Viikon Copa – Chateau Ksara Reserve du Couvent 10,90 €

Posted on 28/03/2013 by Copatinto

Viini ei ehkä ole se ensimmäinen asia, joka pulpahtaa Libanonin kohdalla mieleen. Libanonissa väitetään kuitenkin tehdyn viiniä jopa 7000 vuotta eKr. ja tällä haavaa vuosituotanto liikkuu noin 7 miljoonaan pullon vauhdeissa. Alkon perusvalikoimassa Libanonilaisen viinin valintaprosessista ei saada kovin pitkää tapahtumaketjua aikaan, sillä se yksi ja ainoa on Chateau Ksara Reserve du Couvent. Viikon copa tulee Bekaan Laaksosta, missä suurin osa Libanonin viineistä tehdään.

Chateau Ksara Reserve du Couvent on kolmen tunnetun rypälelajikkeen blendi; Syrah (40 %), Cabernet Franc (30 %), Cabernet Sauvignon (30 %). Osaa viinistä on kypsytetty 12 kk tammitynnyreissä ennen lopullista sekoittamista.

Hieman kehittyneessä ja maanläheisessä tuoksussa on kirsikkaa, luumua, tupakkaa. Melko täyteläinen maku tuo esiin pirteää kirsikkaa, kypsää luumua sekä mausteisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja hieman ikeniä kuivattavat tanniinit nappaavat paketin tiukkaan otteeseensa. Keskipitkä jälkimaku jättää jälkeensä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

Chateau Ksara Reserve du Couvent on mukavan persoonallinen ja maanläheinen punaviini, josta löytyy mukavasti luonnetta. Erityisen iloinen olen siitä, ettei Cabernet Sauvignonin usein läpitunkeva herukkaisuus ole tällä kertaa onnistunut varastamaan koko showta, vaan pysyttelee nätisti 30 %:n toimialueellaan. Nappaa tästä sopiva punaviini vaikka pääsiäisajan yrttiselle lammaspadalle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Elena Walch Pinot Nero 2010

Posted on 03/02/2013 by Copatinto

Alto Adige on Italian pohjoisin viinialue. Pohjoisessa alppien ja idässä dolomiittien suojaan sijoittuva vuoristoinen alue säästyy sijaintinsa ansiosta pohjoisen kylmältä ja pyydystää tehokkaasti etelästä tulevat välimerelliset lämmöt rinteillensä. Ilmastollisesti asiat vaikuttavat siis olevan ihan mukavasti, mutta viljelyyn soveltuvaa pinta-alaa on siunaantunut valitettavan niukasti. Alueella viljellään sekä valkoisia että punaisia lajikkeita. Valkoisista yleisimpiä ovat Pinot Grigio, Gewürztraminer, Chardonnay, Pinot Blanc ja Sauvignon Blanc. Myös punaisissa lajikkeissa perinteiset ja ikiaikaiset alkuperäisasukkaat Schiava ja Lagrein ovat saaneet ranskalaisia kavereita, kuten esim. Pinot Nero. Alueen laatutuottajat panostavat pieniin satomääriin, tarkkaan tarhatyöskentelyyn sekä vanhan maailman hillittyyn ja eleganttiin viinityyliin.

Maineikas viinintuottaja Elena Walch teki 80-luvun puolivälissä täyskäännöksen elämässään, kun hän jätti arkkitehdin uransa ja hyppäsi viinitilan ohjaksiin. Tämä kaikki tapahtui tietysti naimakauppojen kautta, mitenkäs muutenkaan. Nykyään tila viljelee noin kolmeakymmentä hehtaaria, joista saadaan viiniä 350 000 pulloa vuodessa.

Elena Walch Pinot Nero 2010 on sataprosenttinen Pinot Nero ja sijoittuu tuottajan katalogissa entry-level osastolle. Viini on käynyt terästankeissa. Osa siitä on kypsynyt isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja osa terästankeissa.

Keskisyvän rubiininpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, puolukkaa ja vadelmaa. Taustalla lymyilee hieman mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku on kypsän marjainen, mutta pirteä. Kaikki on mukavasti linjassa tuoksun kanssa. Napakka hapokkuus sekä maltillinen, pehmeä tanniinisuus viimeistelevät tasapainoisen kokonaisuuden. Pitkä jälkimaku on mausteinen.

Elena Walch Pinot Nero 2010 on maukkaan marjainen, ryhdikäs ja erittäin tasapainoinen tapaus. Siinä on ilahduttavasti vanhan maailman hillittyä Pinot Noir-meininkiä, mutta mitenkään poikkeuksellinen tai moniulotteinen elämys se ei kuitenkaan ole. Monet uuden maailman hilloiset ja ylikypsät kilpakumppaninsa tämä kyllä peittoaa jo pelkällä läsnäolollaan. Vajaan 12 euron sijoituksella hinta-laatusuhde asettuu ihan kelvolliselle tasolle. 3/5 staraa.

Testissä Leiras Albariño 2010

Posted on 22/10/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkkissä jouduttiin jo kaivamaan Pharmaca Fennica esiin, kun nestemäiseen muotoon pakattu Leiras Albariño 2010 saapui tarkempaan syyniin. Hupaisasti kotimaisen lääketehtaan nimeä kantavan espanjalaisen valkoviinin ei kuitenkaan havaittu aiheuttavan minkäänlaisia sivuvaikutuksia, joten tämän Codorniu Groupin tuottaman nesteen tarkempaa farmakokinetiikkaa ei lähdetty selvittelemään sen enempää.

Leiras Albariño tulee Rias Baixasin alueelta, Espanjan Galiciasta ja on valmistettu 100%:sti Albariño-rypäleistä. Kuten aiemmissakin Rias Baixasin Albariño-viinien postauksissa on todettu, vuosikerta 2010 on alueella yleisesti ottaen erittäin hyvä, mutta kylmä talvi ja kevät sekä erittäin kuuma elo- ja syyskuu ovat niistäneet viinien hapokkuutta jonkin verran alaspäin.

Leiras Albariñon tuoksussa on sitruunaa, greippiä, päärynää ja mineraalisuutta. Kuivan ja raikkaan hedelmäisen viinin mausta on löydettävissä tuoksun komponenttien lisäksi melonia ja maun loppuosaan päästäessä mukaan työntyy myös hieman pippurisuutta. Pirteä hapokkuus ryhdittää mukavasti kokonaisuutta, mutta lisähapokkuudesta ei olisi haittaa. Melko pitkä jälkimaku on sitruunainen ja mausteinen.

Leiras 2010 on ihan mukava perustason Albariño ja tuo esiin lajikkeelle tyypillistä aromaaattisuutta suoraviivaisesti ja varmalla otteella. Kokonaisuudesta jää kuitenkin uupumaan annos moniulotteisuutta ja tietynlaista persoonallisuutta. Matalampihappoisella vuosikerrallakin saattaa olla osansa asiaan. Kun pullo Leirasta irtoaa reseptivapaasti Vikingin tax free-myymälästä noin 15 eurolla, ollaan hinta-laatu-suhteen osalta kipurajoilla.

Näissä tunnelmissa Leiras Albariño 2010 kerää Copatinton testipenkistä ihan kelvolliset 3/5 staraa. Maistelin tämän viinin kanssa yrttiöljyllä maustettua kuhaa ja perunamuusia. Kalan omaa makua kunnioittava kokonaisuus pelasi hyvin yhteen viinin kanssa.

Viikon Copa – Don David Malbec Reserve 11,99 €

Posted on 18/10/2012 by Copatinto

Täyteläiset, pehmeät ja lämminhenkiset argentiinalaiset Malbec-viinit tuntuvat miellyttävän monia suomalaisia punaviinien ystäviä. Argentiinalaiset viinintuottajat ovat onnistuneet nostamaan Malbecin isoon rooliin ja tarranneet siihen niin vahvasti kiinni, että moni saattaa uskoa itse lajikkeenkin olevan kotoisin Argentiinasta. Totuus on kuitenkin toinen; Malbec on peräisin Ranskasta, vieläpä alun perin Bordeaux’sta. Kotikonnuillaan Malbec ei ilmeisesti koskaan ole näytellyt kovinkaan suurta roolia ja Ranskassakin tunnetuimmat Malbecit tulevat parinsadan kilometrin päästä Bordeaux’sta, Cahorsin alueelta.

Michel Torino-konsernin Don David Malbec-punkun rypäleet ovat kasvaneet Calchaquiesin laaksossa, Cafayaten alueella. Tämä Saltan provinssiin kuuluva alue on maailman korkeimpia viininviljelypaikkoja, tarhakorkeuksien noustessa jopa yli pariin tuhanteen metriin merenpinnan yläpuolelle. Alueen kivinen maaperä, kuiva ilmasto ja suuret lämpötilavaihtelut luovat kuitenkin ideaaliset olosuhteet viininviljelyyn. Don David Malbecia on kypsytetty 12 kk pienissä amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista puolet ovat olleet uusia ja puolet toista kertaa kierrossa.

Paksuhkon viinin syvän punainen väri taittuu reunoiltaan violettiin. Intensiivisessä ja melko nuorekkaassakin tuoksussa on mm. herukkaa, karhunvadelmaa, tervaa, savua ja nahkaa. Erittäin täyteläinen viini täyttää suun herukalla ja karhunvadelmalla, joita säestävät vahva savuisuus ja mausteisuus. Napakat, mutta melko pehmeät tanniinit nappaavat nopeasti ikeniin kiinni ja hapokkuuskin riittää mukavasti tasapainottamaan todella tuhtia kokonaisuutta. Pitkä jälkimaku on savuinen ja mausteinen.

Argentiinalainen Malbec voi joskus olla kiisselin paksuista ylikypsää sekamelskaa, jossa tuoksuu ja maistuu samaan aikaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Korkeammalla sijaitsevilta tarhoilta saadaan Argentiinassakin sitten sitä selkeämpää ja elegantimpaa tavaraa, jota mielestäni Don David kelvollisesti edustaa. Mistään ohuesta mehusta ei toki tässäkään viinissä ole kyse, vaan rahoilleen saa erittäin täyteläisen vastineen. Näin tuhdin viinin kumppaniksi ei mitään kesäkeittoja kannata keitellä, joten suosittelen virittelemään lautaselle jotain reilun makuista annosta vaikkapa lampaan lihasta. (Kuvan © Alko)

Testissä Pazo Barrantes Albariño 2010

Posted on 06/08/2012 by Copatinto

Testipenkin Albariñotestejä päästiin taas jatkamaan, kun testiin valikoitui Pazo Barrantesin Albariño vuodelta 2010. Olosuhteissa ei ollut pahemmin valittamissa, sillä lautaselle oli päätymässä valkosipuliöljyssä tiristettyjä tiikerikatkarapuja, risottoa ja kotipihan yrtteihin peiteltyä lohta. Rioja-jätti Marques de Murrietan omistuksessa olevan Pazo Barrantesin tarhat sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa ja pullon hankkiminen keventää lompakkoa esim. Espanjassa tai Saksassa alle 15 euroa. Monopolimyymälämme hyllyjen lomassa tämän pullon nimeä on turha huudella. Alan mediassa on huomioitu 2010-vuoden Pazo Barrantes Albariñoa mm. siten, että Jancis Robinsonilta on lohjennut 16,5/20 pistettä, Wine Advocate:lta 90/100 pistettä ja Guia Peñín on heltynyt 92/100 pisteen arvioon.

Aiemmissa Rias Baixasin viinien postauksissa näillä sivuilla on jo onnistuttu käsittelemään suorastaan häikäilemättömän pinnallisesti alueen, rypälelajikkeen ja kyseisen vuosikerran yleispiirteitä, joten lienee kohtuullista säästää lukijaa näiltä saarnoilta tällä kertaa ja siirrytään suoraan asiaan.

Keltavihreän viinin tuoksu on alkumetreillä varsin hillitty ja pidättyväinen, mutta hetken hengittely tekee tehtävänsä ja tuoksun avautuessa siitä erottuu greippiä, päärynää, sitruunaa sekä Albariñolle tyypillistä merellistä tuulahdusta. Kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi mausteisuutta, yrttisyyttä sekä jonkin verran mineraalisuutta. Maussa jään kyllä tällä kertaa kaipaamaan tietynlaista syvyyttä erityisesti keskipaletille. Eloisa ja pehmeä hapokkuus pitää viinin ryhdissä ja hyvässä tasapainossa. Kohtalaisen pitkä jälkimaku jättää suuhun mausteisen ja mineraalisen tunnelman.

Kokonaisuus on tyylikkään tasapainoinen, siitä ei päästä mihinkään. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta on löydettävissä, joskin hieman odotuksia hillitymmin. Sinänsä tyylikkään mausteinen ja mineraalinen jälkimaku ei pituudessaan aivan yllä parhaimpien kilpakumppaneiden tasolle. Viini selätti ruokapöydässä valkosipuliset tiikerikatkaravut ja risoton leikiten ja tyylillä. Reilusti yrttinen ja rasvainen lohi taas tuntui ajoittain ajavan viinin yli. Näiden kokemusten perusteella suosittelisin pysymään tämän viinin kanssa esim. maltillisemmin maustettujen rapu- ja äyriäisruokien sekä vaaleiden kalojen parissa.

Copatinto pamauttaa Pazo Barrantes Albariño 2010:lle 3,5/5 staraa.

Viikon Copa – Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010 19,91 €

Posted on 26/07/2012 by Copatinto

Rapuaika on taas koittanut ja pääsemme viettämään todellista laatuaikaa saksiniekoista notkuvien pöytien ääreen. Viinin valitseminen kotimaisen rapupöydän puhtaille ja raikkaille mauille on suhteellisen helppoa, mutta täysin summittaisilla valinnoilla harvoin onnistutaan. Sauvignon Blanc on aromaattinen rypälelajike, josta valmistetut viinit sopivat pohjoismaiseen rapupöytään erinomaisesti. Itse välttäisin kuitenkin uuden maailman voimakkaan aromaattisia ja trooppisella hedelmällä täyteen ladattuja SB- viinejä, sillä ne jyräävät tylysti rapupöydän hienot maut alleen. Sen sijaan kohdistaisin vakaat katseet ja hartaat mietteet Ranskan Loireen, mistä tulee raikkaita, hillityn elegantteja ja erittäin tasapainoisia Sauvignon Blanc-viinejä. Kun rajaa Alkon perusvalikoiman tarjonnan Sauvignon Blanc-rypäleeseen ja kohdistaa vielä aluevalinnan Loireen, on mikä tahansa listalla näkyvistä viineistä hyvä valinta. Oma valintani näistä ja samalla Viikon Copa on Pouilly-Fumén alueelta tuleva Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010.

Suositusviinin tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti herukan lehteä, karviaista, sitruunaa ja hiukan mineraalisuutta. Kuiva ja tyylikkään hedelmäinen maku on raikkaan hapokas ja tuoksun komponenttien lisäksi siihen liittyy yrttisyyttä. Pitkässä jälkimaussa on tyylikkäästi yrttejä ja hedelmää.

Tämä tyylikäs ja tasapainoinen viini sopii loistavasti rapupöydän juhlistajaksi ja on sen verran herkullista tavaraa, että sitä nauttii hymyssä suin ihan sellaisenaankin.

Testissä Braida di Giacomo Bologna ”Il Bacialé” 2010

Posted on 23/07/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkin kesässä on vietetty vähintäänkin mielenkiintoisia hetkiä. Penkkiin on aseteltu monenlaisia nesteitä, vähintään yhtä monenlaisin lopputuloksin. Aika iso osa testiviineistä on ollut sen verran tasapaksua tavaraa, että kirjoitusmotivaatiota ei ole pahemmin löytynyt. Onneksi joukkoon eksyy välillä myös näitä mielenkiintoisempia tapauksia.

Piemonte on itselleni yksi niistä mielenkiintoisimmista viinialueista Italiassa. Kaikkialla tunnettujen Barolojen ja Barbarescojen lisäksi alueelta löytyy monenlaisia ”altavastaajia”, jotka saattavat yllättää laadullaan ja persoonallisuudellaan milloin tahansa. Tällä kertaa testipenkkiin ruuvailtiin Braida di Giacomo Bolognan Il Bacialé-punaviini mielenkiintoiselta Monferraton alueelta. ”Il Bacialé”-termin kerrotaan viittaavan menneiden aikojen ”parittajaan”, joka järjesteli aatelissukujen avioliittoja. Nimen on pähkäilty symbolisoivan, kuinka Barbera-lajike naitetaan muille blendikumppaneilleen täydellisesti. Tosin tarkkaavaisimmat havaitsevat jo viimeistään hetken kuluttua, että tässä tapauksessa Barberalla on useita kumppaneita, joten jonkinasteiseksi moniavioisuudeksi tämä on tulkittava?

Monferraton alue sijaitsee Italian Piemontessa, hieman Torinon itäpuolella. Monferraton DOC-alue on ainakin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se sallii surutta ja sääntöjensä puitteissa useiden ranskalaisperäisten lajikkeiden sekoittamisen italialaisiin lajikkeisiin. Pikemminkin voitaisiin vääntää asia niin, että alue on nimenomaan tunnettu näistä perus-piemontelaisia ja ranskalaisperäisiä lajikkeita sekoittelevista viineistä. Tähän testipunkkuun on saatu sekoiteltua Barberan (60%) lisäksi, Pinot Noiria (20%), Cabernet Sauvignonia (10%) ja Merlotia (10%). Onkohan missään muualla maailmassa samanlaisia yhdistelmiä käytössä? Viinin alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa ja malolaktinen käyminen puutynnyreissä. Vuoden mittainen kypsytys on hoidettu osittain isoissa puusammioissa ja osittain pienissä tammitynnyreissä. Punkkua on vielä tämän jälkeen lepuutettu pulloissa puolen vuoden ajan.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, mustaherukkaa sekä savuista tammisuutta. Viinissä on 14,5% alkoholia ja se tuntuu jonkin verran nokassa, joskaan ei kovin häiritsevästi. Melko täyteläisessä maussa toistuvat tuoksun komponentit, joiden lisäksi mukaan tulee hiukan puolukkaa ja karpaloa. Tammisuus on vahvasti läsnä ja tuo korkean alkoholipitoisuuden kanssa jonkin verran karheutta paletin loppuosaan. Viinistä on tunnistettavissa selkeästi Barberalle tyypillinen reilu hapokkuus. Pehmeä tanniinisuus antaa mukavasti potkua kokonaisuuteen. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja aavistuksen karhea.

Il Bacialé ei tällä kertaa onnistu saamaan aikaan täydellistä naimakauppaa, mutta tylsä tai huono viini se ei missään nimessä ole, päinvastoin. Siitä löytyy mukavasti persoonallisuutta ja mukana oleville lajikkeille tyypillisiä vahvuusalueita. Punkku viihtyi mallikkaasti sienirisoton ja paahdetun härän ulkofileen seurassa. Copatinto täräyttää testiviinille täydet kolme staraa, miinukset johtuvat lähinnä pienestä karheudesta maussa ja aavistuksen levottomasta kokonaisuudesta. Il Bacialé löytyy Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoissa hieman päälle parin kympin pullohintaan ja Superiorelta muutamia euroja edullisemmin.

Testissä Pazo Señorans Albariño 2010

Posted on 15/07/2012 by Copatinto

Testipenkkiin raahattiin hiljattain Pazo Señoransin Albariño vuodelta 2010. Tällä erää ajoitus oli tavanomaista paremmin kohdallaan, sillä samainen pullote näyttää pölähtäneen pari viikkoa sitten Alkon tilausvalikoimaankin. Pullon hankintaprosessin voidaan todeta vähentävän tilisi saldoa Alkon tilausvalikoiman kautta toteutettuna 21,50 € ja esim. Viking Line kauppaa myymälöissään tätä valkkaria noin 14 €:n hintaan.

Pazo de Señoransin tilukset sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa. Tuottajaa pidetään suuressa arvossa ja tilan viinit ovat saaneet huippuarvioita ympäri maailman, vuodesta toiseen. Mainittakoon mm. se, että Guia Peñín on antanut vuoden 2010 Pazo Señorans Albariñolle 92/100 pistettä.

Rias Baixasin vuosikertaa 2010 on yleisesti ottaen pidetty erittäin hyvänä, joskin kylmän talven ja kevään sekä erittäin kuuman elo- ja syyskuun jäljiltä viinien hapokkuus saattaa olla hieman totuttua alhaisempi. Lopputuloksena syntyvän viinin laatuun ja ominaisuuksiin vaikuttavat kuitenkin niin monenlaiset tekijät, että vuosikertojen laatuarvioiden suoraa yhdistämistä yksittäisten viinien laatuun ja ominaisuuksiin on syytä välttää.

Pazo Señorans Albariñon melko intensiivisestä tuoksusta löytyy sitruunaa, greippiä, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Kuivan viinin moniulotteisessa mausta löytyy sitruunaista hedelmäisyyttä, raikasta omenaa, mausteisuutta sekä tyylikästä mineraalisuutta. Hapokkuutta on melko reilusti, mutta se on enemmänkin pehmeän sitruunaista, kuin teräksisen viiltävää. Pitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaa, mausteita ja mineraalisuutta.

Kokonaisuus on varsin tyylikäs ja tasapainoinen. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta, sitrushenkistä hedelmäisyyttä ja tyylikästä mineraalisuutta löytyy kiitettävästi. Viini pysyy tiukasti omassa roolissaan, eikä yleisöä kosiskelevaa tutti frutti-meininkiä ole havaittavissa. Hapokkuus kantaa muun kokonaisuuden hyvin, joskin pieni lisä sillä sektorilla toisi viiniin vielä lisää ryhtiä ja eloisuutta.

Copatinton testipenkistä Pazo de Señoransin Albariño 2010:lle irtoaa vahvat 4/5 staraa. Pieni lisäruiske happorakenteeseen olisi todennäköisesti johtanut viiteen staraan. Rias Baixasin Albariñot nauttivat tunnetusti merellisten ruokien seurasta ja myös kotimaiset järvikalat ovat hyviä valintoja tämän viinin seuraksi.

Testissä valkoviini Rias Baixasista – Albariño do Ferreiro 2010

Posted on 17/06/2012 by Copatinto

Testipenkin lukujärjestykseen on onnistuttu koodailemaan tälle kesälle jonkin verran espanjalaisia Albariño-viinejä. Bodegas Gerardo Mendezin Albariño do Ferreiro vuodelta 2010 sai luvan aloitella urakointia ja heilahtikin paikalle järisyttävien pisteiden saattelemana. Guia Proensassa jopa 99/100 ja Guia Peñínissä 93/100 pistettä niittäneelle valkkarille ei kuitenkaan testinpenkissä lähdetä sen syvemmin kumartelemaan.

Espanjan Galiciassa, Rias Baixasin merellisessä, kosteassa ja viileässä ilmastossa tehdään ehkäpä Espanjan kiinnostavimpia valkkareita. Rias Baixas sai D.O.-luokituksensa 1988 ja on sen jälkeen kasvattanut viljelyalansa yli 20-kertaiseksi. Väritykseltään keltavihreän Albariñon paksut kuoret suojelevat sitä hyvin kostean ilmaston homeongelmilta, mutta toisaalta pienehkön rypäleen paksukuorisuus tarkoittaa myös vähäistä mehumäärää rypälettä kohden. Albariño-viinit ovat runsasaromisia, raikkaan hapokkaita ja tyylikkäitä. Viinien alkoholipitoisuus on tyypillisesti 12-13 prosentin luokkaa ja hapokkuus pysyttelee noin kuudessa grammassa litraa kohden. Lajiketta on verrattu aromaattisuutensa puolesta mm. Viognieriin ja Rieslingiin, joista jälkimmäisen saksalaisen lajikkeen kotikontuja on tiettävästi epäilty myös Albariñon synnyinseuduiksi.

Keltavihreän Do Ferreiron tuoksusta löytyy sitrusta, greippiä, vihreää omenaa ja selkeää mineraalisuutta. Kuivan viinin melko runsaassa ja aromaattisessa maussa toistuvat tuoksun komponentit. Maku ei ole ehkä aivan moniulotteisimmasta päästä, mutta upean raikas hapokkuus ja erittäin tyylikäs mineraalisuus täydentävät varsin nautinnollista kokonaisuutta. Pitkässä jälkimaussa on havaittavissa sitrusta ja tyylikästä mineraalisuutta. Tässä viinissä huomio kiinnittyy erityisesti loistavaan tasapainoon eri komponenttien välillä.

Rias Baixasin valkoviinit kukoistavat merellisten makujen ruokapöydissä. Monenlaiset kalaruuat, mustekala, osterit, ravut ja simpukat ovat kaikki hyviä seuralaisehdokkaita aromaattiselle ja hapokkaalle Albariñolle.

Copatinton testipenkki taputtelee näillä puheilla Bodegas Gerardo Mendezin Albariño do Ferreirolle hienot 4/5 staraa. Viini keventää lompakkoa esim. Saksassa noin 15 €, joten hinta-laatu-suhdekin on hyvällä tasolla.

Testissä Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010 29,50 €

Posted on 12/06/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkki otti ankaraan käsittelyyn Alkon uutuusviineistä uusiseelantilaisen Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010:n. Testiviinin valintaa ei ainakaan hidastanut uusimman Decanter-lehden raadin muikeat arviot (5/5 tähteä ja 19/20 pts) viinistä. Uuden-Seelannin Marlborough:n Sauvignon Blanc-viinit ovat maailmalla jotakuinkin käsite ja maan Pinot Noir-viinitkin alkavat olla melkoisen arvostettuja. Erityisesti pohjoisen saaren Martinborough:n Pinot Noirit ovat keränneet kehuja ympäri maailman.

Uuden-Seelannin vuosikertaa 2009 on pidetty erinomaisena. Vuoden 2010 sato oli Martinborough:n alueella edellistä vuotta pienempi, mutta laatu erinomainen; viineistä tuli konsentroituneempia ja intensiivisempiä. Martinborough:ssa viinien alkoholipitoisuus nousee esim. Burgundin punkkuja korkeammaksi ja viinit ovat muutenkin jonkin verran täyteläisempiä. Jos maailman arvostetuimmat Pinot Noirit tulevat nimenomaan Burgundista ja maksavat vuosikerran arvostuksesta riippuen enemmän tai vähemmän maltaita, saa Uudesta-Seelannista laadukkaan verrokin huomattavasti edukkaammin. Uudessa-Seelannissa vuosikertojen vaihtelutkaan eivät heilauttele hintoja Burgundin malliin.

Tämän Pinot Noirin intensiivisessä ja tyylikkäässä tuoksussa on vadelmaa, kirsikkaa, mustapippuria ja hillitysti kukkapuskaa sekä seetripuuta. Suussa viini tuntuu samettisen pehmeältä ja viinin rakenne vaikuttaa todella upealta. Mausta löytyy vadelmaa, kirsikkaa ja pippurista mausteisuutta. Sopiva hapokkuus ja pieni määrä erittäin pehmeää tanniinisuutta ryhdittävät kokonaisuutta, säilyttäen kuitenkin maun muut komponentit etualalla. Valitettavasti 14 % alkoholia tunkeutuu jonkin verran läpi kokonaisuudessa ja peittää viinin herkkyyttä alleen. Pitkässä jälkimaussa asia tuntuu kypsän marjaisuuden lisäksi hieman häiritsevänä poltteena. Viinin lämpötilalla pelaaminen parantaa tilannetta, mutta liian viileänä viinistä taas häviää paljon muita hienoja ominaisuuksia.

Kaiken kaikkiaan hieno viini, joka ei kuitenkaan aivan yllä ns. kovan luokan Burgundereiden moniluotteisuuteen ja herkkyyteen. On pakko jäädä pohtimaan, kuinka paljon vuoden tai vaikka kahden lisäkellarointi parantaisi balanssia ja toisi lisää moniulotteisuutta? Asia täytyneekin ottaa tulevaisuudessa mahdollisimman empiirisen selvittelyn kohteeksi. Ruokapöydässä viini käyttäytyi esimerkillisesti herkkusienirisoton ja grillatun kanan rintafileen kaverina.

COPATINTO

Viiniblogi

Tag Archives: 2010