San Patrignano avi 2007

Posted on 19/05/2014 by Copatinto

Sangiovese on totuttu liittämään lähes erottamattomalla tavalla Toscanaan. Myönnän itsekin olleeni vähän turhan skeptinen Toscanan ulkopuolisten Sangiovese-viritysten suhteen. Viime vuosien kokeilut esim. Emilia-Romagnan viinien kohdalla ovat kuitenkin onnistuneet todistamaan, että tottamooses muuallakin Italiassa tehdään Sangiovesestä maukasta viiniä. San Patrignano avi 2007 antaa yhden hyvän esimerkin aiheen tiimoilta.

San Patrignano on 70-luvun loppupuolella Vincenzo Mucciolin perustama yhteisö, jossa kuntoutetaan elämänlankansa päihteiden puolelle kadottaneita nuoria. Vincenzon kuoltua toimintaa on jatkanut hänen poikansa, Andrea. Rahoituksesta katetaan noin puolet myymällä erilaisia tuotteita, kuten esim. viiniä, oliiviöljyä, juustoja, makkaroita jne. Yhteensä sataakymmentä hehtaaria viljellään luonnonmukaisin menetelmin Riminin rantojen lähistöllä ja vajaa puolet tarha-alasta on valjastettu Sangioveselle. Nyt korkattu Avi Sangiovese di Romagna Superiore Riserva 2007 on siis sataprosenttinen Sangiovese ja kypsynyt kahdeksantoista kuukauden ajan isoissa ja käytetyissä tammitynnyreissä.

Hetken hengiteltyään tuoksu avautuu melko intensiiviseksi yhdistelmäksi tummasävyistä kirsikkaa, yrttejä, nahkaa ja setripuuta. Paletilla tuoksua seuraileva ja täyteläinen viini vaikuttaa vielä hiukan sulkeutuneelta, mutta siitä huolimatta esitys onnistuu olemaan todella kiehtova ja moniulotteinen. Loppua kohden päätään nostavat vielä napakka hapokkuus ja tässä vaiheessa vielä turhankin kireä tanniiniosasto. Erittäin pitkä ikenien kiristyksellä höystetty kirsikkainen ja yrttinen jälkimaku.

Avi 2007 on hieno ja moniulotteinen Sangiovese, joka antaa tässä kohtaa elinkaartaan todella paljon lupauksia tulevasta, mutta tarvitsee vielä pari kellarivuotta lisää pystyäkseen lunastamaan ne täysimittaisesti. Hieman kypsyttyään tämä tulee olemaan todella huikea viini. Italiasta noin 13 euron hinnalla aivan järjettömän kova ostos ja ko. vuosikertaa näyttää löytyvän myös esim. Superioren valikoimista. Lautaselle tummaa lihaa, riistaa tai kypsytettyjä juustoja. 4,5 / 5 staraa.

Pääsiäisviineinä 3 x Sangiovese?

Posted on 09/04/2014 by Copatinto

Pääsiäisen lammasviinisuosituksia pähkäillessä sattui pääkoppaani tärähtämään ajatus muutaman Alkon vakiovalikoiman 100%:sen Sangiovesen maistamisesta vierekkäin. Samallahan siinä sitten selviäisi, minkälaista vastusta niistä olisi pääsiäisen lammasherkuille. Mukaan valikoituivat Hardy’s 7th Green Sangiovese Australiasta, Erraruriz Estate Series Sangiovese Chilestä sekä klassikkosektorin äänenkannattajana Vignamaggio Chianti Classico Italiasta. Kolmikko osoittautui laadullisesti yllättävän tasaväkiseksi, vaikka viinit edustavatkin hyvin erilaisia tyylisuuntia.

Hardy’s 7th Green Sangiovese 2011 – 12,99 € – “Ronskein ja räyhäkkäin”

Väriltään lähes läpikiikaroitavan rubiininpunainen. Intensiivinen tuoksu, jossa kirsikkaa, boysenmarjaa, kevyttä savuisuutta sekä häivähdys minttuteetä. Täyteläisellä ja rouhealla paletilla on reilusti muskelia ja vääntöä. Tuoksun havaintojen lisäksi mukaan hyökkää runsasta mausteisuutta sekä aimo pläjäys pehmeää tanniinisuutta, hapokkuuden pysytellessä maltillisella tasolla. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkisen pippurinen. Lammasta grilliin.

Erraruriz Estate Series Sangiovese 2012 – 10,99 € – “Paras hinta-laatusuhde”

Intensiivinen tuoksu, jonka eturintamassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Edellistä selkeästi pehmeämpi suutuntuma ja pyöreämpi hedelmäisyys. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, pirteän hapokkuuden, pehmeän tanniinisuuden välillä. Melko pitkä mausteinen ja kirsikkainen jälkimaku. Helposti lähestyttävänä ja tasapainoisena viininä yleisöystävällinen valinta isommallekin joukolle. Pidemmän aikaa padassa hautunutta lammasta lautaselle.

Vignamaggio Chianti Classico Gherardino 2011 – 17,44 € – “Klassisisesti tyylikkäin”

Alussa varsin hillitty tuoksu, josta hetken hengittelyn jälkeen rekisteröityy punaista ja sitä happamammankin osaston kirsikkaa, kuivattua luumua, mausteisuutta sekä maltillisesti tammea. Paletilla joukon puristisin esitys tyylikkään askeettisen ja bitterisen hedelmäisyyden muodossa. Napakka hapokkuus, alkuun hieman puumainen tanniinisuus, joka tasoittuu lisähengittelyllä. Melko pitkä jälkimaku on hapankirsikkainen ja mausteinen. Hyötyy selkeästi lisähapesta, joten kannattaa dekantoida tunti tai pari ennen tarjoilua. Lampaan filettä mediumina tai paisti roseena.

(Kuvien © Alko, osa maahantuojan toimittamia näytepulloja)

Armigero Valpolicella Ripasso 2012 – 12,99 €

Posted on 29/03/2014 by Copatinto

Veneton punaviinit ovat varsin väkevästi edustettuna pitkäripaisen vakiovalikoimassa. Alueen punaviinien hyllyvahvuus on kirjoitushetkellä 43 kpl, kun esim. toscanalaisia löytyy 31 ja piemontelaisia 10. Eräs tapaamani venetolainen viinintekijä kertoi Alkon myymälävierailun tehneen häneen vaikutuksen useammallakin tavalla. Ensinnäkin myymälän siisteys ja sisustus olivat olleet huipputasolla. Toisekseen esitetyt tulenkatkuiset kommentit Veneton alueen viinivalikoimista eivät valitettavasti täyttäneet painokelpoisuuden kriteeristöä.

Ennen kuin joku ehtii toteamaan, että: “Sitä myydään, mitä ostetaan” kerron, että Alkon uutuuksiin on soluttautunut jälleen yksi Ripasso, tehden seuraa kymmenelle lajitoverilleen sekä saman tuottajan aiemmin hyllyihin pölähtäneelle Amaronelle. Kyseessä on melko laadukkaana tuottajan pidetyn Cantina Valpantenan Nestoria Oy:lle pullottama Armigero Ripasso 2012.

Tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, rommirusinaa, mausteisuutta ja havupuun neulasia. Melko täyteläinen maku seurailee tuoksua ja pysyttelee mielenkiintoisena. Pieni määrä jäännössokeria (5 g/l) tuntuu paletilla, muttei häiritsevästi. Mikä parasta, tästä Ripassosta löytyy pehmeän tanniinisuuden lisäksi myös melko mukavasti hapokkuutta, joten balanssi on passelisti kohdallaan. Melko pitkä jälkimaku on tummasävytteisen marjainen ja mausteinen.

Armigero Ripasso 2012 on tasapainoinen ja tyylilleen uskollinen Ripasso, joka onnistuu yllättämään ajoittain esiintulevalla moniulotteisuudella. Tällä kertaa on onnistuttu välttämään pahimmat jäännössokerimässäilyt sekä läpitunkevan voimakas alkoholisuus. Kun happosektorikin on kohtuullisella tasolla, voidaan kokonaisuutta pitää miellyttävänä. Hyvä yleisviini erilaisten liharuokien seuraan tai koville juustoille, ja miksei uppoisi sellaisenaankin. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Planeta Etna Rosso 2012 – 13,90 €

Posted on 15/03/2014 by Copatinto

1995 perustettu Planeta on innovatiivinen viinitalo Sisiliassa. Talo on saavuttanut kohtuullisen hyvän tunnettuuden maailmalla ollakseen kuitenkin melko tuore viinintuottaja. Toistaiseksi henkilökohtaista empiiristä vahvistusta vailla olevien huhujen mukaan Planeta valmistaa viinien lisäksi kovan luokan oliiviöljyä. Alkon vakiovalikoiman uutuuksiin ei ole kuitenkin saapunut öljyä, vaan punaviini Etna-vuoren kulmilta, vieläpä meikäläisittäin katsottuna varsin houkuttelevaan hintaan.

Planeta Etna Rosso on valmistettu vulkaanisessa maaperässä 600-800 metrin korkeudessa kasvaneista Nerello Mascalese-rypäleistä. Kypsytys vanhoissa tammitynnyreissä 6 kuukautta ja sen jälkeen pulloissa 7 kuukautta.

Lasissa läpinäkyvän ohut, rubiininpunainen väri. Tuoksussa on vadelmaa, metsämansikkaa ja yrttejä. Keskitäyteläisessä maussa hedelmäisyys seurailee tuoksun havaintoja. Mausteisuus ja hyvä hapokkuus nostavat viinin metsämarjaiseen alkufiilikseen nähden yllättävänkin ryhdikkääseen meininkiin. Pitkähkö ja aavistuksen persoonallinen jälkimaku on mausteinen ja taitaa siellä hieman tuo 14%:n alkoholipitoisuuskin hönkiä lämpimikseen.

Planeta Etna Rosso on mielenkiintoinen punkku, joka kannattaa kokeilla. Siinä on sopiva yhdistelmä raikasta kepeyttä sekä aavistuksen persoonallisella otteella pensselöityä luonteikkuutta. Ryhti tuntui pysyvän parhaiten kasassa, kun viiniä oli hieman viilennetty. Viini osoittautui varsin kelvolliseksi kaveriksi paljon parmesania ja mausteista tomaattikastiketta sisältäneelle pasta-annokselle. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

San Marzano Vindoro 2012 – 9,98 €

Posted on 18/02/2014 by Copatinto

Kun Alkon perusvalikoimassa on 13 viiniä Italian suurtuotantoalue Apuliasta ja vastaavasti esim. Barbaresco-, Barolo-, Chianti Classico- ja Brunello di Montalcino-viinien yhteenlaskettu määrä on 11, voitaneen hiukan pohtia mille osastoille täydennystä ensisijaisesti tarvittaisiin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Apulian osastoa on vahvistettu jälleen yhdellä himpun verran alle kympin uutuudella. Noh, pulinat pois ja tottamooses pullo testiin. Lasiin siis San Marzano Vindoro 2012, jonka blendissä on mukana alueelle tyypillisimmistä lajikkeista Primitivo ja Negroamaro sekä lisäksi “jokapaikanhöylä” Merlot. Lajikkeiden keskinäinen jakautuminen jää arvoitukseksi. Viiniä on kypsytetty tammitynnyreissä 6 kuukautta.

Tuoksussa on hapanta kirsikkaa ja kypsää karhunvatukkaa. Melko täyteläiselle paletille työntyvät makeanoloiset luumu ja karhunvatukka sekä takarivistä aavistuksen happamammalla naamalla virnistävä kirsikka. Kokonaisuus jää hieman yksiulotteiseksi, eikä runsas ja kypsänmakea hedelmäisyys saa aivan toivottua vastusta keskitason hapokkuudesta tai pehmeästä tanniinisuudesta. Keskipitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen.

San Marzano Vindoro on pehmeähkö, mehuisa ja helposti lähestyttävä punkku. Paikoin makeankin suuntaan kääntyvä mehukkuus ei ole aivan parhaassa balanssissa maltillisen hapokkuuden ja kesyn tanniiniosaston kanssa, mikä miellyttänee pehmeiden ja helppojen vinkkujen ystäviä. Ruokapöytään sopivia seuralaisia ovat lihaisat, hieman arkisemmat padat ja kastikkeet. 2,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Feudi di San Gregorio Cutizzi Greco di Tufo 2011

Posted on 01/01/2014 by Copatinto

Campanian alueen viinit ovat nostaneet profiiliaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana isolla kädellä. Tuottajien määrä on lisääntynyt merkittävästi, mutta myös viinien laatu on kohentunut. Vesuviuksen ympäristön vulkaanisessa maaperässä kasvavaista köynnöksistä puuhastellaan siis varsin persoonallisia ja mielenkiintoisia viinejä. Menestystä ja mainetta ei ole kalasteltu kansainvälisillä suosikkilajikkeilla, vaan panostukset on kohdistettu alueen alkuperäislajikkeisiin. Tyypillisimmät ja tunnetuimmat alueen lajikkeista ovat alunperin kotoisin Kreikasta, kuten vaikkapa nimistä Greco, tai Aglianico voi arvailla. Kolmellakymmenellä hehtaarilla vuonna 1986 aloittanut Feudi di San Gregorio on kasvattanut hehtaarinsa vuosien varrella yli kolmeensataan ja on tänä päivänä yksi tunnetuimmista Campanian viinitaloista maailmalla.

Feudi di San Gregorion Greco di Tufo on valmistettu 100%:sti Greco-lajikkeesta. Köynnökset ovat kasvaneet Tufon kylän lähistöllä kalkkipitoisessa ja vulkaanisessa maaperässä. Viiniä on kypsytetty 4 kk terästankeissa sakkojen kanssa.

Tuoksussa on sitrusta, ananasta, päärynää ja hiukan mineraalisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa tuoksun linjoilla työntäen sekaan myös pientä yrttisyyttä. Hapokkuutta on riittävästi, joskaan lisäpanos sillä sektorilla ei tekisi pahaa. Melko pitkästä jälkimausta löytyy sekoitus yrttejä, sitruunaa ja pientä mineraalisuutta.

Mukavasti perustasolla toimiva mutkaton valkkari, josta kuitenkin jää uupumaan hieman sitä persoonallisuutta ja moniulotteisuutta, jota Campanian viineiltä odottaa. Viini toimitti virkansa passelisti yksinkertaisen simpukka-aterian kyljessä ja on muutenkin asiallinen kumppani arkisempaan seafood-safkailuun. Ihan hyvä ostos Italiasta hieman alle kympillä. 3 / 5 staraa.

Marchesi Frescobaldi Mormoreto 1995

Posted on 16/12/2013 by Copatinto

Eräänä lauantaina teki mieli avata jotain aavistuksen kypsempää punaviiniä. Olinhan sentään saanut joululahjaostokset onnekkaasti suoritettua ja tiedossa oli illan verran laatuaikaa itseni kanssa. Kaapista tarttui kouraan pienen pläräilyn jälkeen Marchesi Frescobaldin Mormoreto vuodelta 1995. Frescobaldin suvun viininviljelyperinteet ulottuvat aina 1300-luvun alkuun saakka ja viinitalo lukeutuu tänä päivänä Toscanan suurimpien joukkoon.

Supertoscanalainen Mormoreto tulee vuonna 1976 istutetulta samannimiseltä tarhalta. Ensimmäinen vuosikerta on pullotettu 1983 ja nyt korkattu ysivitonen sisältää 80 % Cabernet Sauvignonia ja 20 % Cabernet Francia. Rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 20 kuukautta ranskalaisissa 225 litran tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia.

Rubiininpunaisen viinin reunoilla näkee jo aavistuksen verran tiilenpunaa. Ikääntyneessä tuoksussa on kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa, tupakkaa, pippurista mausteisuutta ja tietynlaista eläimellisyyttä. Taustaa ryhdittää selkeä pläjäys tammea. Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Kokonaisuudessa on selkeästi havaittavissa ikääntyneen viinin merkkejä, mutta silti nätti balanssi hyvin säilyneen hedelmäisyyden, rauhoittuneen hapokkuuden ja pehmeän tanniinisektorin välillä. Tammeahan paketista löytyy reippaanlaisesti, mutta integroituminen muuhun kokonaisuuteen on sekä määrällisesti että tyylillisesti asiallisella tasolla. Jälkimaku on pitkä ja moniulotteinen. Viini on erinomaisessa korkkausiässä, mutta runkoa riittää vielä lisäkellaroinnillekin.

Huippukamaa, ei voi muuta sanoa. Mitä kauemmin viini viihtyi lasissa, sitä suuremmaksi ja moniulotteisemmaksi se tuntui kasvavan. Cabernet Sauvignon-vetoiset pakkaukset eivät yleensä herätä allekirjoittaneessa kovinkaan suuria tunteita, ehkäpä ikä oli onnistunut tämän kohdalla tekemään tehtävänsä. Alkon tilausvalikoimasta näyttäisi löytyvän vuosikertaa 2009 reilun kuudenkympin hintaan, kun taas nettikauppojen syövereistä löytyy vanhempiakin vuosikertoja siinä kolmen-neljänkympin hujakoilla. 4,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Cefalicchio rosso 2008 14,49 €

Posted on 21/11/2013 by Copatinto

Saappaanmuotoisen Italian kannan ja koron muodostaa Apulia, jonka maine on perinteisesti perustunut viinien laadun sijasta lähinnä poskettomiin tuotantomääriin. Silti tai ehkä juurikin siksi alueelta voi tehdä myös erinomaisia löytöjä. Apulian ehkä mielenkiintoisin punaviinilajike on Nero di Troia. Kyseisestä lajikkeesta tehtävien viinien tuotantomäärät ovat pieniä, mutta viineissä törmää usein varsin persoonalliseen ulosantiin. Azienda Agricola Cefalicchiolta on ilmestynyt vakiovalikoimaan Nero di Troian voimaan rakentuva biodynaaminen punaviini, Cefalicchio rosso 2008. Pientuottajaperhe on omistanut maansa 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja nykyään tila tuottaa viiniä noin 65000 pullon vuosivauhdilla.

Cefalicchio rosso kätkee sisälleen biodynaamisesti viljeltyä Nero di Troiaa (65%) ja Montepulcianoa (35%). Viini on kypsynyt 2-3 vuotta terästankeissa ja makoillut sen jälkeen vielä vuoden päivät pulloissa.

Jo hieman kehittyneen oloisesta tuoksusta löytää punaista kirsikkaa, mustikkaa ja monivivahteista mausteisuutta. Sama mausteisuus pysyy hedelmäisyyden kyydissä kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa. Rapsakka hapokkuus saa seurakseen maltillisesti ikeniä kuivattavan tanniiniosaston. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja mausteinen.

Astetta persoonallisempi biodynyputeli, joka kääntää matkan varrella pienet epätasapainoisuudet ja rösöisyydet pääosin voitokseen. Ruokapöydässä viini nauttii tummempisävyisten liharuokien seurasta. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Matkalla Alto Adigessa – Alois Lageder

Posted on 02/07/2013 by Copatinto

Aiempia reissukertomuksiani lukeneet eivät varmaankaan ylläty jos kerron, että Keski-Euroopassa nähtiin ja koettiin historiallisen surkeita sääoloja juuri meikäläisen suunnistaessa mestoille toukokuun lopussa. Reissua käynnisteltiin tyylikkäästi lentokentän pikapassitoimistossa ja tarinaa jatkettiin pienoisella satamaseikkailulla Vuosaaressa. Monenlaisten koukeroiden jälkeen paku oli kuitenkin laivassa ja kylmä vehnäolut viilensi kouraa aurinkoisen kansibaarin pöydällä. Alkumatkan suunnitelmat viimeisteltiin Saksan heikkojen sääennusteiden vahvistuttua ja lämpimämmän sään perässa päätettiin töräyttää noin tuhannen kilometrin non-stoppi Italian puolelle. Lämpötila alkoi nousta säädyllisiin lukemiin vasta Alpeilla ja lopulta Baijerin vesisade sekä +4 astetta vaihtui Bolzanon parikymmenasteiseen iltaan.

Aamu valkeni mukavasti viinitarhojen ympäröimän Hotel Rentschnerhofin maisemissa ja aamupalapalaverissa päätettiin koodata auton nokka parin Alto Adigen viinitilavisiitin kautta Veronan suuntaan. Matkalla koukattiin mm. Magrén kylään ihmettelemään Alois Lagederin viinitalon biodynaamista meininkiä.

Alois Lageder on perustettu 1823 ja tällä hetkellä tilan johdossa kekkuloi viides sukupolvi. Luontoa kunnioitetaan viljelemällä käytännössä lähes kaikkia perheen omistamia n. 50 hehtaaria biodynaamisin menetelmin. Viineistä löytyy kaksi tuoteperhettä; Alois Lageder ja Tenutae Lageder. Parempaa kastia edustavat Tenutae Lagederin viinit tehdään pääosin omien biodynaamisesti viljeltyjen tarhojen rypäleistä, kun taas Alois Lagederin viineihin käytetään myös sopimusviljelijöiden rypäleitä.

Alois Lagederin ravintola-viinibaari-myymälä-kompleksissa pääsee maistelemaan koko talon repertuaarin, joten oli syytä ottaa urakka haltuun. Melko nopeasti kävi selväksi laatuero perustason Alois Lageder-viinien ja premium-tason Tenutae Lagederin välillä. Alois Lagederin valikoimasta väänsi suuta virneeseen mm. mukavan raikas Chardonnay 2012 (10,20 eur) ja raikkaan hedelmäinen Lagrein 2010 (12,90 eur).

Tenutae Lagederin linjastossa miellyttäviä pullotteita oli enemmänkin, mutta nostettakoon nyt esiin muutama. Italialaisen Pinot Grigion potentiaalia epäilevien kannattaisi maistaa Pinot Grigio ”Porer” 2012 (15,50 eur), joka on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, luonteikas ja mineraalinen veijari. Krafuss Pinot Noir (32,50 eur) ei ollut vuonna 2009 vielä täysin biodynaaminen pläjäys, mutta erittäin tyylikäs yhdistelmä savua, mausteisuutta ja punaisia marjoja nousi omaksi suosikikseni. Paprikaa, mustaherukkaa, mausteisuutta, seetriä sekä tymäkkää tanniiniosastoa esitellyt ”Cor Römigberg” olikin sitten jo todella upea Cabernet Sauvigon, mutta toisaalta 42 euron hintalappu taitaa sitä jo edellyttääkin. Maistelusession päätti itselleni uusi lajiketuttavuus Rosen Muskateller, jossa makeiden punaisten marjojen taakse piiloutui hauskasti Muskatellerin kukkaisuutta. Mielenkiintoinen tapaus sekin.

Maistelusession jälkeen vedettiin vielä aurinkoisen Paradeis-ravintolan pihalla lounasta naamariin. Tasokas ruoka ja lompakkoystävällisesti hinnoiteltu viinilista latasivat pattereita kummasti tulevia koitoksia varten.

Jos satut joskus palloilemaan Alto Adigen maisemissa, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Alois Lagederin tiluksilla. Sitä odotellessa talon viineihin pääsee käsiksi noukkimalla Alkon perusvalikoimasta varsin mainion ja biodynaamisen Apollonia Pinot Noirin. Kerrottakoon vielä, että pullollinen Apolloniaa maksaa rakkaassa monopolissamme vain euron tai pari enemmän, kuin paikan päällä.

Viikon Copa – Borgo Salcetino Lucarello Chianti Classico Riserva 2009 19,98 €

Posted on 13/06/2013 by Copatinto

Kyllähän me kaikki tiedämme kuinka maukkaita viinejä Chianti Classicon alueelta tulee. Taidamme tietää senkin, että alueen viinit onnistuvat useimmiten tarjoilemaan erittäin kelvollista vastinetta rahallisille uhrauksille. Viikon Copaksi valikoitunut Borgo Salcetino Lucarello CC Riserva ei ole todellakaan mikään rookie alkon hyllyillä, mutta nyt on taas päräyttävän hieno vuosikerta kyseessä. Vuosi 2009 on ollut alueella omalla tavallaan haasteellinen, lähinnä kuumasta kesästä johtuen. Alueiden, tarhojen ja tuottajien välillä on toki suuriakin eroja, mutta vuosikertaraporteissa tarinoidaan yleisesti ottaen alueen viinien hapokkuuden olevan hieman normaalia alhaisemmalla tasolla ja hedelmäosaston taas aavistuksen kypsempää sorttia. Toisaalta nollaysejä voitaneen pitää siten myös ehkä jossain määrin helpommin lähestyttävinä ja riserva-viineillekin pääsee vilauttelemaan korkkiruuvia ilman pitkästyttäviä odotteluja.

Borgo Salcetino Lucarello Chianti Classico Riserva 2009 pitää sisällään 95% sangiovesea ja loppu 5% on jätetty Canaiolon vastuulle. Rypäleet on kerätty käsin tilan 13 hehtaarin tarha- arsenaalista Raddassa. Viini on kypsynyt 24 kk tammessa.

Miellyttävän rustiikkisessa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karpaloa, kukkaisuutta, nahkaa ja setripuuta. Melko täyteläinen maku avautuu paletilla moniulotteiseksi mikstuuraksi tuoksun aromeja sekä mausteisuutta. Kuumasta kesästä huolimatta hedelmäsektori on kaukana hillomaisuudesta ja terhakka hapokkuus sekä pehmeä, joskin tuntuva tanniinisuus ovat hyvässä balanssissa muun soittokunnan kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku on mausteinen.

Sympaattisen oloinen ja maanläheinen viini, joka vie helposti mukanaan. Terhakka hapokkuus ja erityisesti paletin loppuosassa voimakkaammin tuntuva tanniinisuus lupailevat viinille ihan hyvää kypsytyspotentiaalia. Tokihan tämä on kelvollista ruokapöytätavaraa nytkin, mutta parin tunnin dekantointi ennen h-hetkeä ei liene pahitteeksi. Kannustan lätkimään parilalle nautaa, riistaa tai vaikka maksaa ja ottamaan aterian jälkeen vielä jatkoerän juustolautasen seurassa. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

COPATINTO

Viiniblogi

Category Archives: ITALIA