Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011

Viime vuosina en ole pahemmin iskenyt korkkiruuvia chileläisten viinien korkkeihin, eikä syynä ole ollut pelkästään kyseisten pullojen kierrekapselisuljenta. Myönnän kyllä, että olisi jo pelkästään viinisivistyksenkin kannalta järkevää ylläpitää mahdollisimman laajaa kokemuspohjaa erilaisten viinien suhteen, mutta useimmiten olen löytänyt viinirahoilleni mielenkiintoisempia sijoituskohteita Euroopasta. Kovilla markkinaosuuksilla varsinkin täällä pohjolassa heiluva Chilen viiniskene kätkee melko monotonisen peruskamansa taakse myös oletusarvoisesti hieman mielenkiintoisempien viinialueiden viinejä. Itse olen pyrkinyt fokusoimaan tuulisempien ja viileämpien Leydan sekä Limarin suunnille, jotka tarjoavat ainakin lähtökohtaisesti hyvät kasvuolosuhteet viileämmässä viihtyville lajikkeille.

Tarapaca on niitä isomman pään viinitaloja Chilessä. Jokin aika sitten lasiin lorisi Leydasta tuleva Chardonnay Gran Reserva 2011. Gran Reserva tarkoittaa chileläisten viinien kohdalla lähinnä vain sitä, että kyseinen viini on tuottajan omassa valikoimassa paremman pään viini. Ei siis ole kyse vaikkapa kypsytyksen pituuteen perustuvasta virallisesta luokittelujärjestelmästä. Viini on kypsynyt ranskalaisessa tammessa ja tuottajan dokumenteista arvailen session pituudeksi kahdeksaa kuukautta.

Todella intensiivinen tuoksu tuo mieleen jenkkityyliin vahvasti tammitetut valkoviinit sillä erolla, että hedelmäosastolla tukeudutaan vahvemmin tropiikin antimiin. Ananasta, passionhedelmää, omenaa, pähkinää, voita ja vaniljaa. Maku on melkoisen täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Suutuntuma on hieman öljymäinen ja 14 %:n alkoholipitoisuus vie kokonaisuutta aavistuksen raskaaseen suuntaan. Melko pitkä jälkimaku jatkaa trooppisen hedelmäisyyden ja paahteisen tammen viitoittamalla polulla.

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011 on teknisesti hyvin tehty, tuhdimman sortin valkkari. Jenkkiläistä tukkoon tammitettua tyyliä diggaavalle eittämättä passeli pläjäys, todennäköisesti myös melkoisen montaa amerikkalaista lajitovereitaan huokeammalla hintalapulla. Omalla kohdalla viinillisyyttä peittävä tammitykitys ja muutenkin hieman raskas rakenne rokottivat nautintoa liikaa. Yhteispeli savukinkkurisoton sekä uunissa paistetun turskan ja parsan kanssa oli kohtalaisella tasolla. Raikkaampi ja kepeämpi valkkarivalinta olisi saattanut jättää enemmän tilaa ruoalle. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Testissä Leyda Las Brisas Pinot Noir 2010 13,99 €

Oz Clarke:n vihjaamana Copatinto on tarkentanut kiikareitaan Chilen raja-aitojen sisäpuolella erityisesti Leydan alueelle. Ette ehkä ylläty, jos kerron, että se on kannattanut. Leyda on yksi Aconcaguan laaksoon kuuluvan San Antonion neljästä ala-alueesta. Alue on Tyynen valtameren vaikutuksesta ilmastoltaan selkeästi keskimääräistä Chileä viileämpi ja näin ollen erityisen suotuisa esim. valkoisten rypäleiden viljelyyn. Alue onkin ehkä paremmin tunnettu Sauvignon Blanc-viineistään. Viileyttä tuovat aamusumut ja iltapäivätuulet luovat myös suotuisan ympäristön mm. Pinot Noirin ja Syrahin kasvattamiseen. Alueen ongelmana viininviljelyn kannalta on lähinnä ollut kuivuus. Leydan viineistä tuntuu löytyvän  persoonallisia ominaisuuksia, mikä ei Chilen viineistä puhuttaessa ole lainkaan huono asia.

Päätinpä siis testata myös Pinot Noirin Leydasta.  Pinot Noir-viineistä ja niiden erinomaisuudesta puhutaan Suomessa ja maailmalla välillä jopa kyllästymiseen saakka. Välillä tuntuu siltä, että itse kullekin voisi olla hyödyllistä muistuttaa mieliin minkä tahansa viiniraamatun sivuilta se fakta, että maailmassa on tuhansia muitakin rypäleitä, joista tehdään niinikään erinomaisia viinejä. Ennen varsinaista viiniarviointia pieni varoituksen sana; Mikäli olet tatuoinut burgundilais-tyyppisen  Pinotin ominaisuudet aivojesi referenssiarkistoon, niin viimeistään tässä vaiheessa kannattaa löysätä kravattia ja hengittää syvään. Tämä viini voi olla jotain aivan muuta!  Ja sitten asiaan…

Tuoksussa on vadelmaa, kirsikkaa ja lämminsävyistä paahteisuutta. Viini täyttää suun muhevalla ja pehmeällä hedelmäisyydellään. Tuoksussa esiintyvien aromien lisäksi mausta löytyy kypsää marjaisuutta, mausteisuutta ja aavistus luumua. Korkea alkoholipitoisuus ja pehmeä happorakenne elelevät ennakko-odotuksista huolimatta hyvässä sovussa ja tasapainossa.  Mukava hedelmäisyys ja marjaisuus maistuu suussa pitkään. Grillattuun kanaan yhdistettynä ei ruokapöydän ääressä juuri riitasointuja esiintynyt.

Copatinto suosittelee ja yllyttää kokeilemaan muitakin Leydan viinejä.