VDP Weinbörse 2024-tapahtumaa vietettiin 50-vuotisjuhlien tunnelmissa

1910 perustettu VDP (Die Prädikatsweinguter) juhli 27.-28.4.2024 merkittävimmän tapahtumansa, Weinbörsen 50-vuotisjuhlia Mainzissa. Ensimmäistä kertaa 50 vuotta sitten järjestetty Weinbörse oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä se kokosi historiallisella tavalla eri viinialueiden VDP-tuottajia yhteiseen tapahtumaan. Heti alussa suuren suosion saavuttanut tapahtuma on sittemmin kehittynyt yhdeksi Saksan merkittävimmistä viinitapahtumista.

Juhliin oli saapunut paljon vieraita niin Saksasta kuin ulkomailtakin ja juhlamaljojen kilistelyyn osallistui myös Jancis Robinson. VDP:n presidentti Steffen Christmanin juhlapuheessa korostui vastuu tulevaisuudesta ja sosiaalisesta tuesta nuorille sekä tuleville viinisukupolville. Juhlan kunniaksi julkaistiin myös uniikit magnumpullot jokaiselta VDP-tuottajalta, joiden kautta halutaan nostaa esiin elämäntarinoita ja ihmisiä viinien takaa.

Varsinaisen Weinbörse-tapahtuman avajaispuheita pitivät mm. Saksan ruoka- ja maatalousministeri Cem Özdemir sekä Mainzin kaupungin pormestari Nino Haase. Tapahtumassa oli esillä 191 VDP-tuottajaa viineineen. Juhlien ja parin messupäivän aikana tuli maisteltua melkoinen määrä viinejä sekä kuulosteltua tuoreimpia kuulumisia viinitiloilta. Weinbörsessä maisteltavien viinien ytimessä ovat tuoreimmat Gutsweinit ja Ortsweinit sekä parin aiemman vuosikerran valikoidut Erste Lage- sekä Grosse Lage-viinit.

Viimeisimpinä vuosina kasvukausien ilmastolliset olosuhteet ovat olleen monin tavoin vaihtelevia ja haastavia. Hankalat vuodet tuntuvat saavan jatkoa, sillä juuri ennen tapahtumaa oli monilla tarhoilla taas kerran nähty kevätpakkasten tuhoja.

Vuonna 2022 kuiva ja kuuma kesä kypsytti rypäleitä nopeasti ja monilla alueilla tarhaviinien sadonkorjuu alkoi huomattavasti normaalia aiemmin. Vanhat köynnökset pärjäsivät kuivuudessa nuoria köynnöksiä paremmin. Myöhäisempiä sadonkorjuuhetkiä hankaloittivat sateet ja kasvava hometautien paine, joka oli näkynyt selkeästi Moselissa esim. Knebelin ja Clemensbuschin tarhoilla. Matthias Knebel kertoi jättäneensä home-ongelmien vuoksi sadonkorjuun kokonaan tekemättä osalla tarhoista ja tehneensä muutoinkin poikkeuksellisen tarkkaa rypäleiden valintaa. Samalla myös viinivalmistuksen menetelmiä piti muuttaa edellisestä vuodesta huomattavasti. Kova työ kannatti, sillä lopputuloksena viineistä tuli kuitenkin varsin tasapainoisia ja tyylikkäitä.

Gunderlochin ja Weltnerin vierailujen tiimoilta kirjoitin jo kuinka vuosikerta 2023 vaikuttaa miellyttävän pyöreältä ja helposti jo nuoressa vaiheessa lähestyttävältä. Raikas hapokkuus tukee mukavasti viinien lempeää hedelmäisyyttä ja makujen konsentraatio sekä moniulotteisuus on hyvällä tasolla. Ei välttämättä yhtä pitkäikäinen, kuin vuosikerta 2021, joka tulee kehittymään suotuisasti vielä hyvin pitkään. Kylmän ja sateisen kasvukauden rakentama tiukka, mutta timanttisen laadukas hapokkuus sekä viinien jykevä rakenne tarvitsevat tarhaviinien osalta vielä aikaa päästäkseen parhaaseen tasapainoonsa..Kabinett-viinien sekä Guts- ja Ortsweinien osalta 2021 on happovetoisten, rakenteisten ja raikkaiden viinien ystävien todellinen unelmavuosi.

VDP-tuottajat ovat panostaneet perinteisellä menetelmällä valmistettuihin kuohuviineihin viime vuosina huomattavan paljon. VDP:n oman kuohuviininen laatuluokituksen laatinut pieni ja ytimekäs työryhmä on vuosien saatossa muovautunut laajemman joukon workshop-toiminnaksi. Yksi työryhmän johtohahmoista on ollut Bollingerin kellarimestarina aiemmin toiminut Matthieu Kauffmann. Master of Wine Anne Krebiehlin vetämässä Sekt-masterclassissa Kauffmann kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä sitä, että maailman parhaimmista Rieslingeistä (ja muistakin viineistä) tunnettujen tuottajien kuohuviinitkin olisivat samalla laatutasolla.

Punaviinien osuus Saksan viinituotannosta on vakiintunut noin kolmanneksen tasolle ja ilmaston lämpenemisen myötä laadukkaita punaviinejä valmistetaan jo kaikilla viinialueilla. Spätburgundereissa taso jatkaa nousuaan edelleen, liiallisesta tammen käytöstä on päästy eroon ja punamarjainen hedelmäisyys nousee hienosti esiin pippurisen ja savuisen mausteisuuden kyljessä. Samalla kun tuottajat ovat alkaneet löytää paremmin omia persoonallisia tyylejään, löytyy viineistä yhä enemmän kiehtovia vivahteita. Taso on nykyisellään jo niin kova, että parhaat tuottajat kilpailevat helposti Burgundin Pinot Noirin kanssa, vaikka tyylillisiä eroja toki löytyy. Vaikkei Friedrich Beckerin, Bernhard Huberin tai Fürstin Grosses Gewächs-viinejä voi enää erityisen edullisiksi kutsuakaan, on varsinkin Burgundin nykyhintoihin nähden Saksasta löydettävissä erittäin hyvää hinta-laatusuhdetta.

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2016

Moselissa järjestettiin syyskuun puolivälissä VDP Mosel Grosser Ring Meisterwerke 2017, jossa oli esillä Grosse Lage-tarhaviinien uusin vuosikerta 2016.

VDP:n laatuluokituksessa Grosse Lage tarkoittaa kaikkein korkeimmin arvostettuja tarhoja eli ns. Grand Cru-tarhoja. Kun Grosse Lage-tarhalta tehdään kuiva viini, voidaan se nimetä vielä erikseen Grosses Gewächs-nimellä (GG). Makeammissa viineissä käytetään useimmiten pullon kapselissa näkyvää VDP.Grosse Lage merkintää ja lisäksi etiketissä mainitaan tarhan nimi sekä Saksan viinilaista tuttu predikaattiluokitus (Kabinett, Spätlese, Auslese jne.). Useimmista muista Saksan alueista poiketen, Moselissa VDP:n tarhaluokituksista löytyy ainoastaan Grosse Lage-tarhoja, eikä ainakaan toistaiseksi yhtään Erste Lage-tarhaa. VDP Grosse Lage-tarhojen määrässä Mosel onkin ylivoimainen ykkönen, yhteensä 87:n tarhan voimin.

Johtuen Moselin perinteisestä viinityylistä on luonnollista, että alue tuottaa Grosse Lage-tarhoilta suhteessa vähemmän kuivia Grosses Gewächs-viinejä ja taas huomattavia määriä Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinejä. Toki vuodesta riippuen syntyy myös pieniä määriä Eisweinia sekä Trockenbeerenauslesea.

Maistelin läpi ison nipun 2016-vuosikerran viinejä kuivista aina Ausleseen saakka ja sain melko hyvän kuvan vuosikerran perusrakenteesta ja ilmeestä. Kun 2016 vuosikertaa verrataan lämpimämmän 2015-vuoden runsaan hedelmäisiin, täyteläisiin ja isoihin viineihin, voidaan todeta hedelmäsektorin olevan jonkin verran hillitympi ja lineaarisempi. Tyylillisesti viinit ovat klassisen elegantteja ja tasapainoisia, happotasot keskimäärin hieman edellisvuotta alhaisempia. Monet tuottajat pitävät laatua varsin hyvänä ja arvioivat tämän vuosikerran viinien yltävän parhaimpaansa hieman edellisvuotta nopeammin. Yksi monista ilon aiheista 2016-vuosikerran kohdalla oli todella tasapainoiset ja raikkaat Kabinett-viinit. Kabinett on tehnyt viime vuosina pienoista trendinousua ja hinta-laatusuhteeltaanhan “Kabit” ovat erinomaisella tasolla.

Tuottajilla oli esillä myös runsaasti vanhempien vuosikertojen viinejä (mm. 2007, 1997, 1987), joita oli hauska vertailla tuoreisiin viineihin. Mosel lienee yksi niistä parhaista esimerkeistä, kun mietitään Rieslingin kykyä säilyttää jopa Auslese-tasolla raikas lajikkeelle tyypillinen perusilme ja rakentaa ikääntyessään sen kylkeen huikea paketti moniulotteisuutta.

Jos maistelutilaisuudessa oli esillä hienoja viinejä, illallisviinien kohdalla siirryttiinkiin sitten todelliseen tykittelyyn. Vai miltä kuulostaa Peter Lauerin sektit vuosilta 1984, 1988 ja 1992 (kaikissa disgorgement 2017), Forstmeister Geltz Zilliken Saarburger Rausch Riesling Auslese 1993, Egon Müller Riesling Kabinett 1994 ja 2015, Knebel Röttgen Riesling Auslese 2007, Schloss Lieser Riesling Kabinett 1999 ja Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Spätlese 2008, Willi Schaefer Graacher Domprobst Riesling Auslese 2006 jne jne…

 

Energinen Rheinhessen ja näkymät vuosikertaan 2016 – Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortsweine Preview

Huhtikuun kevätpakkasten tehdessä järkyttäviä tuhojaan Euroopan viinitarhoilla, järjestettiin Mainzissa useita saksalaisten viinien tapahtumia. Pölähdin itsekin paikalle ja aloitin urakoinnin kipittämällä Mainzin linnaan Rheinhessenin tuottajien vuosikerran 2016 Ortswein preview tastingiin. Katsastettavana oli noin 70:n Rheinhessenin tuottajan “kyläviinejä”. Osa tuottajista oli jo ehtinyt pullottaa viinejä, osalla maistettavana oli tynnyri-/tankkinäytteitä.

20170422_172113Rheinhessen on omissa kirjoissani yksi tämän hetken energisimmistä ja ehkä viiniensä laajan kirjon vuoksi myös yksi yllätyksellisimmistä viinialueista Saksassa. Alueen iso tuotantomäärä kätkee sisälleen paljon hyvinkin erilaista ja eritasoista tavaraa, mutta se kiehtovin juttu on alueen nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat viinintekijät, jotka saavat parhaimmillaan aikaan todella mielenkiintoisia ja ihastuttavia viinejä. Jotakuinkin kaikki tuottajat pitivät vuosikertaa 2016 erittäin hyvänä. Kasvukauden alkupuoli oli poikkeuksellisen märkä ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Pitkään lämpimänä jatkunut syksy pelasti kuitenkin sadon ja lopputulos puhuu puolestaan. Ylistystä niittäneen vuoden 2015 kaltaista täyteläisyyttä ja runsasta hedelmäpeliä ei tulla näkemään, mutta nätisti puhdaspiirteistä ja rakenteeltaan lupaavaa tavaraa kylläkin. Viinien kehittymispotentiaalin ja moniulotteisuuden suhteen monet tuottajat tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän vuosikertaan 2015.

20170507_195837Kuten odottaa saattaa, alueen maineikkaimmat huipputuottajat pitivät nytkin pintansa ja erottuivat massasta, erityisesti tasapainoisten ja fokusoituneiden viiniensä ansiosta. Wittmann, Keller, Krüger-Rumpf, Kühling-Gillot, Battenfeld-Spanier, Gunderloch, Stefan Winter ja Wagner-Stempel maisteluiden ehdotonta ja tyylikkäintä kärkeä.

20170507_200234Takaa ja sivulta tullaan kuitenkin lujaa ja varmoilla otteilla. Tämän hetken kovimmat haastajat ja omat veikkaukseni Rheinehessenin tulevaisuuden isoiksi nimiksi ovat kaksi todella vakuuttavaa nuorta naisviinintekijää – Katharina Wechsler ja Lisa Bunn. Wechslerin viineistä löytyy poikkeuksellista energisyyttä, jännitettä sekä konsentraatiota, ja mikä parasta, paketti pysyy hienosti kontrollissa lajikkeesta riippumatta. Katharina Wechsler kertoi 2016 vuosikerran olevan ehkäpä hänen parhaansa koskaan! Lisa Bunn taas tuntuu saavan aikaan hyvin tasapainoista ja eleganttia ja puhdaspiirteistä tavaraa.

20170507_200443

20170507_200601Edellä mainittujen lisäksi luomu- ja biodynaamisten viinien sektorissa tasokkaita viinejä löytyi Brüder Dr. Beckeriltä, Riffeliltä sekä hieman naturaalimpaa linjaa edustavalta Schätzeliltä. Myös ennestään jossain määrin tutut Thörle ja Weinreich esittelivät jälleen kerran tyylikkäitä ja vakuuttavia viinejä. Yllättävimmät löydöt olivat Weingut Spohrin hieman tammea nähnyt, ryhdikäs, mutta erittäin nätissä tasapainossa ollut Weisser Burgunder ´S´ sekä Jens Bettenheimerin Ingelheimer Chardonnay.

Rheinhessenin 2016 Ortswein Preview:n jälkeen olikin vuorossa VDP:n iso kevättapahtuma Mainzer Weinbörse 2017, mistä lisää vielä tuonnempana.

Mikä Viini 2014

Wennercon ja Alpha Beveragesin Mikä Viini-tapahtuma järjestetään jälleen 16.-18.9.2014 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tänä vuonna myös Turussa voidaan taputella käsiä yhteen, sillä turkulaisten oma tapahtuma näkee päivänvalon 25.9.2014 Panimoravintola Koulussa. Kaikkien viininystävien kannattaa ehdottomasti rientää paikan päälle, sillä tarjolla on em. maahantuojien laajaa valikoimaa laidasta laitaan, noin parinsadan viinin voimalla. Kävin tiistaina 16.9. kuorimassa kermoja päältä ja seuraavassa muutama maistamisen arvoinen tärppi tapahtumaan suuntaaville.

Kun aloittaa viinitapahtuman kuplilla, loppukaan ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Bollingerin osastolla on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan vierekkäin talon perussamppanjoiden sekä kovemman kastin La Grande Année-pullotteet. Jos takuuvarmat La Grande Année Brut 2004 ja Rosé Brut 2004 jättävät kylmäksi, syy löytyy lähimpään peiliin kurkkaamalla. Hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tasoa esittelee myös tilausvalikoiman Duval-Leroy’n luomu-Brut sekä tyylikkään pähkinäinen Cuvée Paris Brut, jonka hinta-laatusuhdetta voi pitää Suomen oloissa varsin hyvänä. Samalla vaivalla voi toki maistaa käden mitan päässä tarjoiltavat Roederer Cristal Brut 2006 sekä Duval-Leroy Femme de Champagne 2000. Kaiken tämän jälkeen mineraalinen Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevay auttaa kalibroimaan Chardonnay-osaston laatu- ja mineraalisuusmittarit kohdalleen.

Niepoortin Redoma Tinto 2006 alkaa olla mukavassa korkkailuiässä, vaikkei asian kanssa mitään erityistä kiirettä tarvitsekaan pitää. Pullosta löytyy moniulotteinen paketti mustaa viinimarjaa, tummaa kirsikkaa, savua, tupakkaa ja yrttejä. Alkosta löytyy vielä joitakin pulloja vuosikertaa -07. Tapahtuman yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä oli noin 11 € hintainen Domaine de Notre Dame Cousignac, joka tulee Côte du Vivarais’n alueelta Rhônesta. Keskitäyteläisessä ja hyväryhtisessä paketissa tulee esiin mielenkiintoisella tavalla mausteisuutta ja pippurisuutta, joka sai viereiset Côtes du Rhône-pullot vaikuttamaan sangen tylsiltä. Ehdotonta “osta pois”-osastoa! Jos australialainen Merlot ei ole vielä pahemmin iskenyt, niin kannattaa ehkä kokeilla Brown Brothersin Heathcote Merlot, joka on ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin eurooppalainen ja elegantti. Vuosikerta 2001 oli Riojassa ehdotonta huippua ja myös Faustinon Gran Reserva -01 vaikuttaa olevan selkeästi edellisiä vuosikertoja paremmassa tikissä. Tätä kannattaa ehdottomasti hankkia kellariin lepäilemään.

Viiniexpo 2012 Helsinki

Viiniexpo 2012 järjestettiin jälleen maaliskuussa Helsingin messukeskuksessa. Copatinto heilahti messuille heti aloituspäivänä katsastamaan meiningin ja tarjonnan. Teemaksi oli veistelty tänä vuonna Chile, mikä ei mielestäni ainakaan ylitsepursuavasti messuilla näkynyt. Muutenkin oli jotenkin vaisun oloista ? Näytteilleasettajien määrä vaikutti kaiken kaikkiaan melko pieneltä, vai oliko sitten vaan itsellä jäänyt suuruudenhulluus päälle ProWein-messuilla ? Kenties kevään tiivis isompien kansainvälisten viinimessujen kausi osaltaan myös verottaa innokkuutta osallistua pienen Suomen tapahtumaan.

Ainahan sitä viinimessuilla jotain mielenkiintoista löytyy, ja niin nytkin. Itävallan viinejä oli ilahduttavasti esillä. Maininnan arvoisia olivat mm. Sepp Moserin Minimal 2009, Loimerin ja Elfenhofin valkkarit sekä Heinrichin punkut.

Barone Ricasolin Casalferro on sitten 100 %:nen Merlot, mikä taas 100 %:lla varmuudella ärsyttää niitä, joiden mielestä Toscanassa tulisi tehdä viinejä 100 %:sti tai ainakin pääosin italialaisista lajikkeista. Copatinto ei jaksa asiaa sen enempää märehtiä, vaan toteaa kyseessä olevan todella huipputason punaviini.

Näytteilleasettajista Viinitie oli hoitanut hommat varsin mallikkaasti; piristävällä tavalla erilaisella osastolla riitti kuhinaa, vaikka muualla olikin ainakin alkupäivästä rauhallista.

 

 

 

 

 

 

Viinitien laajasta tarjonnasta pakollinen bongattava oli mielenkiintoinen korkkiruuvi-keskisormea heiluttava Chateau Punk; ei pöllömpää !

 

 

 

 

 

 

 

Piipahdin myös Bodegas Azul y Garanzan Dani Sánchez Noguè:n vetämässä tastingissä, jossa maisteltiin neljää tilan viiniä.

 

 

 

 

 

 

 

Erämaaolosuhteissa luomu-periaattein tarhojensa hyvinvoinnista huolehtiva Dani teki selväksi, ettei viinin tekeminen ole coca-colan valmistusta, vaan jokaisella vuosikerralla kuuluukin olla omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa. Mieltä ilahduttavaa on myös tilan pyrkimys mahdollisimman vähäiseen sulfiittien käyttöön.

 

 

 

 

 

Viiniexpo aloitettiin tälläkin kertaa kuohuviinejä maistelemalla, minkä on pakko olla hyvä aloitus mille tahansa tapahtumalle. Kuohuviineihin on lähes yhtä hyvä myös päättää Copatinton raportti Viiniexposta 2012. Mielenkiintoisimpia kuplajuoma-elämyksiä tarjoilivat Raventos i Blancin pullotteet sekä Sumarrocan valikoima.

Sumarrocan Jörgen Gunnarsson suositteli pitämään Núria Claverolin kellarissa vielä vähintään vuoden lepäilemässä ennen korkkaamista.