Viikon Copa – Chateau Minuty M Rosé (Alko 14,90€)

Vaikka roseeviinit yhdistetään vahvasti kesään ja aurinkoon, on niille paikkansa viinilaseissa myös muina vuodenaikoina. Kun viinin rakenne on kunnossa, löytyy roseesta myös hyvä kaveri monenlaisille ruokatarjoiluille. Alkon hyllyille on hiljattain pölähtänyt mainio Rosé Provencesta – Chateau Minuty M, jossa palikat osuvat nätisti kohdilleen.

Côtes de Provencen tarhoilla kasvaneista Cinsault-, Grenache- ja Syrah-rypäleistä on saatu aikaan heleän vaaleanpunainen väri muutaman tunnin maseraatiolla. Tuoksusta löytää klassiset Provencen roseeviinin elementit; metsämansikkaa, persikkaa, herukkaa ja hitunen appelsiinkuorta. Maku on samaan aikaan melko intensiivinen, mutta myös hillityn elegantti. Nätisti muuhun pakettiin istuva raikas hapokkuus viimeistelee tasapainoisen kokonaisuuden.

Chateau Minuty M Rosé on klassisen tyylikäs Provencen Rosé, eikä hinta-laatusuhteessakaan ole juuri moitittavaa. Tasapainoiselle ja raikkaan hapokkaalle roseeviinille löytää kaverin monenlaisista salaateista, joista se klassisin kumppani lienee Nizzan salaatti. Myös vaalea kalan ja merenelävien kanssa pääsee kivasti samalle aaltopituudelle. 4 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Atlantis Albariño (Alko 14,95 €)

Maailmalla tunnetuin ja maineikkain Espanjan valkoviini lienee Rias Baixasin Albariño. Alueen maineen noustua ja viinien myynnin saadessa lisäarvoa jo pelkästä etiketin aluemerkinnästä, on Rias Baixasiin rynnännyt paljon erilaisia tuottajia sieltä ja täältä. Tämä on jossain määrin tasapäistänyt erityisesti edullisten ja keskihintaisten viinien kategoriaa. Yleisesti ottaen Rias Baixasin Albariñoa voidaan kuitenkin pitää varsin varmana valintana ja hyvänä ostoksena.

Alkon hyllyiltä löytyy Vintae-konsernin tuottama Atlantis Albariño. Vintae tuottaa viinejä laajasti eri puolilla Espanjaa ja tunnetaan ehkä parhaiten persoonallisilla kasvokuvilla varustetuista Matsun punaviineistä (El Picaro, El Recio, El Viejo).

Viinin tuoksussa on kypsää hedelmäisyyttä, josta erottuu omenaa, päärynää ja limeä. Suussa runsasta hedelmäisyyttä tasapainottaa raikas hapokkuus ja pieni mineraalinen vivahde. Keskipitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisissä tunnelmissa.

Atlantis Albariño on melko runsaan hedelmäinen ja mukavan hapokas Albariño. Rias Baixasin viineissä se edustaa runsaamman ja kypsemmän hedelmäisyyden tyyliä, joka tekee viinistä helpommin lähestyttävän ja pehmeämmän. Erinomainen viinikaveri erilaisille äyriäisruoille, kuten esim. simpukka- tai katkarapupastalle. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot 2015 (Alko 13,89 €)

Etelä-Afrikan Stellenboschissa viinejä tuottavan Lanzeracin pullot tulivat itselleni tutuiksi joskus ehkä viitisentoistavuotta sitten. Nyt en ihan tarkkaan muista oliko viinejä tuolloin myynnissä Alkossa, Ruotsin laivoilla vai lentokentillä, mutta korkkailtua tuli yksi jos toinenkin pullo tuottajan Merlot’ta ja Pinotagea. Hauskaa on myös huomata, että pullon ulkoasu muistuttaa kovasti niitä mielikuvia, joita vanhoilta hyviltä ajoilta on verkkokalvoille syöpynyt.

Nyt Alkon hyllyvalikoimiin on pölähtänyt Lanzerac Cabernet Sauvignon, Merlot & Petit Verdot-blendi, jonka WO-alkuperäluokitus sijoittuu Stellenboschissa hieman tuntemattomammalle WO Jonkershoek Valleyn alueelle.

Rypäleet ovat kasvaneet graniittisessa maaperässä 100-500 m korkeudessa. Kukin rypälelajike on käytetty erikseen ja lopullinen sekoitus on tehty ennen pullotusta. Kypsytys 14 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tumman viinin melko intensiivisestä tuoksusta löytää kypsää karhunvatukkaa, mustaherukkaa, savua ja yrttistä mausteisuutta. Suussa viini tuo esiin erittäin täyteläisen ja rotevan luonteensa; paljon hillomaista ja kypsää, tummasävytteistä hedelmäisyyttä ja tammen tuomaa paahteisuutta. Sopiva annos pehmeää tanniinisuutta tuo ryhtiä maun loppuosaan ja keskipitkä mausteinen sekä suuta lämmittävä jälkimaku viimeistelee runsaan paketin.

Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot on tyylipuhdas uuden maailman ronskimman sektorin punaviiniedustaja. Pullosta löytyy erittäin täyteläinen, roteva ja lämminhenkinen viini isojen ja hillomaisten muskeliviinien ystäville. Tämän kanssa ehdottomasti grilli tulille, satoi tai paistoi! 3 / 5 staraa.

 

Bierzon parhaimmistoa – La Vizcaína El Rapolao 2013

Kun Bierzosta hakee hieman kepeämpää ja elegantimpaa punaviiniä, on koordinaatteja hyvä ruuvata esim. viinitaikuri Raúl Pérezin lukuisien projektien suunnille. La Vizcaína on Raúl Pérezin ja Cesar Marquezin yhteistyöprojekti ja El Rapolao taas pitää sisällään “field blend”-tyyppisesti pääosin Menciaa sekä pieniä määriä Bastardoa ja Garnacha Tintoneraa. Köynnökset sijaitsevat pohjoiseen suuntautuvalla, hieman viileämmällä tarhalla.

Tarhatyöskentely ja valmistusprosessi on noudatellut Pérezille tuttuun tapaan minimaalisen käpälöinnin linjaa. Rypäleet ovat kasvaneet 90-100-vuotiaissa köynnöksissä ja viini on käynyt läpi parin kuukauden mittaisen maseraation sekä käymisen isoissa foudre-tynnyreissä. Kypsytys 10-12 kk käytetyissä ranskalaisissa 500 litran tammitynnyreissä. Vuosituotanto yltää noin 2500 pulloon.

Bierzon Mencia-voittoiseksi viiniksi lasista löytyy keskimääräistä hailakampi rubiininpunainen väri. Intensiivinen tuoksu jossa punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, havuja ja mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on erittäin mehukas, raikas ja punasävytteisen marjaisa. Kypsä ja pehmeä tanninisuus hiippi loppumakuun mukaan. Yrttisyys, metsäisyys ja napakka hapokkuus on nätisti esillä myös pitkässä jälkimaussa.

Raúl Pérez ja Cesar Marquez ovat onnistuneet vangitsemaan pulloon loistavan raikasta Mencia-meininkiä, josta löytää kiehtovaa moniulotteisuutta sekä poikkeuksellisen mainion kulauteltavuuden. Pullo lähtee Espanjassa mukaan parilla kympillä, Suomessa en ole ainakaan toistaiseksi nähnyt missään. Täräytin viinille kaveriksi grillattua possua saslik-vartaiden muodossa, onnistunut kombo sekin. 4,5 / 5 staraa.

 

Naturaalia Xarel-loa Kataloniasta – Clos Lentiscus Perill Blanc 2016

Naturaaliviinit ovat selkeässä nosteessa vähän siellä sun täällä ja myös Kataloniassa ollaan oltu tiiviisti ajan hermolla asian suhteen. Vieraillessani keväällä Barcelonan loistavassa naturaaleihin ja biodynaamisiin viineihin keskittyvässä viinibaari L’anima del Vi:ssä bongasin muutaman viinikaverin hehkuttamaa Clos Lentiscusin Xarel-loa hyllyllä. Kun viini ei ollut lasimyynnissä, eikä lyhyt visiitti tällä kertaa mahdollistanut pullollisen kumoamista, päätin hankkia putelin myöhemmin kotiin ja maistella kaikessa rauhassa – kyllä kannatti.

Garrafin luonnonpuistossa, Penedesissä sijaitseva perheomisteinen Clos Lentiscus panostaa vahvasti biodynaamisuuteen ja luonnonmukaisuuteen. Vuodesta 2010 viinit ovat olleet ns. naturaaleja, eli prosessia ei käpälöidä missään vaiheessa, eikä viinin valmistuksessa käytetä mitään lisättyjä aineita. Clos Lentiscus panostaa 20 ha tiluksillaan paikallislajikkeisiin, kuten Xarel-lo, Malvasia de Sitges, Sumoll jne. Perill Blancin rypäleet tulevat vanhoista, noin 80-vuotiaista Xarel-lo-köynnöksistä ja viini on käynyt sekä kypsynyt sakkojensa kanssa amforassa puolisen vuotta.

Suodattamattomalle ja kirkastamattomalle viinille tyypillisen samea keltainen väri. Erittäin kiehtova ja intensiiviinen omenainen tuoksu, lisäksi limeä sekä pientä keltaluumuisuutta taustalla. Paletilla puhtaan hedelmäinen, tiukan hapokas ja upean puhdaspiirteisen omenainen tapaus. Loppua kohden kyytiin hyppää myös pieni mausteisuus. Syvyyttä sekä persoonallisuutta riittää yllin kyllin ja maku kestää suussa erittäin pitkään.

Clos Lentiscus Perill on erinomainen naturaali Xarel-lo, joka ei paukuttele henkseleitä alleviivaamalla naturaalia luonnettaan, vaan keskittyy tuomaan erinomaisella tavalla esiin Xarel-lon puhdaspiirteisen omenaisia ominaisuuksia. Kun tämä kaikki yhdistyy nätisti kasassa pysyvään rakenteeseen ja hallitun oksidatiivisiin piirteisiin, voidaan todeta paketin onnistuneen erinomaisesti. Pulloja irtoilee Espanjassa kauppojen hyllyiltä noin 14 euron pulituksella. 4,5 / 5 staraa.

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Carl Loewen Quant Riesling 2016 (Alko 13,35 €)

Viime viikon Moselin reissulla tuli maisteltua paljon 2016 vuosikerran mainioita Rieslingejä, joten on luontevaa poimia myös viikon viinivinkiksi Moselia kyseiseltä vuodelta. Carl Loewen on laadukas ja luotettava tuottaja Leiwenista ja viime vuosina myös perhetilan nuori sukupolvi on tuonut tekemiseen kivaa lisäpotkua. Tämä Quant Riesling on viihtynyt Alkon vakiovalikoimissa jo useamman vuoden ja myös 2016 vuoden pullo tuntuu olevan varsin mainiossa vedossa.

Tuoksussa vihreätä omenaa, päärynää, hitunen persikan kiveä ja mineraalisuutta. Maku seurailee tuoksua ja raikkaan tiukka hapokkuus asettuu nätisti balanssiin jäännössokerin kanssa (13 g/l). Makeusprofiililtaan viini taittuu puolikuivan puolelle ja kokonaisuus on raikas, tasapainoinen ja melko pitkä myös jälkimaun osalta.

Carl Loewen Quant on laadukas Moselin perus-Riesling tilanteeseen kuin tilanteeseen. Viinistä löytää tyypilliseen tapaan ilahduttavan toimivaa yhteispeliä raikkaan happosektorin sekä jännössokerin välillä. Vuosikerta 2016 tuntuu olevan mukavan tasapainoisessa vireessä. Varma valinta Rieslingin ystäville. 3,5/5 staraa. (kuva: Alko)

 

 

Viikon Copa – Pepper Tree Shiraz Cabernet (Alko 15,85 €)

Australiasta löytyy sangen mielenkiintoisia viinialueita, -tuottajia sekä viinejä, varsinkin kun sivuuttaa suosiolla geneerisemmät massatuotantojutut. Alkon vakiovalikoimaan pölähtänyt Pepper Tree Shiraz Cabernet on mielenkiintoinen jo siinäkin mielessä, että se tulee Etelä-Australian Coonawarran lähellä sijaitsevalta pieneltä ja melko tuoreelta Wrattonbullyn viinialueelta. Wrattonbullya voidaan pitää Australian mittakaavassa hieman viileämpänä alueena, joten alueen viinieistä ei lähtökohtaisesti löydy sitä kaikkein täyteläisintä ja massiivisinta mättösektoria. Toisaalta Wrattonbullyssa kasvavat köynnökset ovat pääosin melko nuoria, joten vanhempien köynnösten rypäleistä puristettavaan intensiteettiin ja säihkeeseen ei välttämättä ylletä.

Tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, mustaherukkaa, lakritsia ja hitunen minttua. Makusektorilla viini seurailee tuoksun tunnelmia. Hedelmäsektori on kypsää ja melko runsasta, mutta pysyttelee kuitenkin ilahduttavan raikkaana, kuivana ja ryhdikkäänä. Piristävä hapokkuus asettuu hyvin paikoilleen ja napakka kypsien tanniinien puristus loppua kohden hienosäätää tasapainoa. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkisen mausteinen.

Pepper Tree Shiraz Cabernet on mukavan ryhdikäs ja tasapainoinen paketti Australialle tyypillistä Shiraz-Cabernet Sauvignonin-blendiä, josta löytyy tuttuun tapaan kypsää hedelmäisyyttä, lakritsia sekä minttua. Viileämpi kasvuympäristö näkyy viinissä hyvin kasassa pysyvänä ryhtinä. Pepper Tree onnistuu välttelemään ylikypsällä hillomaisuudella, massiivisella konsentraatiolla sekä yliampuvalla alkoholisuudella paukuttelun. Mainio valinta monenmoisiin grillailuhommiin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Kuusi Alsacen Grand Cru Rieslingiä testissä

Alsacen Rieslingit ovat useimmiten erittäin luotettavia ostoksia ja tarjoilevat myös melko mukavaa hinta-laatusuhdetta. Alkon vakiovalikoimaan on viime aikoina heilahdellut useita varsin houkuttelevilla hintalapuilla varustettuja Alsacen Grand Cru Rieslingejä. Päätin ottaa selvää, minkälaista tavaraa pulloista löytyy ja nappasin kuusi uutuutta testiin. Viinit on maistettu puolisokkona (maisteltavat viinit tiedossa, mutta maistelujärjestys ei). Maistelun jälkeen viinejä testailtiin vielä grillatun bratwurstin, kevyesti mausteisen chorizon ja lampaanmaitojuuston kanssa.

Bestheim Riesling Grand Cru Schlossberg 2015 (Alko 16,90 €)

Mehevä ja runsas tuoksu, jossa muita testin viinejä kypsempää hedelmää; persikkaa, päärynää, omenaa, hitunen mineraalisuutta. Kuiva viini, jonka suutuntumassa hieman öljyisempi ja runsaampi rakenne. Runsaasti hedelmää ja testin kepein hapokkuus, minkä vuoksi omaa joukon parhaan kulauteltavuuden sellaisenaan. Keskipitkä jälkimaku. Testissä sijalle 5 – Runsas ja kypsän hedelmäinen, helposti lähestyttävä ja mukavasti  kulauteltava. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Henri Ehrhart Riesling Grand Cru Ollwiller 2014 (Alko 15,90 €)

Alkuun hieman sulkeutunut tuoksu, josta hiljalleen alkaa erottua omenaa ja persikkaa sekä myöhemmin myös hitunen marmeladia ja mineraalisuutta. Suussa pieni jäännössokerimäärä nostaa viinin puolikuivaksi, mutta selkeä ja napakka hapokkuus pitää ryhdin hienosti kasassa. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, jäännössokerin ja hapokkuuden välillä. Melko pitkä ja tyylikäs jälkimaku. TESTISSÄ SIJALLE 1 – VOITTAJA – Tyylikkäin ja tasapainoisin kokonaisuus. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Hunawihr Riesling Grand Cru Rosacker 2016 (Alko 16,90 €)

Tuoksultaan testin kepein; nuorekas, kypsän päärynäinen ja viheromenainen, mukana myös hieman kosiskelevaa kukkaisuutta ja pieni hitunen mineraalisuutta. Puolikuivassa maussa kevyt ja suoraviivainen hedelmäisyys ei aivan pysy reilun hapokkuuden vauhdissa, eikä tasapaino yllä kärkiviinien tasolle. Napakka hapokkuus ja 12g/l jäännössokeri pääsevät kuitenkin melko hyvään yhteispeliin. Kokonaisuutena selkeästi testin kepein viini. Testissä jäi jumbosijalle 6, mutta yllätti ylivoimaisesti parhaalla toimivuudella bratwurstin kanssa.  3 / 5 staraa.

 

Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schoenenbourg 2012 (Alko 15,89 €)

Selkeästi testin kehittynein ja samalla myös kiehtovin tuoksu, jossa petrolia, kypsää omenaa, persikkaa, aprikoosia ja hieman hunajaa ja mineraalisuutta. Puolikuiva maku seurailee mukavasti tuoksua ja reipas hapokkuus pitää paketin hienosti kasassa. Hedelmäisyydestä löytyy mukavasti moniulotteisuutta ja myös jälkimaku on melko pitkä.  Testissä sijalle 2 – puolikuiva, hieman jo kehittynyt ja moniulotteinen. Toimii hieman mausteisempienkin ruokien kanssa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Vieil Armand Riesling Grand Cru Ollwiller 2016 (16,68 €)

Hieman hentoisempi tuoksu, jossa vihreätä omenaa, päärynää sekä mineraalisuutta. Suussa testin hapokkain viini etenee alkuun selkeästi hapot ja tiukahko sitruunaisuus edellä, mutta hengitettyään hiukan, alkaa nostamaan myös kypsempää hedelmäisyyttä ja mineraalisuutta paremmin esille. Melko pitkä ja tyylikäs jälkimaku. Hyötyisi vielä vuoden parin kellaroinnista päästäkseen parhaimpaansa. Testissä sijalle 3 – nuori, hapokas ja hieman tiukempirakenteinen, mutta kokonaisuutena tyylikäs. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Arthur Metz Riesling Grand Cru Altenberg de Bergbieten 2014 (16,90 €)

Alkuun hieman ujo tuoksu, joka kuitenkin avautuu nopeasti ja tuo nokkaan kypsää persikkaa, omenaa, mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Suussa hedelmäisyys jää hieman taka-alalle, eikä varsinkaan keskipaletilla pysy tiukan hapokkuuden kyydissä. Tuoksusta ja mausta löytyy kuitenkin pientä moniulotteisuutta. Testin selkeästi kuivin suutuntuma selittyy korkeimmilla happolukemilla (8,0 g/l) ja matalimmilla jäännössokereilla (5,0 g/l). Kokonaisuutena kuitenkin melko tyylikäs viini, joskin hieman muita karumpi rakenne. Keskipitkä jälkimaku pysyttelee hapokkaissa ja mineraalisissa tunnelmissa. Testissä sijalle 4 – Kuivemman ja hapokkaaman tyylin viini, josta löytyy kuitenkin annos moniulotteisuutta ja tyylikkyyttä. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Raikasta ja puhtaan hedelmäistä Prioratia – Fredi Torres Priorat Classic 2014

Fredi Torres on mielenkiintoinen viinintekijä, joka tuntuu saavan viineihinsä jollain selittämättömällä tavalla hienoja vivahteita, eläväisyyttä ja raikasta hedelmäisyyttä. Hepulla on meneillään jos jonkinmoisia viiniprojekteja ympäri Espanjaa ja Ribeira Sacran Silice Viticultores-projektia hehkuttelinkin jokunen tovi sitten blogissa (→ Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014). Katalonian reissulla satuin syömään illallista Falsetin loistavassa Celler de l’Aspicissa ja paikan tunnetusti mahtavasta viinivalikoimasta tuli ostettua muutama helmi mukaan matkalaukkuun. Yksi kotiin matkanneista pulloista oli Fredi Torres Priorat Classic 2014.

Priorat Classicin rypäleet ovat kasvaneet Gratallopsin nurkilla. Mukana on Garnatxaa (75%), Cariñenaa (20%), Syrah’ta (3%) ja pieni pläjäys valkoisia rypäleitä (2%).  Kuten yleensä muutenkin, myös Fredi Torresin Prioratin vinkut duunaillaan hyvin minimaalisia käpälöintitaktiikoita noudatellen, ilman suodatuksia ja kirkastuksia. Myöskään tammea ei haluta nostaa parrasvaloihin. Tästäkin viinistä vain 15% on kypsynyt noin 10 kk tammitynnyreissä ja loppu on lepäillyt terästankeissa.

Lasista nousee erittäin kiehtova tuoksu, josta löytyy kypsää karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, yrttejä ja pientä savuisuutta. Maussa korostuu raikas, puhdas ja mehukas hedelmäisyys. Suutuntuma on pehmeä, yrttinen klangi ja pieni mineraalisuus tuovat lisää syvyyttä. Ryhdistä pitää huolen kypsä ja pehmeä tanniinisuus sekä hyvin pakettia tasapainottava hapokkuus. Alkoholitasokin pysyttelee Prioratin punaviineille alhaisissa 13,5% lukemissa.

Fredi Torres Priorat Classic 2014 on ilahduttavalla tavalla puhtaan hedelmäistä ja raikasta tavaraa. Kaikki palikat asettuvat nätisti paikalleen ja viinin dokabiliteettihan on suoraan seitsemännestä taivaasta. Kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen raikas ja selkeästi hedelmäisyyteen fokusoiva Prioratin punkku ja todella loistava ostos Espanjasta noin kympillä. 4 / 5 staraa.