Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Viikon Copa – Abadia de San Campio Albariño (Alko 7,93 € / 0,375 l)

Aina silloin tällöin voi iskeä akuutti tarve puolikkaalle pullolle. Vaikka Alkon puolikkaiden hyllyvalikoima onkin tehnyt pieniä ryhtiliikkeitä, on tästä joukosta aina astetta haastavampaa löytää mielenkiintoista tavaraa. Yksi hyvä vaihtoehto valkoviineissä on tasokkaana tuottajana tunnetun Terras Gaudan Abadia de San Campio Albariño, joka tulee Galician Rias Baixasista.

Tuoksusta löytyy omenaa, päärynää, melonia sekä mineraalisuutta. Kuivassa ja melko runsaassa maussa hedelmäisyys on intensiivisesti esillä, mutta ryhdikkään hapokkuuden ansiosta paketti pysyy hyvin kasassa sekä raikkaissa tunnelmissa. Melko pitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisyyden ja merellisen mineraalisuuden suunnilla.

Abadia de San Campio Albariño on tasapainoinen viini, joka tuo mukavasti esiin Rias Baixasin Albariñojen tyypillisiä piirteitä. Puolikkaiden hyllystä varma valinta ja monikäyttöistä tavaraa aina alkumaljasta erilaisten kala- ja äyriäisruokien kylkeen.  3,5/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Kolme rapuviiniä

Rapukausi on meneillään, joten on paikallaan iskeä blogiin parit rapuviinisuositukset. Parhaiten rapujen kanssa toimivat raikkaat ja kontrolloidun hedelmäiset viinit, joista löytyy ryhdikästä rakennetta, muttei kuitenkaan liikaa rapujen hienovaraisia makuja alleen jyräävää aromaattisuutta. Tämä kolmikko pärjää rapujen kyljessä erinomaisesti.

Granbazán Etiqueta Ámbar Albariño (Alkon tilausvalikoima 19,90 €)

Tyylikäs ja takuuvarman laadukas Rias Baixasin Albariño. Tasapainoisesta paketista löytyy sitruunaa, ananasta, persikkaa sekä pieni pläjäys merellistä mineraalisuutta.

Bel Echo by Clos Henri Terroir Broadbridge Sauvignon Blanc (Alkon erikoiserä 22,40 €)

Sancerresta tunnetun Bourgeoisin perheen astetta tyylikkäämpi Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc, jonka sitruksinen hedelmäisyys saa kylkeensä hieman trooppisten hedelmien vivahteita.

Kühling-Gillot Oppenheimer Riesling (Alko 20,99 €)

Rheinhessenin arvostetuimpiin viinintekijöihin kuuluvan Carolin Spanier-Gillot’n työn jälkeen on helppo luottaa. Oppenheimer Rieslingistä löytyy kypsiä vihreitä omenoita, hiukan persikkaa, mineraalisuutta sekä usein myös petrolia.

(kuvat: Alko)

10 vuotta kypsytetty rosé – Viña Tondonia Rosado Gran Reserva 2008

Lopez de Heredia Viña Tondonia kuuluu maailman kiehtovimpien viinitalojen joukkoon ja perinteisempää tyyliä edustavat viinit ovat aina upeita elämyksiä. Talolta löytyy myös aina silloin tällöin markkinoille putkahtava rosé, joka on pitkään ollut itsellänikin maistamatta aavistuksen hankalan saatavuuden vuoksi. Keväällä 2018 heilahti markkinoille vuosikerran 2008 Rosado Gran Reservaa 13200 pullon erä ja sain vihdoinkin paikattua aukon Tondonia-sivistyksessäni.

Vuosikerta 2008 koostuu Garnachasta (60%), Tempranillosta (30%) ja Viurasta (10%). Kypsytys Tondonialle tyypilliseen tapaan pitkään ja hartaasti, mikä tarkoittaa tämän rosadon kohdalla 4 vuotta tammitynnyreissä ja loppua kuutta vuotta pullossa.

Alkuun hieman pidättyväinen ja ujo tuoksu alkaa avautumaan viinin hengitettyä hetken aikaa lasissa. Tuoksusta nousee esiin kuivattua mansikkaa, appelsiininkuorta, hunajaa ja toki myös tammea. Makusektorilla kuiva ja hapokas sekä eläväinen viini rakentuu tasapainoiseksi paketiksi kypsää ja tyylikkäästi ikääntynyttä hedelmäisyyttä, raikasta hapokkuutta sekä pientä ikeniä kipristelevää tanniinisuutta. Loppua kohden esiin tulee myös pientä bitterisyyttä ja melko pitkä jälkimaku rakentuu kuivattujen marjojen ympärille.

Tondonia Rosado Gran Reserva 2008 jaksoi ihmetyttää useamman päivän ajan ja on varmasti omalla kohdallani yksi monimutkaisimmista ja mielenkiintoisimmista roseeviineistä koskaan. Tyylillisesti kyseessä tosin on enemmänkin vanhan koulukunnan Clarete-tyyppinen viini, kuin niinkään moderni rosé. Runsas, rouhea ja valtavirrasta poikkeava tyyli jakanee mielepiteitä puolesta ja vastaan, mutta makuja ja moniulotteisuutta viinistä löytyy vaikka muille jakaa.  Maistamisten ehdotonta “must-osastoa”, jos sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Generación 76 Organic Tempranillo (Alko 13,30 €)

Tempranillokin taipuu moneen, kun sille vain annetaan mahdollisuus. Tuhtien sekä reippaasti tammitettujen Tempranillojen varjoon ovat jääneet nuorekkaan hedelmäiset ns. Joven-kategorian viinit, joiden raikas makuprofiili sopii erityisen hyvin kesäisiin tunnelmiin. Alkonkin hyllyiltä löytyy muutama hyvä esimerkki ja yksi näistä on Aragoniasta tuleva, vegaaneillekin sopiva luomu-tempranillo Generación 76 Organic Tempranillo 2015.

Lasista löytyy rehevä tuoksu, josta erottuu mm. vadelmaa, metsämansikkaa, kukkaisuutta ja pientä yrttistä vivahdetta. Makupuolella mennään raikkaan hedelmäisyyden vahvalla johdolla ja viinissä on ilahduttavan mehukas sekä marjaisa meininki. Loppua kohti mukaan saadaan vielä pientä yrttistä mausteisuutta.

Generación 76 Organic Tempranillo on hyvin omaa tyylilajiaan edustava, mukavan raikas ja nuorekkaan hedelmäinen punaviini. Rennon letkeä ja helposti lähestyttävä viini sopii monenlaisiin kesän chillailu- ja kulautteluhommiin kuin nakutettu. Grillin ääressäkään ei tarvitse liikaa ihmetellä, sillä tämän kanssa onnistuu laajemmankin skaalan setit. Toimii parhaiten hieman viilennettynä. 3 / 5 staraa.

 

Vakuuttavaa tarhaviiniä Ribeira Sacrasta – Guímaro Finca Meixeman 2015

Espanjan kiinnostavimmat Menciat tulevat Galician Ribeira Sacrasta. Bierzoa huomattavasti viileämpi ja maastojenkin kannalta vaihtelevampi kasvuympäristö tuo viineihin enemmän raikkautta, luonnetta ja tiukempaa hapokkuutta. Guímaron taustalta löytyy Pedro Rodriguez, jonka perheellä on pitkä maanviljelyhistoria alueella. Finca Meixeman on Guímaron tarhaviini noin 1,5 hehtaarin kokoiselta jyrkän rinteen palstalta Sil-joen tuntumasta. Maaperä on pääosin graniittia ja liuskekiveä.

Blendi painottuu vanhojen köynnösten Menciaan (80%) ja lisäksi mukana on nippu muita paikallisia, kuten Brancellao, Merenzao, Souson jne. Osittain kokonaisina terttuina ja rankojensa kanssa käynyt viini on kypsynyt 12 kk käytetyissä isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Melko runsaasta tuoksusta löytyy pippurista mausteisuutta, kypsää kirsikkaa, havumetsää ja pientä kukkaisuutta. Suussa hedelmä on raikasta mehevää, mutta hyvin kontrolloitua ja nätillä happosektorilla viritettyä. Alun samettisen pehmeä rakenne saa lopussa lisävirtaa rouheasta bitterisyydestä. Pitkä jälkimaku keikkuu punaisten marjojen ja pippuristen mausteiden tunnelmissa.

Erinomaisen kiehtova, raikas, energinen ja moniulotteinen viini. Toimi loistavasti hieman reilummalla kädellä maustettujen possun grillivartaiden kanssa. Espanjasta noin 18 euron hintaan ostettuna loistava hinta-laatusuhde. 4,5/5 staraa.

 

Remelluri tasting 1990 – 2008

Kevätauringon heräiltyä kaivoimme jälleen kerran porukalla viinikaappiemme syövereitä ja tällä kertaa iskimme pöytään muikean setin Remelluria. Vaikka Remelluri ei profiloidukaan erityisen iäkkääksi Riojan taloksi, ovat viinit kuitenkin ehtineet niittämään melkoisen kovaa mainetta ympäri maailman.

Nuestra Señora de Remelluri-nimisen tilan viinillinen historia ulottuu jopa niinkin pitkälle, kuin 1500-luvun loppuun, mutta Rodriguezin perhe on hankkinut Rioja Alavesassa sijaitsevat tilukset omistukseensa vasta 1960-luvun lopulla. Nykyään tilaa luotsaa lukuisista viiniprojekteistaan muuallakin Espanjassa tunnettu Telmo Rodriguez. Tyylillisesti viinit profiloituvat jonnekin sinne klassisen ja modernin Riojan välimaastoon, tuottajan näkemys on fokusoitunut enemmänkin omien tarhojen ominaispiirteiden esiin tuomiseen, eli hommaa toteutetaan ns. terroir-vetoisesti. Tähän Rioja Alavesan korkeimmilla paikoilla, Sierra de Toloñon suojassa sijatsevat poikkeuksellisen viileiden olosuhteiden tarhat tarjoavat erinomaiset lähtökohdat.

Setti piti sisällään viinejä vuodesta 1990 vuoteen 2008 ja viinit maisteltiin seuraavassa järjestyksessä:

1. Remelluri Gran Reserva 1990

Illan tiukin ja kontrolloiduin viini rakenteeltaan sekä luonteeltaan. Erittäin tyylikäs ja elegantti kokonaisuus, joka oli yllättävänkin nuorekkaassa kunnossa. Fokusoitua hedelmäisyyttä hienossa tasapainossa ryhdikkään hapokkuuden ja mukavasti ryhdittävien tanniinien kanssa. Vielä kellaripotentiaaliakin jäljellä. Omissa arvioissani illan kakkossijalle.

2. Remelluri Reserva 1993 Magnum

Valitettavasti tämä magnum ei ollut aivan parhaimmassa tikissä. Mitä ilmeisimmin pientä hapettumista oli päässyt tapahtumaan korkin läpi varastoinnin aikana, mutta ihan totaalisen pillalla viini ei ollut. Em. ongelmista johtuen illan kehittynein viini, rakenteeltaan jokseenkin pirstaleinen, eikä tämän vuoksi hätyytellyt illan parhaimpien loistoa.

3. Remelluri Reserva 1994

Mielenkiintoinen vertailu huippuvuosikertana pidetyn 1994:n Reservan ja Gran Resrvan välillä vierekkäin. Reserva oli hedelmältään selkeästi toistaiseksi maistetuista moniulotteisin ja tyylillisesti Gran Reservaa kypsempi, leveämpi ja pehmeämpi. Valmista ja kypsää tavaraa korkattavaksi.

4. Remelluri La Granja Gran Reserva 1994

Omissa arvioissa illan ykkönen. Moniulotteisin viini, jossa huikean paljon syvyyttä. Myös rakenne kokonaisuutena parhaassa tasapainossa – sopivasti kypsynyt ja ikääntynyt hedelmäisyys, nätin ryhdikäs hapokkuus ja mukava pläjäys kypsää tanniinisuutta. Erinomaisen nautinnollisessa kunnossa juuri nyt ja hyvin lähellä optimikypsyyttä.

5. Remelluri Reserva 1997

Ysiseiska reserva saattoi ehkä hieman jäädä edellisten kahden viinin varjoon ja tarjoili selkeästi kypsemmän hedelmäistä, runsasta meininkiä sekä pehmeää tanniinisuutta. Kaiken kaikkiaan hyvin kasassa ja nätti paketti, mutta tosiaan hieman leveämmän pensselin tavaraa pariin edelliseen verrattuna. Hedelmää runsaasti jäljellä kellarointia ajatellen, mutta toisaalta viinin muu rakenne ei välttämättä enää lisää ikää kaipaile.

6. Remelluri Reserva 2008

Kymmenen vuoden ikäinen reserva uhkui vielä runsaasti nuoruuden intoa, etenkin muuhun kypsemmän kaliberin settiin verrattuna. Toki jo varsin nautittavassa iässä, mutta potentiaalia jäljellä vielä vuosikausiksi. Kypsät, runsaat tanniinit, hieman sulkeutuneempi makupaletti ja kompaktimpi hedelmäisyys. Tätä voi huoletta vielä säilytellä korkkiruuvilta piilossa.

7. Remelluri Blanco 2007

Illan päätöspullo olikin sitten melkoinen tapaus. Paria tuoreempaa Remellurin valkoista aiemmin maistaneena osasin odottaa jotain todella hienoa, mutta 11-vuotiaan viinin olemus onnistui silti yllättämään iskemällä odotuksia kovemman setin tiskiin. Kyseessä on siis field blend-tyyppinen sekoitus erilaisia rypäleitä ja 2007-vuosikerta pitää sisällään Viognieria, Chardonnay’ta, Rousannea, Marsannea, Sauvignon Blancia, Garnacha Blancaa,  Moscatelia ja Petit Courbutia. Käyminen tammessa ja kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä 16 kk. Huumaavan moniulotteinen ja intensiivinen tuoksu, jossa mehiläisvahaa, kypsää omenaa, trooppista hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Suussa runsas, öljymäinen tekstuuri ja tuoksun moniulotteista sekä äärimmäisen kiehtovaa meininkiä seuraileva maku. Erittäin pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Parkerin toimisto on joskus tainnut ylistää tätä Espanjan parhaaksi valkoviiniksi. Mene ja tiedä, mutta järisyttävän herkullista kamaa!

Viikon Copa – Palacios Remondo La Montesa 2015 (Alko 9,98€ 0,375l)

Alvaro Palacios taida paljon esittelyjä kaivata, mutta taustatietoja kaipaavan kannattaa lukaista kolmen vuoden takainen juttuni tilavierailusta Palacios Remondolla. Joka tapauksessa herra profiloituu mm. Rioja Bajan alueella nimenomaan Garnachan puolestapuhujana. Puolikkaiden pullojen saatavuuden parantumisesta sen sijaan olen iloinnut aiemminkin ja nyt myös hieman laadukkaampia pulloja on alkanut näkymään valikoimissa.

Palacios Remondon La Montesa on saman nimiseltä vuonna 1988 Alvaron isän istuttamalta tarhalta tuleva Garnacha-vetoinen (85 %) blendi, jossa Tempranillo näyttelee vain pientä sivuroolia.Viini on kypsynyt vuoden päivät ranskalaisissa (85 %) ja amerikkalaisessa tammessa (15 %), josta vain viidennes on ollut uutta tavaraa.

Tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Melko täyteläinen viini on miellyttävän tasapainoinen. Raikas kirsikkaisuus ja kypsä karhunvatukka saavat seuraa pehmeistä tanniineista ja melko pitkä jälkimaku on täynnä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

La Montesan juju on siinä, että tasapainoisessa paketissa yhdistyy miellyttävällä tavalla ryhdikästä rakenne, raikas kirsikkaisuus sekä Garnachalle tyypilliseen tapaan pehmeä ja kypsä hedelmäisyys. Viini on samaan aikaan helposti lähestyttävä, hauska sekä tyylikäs. Vaikka La Montesa edustaa Palacios Remondon portfolion perusviiniosastoa, on se loistava esimerkki siitä, kuinka fiksun viininitekijän käsistä syntyy perustasollakin mielenkiintoisia ja tasapainoisia viinejä.  4 / 5 staraa.

 

 

 

 

Viikon Copa – Alta Alella Tallarol (Alko 21,90 €)

Kuplaton Xarel-lo on yksi kovimmista Katalonian valkoviinisektorin jutuista viime vuosien aikana ja tätä nykyä markkinoilta löytyykin runsaasti todella vakuuttavia Xarel-losta tehtyjä lajikeviinejä. Barcelonan pohjoispuolella majaansa pitävä Alta Alella panostaa myös vahvasti omalla alueellaan Pansa Blancan nimellä kulkevaan rypäleeseen ja tässä Alkon hyllyiltä löytyvässä Tallarolissa näkyy selkeästi myös tuottajan luonnonmukaiset viljely- ja valmistusmenetelmät. Tallarolia voidaan pitää ns. naturaaliviininä, eli koko kasvu- ja valmistusprosessin aikana kaikenlainen käpälöinti on ollut minimissään, eikä myöskään sulfiitteja ole lisätty.

Tallarol on siis 100% Xarel-lo ja melko intensiivisestä tuoksusta löytyy kypsää omenaa, päärynää, mehiläisvahaa ja mausteisuutta. Suussa viini tuo runsaan tekstuuriinsa mukana ilahduttavan luonteikkaan ja monisävyisen paketin hedelmäisyyttä. Viinistä löytyy hyvällä tavalla mehukkuutta ja myös sopiva määrä ryhdikästä hapokkuutta. Melko pitkä jälkimaku keikkuu mausteisen omenan suunnilla.

Alta Alella Tallarol onnistuu tuomaan nätisti esiin Xarel-lolle tyypillisiä omenaisia ja päärynäisiä piirteitä. Herkullisen mehukkuuden lisäksi viinistä löytyy ilahduttavan persoonallinen ote sekä moniulotteisuutta. Näillä spekseillä dokabiliteetti nousee erinomaiselle tasolle ja viiniä kulauttelee oikein mielellään ihan sellaisenaankin. Ruokapöydässä runsaan tekstuurin ja ryhdikkään rakenteen viini ei pelkää haasteita; itse paistelisin lautaselle mantelilla ja pähkinöillä kuorrutettua vaaleata kalaa ja lorottelisin hieman oliiviöljyä päälle. Vahvat 4 / 5 staraa.