Matkalla Champagnessa – Charles Heidsieck

Monien perinteikkäiden viinitalojen taustalta löytyy mielenkiintoisia ihmisiä, tarinoita ja tapahtumia, eivätkä samppanjatalot ole tässä mielessä millään tavalla poikkeuksia. Sain huhtikuussa mahdollisuuden vierailla Charles Heidsieckin samppanjatalossa Reimsissa.

Charles-Camille Heidsieck oli poika, josta äiti odotti paljon. Pariisissa sekä Lyypekissä kouluja käynyt päämäärätietoinen mies näki jo nuorena monet asiat toisin, kuin muut. Hankittuaan kokemusta setänsä liiketoimissa hän perusti omaa nimeään kantavan samppanjatalon Reimsiin 1851. Muiden keskittyessä luomaan kontakteja ja tekemään kauppaa lähiympäristössä lähti Charles jo hyvin varhaisessa vaiheessa kokeilemaan siipiään mm. Belgiaan ja Isoon Britanniaan. Charles oli myös ensimmäisiä Yhdysvaltoihin myyntimatkalle uskaltautuneita ja onnistui luomaan nopeasti suhteita jo ensimmäisellä matkallaan vuonna 1852. Pian hänet tunnettiin Champagne Charliena, joka liikkui seurapiireissä, ja vietti aikaa tärkeiden vaikuttajien kanssa, paikallisen lehdistön seuratessa tiiviisti hänen liikkeitään. Yhdysvaltain sisällissota johti myös Heidsieckin vaikeuksiin ja lopulta jopa vankilaan. Vaikeudet johtivat taloudelliseen ahdinkoon, kunnes uusi nousu tapahtui myöhemmin 1860-luvulla.

Reimsin kaupunkia rakennettaessa ja kalkkikiveä louhittaessa on muodostunut kuuluisia maanalaisia kellariverkostoja. Vuonna 1867 Charles teki poikkeuksellisen ratkaisun investoidessaan omien viinitarhojen sijasta 200-luvulta peräisin oleviin kellareihin, joissa kosteus ja lämpötila ovat osoittautuneet samppanjan kypsyttämisen ja säilömisen kannalta ideaalisiksi. Heidsieckin kellariverkostossa on kellaritilaa yli kahdeksan kilometria, noin kolmenkymmenen metrin syvyydessä. Heidsieckilla ollaan oltu siinä määrin innostuneita kalkkikivikellareista, että nykyään myös Lohjalla, Tytyrin kaivoksessa kypsyy pieniä koe-eriä talon samppanjaa.

Talon kellarimestareina on sittemmin pyörinyt maineikkaita ja viinimaailmassa palkittuja nimiä, kuten esim. Daniel Thibaud, Régis Camus, Thierry Roset ja nykyään Cyril Brun. Kukin on varmasti muokannut talon tyyliä omaan suuntaansa, mutta poikkeuksellisen suuren reserviviinien käytön ja pitkien pullokypsytysten myötä Charles Heidsieckin samppanjat tunnetaan jo perussamppanjoista lähtien runsaan täyteläisinä ja monivivahteisina. Makeustason osalta Heidsieck luottaa kymmenhenkisen tiiminsä aistinvaraiseen arviointiin, eikä ole lähtenyt mukaan esim. niukkojen dosage-tasojen trendiin.

Kellarikierroksen sekä Montchenot’n ja Hautvillersin tarhavierailujen lisäksi maistelimme toki mainion kattauksen talon samppanjoita:

Toukokuun alussa Alkoonkin saapuva Blanc de Blancs NV oli itselleni uusi tuttavuus. Rypäleet pääosin Grand Cru-tarhoilta Côtes de Blancsista ja Montagne de Reimsista sekä lisäksi Montgueux’sta. Miellyttävän raikas omenan, sitruunan ja hunajan sävyttämä hedelmäisyys, jossa vaaleiden kukkien sävyä sekä juuri sopiva määrä hentoa paahteisuutta. Ilahduttavan mutkattomasti lähestyttävä Blanc de Blancs, ollen kuitenkin varsin tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus.

Brut Réserve NV pitää sisällään 40% Pinot Noiria, 40% Chardonnayta sekä 20% Meunieria. Base vuoden 2014 sadosta ja jopa 40 % reserviviinejä. Pitkä, 3-4 vuoden mittainen pullokypsytys ja 11 g/l dosage. Selkeästi Blanc de Blancsia kypsempi ja kehittyneempi profiili vie ajatuksia kuivattuihin hedelmiin ja enemmän persikan sekä aprikoosin suuntaan. Tiukka hapokkuus pitää runsaan viinin hienosti ryhdissä ja tasapainossa.

Rosé Réserve Brut NV on Pinot Noir, Chardonnay ja Meunier-blendi, jossa mukana 20% reserviviinejä sekä 6% Les Riceys’n Pinot Noir punaviiniä. Neljä vuotta pullokypsytystä. Tuoksussa appelsiinin kuorta, vadelmaa, metsämansikkaa ja paahteisuutta. Kevyempi ja vaahdoltaan rauhallisempi viini, jossa punaisten marjojen mukana ilahduttava määrä raikkautta ja mausteisuutta.

Brut Millésime 2006 rakentuu Pinot Noirista (60%) ja Chardonnaysta (40%). Pullokypsytys on kestänyt 8 vuotta ja dosagea löytyy noin 10 g/l. Profiililtaan kypsän hedelmäinen ja runsas. Tyylikäs yhdistelmä kuivattuja hedelmiä, savuista paahteisuutta sekä taustalla lymyilevää toffeeta. Kypsän profiilinsa ja hieman maltillisemman hapokkuutensa myötä varsin nätissä nautiskeluvaiheessa jo nyt.

Rosé Millésime Brut 2005 Rypäleet Montagne de Reimsin kylistä ja lisäksi Les Riceys’n Pinot Noir punaviiniä. Pullokypsytys yli 10 vuotta ja dosage noin 10 g/l. Melko runsaan viinillinen profiili, jossa kuitenkin mukavasti raikkautta ja tasapainoa tuova tyylikäs kuplarakenne sekä ryhdikäs hapokkuus. Moniulotteisesta ja mausteisesta profiilista johtuen erinomaisen monipuolinen ruokaviini.

Blanc de Millenaires Brutin viides vuosikerta on 2004 ja viini 100 %:nen Chardonnay, kuten nimikin jo vihjaa. Rypäleet pääosin Le Mesnil-sur-Oger, Oger, sekä Vertus’n kylistä. Pullokypsytys 11 vuotta ja dosage jälleen 10 g/l. Intensiivisessä ja moniulotteisessa tuoksussa on kukkaisuutta, kypsää omenaa, kuivattua sitruunaa ja hunajaa. Todella pienistä kuplista koostuva upean tiivis vaahto. Vielä hieman pidättyväisessä maussa on myös upeasti pituutta. Erinomainen kellarointipotentiaali.

Brut Millésime 2000 on tuoksustaan lähtien erittäin intensiivinen, täyteläinen ja kehittynyt. Kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja toffeeta. Upea tasapaino, syvyys ja pituus. Nätisti kehittyneessä paketissa on kaikki kohdallaan ja viini on erinomaisessa nautiskeluvaiheessa juuri nyt!

Dom Perignon 2008 & Dom Perignon P2 2000

Dom Perignon lienee se tunnetuin prestige-samppanja ja myös ulkomuodoltaan pullo, jonka kaikki edes jotain viinistä tietävät tunnistavat arvostetuksi samppanjaksi. Dom Perignonin viinintekijä Nicholas Lane pistäytyi huhtikuun alussa Suomessa ja pääsin tapaamaan herraa sekä maistelemaan alkuvuodesta markkinoille tulleen vuosikerta 2008:n sekä huomattavasti pidemmän pullokypsytyksen läpikäyneen P2 2000:n.

Näinkin arvostetun samppanjan valmistamisen voisi kuvitella olevan äärimmäisen monimutkaista ja käytettävien menetelmien vähintäänkin haasteellisia, mutta itseasiassa viinintekijä Nicholas Lane kuvailee Dom Perignonin valmistusprosessia hyvin yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Toki se kaikkein tärkein tapahtuu jo tarhoilla, kun pitkäjänteisen tarhatyöskentelyn tavoitteena on mahdollisimman laadukkaat ja terveet rypäleet. Eri viinierien sekoittaminen on luonnollisestikin tarkkaan mietitty ja hiottu prosessi, mutta muutoin asioiden annetaan pääasiassa tapahtua ja kärsivällisyys sekä prosessin tarkka monitorointi on isossa roolissa. Keskiössä on vähintään 8 vuotta kestävä pullokypsytys, jolle kunkin vuosikerran ominaisuudet asettavat omat vaatimuksensa esim. pituuden suhteen. Ensimmäiset syvälliset tarkastelut viinin tilasta tehdään Lanen mukaan noin 6 vuoden kypsytyksen kohdalla.

Champagnessa erinomaisena pidetty ja melkoisesti hehkutettukin vuosi 2008 on myös poikkeuksellinen Dom Perignonin kohdalla. Poikkeuksellista on ollut jo pelkästään se, että itseasiassa 2009 tuli markkinoille jo aiemmin ja hieman enemmän aikaa vaatinut 2008 vasta vuoden alussa. Dom Perignon on tuoreena ja juuri markkinoille tullessaan rakenteeltaan hyvin tiukka ja jopa jossain määrin sulkeutunut – viini, joka suorastaan vaatii vuosikausien kypsymistä ja avautumista kellarin pimeydessä. 2008 eroaa tästä linjasta siinä, että tuoksussa ja maussa on jo nyt enemmän intensiteettiä, avoimempaa aromaattisuutta ja pieni pilkahdus sitä moniulotteisuutta, jota useimmiten saa odotella vähintään muutamia vuosia. Viinin tiukka hapokkuus integroituu intensiiviseen ja vivahteikkaaseen pakettiin loistavasti ja pituuttakin on ruhtinaallisesti. Potentiaali on poikkeuksellisen hyvä ja noin 175 euron hinnasta huolimatta tätä huippuvuosikertaa voi vaivatta suositella pitkäaikaiseen kellarointiin, isoimpien hetkien juhlamaljaksi ja sekä toki myös sijoituskohteeksi. Vaikka laki meillä estääkin yksityishenkilöiden viinikaupan, voi Dom Perignonin kypsempien vuosikertojen markkinahintoja silmäillessä silti vain arvailla, mikä mahtaa olla 2008:n markkinahinta vaikkapa kahdenkymmenen vuoden päästä?

Kun sitten siirrytään pidemmän kypsytyksen P2 2000:n äärelle, ollaankin tekemisissä jopa 16 vuotta sakkojensa kanssa kypsyneen ja sitä kautta varsin kehittyneen ja huikean moniulotteisen samppanjan kanssa. Plénitude-sanasta nimensä saava P2 2000 avautuu lasissa hetken hengittelyn jälkeen tarjoillen kiehtovan paketin kuivattuja hedelmiä, hunajaa, paahteisuutta sekä mineraalisuutta. Kaikki erinomaisessa tasapainossa ja äärimmäisen hienosti kontrolloituna kokonaisuutena. Viinissä on paljon voimaa, energisyyttä ja makua, mutta samaan aikaan myös huomattava määrä hienostuneisuutta. Vaikka P2 2000 onkin todella nätisti kehittynyt ja nautinnollinen jo tässä vaiheessa, omaa se toki pitkän elinkaaren jatkokellarointiakin ajatellen. Jos kukkaron nyörit taipuvat 417 euron hintaan, löytyi kirjoitushetkellä Arkadian myymälästä 4 pulloa.

Viikon Copa – Koyle Don Cande Cinsault (Alko 15,90 €)

Cinsault on erityisesti eteläisemmässä Ranskassa melko yleinen, mutta hieman muiden varjoon jäänyt punaviinilajike. Lähinnä punaviinisekoituksissa ja roseeviineissä viihtyvä Cinsault pääsee aniharvoin pulloon yksinään ilman muita blendauskavereita, mutta Alkon hyllyille on ilmestynyt jokin aika sitten Koyle Don Cande – 100-prosenttinen Cinsault Chilestä.

Kuivassa ja lämpimässä viihtyvän Cinsaultin luulisi soveltuvan hyvin uuden maailman tarhoille ja tämän viinin rypäleet tulevat Itatan laakson alueelta kastelemattomalta tarhalta, yli 70-vuotiaista köynnöksistä.

Raikkaassa tuoksussa on pääosin punaisia marjoja ja yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on mehukkaan marjainen, mutta sopivasti happojen ja mausteisuuden tukema. Tanniineista löytyy pientä roheutta ja rösöä, joka tässä tapauksessa onnistuu tuomaan viinille lisää luonnetta. Keskipitkä jälkimaku pyörii punaisten marjojen ja yrttien sävyttämissä tunnelmissa.

Koyle Don Cande on hieman kevyempänä sekä raikkaampana tapauksena varsin mielenkiintoinen lisäys ylikypsän hillomaisuuden kyllästämässä Chilen viinien sektorissa. Mukavaa kulauteltavaa sellaisenaankin, mutta hyvä kaveri grillatulle possulle, kanalle tai mausteisille makkaroille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay (Alko 19,78 €)

Burgundista tulee eittämättä maailman tyylikkäimmät ja arvostetuimmat kuplattomat Chardonnayt. Viinien kova maine ei ole synytynyt tyhjästä, mutta hieman parempiin apellatioihin ja tasokkaampiin viineihin siirryttäessä hinnat karkaavat usein peruskuluttajan lompakon kannalta valitettavan kivuliaille tasoille. Onneksi joukosta löytyy aina sillöin tällöin myös hyvän hinta-laatusuhteen pulloja ja yksi niistä on Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay.

Viinin rypäleet tulevat luomuviljeltyjen tarhojen 25-35-vuotiassa köynnöksissä Côtes de Beaunen ja Hauts-Côtes de Beaunen alueilta. Viidennes viinistä on käynyt sekä kypsynyt 8-12 kk tammitynnyreissä. Tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, keltaista luumua sekä kevyttä tammen tuomaa paahteisuutta. Keskitäyteläinen maku on sopivan runsas, mutta ryhdikkään hapokkuuden sekä onnistuneen tammen käytön ansiosta miellyttävän raikas ja  erittäin tasapainoinen.

Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay on loistava valinta, kun halutaan Burgundin tyylikkyyttä kohtuullisella hinnalla. Hyvä kaveri hieman täyteläisemmille ja rasvaisemmillekin kalaruoille. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Kanarian helmi – Matías i Torres Albillo Criollo 2016

Kanariansaarten lomailusirkuksen keskelle on ehkä äkkiseltään vaikea kuvitella mitään vakavasti otettavaa viinimeininkiä. Asiaan hieman enemmän perehtyneillekin mieleen tulee todennäköisesti lähinnä Teneriffan viinit, jotka ovat ehtineet keräillä jo jonkinlaista suitsutusta maailmalla. Omalle kohdalle osuneista Kanarian viineistä toistaiseksi mielenkiintoisin löytyy kuitenkin Teneriffan läntiseltä naapurisaarelta, La Palmalta. Matías i Torres Albillo Criollo on tilaa isänsä viinijalanjäljissä luotsaavan Victoria Torresin taidonnäyte korkealla (n. 1200 m) vulkaanisessa maaperässä kasvavien varttamattomien köynnösten rypäleistä.

Albillo Criollo on melko tuntematon rypäle, mutta vahvasti näyttää siltä, että se olisi oma lajikkeensa, eikä sukua Manner-Espanjassa hieman yleisemmin tavattaviin Albillo-lajikkeisiin.

Matías i Torresin tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan minimaalisen käpälöinnin taktiikalla. Tämän Albillo Criollon mehut on puristettu kokonaisista tertuista ja viini on käynyt spontaanisti terästankissa, missä se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa seurassa. Erittäin intensiivisestä tuoksusta erottaa reilusti vulkaanista mineraalisuutta, kypsää omenaa, mehiläisvahaa ja hiukan merilevän vivahdetta. Intensiivinen meininki jatkuu myös suussa. Viinistä löytyy paljon erilaisia nyansseja, syvyyttä ja energisyyttä, mutta paketti pysyy kuitenkin ihailtavan nätisti kontrollissa.

Matías i Torres Albillo Criollo on kyllä todella huikea viini, eikä Espanjan hinta hieman parin kymmenen euron päälle näin hienosta tavarasta paljon päätä huimaa. Täydet 5 / 5 staraa.

 

Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Jouluviinit 2018

On taas tullut aika iskeä pöytään joulun viinisuosituksia. Puolikuiva Riesling ja ryhdikäs roseeviini toimivat hyvinä yleisviineinä joulupöydän äärellä ja taklailevat mukavasti monenlaisten makujen sekamelskaa. Kinkun tai kalkkunan mieto maku ei sinänsä kaipaa kaverikseen tuhtia punaviiniä, mutta toisaalta monissa joulupöydissä nautiskellaan myös tummemmista lihoista sekä riistasta, joten suosituksista löytyy myös täyteläisempien makujen punaviinikumppaneita. Tilausvalikoiman pullojen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja toki tarkastaa myös myymäläsaatavuus Alkon nettisivuilta.

Grans-Fassian Catherina Riesling (18,98 € Alko vakiovalikoima)

Ryhdikäs ja puolikuivan puolelle kallistuva Riesling on hyvä valinta joulupöydän yleisviiniksi. Erityisen hyvin Riesling toimii joulun kalojen, mätien ja äyriäisten kyljessä, muttei toki pelästy vaaleita lihoja tai maisteisuuttakaan.

Chivite Las Fincas Rosado (15,90 € Alko tilausvalikoima)

Chiviten ja kolmen Michelin tähden ravintoloitsija Arzakin yhdessä kehittämä roseeviini on ruokapöydässä kuin kotonaan. Roseeviini toimii hyvin jokapaikanhöylänä perinteisen joulupöydän makusekamelskan keskellä eikä pelkää pientä etikkaisuuttakaan.

Leo Martin Selección Mencía (13,99 € Alko vakiovalikoima)

Mencía on espanjalaisten punaviinilajikkeiden ehdotonta aatelia. Leo Martin Selección Menciasta löytyy maukas yhdistelmä raikasta tummaa marjaisuutta, mausteisuutta, vaniljaa sekä ryhdikästä runkoa. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino (21,90 Alko tilausvalikoima)

Antinorin erittäin tasapainoinen, tyylikäs ja kiehtovan moniulotteinen Rosso di Montalcino sopii parhaiten tummemmille lihoille sekä riistalle. Löytyy tilausvalikoiman lisäksi mm. Arkadian myymälän hyllystä.

Gran Mascota Cabernet Sauvignon (29,90 € Alko vakiovalikoima)

Kun haetaan edellisiä täyteläisempää punaviiniä tai vaikka lahjapulloa, on Gran Mascota Argentiinasta hyvä valinta. Täyteläinen viini, joka on on kuitenkin onnistunut säilyttämään miellyttävän ryhdikkään vireen. Viini on pakattu näyttävään ja kookkaaseen puulaatikkoon, joka toimittaa tyylikkään lahjapakkauksen virkaa jo sellaisenaankin.

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Matkalla Moselissa – Nik Weis St. Urbans-Hof

Syyskuun lopulla vierailin Moselissa VDP:n perinteisessä huutokauppa- ja Meisterwerke-tapahtumassa, joten samalla reissulla oli sopiva hetki toteuttaa jo kauan suunnitelmissa ollut vierailu Nik Weisin tilalle Leiweniin. Nik Weis St. Urbans-Hof on perustettu 1947 ja nykyään vetovastuussa oleva Nik Weis edustaa perhetilan kolmatta sukupolvea. Vuosituotanto keikkuu 250 000 pullon paikkeilla.

Tilalla on hallussaan noin 40 hehtaaria tarhoja ja helminä loistavat erittäin arvostetut Grosse Lage-tarhat Leiwener Laurentiuslay, Piesporter Goldtröpfchen, Ockfener Bockstein, Layet jne. Viininviljelyn ja -valmistuksen lisäksi Nik Weisilla on oma köynnöskasvattamo eli ns. “nursery”, mistä monet kovan luokan tuottajat hankkivat Riesling-köynnöksiään. Nurseryn myötä Nik Weisilla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus testailla useiden erilaisten kloonien toimivuutta erilaisissa tarhaolosuhteissa ja jopa yksittäisten tarhojen eri paikoille on istutettu eri klooneja. Parhailla tarhoilla köynnöksissä käytetään ainoastaan ns. single pole-tuentaa, jolloin satomäärät pysyvät tiukemmassa kontrollissa esim. vaijerituentaan verrattuna. Kun satomäärät pysyvät kurissa on yksittäisten rypäleiden laatu ja makuprofiili huomattavasti parempi. Tämä oli helppo todeta käytännössä maistamalla erään tarhanaapurin vaijereilla tuetun köynnösrivistön rehevien terttujen rypäleitä, joissa maut olivat melko vaisuja.

Kävimme katsastamassa aurinkoisia Goldtröpfchenin tarhoja, joilla oli parhaillaan menossa viimeistelytyöt ennen sadonkorjuun alkua. 2018 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi, sillä rypäleet ovat näyttäneet ja maistuneet kaikilla vuoden aikana vierailemillani tarhoilla poikkeuksellisen terveiltä ja laadukkailta – niin myös Goldtröpfchenin tarhoilla.

Kun Nik aloitteli tilan vetovastuussa, hän halusi tarhoja Goldtröpfchenistä. Parhaiden tarhojen hankkiminen on Moselissakin hyvin vaikeaa, koska kukaan ei halua luopua omistaan. Hän sai kuitenkin aluksi vuokralle Kesselstadtilta pienen 0,2 hehtaarin alan. Työt tarhoilla aloitettiin intoa puhkuen, alkeellisin ja vanhanaikaisin menetelmin, mikä sai paikalliset viiniporukat hämilleen ja monet ihmettelemään miksi kukaan näkisi näin paljon vaivaa pienen tarhapläntin eteen. Myös Goldtröpfchenin tarhoilla eräs kokeneemman kaartin tarhanaapuri kiinnitti huomiota Nikin mielenkiintoisiin puuhiin ja vakuuttui visioista siinä määrin, että päätti lopulta myydä omia alkuperäiskunnossa olleita tarhojaan innokkaalle tekijälle. Niinpä Nik Weis sai kuin ihmeen kaupalla nostettua Goldtröpfchenin omistuksiaan nykyiseen neljään hehtaariin. Suurin osa tarhan köynnöksistä on istutettu 1950-luvulla ja melko reipas istutustiheys (9000 / ha) luo köynnösten välille kilpailua, satomäärien pysyessä sitäkin kautta kurissa.

Tarhavierailun jälkeen siiryimme maistelun pariin ja keskityimme parinkymmenen viinin urakassa tuoreimpaan vuosikertaan. Vuosi 2017 oli erittäin haasteellinen ja Moselistakin löytyy paljon tuottajakohtaisia eroja niin laadussa, kuin myös viinien potentiaalissa. Nik Weis lukeutuu useiden maistelukertojen perusteella omissa arvioissani vuosikerran 2017 suuriin onnistujiin ja myös Nik itse pitää vuotta 2017 mahdollisesti hänen parhaanaan koskaan. Satomäärien putoaminen voimakkaasti normaalitason alapuolelle on toki pienentänyt volyymiä, mutta toisaalta antanut köynnöksille mahdollisuuden keskittyä jäljelle jääneisiin rypäleisiin luoden moniin viineihin erinomaisen intensiteetin. Nik Weisin vuosikerralle 2017 näyttäisi olevan tyypillistä voimakas, syvä, intensiivinen ja pitkä makuprofiili, mikä lupaa viineille erinomaista kypsytyspotentiaalia.

Jo heti alkupään perusviinit antavat loistavaa vastinetta rahalle. Näistä erinomaisia poimintoja esim. tyylikkään mineraalinen ja klassisen mineraalista Moselia edustavat Schiefer Riesling sekä Wiltinger Alte Reben.

Grosses Gewächs-viineissä näkyy hyvin vuosien 2016 ja 2017 erot. Siinä missä 2016 viinit ovat elegantteja, kepeitä ja raikkaita sekä jo nyt melko hyvässä korkkausvaiheessa, ovat 2017 viinit voimakkaita, vahvan makuprofiilin omaavia pitkäikäisiä viinejä. Näistä maistelun kärkeen nousivat upeat Bockstein, Laurentiuslay ja 2017 vuosikerran todellinen intensiteettihelmi Layet.

Makeamman profiilin viineissä Mosel pääsee usein omaan elementtiinsä ja taidokkaasti hallittu hapokkuuden, liuskekivisen mineraalisuuden sekä jäännössokerin saumaton yhteispeli nousee omalle tasolleen. Kabinett-tyylisistä viineistä oma suosikkini Nik Weisilta on jo pitkään ollut raikas ja samaan aikaan leikkisä sekä moniulotteinen Bockstein Kabinett. Spätlese- ja Auslese-viineissä taas Goldtröpfchen nousee upeasti esiin. Intensiivisiä paketteja hunajaa, marmeladia, mineraalisuutta ja kuivattuja hedelmiä. 2017 oli mielenkiintoinen myös Bockstein Auslesen Goldkapselin kohdalla, sillä lähtötilanteessa Oechsle-lukemat olivat yli 300! Tämä on siinä määrin harvinainen tilanne, että apuun sekä tilannetta ihmettelemään oli kutsuttava Nikin hyvä ystävä Egon Müller. Lopputulos puhuu puolestaan, huikea viini. Maistelu päätettiin Layet Beerenausleseen, joka oli lähellä räjäyttää tajunnan. Intensiiviinen ja hieno hunajaisuus sekä marmeladisuus maistuivat suussa vielä pitkään automatkalla kohti Trieriä ja seuraavia viinikoitoksia.

Viikon Copa – Famille Bougrier Collection Vouvray Chenin Blanc (Alko 13,99€)

Loiren laakson Chenin Blanc on omanlaisensa klassikko ja Vouvray varmasti niitä kuuluisimpia aihepiiriin liittyviä apellaatioita. Jostain syystä Alkon hyllyillä on ollut näiden suhteen varsin hiljaista, mutta onneksi juuri tilausvalikoimaan heilahtanut Famille Bougrierin Chenin Blanc Vouvray’sta tuo helpotusta tilanteeseen.

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti puhdaspiirteistä omenaa sekä hieman melonia, persikkaa ja mineraalisuutta. Melko runsas maku pysyttelee omenaisissa tunnelmissa ja yhdistelee miellyttävän sopuisasti pienen makeuden (25 g/l) sekä erinomaisen ryhdikkään hapokkuuden (8 g/l).

Famille Bougrierin Vouvray Chenin Blanc on Ilahduttava uutuus Alkossa ja mikä mukavinta, irtoaa varsin kohtuulliseen hintaan. Puolimakeasta viinistä löytyy todella ryhdikäs hapokkuus, joka pitää paketin raikkaana ja kallistaa viiniä kohti puolimakeiden kategorian kuivempaa päätyä. Hyvä valinta vaikkapa yleisviiniksi juustolautasen kylkeen ja viinin makeutta voi yhdistellä myös aasialaistyylisten, miedosti makeiden tai chilisten ruokien kanssa. 3,5 / 5 staraa.