Castello d’Albola Chianti Classico Riserva 2007

Posted on 19/08/2014 by Copatinto

Zoninin suuren viinikonsernin yksi sivukonttoreista on Chianti Classicon alueella sijaitseva Castello d’Albola. Radda in Chiantissa sijaitseva tila on ollut Zoninin suvun hallussa 70-luvun lopulta alkaen ja nykyään viiniä viljellään noin sadanviidenkymmenen hehtaarin alalla. Kolmestasadasta aina kuuteensataan metriin merenpinnan yläpuolella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa keskimäärin 20-vuotiaita köynnöksiä, joista 90 % on Sangiovesea. Tallink-Siljan valikoimista omaan kaappiin päätyneet 2007-vuosikerran Chianti Classico Riservat ovat aiempien korkkauksien yhteydessä jättäneet muistijälkeä siinä määrin kypsästä korkkauspotentiaalistaan, että päätin järjestää korkkiruuvia kampeamalla viinikaapista yhden lisämakuupaikan uusille tulokkaille.

2007 Chianti Classico Riserva rakentuu Sangovesesta (95 %) ja Canaiolosta (5 %). Viiniä on kypsytetty tammessa 15 kk. Tynnyreistä 10 % on ollut ranskalaista Allierin tammea ja loput slavonialaista tammea. Tämän lisäksi viiniä on kypsytetty 12 kk terästankeissa ja 3 kk pulloissa.

Kypsän marjaisasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, kypsää herukkaa ja aisoissa pysyttelevää tammisuutta. Suussa melko täyteläinen viini toistaa aavistuksen yksiulotteiseksi jäävää, mutta siististi tuoksua seurailevaa antiaan. Tanniinit ovat pehmeät ja happokkuutta tyylilaji huomioiden varsin maltillisesti. Loppua kohden esiin tuleva hyvin pieni bitterisyys saa aikaan pienimuotoisen ryhtiliikkeen. Keskipitkä jälkimaku jatkaa kirsikkaista ja kypsän herukkaista menoa.

Teknisesti viini on kunnossa, mutta hapokkuus ei kuitenkaan tunnu pärjäävän aivan samassa vauhdissa kypsänpuoleisen hedelmän kanssa, tanniinisuuskin on vähän laiskanpulskeaa, eikä alueelle ja tyylilajille tyypillistä bitteristä puraisua tahdo löytyä. Näin ollen viini jättää kokonaisuutena hieman vaisun ja varman päälle tehdyn fiiliksen. Poikkeuksellisen helposti jo nuoressa vaiheessa kulauteltavaa Chianti Classico Riservaa kaipaavalle nappiostos. 3 / 5 staraa.

Losada 2010

Posted on 06/08/2014 by Copatinto

Espanjan Bierzossa viiniä valmistavan Losadan köynnökset kasvavat Pieros’n kylän sekä Valtuille de Arriban lähistöllä. Rypäleet kerätään käsin ja niiden prosessointi sekä viininvalmistus tapahtuu tarha- / palstakohtaisesti. Losada uskoo huolellisesti ja ympäristöä kunnioittavasti hoidettujen Mencia-köynnösten sekä minimaalisesti käpälöityjen viininvalmistusprosessien tuovan parhaiten esiin kunkin tarhan, ympäristön sekä vuosikerran ominaispiirteet.

Losada 2010 on 100% Mencia ja sen rypäleet tulevat Pieros’n lähistöltä, etelään suuntautuvilta loivilta rinteiltä, pääosin savisessa maaperässä kasvavista vanhemmanpuoleisista köynnöksistä. Kypsytys 12 kk mitä ilmeisimmin toista ja kolmatta vuotta kierrossa olevissa ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta erottuu mustaa viinimarjaa, kirsikkaa ja mustikkaa. Taustalla hönkii jonkin verran tammea, jonka mukana hengailee myös pieni ripaus vaniljaa. Paletilla tiukka hapokkuus ottaa niskalenkkiä tummasta hedelmäisyydestä. Selvästi tuntuva, mutta kypsä tanniinisuus antaa tarvittavaa taustatukea ja tuo kokonaisuuteen sopivasti potkua. Pitkä jälkimaku jatkaa tummien hapokkaiden marjojen ja pienen mineraalisuuden tunnelmissa. 14 % alkoholipitoisuus tuo runkoon lämpöä, muttei häiriköi pakettia, kunhan lämpötila pysyttelee alle 20 asteen.

Itselleni yksi Menciasta valmistettujen punkkujen koukuista on mielenkiintoinen happorakenne, joka tuo usein suhteellisen muhkeaankin esitykseen ison annoksen raikkautta ja terävyyttä. Tämän viinin kohdalla pieni vaniljaisuus pyöristää hieman sitä terävintä kärkeä. Kyse on kuitenkin varsin pienistä nyansseista, eikä niinkään siitä, että viini alkaisi varsinaisesti pehmoilemaan missään vaiheessa. Vaikka itse en tuosta vaniljasta tässä yhteydessä juuri välitäkään, saattaa moni muu aistia sen mukanaan tuoman pehmeyden ja helpomman lähestyttävyyden pelkästään positiivisena asiana. Kun pullollinen irtoaa Espanjasta noin kympillä ja keskisemmässä Euroopassa köyhtyy muutamia euroja enemmän, voidaan pitää hinta-laatusuhdetta hyvänä. 3,5 / 5 staraa.

Villa Bizzarri Primo Cerchio Pecorino 2013

Posted on 28/07/2014 by Copatinto

Valkoviinilajike Pecorinosta valmistetut vinkut ovat kyllä miellyttäneet vuosien varrella, mutta jostain syystä niitä ei ole sattunut osumaan kohdalle kovinkaan usein. Keväällä Tallinnassa tarrasin Lootsikadun Liviko-myymälässä näppini pullolliseen Anconan seutujen Pecorinoa. Anconasta sinänsä tulee mieleen paljonkin hauskoja muistoja vuodelta 2005, kun matkasimme sieltä laivalla Kroatian puolelle tuttavien luo purjehtimaan. Mieleen muistuu mm. joka nurkasta rusinaksi törmäillyn Rellun takapenkillä koetut vauhdikkaat ja samalla ehkä pelottavimmat taksikyydit koskaan. Eikä sovi jättää mainitsematta pienimuotoisia jonotuserimielisyyksiä Riminiltä palaavien albaanityöläisten kanssa laivayhtiön lippuluukulla, laivamatkalla koko yön remunneen pastorin tauotonta älämölöä tai stydisti permanentattujen italialaismummojen ammattimaista taklailua laivan käytävillä ja rappusissa. Näin kymmenisen vuotta myöhemmin joillekin näistä pystyy jo hieman hymyilemään.

Marchen viinejä ei ole lorissut lasiini ainakaan liian usein ja Italian lukuisista D.O.C.G.-luokitelluista alueista en voi kyllä sanoa Anconan eteläpuolella sijaitsevan Offidan kilisyttävän juuri minkäänlaisia kelloja. Italian laatuluokituksiin voi kai edelleenkin suhtautua melko rennosti; jos Valdobbiadenen Proseccokin on saanut oman D.O.C.G.:nsä, niin miksei sitten myös Offida ja moni muu?

Melko intensiivisestä tuoksusta nousee nenään greippiä, kirpakkaa sitrusta, persikan kiveä ja yrttisyyttä. Paletilla hedelmäisyys vie alkumatkan nimiinsä, mutta loppua kohden naseva hapokkuus ja jännän bitterimäinen twisti kirivät ohitse ja yllättävät positiivisesti. Pitkä jälkimaku on kiinnostavan monipuolinen sekoitus em. komponentteja.

Positiivinen yllätys ja kerrassaan oivallinen arkivalkkari hieman alle kympin hintalapulla. Päällimmäisenä jää mieleen runsaahko, mutta virkistävän erilainen ja suhteellisen persoonallinenkin valkkaripläjäys. Toimivuus kuuman kesäpäivän henkisenä iltaviilennyksenä oli erinomaista luokkaa. 3,5 / 5 staraa.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006

Posted on 22/07/2014 by Copatinto

Kevään toisella Barcelonan visiitillä vierailu Colmado Quilez-putiikissa tuotti taannoin postatun Viña Alberdin Crianza 2003:n lisäksi muitakin edukkaita löytöjä. Myymälän Cava-hyllyssä lymyillyt Mas Tinell Natrue Real Gran Reserva Brut Nature 2006 päätyi ostoskoriin 9 euron suuruisella kukkaron avauksella. Kohtuullista, jos saan sanoa?

Lähinnä Cavastaan tunnettu Mas Tinell on perustettu 1989 ja sijaitsee melko lähellä Villafranca del Penedesin keskustaa. Mas Tinell on 300 ooo pullon vuosituotannollaan suhteellisen pieni tuottaja, varsinkin jos sitä verrataan alueen maailmankuuluihin jättituottajiin. Toiminta on laajentunut viinipuuhien lisäksi hotelli- ja elämyssektorille. Mikäli olet joskus pohtinut, miltä tuntuisi yöpyä viinipullossa, tiluksien yhteydessä sijaitsevassa varsin omaperäisen näköisessä hotelli- ja toimintakeskuksessa saattaisi päästä vähintään hyvin lähelle kyseistä asetelmaa.

Nature Real Gran Reserva Brut Nature on valmistettu Parelladasta, Xarel-losta, Chardonnay’sta ja Macabeosta. Näiden keskinäisistä suhteista viinissä ei ole sen tarkempaa havaintoa. Tyyliltään viini on Brut Nature, eli sokerilisäystä ei ole käytetty. Kypsytys minimissään 3,5 vuotta.

Intensiivisestä tuoksusta löytyy vaikeuksitta kypsää sitruunaa, omenaa, kuivattuja hedelmiä sekä selkeästi pitkän kypsytyksen tuomaa runsaasta paahteisuutta. Paahdetta riittää jopa siinä määrin, että se innostuu runnomaan menneessään muita osa-alueita allensa. Muutoin viinissä on palaset kivasti kohdallaan, kuplaa ja hapokkuutta riittää. Maku kantaa varsin pitkään ja ulottuvuudessakin päästään pintaa syvemmälle.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006 on selkeästi vakavasti otettavan osaston Cava, jossa löytyy pituutta ja syvyyttä, mutta toisaalta taas aavistuksen yliampuva muskeli- ja paahdeosasto horjuttaa tasapainoa. Erittäin runsaasta tyylistä pitäville oivallinen löytö, vaikka itse preferoinkin Brut Nature-kuohuviineissä hieman minimalistisempaa ulosantia. Ruokapöydässä ei tämän viinin kanssa tarvitse kainostella, nimittäin bodya, sporttia ja tsemppiä riittää varmasti vaativampaankin kattaukseen. 3,5 / 5 staraa.

Fillaboa Albariño 2012

Posted on 16/07/2014 by Copatinto

Rias Baixasin alueella viiniä valmistava Fillaboa sijaitsee Pontevedrassa ja kuuluu alueen suurimpiin viinitaloihin omistamalla ja viljelemällä noin 70 hehtaarin kokoisia tiluksiaan. Talon taustalla on monialakonserni Masaveu ja sen viinisektori, Masaveu Bodegas. Viinialalle Masaveu laajensi 70-luvulla ostettuaan monille tutun Rioja-talo Muruan. Sittemmin viinitoimintaa on laajennettu ulottumaan monille muillekin tunnetuille laatualueille Espanjassa.

Fillaboa Albariño on tyypilliseen tapaan 100 %:nen Albariño omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä. Vuoden 2012 sato jäi alkuvuoden heikoista olosuhteista johtuen pieneksi. Satokauden loppua kohti olosuhteet parantuivat ja myöhäisempään sadonkorjuuseen uskaltautuneet saivat puristettua rypäleistä poikkeuksellisen mukavalla konsentraatiolla varustettua mehua.

Tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, sitruunaa ja limeä sekä ripaus merihenkistä mineraalisuutta. Hedelmäisyydestä löytyy kyllä konsentraatiota, mutta tuoksun tunnelmissa jatkava paletti pysyy kaiken kaikkiaan varsin nätisti kontrollissa. Mineraalisuus ja virkeä hapokkuus tuovat syvyyttä ja ryhtiä pakettiin. Pitkässä jälkimaussa seikkaillaan vihreän omenan, sitruunan kuoren ja tyylikkään mineraalisuuden maisemissa.

Fillaboan Albariño on vakuuttanut aiemminkin, eikä nytkään korkattu pullo tehnyt poikkeusta. Erittäin tasapainoinen paketti raikasta hedelmäisyyttä, sopivasti merellistä mineraallisuutta sekä ryhdikästä hapokkuutta. Homma hoituu kotiin tyylikkään pienieleisesti, ilman räiskyvyyttä. Espanjassa pullollinen kustantaa noin 12 euroa, joten jälleen kerran pääsee pienellä panostuksella kiinni tyylikkääseen valkkariin. Tällä kertaa viinin seuraksi grillailtiin turskavartaita yksinkertaisella valkosipuli-chili-oliiviöljymarinadilla viritettynä. Kuten olettaa saattaa, Fillaboa pärjäili varsin mallikkaasti asian äärellä, mutta todennäköisesti nousisi vieläkin uljaampaan lentoon äyriäisten seurassa. 4 / 5 staraa.

Roger Manceaux Cuvée de Réserve Premier Cru NV

Posted on 10/07/2014 by Copatinto

Kevään Champagnen reissulla oli mukavaa perehtyä paikallisten viinimyymälöiden tarjontaan ja erityisesti ihmetellä loppumattomalta tuntuvaa pientuottajien kirjoa. Kun yhtälöön ynnäytyy vielä kotimaiseen tasoon suhteutettuna törkyedulliset hinnat, on hankintatoimien lapasesta lähtö enemmän kuin lähellä. Eräästä Epernay’n viinimyymälästä tarttui mukaan jokunen puolikaskin pullo, joiden joukossa oli mm. tämä Roger Manceaux’n Cuvée de Réserve Premier Cru NV. Hintalapussa komeili monopolimeininkiin tottuneille suorastaan kuristavalta vaikuttava hiukan yli kymppi.

Perheomisteista Roger Manceaux’n samppanjataloa pyörittävät sisko ja sen veli, lähtölaukaukset on ammuttu vuonna 1947. Yhtiön tilukset sijaitsevat Montagne de Reimsin seudulla, tarkemmin sanottuna Rilly-La-Montagnessa. Hallussa olevilla 12 hehtaarin Premier Cru- ja Grand Cru-tarhoilla kasvaa Pinot Meunieria, Pinot Noiria ja Chardonnay’ta. Nyt korkattu Cuvée de Réserve sisältää 25% Pinot Meunieria, 45 % Pinot Noiria ja 30% Chardonnay’ta.

Kullankeltaisen viinin runsaan hedelmäisessä tuoksussa on omenaa, sitruunaa, melko reilusti paahdetta ja tyylikästä mineraalisuutta. Pienet kuplat mekastavat hedelmäisellä ja tyylikkään mineraalisella paletilla kiitettävän pitkään. Punaisten lajikkeiden 70%:n osuus tuntuu ja maistuu vahvana runkona, mutta paketti säilyttää kuitenkin raikkautensa ja kepeytensä.

Toimivuus lämpimässä kesäillassa pienimuotoisena merkkipäivämaljana oli erinomaista luokkaa. Kaiken kaikkiaan varsin maistuva samppanja ja tuolla about kympin pulituksella todellakin loistohankinta. 4 / 5 staraa.

Matarredonda Juan Rojo 2006

Posted on 03/07/2014 by Copatinto

Kun kerran juhannuspäivälle oli ohjelmoitu mm. flank steakin grillailua, oli syytä ryhtyä kaivelemaan viinikaapista esiin sopivaa vinkkua. Kouraan tarttui tällä kertaa Matarredondan Juan Rojo vuodelta 2006. Matarredondan viinitalo on saanut alkunsa 2000-luvun taitteessa Espanjan Torossa ja tekee viiniä kolmella eri brändillä (Libranza, Juan Rojo ja Valdefama). Näistä ainoastaan Libranzan pullotteita on tullut aiemmin maistettua, eikä niistäkään nyt tähän hätään mitään järisyttävän selkeää kuvaa muistu mieleen. Juan Rojo -06 on alueelle tyypilliseen tapaan 100 %:nen Tinta de Toro ja kypsynyt 8 kk ranskalaisessa Allier-tammessa.

Lasista pölähteli nokkaan ikään ja ennakko-odotuksiin nähden yllättävän niukasti kehittynyt setti tummaa kirsikkaa, luumua, setripuuviritteistä tammea ja hentoista taustamineraalisuutta. Paletilla viini käyttäytyi täyteläisesti, hedelmäpuolen seuraillessa tuoksun tunnelmia. Melko nopeasti kuitenkin esiin nousi yllättävän räväkkä hapokkuus, joka ei oikein tuntunut pysyvän nuotisssa kypsän hedelmäisyyden ja pehmeähkön tanniinisektorin kanssa. Kokonaisuudesta jäi hieman karheat tunnelmat, jota pitkä ja lämminhenkinen jälkimaku onnistui hieman rauhoittelemaan. Lämminhenkisyydestä huolimatta 14 %:n alkoholipitoisuus ei onnistu häiriköimään kokonaisuutta sen kummemmin.

Juan Rojo 2006 jätti kaiken kaikkiaan jossain määrin vaisun ja karhean fiiliksen. Kahdeksanvuotiaalta olisi odottanut ehkä hiukan enemmän kehittyneisyyttä ja sen tuomaa syvyyttä. Jonkinlaisen ADHD-kohtauksen saanut happosektori piti huolen siitä, ettei balanssikaan aivan palkintokorokkeita hätyytellyt. Ihan kelvollinen suoritus mediumiksi grillatun flank steakin kyljessä, mutta fanfaarit ja riemun kiljahdukset jäivät tällä kertaa väliin. Onnekseni en erehtynyt urkkimaan ennen kulauttelua, minkälaisia pisteytyksiä viini on maailmalla saanut, sen verran kovia lukemia näkyy nimittäin napsuneen. 3 / 5 staraa.

Domaine des Jumeaux Sang de l’Yon 2012

Posted on 26/06/2014 by Copatinto

Suomen kesä on taas tarjoillut parastaan ja niinpä myös viinibloggaajien puistopiknik jouduttiin viime metreillä siirtämään sisätiloihin, kellarin uumeniin. Teemana oli jälleen sokkotasting ja mukaan ehti kymmenen hengen nippu bloggaajia. Välillä sattuu ja tapahtuu enemmän kuin olisi tarpeen. Sain nimittäin aikaan melkoisia järkytyksen hetkiä jo ennen kuin olin edes päässyt pöydän ääreen istumaan, sillä avatessani jääkaapin ovea, putosi kaapista lattialle mm. 70-luvun samppanjaa. Sitä näkyä ja v***tuksen määrää tuskin tulen hetkeen kokemaan, syvä huokaus…

Raahasin sokotukseen viime Pariisin reissulla biodynaamisiin viineihin erikoistuneesta Divvino-liikkeestä hankitun Domaine des Jumeaux’n Sang de l’Yonin vuodelta 2012. Viini on mielenkiintoinen jo siksikin, että se on valmistettu melko harvinaisesta Negrette-lajikkeesta. Lajike on yksi monista “unohdetuista ja hylätyistä”, jonka unohduksen syynä lienee ainakin sen voimakas alttius erilaisille homeille ja taudeille. Nykyään lajiketta viljellään Ranskassa Loiren lisäksi Côtes du Frontonnaisin ja Gaillacin apellaatioissa. Myyjän kertoman mukaan jokunen puska kasvaisi myös Bordeaux’ssa. Tämä viini tulee Vendéen alueelta Loiren länsipäädystä, missä Jean-Marc Tard viljelee viiniä biodynaamisin menetelmin kymmenen hehtaarin alueella.

Tuoksussa mustikkaa, mustapippuria ja punasävytteistä marjaisuutta. Keskitäyteläisellä paletilla on alkuun nuorekkaan kireä tunnelma, joka kuitenkin rentoutuu, avautuu ja syvenee hetken hengittelyn jälkeen. Hedelmäosasto ei sooloile tai pullistele, vaan pysyy tiukasti kontrollissa, mille myös tiukka hapokkuus antaa tukensa. Lopetus hoituu pitkällä punaisten ja vähän tummempienkin marjojen sekä pippurin sävyttämällä meiningillä.

Hieno, kiva ja ennenkaikkea mielenkiintoinen viini. Jotenkin tästä välittyy sellainen rehellinen ja aito meininki, ilman turhia krumeluureja. Kaikki palikat löytävät kivasti paikkansa, homma on tasapainossa ja kontrollissa. Ei tämä varmastikaan mikään kypsyttelyviini ole, mutta tuskin lyhyestä kellaroinnista huononeekaan. Nyt hörpittynä tuntuisi hyötyvän pidemmästäkin dekantterikäsittelystä. Loiren punainen vakuutti jälleen kerran. 4 / 5 staraa.

Jean-Marc Brocard – Chablis-tasting

Posted on 22/06/2014 by Copatinto

Sain Nordalcolta kutsun Jean-Marc Brocardin luotsaamaan Chablis-tastingiin ja ryntäsin toki viivana paikalle. Jean-Marc Brocardista ja talon viinimeiningeistä löytyy varsin kattavaa taustapaketti Laid-Back Sommelierin kirjoittamana tästä. Mitäpä niitä samoja asioita tässä toistelemaan, joten siirrytäämpä kerrankin suoraan asiaan, eli viinehin.

Jean-Marc Brocard toisti tastingin aikana usein lausetta “Respect the vintage”, ja teki selväksi, että kokee tärkeimmäksi asiaksi viineissään niiden ilmentämän vuosikerran erityispiirteet, ei niinkään kyseisen tarhan luokituksen tai vaikkapa rypälelajike Chardonnay’n. Tilaisuus olikin samalla mielenkiintoinen käytännön oppitunti eri vuosikertojen eroavaisuuksista.

Alkuun maistettiin perustason Chablis-viinejä (Sainte Claire -12, Sainte Claire Organic -12 sekä Vielles Vignes Organic -12), joista erityisesti säväytti 65-70-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Vielles Vignes Organic -12. Hyvä ja kontrolloitu paketti konsentraatiota, kypsyyttä sekä raikkautta.

Seuraavaksi siirryttiinkin jo Premier- ja Grand Cru-fiiliksiin ja maisteltiin Alkon hyllystäkin löytyvä elegantti ja tyylikäs Premier Cru Montée de Tonnerre -12, maskuliinisempaa menoa esitellyt Grand Cru Les Clos -11, herkempi ja tasapainoisempi Grand Cru les Preuses -11 sekä sukkia spinnauttavat Premier Cru Vau de Vay -10 ja Premier Cru Fourchaume -10. Hieman pienemmän sadon vuosikerta 2010 onnistuu vakuuttamaan Chablis-vinkuissa kerta toisensa jälkeen puhdaspiirteisyydellään ja raikkaudellaan, eivätkä Vau de Vay ja Forchaume jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi.

Tilaisuuden päätteeksi avattiin vielä muutamia magnumeita (Premier Cru Vaulorent -08, Premier Cru Montmains -08, Grand Cru Les Clos -07, Premier Cru Forchaume -06 sekä Vielles Vignes -03). Näistä todella mielenkiintoisen parin muodostivat vierekkäin maisteltuna totaalisen erilaiset Premier Cru Forchaume -06 ja Vielles Vignes -03. Siinä missä kylmän vuoden Forchaume tarjosi puristista puhdaspiirteisyyttä ja eleganssia, tinttasi kuuman vuoden Vielles Vignes tauluun bodya, sporttia ja muskelia olan takaa.

Vaihdoin Jean-Marcin kanssa muutaman sanan maistelun jälkeen ja utelin mieheltä mm. hänen omia suosikkivuosikertojaan. Pienen pohdinnan jälkeen Jean-Marc täräytti tiskiin vuodet 2010 sekä 1988. Kasikasin saatavuus voi kyllä olla melko heikkoa tänä päivänä, mutta kannattanee pitää kiikarit tarkennettuna 2010:n osalta.

Helpoin tapa herkutella Jean-Marc Brocardin Chablis’lla on hankkia Alkon perusvalikoimasta omistusoikeus pullolliseen Chablis Premier Cru Montée de Tonnerrea.

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Posted on 05/06/2014 by Copatinto

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

COPATINTO

Viiniblogi

Tag Archives: viiniblogit