Testissä Braida di Giacomo Bologna ”Il Bacialé” 2010

Copatinton testipenkin kesässä on vietetty vähintäänkin mielenkiintoisia hetkiä.  Penkkiin on aseteltu monenlaisia nesteitä, vähintään yhtä monenlaisin lopputuloksin. Aika iso osa testiviineistä on ollut sen verran tasapaksua tavaraa, että kirjoitusmotivaatiota ei ole pahemmin löytynyt. Onneksi joukkoon eksyy välillä myös näitä mielenkiintoisempia tapauksia.

Piemonte on itselleni yksi niistä mielenkiintoisimmista viinialueista Italiassa. Kaikkialla tunnettujen Barolojen ja Barbarescojen lisäksi alueelta löytyy monenlaisia ”altavastaajia”, jotka saattavat yllättää laadullaan ja persoonallisuudellaan milloin tahansa. Tällä kertaa testipenkkiin ruuvailtiin Braida di Giacomo Bolognan Il Bacialé-punaviini mielenkiintoiselta Monferraton alueelta. ”Il Bacialé”-termin kerrotaan viittaavan menneiden aikojen ”parittajaan”, joka järjesteli aatelissukujen avioliittoja. Nimen on pähkäilty symbolisoivan, kuinka Barbera-lajike naitetaan muille blendikumppaneilleen täydellisesti. Tosin tarkkaavaisimmat havaitsevat jo viimeistään hetken kuluttua, että tässä tapauksessa Barberalla on useita kumppaneita, joten jonkinasteiseksi moniavioisuudeksi tämä on tulkittava?

Monferraton alue sijaitsee Italian Piemontessa, hieman Torinon itäpuolella. Monferraton DOC-alue on ainakin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se sallii surutta ja sääntöjensä puitteissa useiden ranskalaisperäisten lajikkeiden sekoittamisen italialaisiin lajikkeisiin. Pikemminkin voitaisiin vääntää asia niin, että alue on nimenomaan tunnettu näistä perus-piemontelaisia ja ranskalaisperäisiä lajikkeita sekoittelevista viineistä. Tähän testipunkkuun on saatu sekoiteltua Barberan (60%) lisäksi, Pinot Noiria (20%), Cabernet Sauvignonia (10%) ja Merlotia (10%). Onkohan missään muualla maailmassa samanlaisia yhdistelmiä käytössä? Viinin alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa ja malolaktinen käyminen puutynnyreissä. Vuoden mittainen kypsytys on hoidettu osittain isoissa puusammioissa ja osittain pienissä tammitynnyreissä. Punkkua on vielä tämän jälkeen lepuutettu pulloissa puolen vuoden ajan.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, mustaherukkaa sekä savuista tammisuutta. Viinissä on 14,5% alkoholia ja se tuntuu jonkin verran nokassa, joskaan ei kovin häiritsevästi. Melko täyteläisessä maussa toistuvat tuoksun komponentit, joiden lisäksi mukaan tulee hiukan puolukkaa ja karpaloa. Tammisuus on vahvasti läsnä ja tuo korkean alkoholipitoisuuden kanssa jonkin verran karheutta paletin loppuosaan. Viinistä on tunnistettavissa selkeästi Barberalle tyypillinen reilu hapokkuus. Pehmeä tanniinisuus antaa mukavasti potkua kokonaisuuteen. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja aavistuksen karhea.

Il Bacialé ei tällä kertaa onnistu saamaan aikaan täydellistä naimakauppaa, mutta tylsä tai huono viini se ei missään nimessä ole, päinvastoin. Siitä löytyy mukavasti persoonallisuutta ja mukana oleville lajikkeille tyypillisiä vahvuusalueita. Punkku viihtyi mallikkaasti sienirisoton ja paahdetun härän ulkofileen seurassa. Copatinto täräyttää testiviinille täydet kolme staraa, miinukset johtuvat lähinnä pienestä karheudesta maussa ja aavistuksen levottomasta kokonaisuudesta. Il Bacialé löytyy Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoissa hieman päälle parin kympin pullohintaan ja Superiorelta muutamia euroja edullisemmin.

 

 

Viinisuositus – Sartori Amarone della Valpolicella 22,90 € (Alkon tilausvalikoima)

Vaikka aurinkoiset lopputalven päivät ovatkin häikäisseet kirkkaudellaan urheata hiihtäjäkansaamme, on vielä pieni hetki aikaa nautiskella talvipakkasia teilaavista punkuista. Mikäpä lämmittäisi pakkasessa ja viimassa hampaitaan kalisuttanutta kansalaista paremmin, kuin vanha kunnon amarone ? Vastaus helppoon kysymykseen on lyhyt ja ytimekäs; ei juuri mikään.

Alkon perusvalikoiman Italiasektoria on pidetty ryhdissä ansiokkaasti täyttämällä hyllyjä Italian Valpolicellan pullotteilla. Amaroneja löytyy useilta tuottajilta jopa eri hintaluokissa ja amaronen ”pikkuveljeäkin”, ripassoa löytyy mukavasti. Tämänkertainen suositusviini löytyy ainoastaan tilausvalikoimasta.

 

 

 

 

 

 

 

Amaronen valmistusprosessi on tunnetusti mielenkiintoinen. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatetaan ensin noin 3-4 kuukautta, minkä jälkeen viininvalmistus vasta alkaa. Tämän seurauksena viinistä tulee hyvin konsentroitunut, vahva ja täyteläinen paketti. Sartorin amarone on kypsynyt tammessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen sen annetaan rauhoittua vielä vähintään puolen vuoden ajan pullossa ennen markkinoille laskua. Sartorin amaronen kasauksessa on käytetty 50 % Corvina-, 40 % Rondinella ja 10 % Molinara-rypäleitä.

Rakenteeltaan paksun viinin tuoksussa on havaittavissa puolukkaa, kirsikkaa, seetripuuta ja myös jonkin verran vadelma-mansikkaosastoa. Voimakkaan täyteläinen maku seurailee tuoksun aromeja pitäen kuitenkin kirsikan ja puolukan eturintamassa. Ryhdikäs hapokkuus sekä reilu, hieman ikeniä kuivattava tanniinisuus pitävät huolen paketin kasassa pysymisestä. Nautinnon viimeistelee pitkä ja lämmittävä kirsikkainen jälkimaku.

Tämän viinin vuosikerta 2006 oli mehumaisempi ja jonkin verran rusinaisempi. 2007 on selkeästi tiukempi paketti, hapokkuutta on reippaammin ja tanniinisuuskin on napakampaa. 2007 on asiallisella dekantoinnilla nautittavissa jo nyt, mutta luonnollisesti hyötyy vielä kellaroinnista. Copatinto suosittelee parittamaan erinomaisen Sartori amaronen vahvojen makujen kanssa, esim. suurriista ja kypsytetyt juustot soutavat viinin kanssa samaan suuntaan.

Tuplasti unohdettu halpa Barolo – Franco Soliano Barolo 2001

Kellot alkoivat kilistä pahemman kerran, kun Copatinto törmäsi netissä arvioon vuoden 2006 Franco Soliano Barolosta; nimi kuulosti oudon tutulta. Määrätietoisen varovainen kurkkaus viinikaappiin vahvisti kellojen soineen syystä. Kaappiin näytti unohtuneen samainen Barolo vuodelta 2001.

Kyseessä on siis alle viidentoista euron Barolo, joita löytää helposti esim. saksalaisista marketeista ja nahkahousujen luvatusta maasta lienee tämäkin pullo aikoinaan rahdattu. Hintatasoa voi hahmottaa siten, että vakavasti otettavaa Baroloa saa maailmallakaan harvoin alle 25:n euron ja parhaista voi joutua maksamaan itsensä kipeäksi. Vaikka Barolossa tiedetään olevan varastointipotentiaalia jopa kymmeniksi vuosiksi, näiden halpojen Barolo-pullojen säilöminen on jokseenkin yhtä järkevää, kuin ässä-arvan raaputtamatta jättäminen. Tiukkapipoisempi voisi jopa kyseenalaistaa halpojen Barolojen ostamisen kokonaan, koska harvemmin joukosta mitään suuria tähtiä löytyy. Näin pienillä investoinneilla on kuitenkin lähes mahdotonta päätyä konkurssiin ja vaikka makunautinto ei aivan taivaan porteille yltäisikään, Copatinto on valmis maksamaan reilun kympin jo pelkästä Barolon tuoksustakin. Alimpana hyllyllä olevan pullon poistaminen vaati luonnollisesti muidenkin pullojen siirtoa ja yllätykset vain jatkuivat. Vuoden 2001 Solianoa löytyi toinenkin pullo hyllyn takanurkasta. Kävi siis selväksi, että strategiapapereihin oli kirjattava tavoite tarkkaavaisemmasta viinikaapin varastoseurannasta ja sitä kautta myös korkkiruuvin tehokkaammasta hyötykäytöstä.

Korkkausvaiheen odotukset eivät olleet suoraan sanottuna lähelläkään kattokorkeuksia. Tuoksusta löytyi kuitenkin kohtuullisen mukava paketti kirsikkaa, orvokkia, tupakkaa, seetripuuta ja hiukan jopa maamaisuutta. Makunystyrät yllättyivät positiivisesti mukavan kirsikkaisesta hedelmäisyydestä, jonka selkärankaa piti ryhdissä jo selkeästi hiipumaan päin oleva hapokkuus. Barololle tyypillisestä voimakkaasta tanniinisuudesta ei ollut tietoakaan ja jälkimaku oli tulkittavissa keskipitkäksi yhdistelmäksi marjaisuutta ja tupakkaa.

Lähtökohdat huomioon ottaen kokonaisuus oli positiviinen yllätys ja kaukana katastrofista. Jo hiipumassa ollut Franco Soliano Barolo 2001 kamppaili viimeisillä voimillaan kiitettävästi kokonaisena paistetun härän ulkofileen kanssa. Copatinto suosittelee kuitenkin korkkaamaan halvat Barolot viivyttelemättä ja kulkematta lähtöruudun kautta.

Viinisuositus – Castello Banfi Cum Laude 2008 19,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Tällä kertaa suositusviinistä löytyy kaikille ylioppilaskirjoituksissa hikoilleille sekä yliopisto-opintoja suorittaneille tuttua tekstiä. Vaikka opintojen arvosana-asteikolla  Cum Laude ei vielä kärkipäätä edustakaan, on viini puolustautunut jo valmiiksi olemalla ns. super-toscanalainen. Super-toscanalaiset viinit saivat alkunsa 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikoihin, kun viinintekijät keksivät ottaa käyttöön Toscanan viinien valmistuksessa ranskalaisia rypälelajikkeita, kuten esim. cabernet sauvignon ja merlot. Viinit luokiteltiin pöytäviineiksi silloisten lakien mukaan ja nykyään suurin osa ”supereista” kuuluu 1994 muodostettuun IGT-luokitukseen. Pöytäviini-luokituksesta huolimatta viineistä tulikin varsinainen jytky ja siitä lähtien lähes kaikki itseään kunnioittavat Toscanalaiset viinitalot ovat pullistelleet hauiksiansa enemmän ja vähemmän suosiollisesti rakentamillaan super-toscanalaisilla.

Castello Banfi on iso italialainen tekijä viinimarkkinoilla. Erityisen miellyttävää Banfissa on kuitenkin sen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö  esim. sulfiittien käytön vähentämiseksi viineissä – Copatinto taputtaa käsiään, hienoa!

Cum Laude tulee Toscanan Montalcinosta ja on Banfin tuotevalikoiman tuorein super- toscanalainen. Viiniä on nosteltu kauppojen hyllyille vuosikerrasta 1999 lähtien. Tällä kertaa blendissä on päädytty neljään eri rypäleeseen; 25 % sangioveseä, 30 % cabernet sauvignonia, 30 % merlotia ja 15 % syrahia. Viiniä on kypsytetty yhteensä 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja 6 kk pullossa ennen markkinoille laskua.

Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, mehevää luumua, kuivaa tupakkaa ja seetripuuta. Maku tukee tuoksun havaintoja sisältäen mehukasta luumua, tummaa kirsikkaa ja mustapippuria. Mehevää makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta pehmeät tanniinit. Viinistä jää suuhun erittäin pitkä, pippurinen jälkimaku. Tämä melko täyteläinen viini avautuu jo parin tunnin ilmauksella tiiviistä paketista monimuotoisen reheväksi punaviiniksi. Vaikka Cum Laude onkin jo nyt nautinnollista juotavaa, on potentiaalia havaittavissa myös lyhytkestoista kellarointia silmällä pitäen.

Hyvän viinin tulee tuottaa hyvää mieltä ja antaa makuelämyksiä. Tämä viini täyttää siten tehtävänsä loistavasti. Copatinto antaakin Cum Laudelle arvosanaksi nimensäkin oikeuttamat 35 opintopistettä ja suosittelee viiniä lämpimästi myös ylioppilastutkintolautakunnan saunailtoihin. Ruokasuosituksen sijasta Copatinto suosittelee Cum Laudelle sopivaa musiikkia. Mikä olisikaan sopivampaa supertoscanalaiselle, kuin superitalialainen Vasco Rossi ja kappale ”Come stai”.

Testissä Zonin Ripasso Valpolicella Superiore

Saksalaisessa Weinwelt-lehdessä oli iso juttu Gianni Zoninista sekä hänen perheensä viiniyrityksestä. Kuvissa näkyi olevan niin vakuuttavan näköinen viiniherra sekä hieno kartano, että Copatinton oli suorastaan pakko hankkia käsiinsä Zoninin viiniä. Testipenkkiin saatiinkin sopivasti Zonin Valpolicella Superiore Ripasso 2009.

Zonin kuuluu Italian suurimpiin yksityisiin viinipuljuihin ja rutistaakin n. 1800 viljelyhehtaaristaan viiniä maailmalle huimalla 23:n miljoonan pullon vuosivauhdilla. Viljelyalaa on jokseenkin kaikilla Italian tärkeimmillä alueilla sekä lisäksi ainakin USA:ssa. Gambero Rosson tilastot tyynnyttelevät viimeisintäkin epäilijää; Zoninin amaronet ja ripassot ovat takoneet tasaisesti kahden bicchierin arvosteluja vuodesta toiseen, kerrassaan vakuuttavaa.

Ripasso-viinit ilahduttavat nautiskelijaa erinomaisella hinta-laatusuhteella, ripasso onkin usein ns. varma valinta kohtuuhintaisissa italialaisissa viineissä. Valpolicella superioreen verrattuna ripasso on hieman tuhdimpaa tavaraa ja syykin löytyy ns. ripasso-menetelmästä. Menetelmästä löytyy varmasti paljon tietoa kirjoista ja kansista, mutta noin karkeasti yksinkertaistettuna se tarkoittaa menetelmää, jossa amaronen tai recioton valmistuksesta jäänyttä rypälemassaa käytetään uudelleen ripassoksi valmistettavan viinin kanssa. Menetelmän avulla viiniin tulee mm. lisää rakennetta, tanniineja, väriä ja alkoholia.

Zonin Ripasso 2009 on syvän rubiinin punainen. Tuoksussa on valpolicellan rypäleille tuttuun tapaan kirsikkaa, mausteisuutta ja ehkä hitunen makeutta ja tammea. Maussa on kypsän ja runsaan hedelmäistä tuumasävytteistä kirsikkaa, lopussa mausteisuus ja makeus nostavat hieman päätään. Maltillinen happorakenne ja pehmeät tanniinit soittelevat täydessä sopusoinnussa hedelmäisyyden kanssa. Nautinto päättyy kirsikkaiseen, pitkään jälkimakuun.

Jos joskus ripasso on ollut tasapainoista, niin nyt se on sitä. Erittäin hienostuneen tasapainoinen viini, jossa kaikki komponentit ovat kohdallaan. Vaikka tämän viinin vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata sitä metsää tai perintöhopeita pistää myyntiin, niin Copatinto suosittelee isolla kädellä. …Jaa niin tosiaan, mistä tätä sitten saa ? Kannattaa suunnata katseet eteläiseen naapurimaahamme, missä satama-alueen iloiset kauppiaat kauppaavat Zonin ripassoa hippusen yli kympin hintaan. Did I say nice ? Yes I did, indeed !

Testissä Spadaio e Piecorto Chianti Classico 2009

Chianti Classico on laajalti tunnetun Chiantin viinialueen sydänmaita. Valitettavasti pelkkä alueen nimi viinissä ei Chiantissakaan takaa laatua. Liian usein lasiin eksyy ohutta, ylihapokasta ja hedelmätöntä lientä. Pientä vaivaa näkemällä löytää Chiantinkin alueelta paljon erittäin hyviä viinejä melko kohtuullisella hinnalla.

Copatinton testiin pölähti täydet 3 “bicchieriä”vuosikerralla 2008 Gambero Rossossa 2011 niittäneen Spadaio e Piecorton Chianti Classico vuosimallia 2009. Viiniin on ympätty 95% sangiovesea ja 5% canaioloa. Spadaio e Piecorte työntää 14 hehtaarin viljelmiltään viiniä maailmalle noin 60000 pullon vuosivauhdilla.

Viini on syvän rubiininpunainen ja kohtuullisen paksurakenteisen viinin pyörittäminen lasissa saa hitaat “jalat” valuskelemaan pitkin lasin seinämiä. Tumman kirsikkaisen tuoksun taustalla on myös selkeästi erottuvaa tammisuutta. Melko täyteläisessä maussa on kypsän, tumman kirsikan lisäksi mausteisuutta ja hitunen savuisuutta. Melko reilu hapokkuus tuo tasapainoa ja ryhtiä muutenkin tuhdille makuelämykselle ja miellyttävän pehmeät tanniinit tuntuvat suussa pitkään.

Spadaio e Piecorto on hyvä esimerkki siitä, miksi Chianti Classicoa kannattaa ostaa; Laadukas, maukas ja erittäin ruokaystävällinen perusviini maineikkaalta alueelta. Kun vielä todetaan keski-euroopassa tämän viinin hintalapussa lukevan alle 10 euroa, voidaan olla erittäin, erittäin tyytyväisiä kokonaisuuteen.

Copatinto kulautti tämän Chianti Classicon kinkku-salamipastan kanssa ja hyvinhän se yhdistelmä toimi. Chianti Classico on useimmiten varsin monikäyttöinen punaviini sopien laajasti erilaisten liharuokien ja pastojen kaveriksi.

Viinisuositus – Poggio al Tufo Rompicollo 2009 12,99€

poggio al tufo rompicolloTommasin Poggio al Tufo Rompicollo tulee eteläisen Toscanan auringon alta, Maremmasta. Tämä suodattamaton punaviini sisältää 60 % sangiovesea , 40 % Cabernet Sauvignonia ja sitä on kypsytelty vuoden verran tammessa.

Makean mausteisesta tuoksusta erottuu tummia marjoja, hieman kirsikkaa ja tammen tuomaa paahteisuutta. Cabernet sauvignonin tuoma mustaherukkaisuus on aistittavissa taustalla.

Maku on alussa marjainen ja hedelmäinen. Napakka hapokkuus ja pehmeät tanniinit tuovat makuun lisää  voimaa, ryhtiä ja tasapainoa. Pitkä jälkimaku on napakka, paahteinen ja mausteinen.

Kulauta tämä tyylikäs viini vaikkapa saltimboccan tai yrttimaustetun karitsan paahtopaistin kera.