyypilliseen tapaan tämäkin punkku on 100%:nen Cabernet Franc. Tarhojen maaperä on sekoitus savea, kalkkikiveä ja hiekkaa. Viinin kypsytys on tapahtunut ainoastaan terästankeissa.

Tuoksu heittää nenälle melko nuorekasta ja tummaa marjaisuutta, yrttejä ja hennosti pippuria. Keskitäyteläinen maku on raikkaan marjainen ja hedelmäinen, mutta pienellä yrttisellä twistillä sävytetty. Napakka hapokkuus sekä pehmeä ja keskitanniininen vire jatkuu aina melko pitkään marjaiseen jälkimakuun saakka.

Beausejourin Chinon 2012 on hyvin tehty, siisti ja tasapainoinen viini, jossa palikat kolahtelevat kohtuullisen tarkasti niille tarkoitettuihin koloihin. Olisiko niin, että tällä kertaa suutari pysyy vähän turhankin tarkkaan lestissään ja jättää kaipaamaan lisää ulottuvuutta sekä jonkinlaista persoonallisuutta taklaamaan aavistuksen tasapaksuksi jäävää kokonaistuntumaa. Kuitenkin varsin käypä vastine kympin setelille. 3,5 / 5 staraa.

Ravintola Grotesk muuttaa radikaalisti viinien hinnoittelua!

Posted on 24/05/2014 by Copatinto

Nurinaa ravintoloiden kovista viinihinnoista on kuultu jo jonkin aikaa. Useimmat ravintolat käyttävät viinien hinnoittelussa erilaisia hintakertoimia ja muutamia iloisia poikkeuksia lukuunottamatta kertoimet ovat reippaita. Röyhkeimmät kertoimet pyörivät Helsingissä viiden ja kuuden välimaastossa, mikä on käytännössä pystyyn nostettu keskisormi listaa tavaavalle viininystävälle. Tiedän itseni lisäksi ison joukon hyvän ruoan ja juoman ystäviä, joille ravintolan valinnassa viinilistalla on todella suuri merkitys. Ylihinnoiteltu viinilista aiheuttaa välittömät no-no- ja turn-off-reaktiot. Kun viini on meillä yleiseurooppalaisesta näkövinkkelistä katsottuna kallista jo muutenkin, onko kohtuullista raastaa Alkossa kympin maksavasta ravintolassa viisikymppiä? Ei tasan ole.

Istumme kesäisen helteisenä perjantaina Helsingin kärkiravintoloihin kuuluvan Groteskin terassilla ja olosuhteet ovat täydelliset hyville uutisille. Niitä onkin luvassa, sillä ravintoloitsija Paul Hickman kertoo Groteskin viinihinnoittelun muuttuvan radikaalisti. Kesäkuun 2014 alusta lähtien asia tehdään harvinaisen yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi. Sisäänostohintoihin lisätään pullokohtainen 20 euron kate ja that’s it. Sanoisin, että nyt ollaan todellisten kulttuuritekojen äärellä.

Kiinteä kahdenkympin kate on rohkea veto ja tulee varmasti ravistelemaan ravintolapiirejä isosti. Viiniharrastajien keskuudessa tällaista peliliikettä on taasen odoteltu, kuin kuuta nousevaa. Homman onnistuminen vaatii luonnollisesti volyymin nousua sekä viini- että ruokamyyntiin. Parhaassa tapauksessa toimintamalli alkaa kiinnostamaan muitakin ravintoloita ja ehkä tulevaisuudessa yhä useammassa suomalaisravintolassa pääsee hyvän ruoan lisäksi nauttimaan kohtuuhintaisista viineistä. Groteskin viinilistaa tutkailtuani, voin vakuuttaa, että tarjolla olevaan valikoimaan homma ei ainakaan tule kaatumaan. Viinilistan sisältö on vahvasti eurooppalainen ja tunnettuihin laatutuottajiin painottuva. Luvassa on aina silloin tällöin myös pieniä eriä erikoisempia pulloja. Väitän, että asiakokonaisuus on hyvän viinin ja ruoan ystävien kannalta sen verran jykevä, että asioiden tola kannattaa ehdottomasti käydä toteamassa paikan päällä.

Anima Negra ÀN/2 2005

Posted on 22/05/2014 by Copatinto

Otaksuttavasti melko harvat mieltävät Mallorcan lomasaaren vakavastiotettavaksi viinialueeksi. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana harrastettu laadunparannus on kuitenkin alkanut kantaa hedelmää ja yhä useammat viinisiepot raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa saaren viineistä. Yksi Mallorcan tunnetuimmista tuottajista on Anima Negra, vaikkakaan sen historia ei ole mitenkään erityisen pitkä. Perustukset on valettu 90-luvun puolivälissä toisen omistajan suvun maitotilan pohjalle ja viininteon painopisteenä on pidetty saaren alkuperäislajikkeita, kuten Callet, Fogoneu, Manto Negre ja Premsal. Ostetuista rypäleistä ja parista viinitynnyrillisestä aloittanut omistajakaksikko on vuosien saatossa kasvattanut tuotannon parinsadantuhannen pullon vuosivauhteihin.

ÀN/2 2005 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden blendi (65% Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah). Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä kiertäneitä.

Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta.

ÀN/2 2005 oli juuri nyt vähintäänkin hyvin lähellä parhaita hetkiään. Alamäen alkumetrit ovat jo näkyvissä erityisesti hiipuvan tanniinisektorin osalta, joten lisäkypsytykselle ei ole tarvetta eikä potentiaaliakaan. Lautaselle lastatut lähitilan karitsan parikyljykset toimivat varsin luontevana parituksena viinille. 3,5 / 5 staraa.

San Patrignano avi 2007

Posted on 19/05/2014 by Copatinto

Sangiovese on totuttu liittämään lähes erottamattomalla tavalla Toscanaan. Myönnän itsekin olleeni vähän turhan skeptinen Toscanan ulkopuolisten Sangiovese-viritysten suhteen. Viime vuosien kokeilut esim. Emilia-Romagnan viinien kohdalla ovat kuitenkin onnistuneet todistamaan, että tottamooses muuallakin Italiassa tehdään Sangiovesestä maukasta viiniä. San Patrignano avi 2007 antaa yhden hyvän esimerkin aiheen tiimoilta.

San Patrignano on 70-luvun loppupuolella Vincenzo Mucciolin perustama yhteisö, jossa kuntoutetaan elämänlankansa päihteiden puolelle kadottaneita nuoria. Vincenzon kuoltua toimintaa on jatkanut hänen poikansa, Andrea. Rahoituksesta katetaan noin puolet myymällä erilaisia tuotteita, kuten esim. viiniä, oliiviöljyä, juustoja, makkaroita jne. Yhteensä sataakymmentä hehtaaria viljellään luonnonmukaisin menetelmin Riminin rantojen lähistöllä ja vajaa puolet tarha-alasta on valjastettu Sangioveselle. Nyt korkattu Avi Sangiovese di Romagna Superiore Riserva 2007 on siis sataprosenttinen Sangiovese ja kypsynyt kahdeksantoista kuukauden ajan isoissa ja käytetyissä tammitynnyreissä.

Hetken hengiteltyään tuoksu avautuu melko intensiiviseksi yhdistelmäksi tummasävyistä kirsikkaa, yrttejä, nahkaa ja setripuuta. Paletilla tuoksua seuraileva ja täyteläinen viini vaikuttaa vielä hiukan sulkeutuneelta, mutta siitä huolimatta esitys onnistuu olemaan todella kiehtova ja moniulotteinen. Loppua kohden päätään nostavat vielä napakka hapokkuus ja tässä vaiheessa vielä turhankin kireä tanniiniosasto. Erittäin pitkä ikenien kiristyksellä höystetty kirsikkainen ja yrttinen jälkimaku.

Avi 2007 on hieno ja moniulotteinen Sangiovese, joka antaa tässä kohtaa elinkaartaan todella paljon lupauksia tulevasta, mutta tarvitsee vielä pari kellarivuotta lisää pystyäkseen lunastamaan ne täysimittaisesti. Hieman kypsyttyään tämä tulee olemaan todella huikea viini. Italiasta noin 13 euron hinnalla aivan järjettömän kova ostos ja ko. vuosikertaa näyttää löytyvän myös esim. Superioren valikoimista. Lautaselle tummaa lihaa, riistaa tai kypsytettyjä juustoja. 4,5 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: viiniblogi