Valkoviinilajike Pecorinosta valmistetut vinkut ovat kyllä miellyttäneet vuosien varrella, mutta jostain syystä niitä ei ole sattunut osumaan kohdalle kovinkaan usein. Keväällä Tallinnassa tarrasin Lootsikadun Liviko-myymälässä näppini pullolliseen Anconan seutujen Pecorinoa. Anconasta sinänsä tulee mieleen paljonkin hauskoja muistoja vuodelta 2005, kun matkasimme sieltä laivalla Kroatian puolelle tuttavien luo purjehtimaan. Mieleen muistuu mm. joka nurkasta rusinaksi törmäillyn Rellun takapenkillä koetut vauhdikkaat ja samalla ehkä pelottavimmat taksikyydit koskaan. Eikä sovi jättää mainitsematta pienimuotoisia jonotuserimielisyyksiä Riminiltä palaavien albaanityöläisten kanssa laivayhtiön lippuluukulla, laivamatkalla koko yön remunneen pastorin tauotonta älämölöä tai stydisti permanentattujen italialaismummojen ammattimaista taklailua laivan käytävillä ja rappusissa. Näin kymmenisen vuotta myöhemmin joillekin näistä pystyy jo hieman hymyilemään.

Marchen viinejä ei ole lorissut lasiini ainakaan liian usein ja Italian lukuisista D.O.C.G.-luokitelluista alueista en voi kyllä sanoa Anconan eteläpuolella sijaitsevan Offidan kilisyttävän juuri minkäänlaisia kelloja. Italian laatuluokituksiin voi kai edelleenkin suhtautua melko rennosti; jos Valdobbiadenen Proseccokin on saanut oman D.O.C.G.:nsä, niin miksei sitten myös Offida ja moni muu?

Melko intensiivisestä tuoksusta nousee nenään greippiä, kirpakkaa sitrusta, persikan kiveä ja yrttisyyttä. Paletilla hedelmäisyys vie alkumatkan nimiinsä, mutta loppua kohden naseva hapokkuus ja jännän bitterimäinen twisti kirivät ohitse ja yllättävät positiivisesti. Pitkä jälkimaku on kiinnostavan monipuolinen sekoitus em. komponentteja.

Positiivinen yllätys ja kerrassaan oivallinen arkivalkkari hieman alle kympin hintalapulla. Päällimmäisenä jää mieleen runsaahko, mutta virkistävän erilainen ja suhteellisen persoonallinenkin valkkaripläjäys. Toimivuus kuuman kesäpäivän henkisenä iltaviilennyksenä oli erinomaista luokkaa. 3,5 / 5 staraa.