Pullon henki-blogin Katri ja Heikki kirjoittelivat hiljattain vuoden 2016 trendiarvioitaan ja panivat samalla haasteen kiertämään siirtäen viestikapulan Blanc de Blancs-blogin Annalle. Sitä kautta haaste kosahti meikäläiselle ja tässä sitä sitten ollaan. En voi väittää seuranneeni erityisen tarkasti erilaisten trendien kehittymistä, mutta tässä kuitenkin joitain havaintoja, uumoiluja, pieniä toivon kipinöitä ja ehkä pieniä turhautumisen pisaroitakin.

Suurimmat panokseni asetan vuoden 2016 viinitrendeihin liittyen siihen ehkä varmimpaan sektoriin, eli kupliviin viineihin. Kuohuviinit ja samppanjat ovat jaksaneet nostaa suosiotaan edelleen meillä ja maailmalla, vaikka monissa myyntitilastoissa muilla viinikategorioilla on selkeästi vaikeampaa. Veikkailempa tämän trendin jatkuvan myös vuonna 2016.

Monilla viinialueilla on viime vuosina herätty arvostamaan unohdettuja, sorrettuja, aliarvostettuja tai muuten vaan kaltoin kohdeltuja alkuperäislajikkeita. Osa tämän suuntauksen nousujohteesta kuuluu alati kasvavalle joukolle uuden sukupolven nuoria tekijöitä, jotka haluavat palata lähemmäksi juuriaan ja isovanhempiensa aikaista artesaanimeininkiä. Määrätietoisempi tarhatyöskentely ja fiksummat kellarimenetelmät ovat mahdollistaneet useiden mielenkiintoisten ja potentiaalisien lajikkeiden esiintulon sekä tuoneet markkinoille raikkaampia näkemyksiä vanhoista tutuista rypäleistä. Hyviä esimerkkejä ovat Riojan “kapinalliset”, Chilen punaviinirypäle Pais tai vaikkapa noususuhdanteessa olevat Katalonian valkkarit. Tämä meininki ei tule horjuttamaan teollisen massatuotannon valta-asemaa, mutta tuo oman raikkaan ja kaivatun lisänsä viiniskeneen.

Viiniturismi ja viinimatkailu tulevat kasvattamaan suosiotaan. Monissa perinteisissä viinimaissa viinin kulutus on ollut laskusuhdanteessa ja kilpailu kovaa, joten viinintuottajien on mietittävä uudelleen business-kuvioitaan. Yksi potentiaalinen lisätulonlähde on viinimatkailu. Asia on huomattu jo melko laajasti ja viiniturismiin liittyvä tarjonta sekä toiminnan laatu ovat nousseet kohisten, esim. 10 vuoden takaiseen verrattuna. Viininystävät ovat useimmiten myös hyvän ruoan ja elämyksellisen matkustamisen suurkuluttajia, joten näitä yhdistelemällä saadaa aikaan varsin toimivia kokonaisuuksia. Lentoyhtiöiden kova kilpailu tullee pitämään lentojen hinnat alhaisina lähitulevaisuudessakin, joten olosuhteet ovat siinäkin mielessä otolliset.

Tuleva kesä saattaa hyvinkin olla väritykseltään pinkimpi kuin koskaan, nimittäin ilmassa on ollut pieniä merkkejä rosé-viinien suosion kasvusta. Olisiko 2016 reilumman nousukiidon aikaa ja otetaanko rosé-viinit rohkeammin mukaan myös ruokapöytiin? Ainakin toivon niin!

Rakas monopolimme ei ole menneinä vuosina pahemmin mihinkään pieniin tai suurempiinkaan trendeihin reagoinut ja pahoin pelkään saman aneemisen linjan jatkuvan vuonna 2016. Jos perusvalikoimaan ei ole vuosien saatossa saatu edes välttävästi kattavaa klassikkoalueiden tarjontaa, niin olisi kai hullua odottaa jotain harvinasempaa tavaraa tai ajankohtaisia tuulahduksia hyllyille. Viimeaikaiset rimpuilut lähinnä muinaisaikaisilta vakkuttavien verkkotilausuudistusten saralla ovat vain surkuhupaisa todiste siitä, että vanha koira ei edelleenkään näytä mitään merkkejä uusien temppujen oppimisesta.

Tässäpä näitä, kippis vuodelle 2016 ja haaste jakoon seuraavaksi Viinikartalle.