Lagrein on mielenkiintoinen lajike, johon harvoin törmää muualla, kuin sen kotikonnuilla Alto-Adigessa ja Trentinossa. Omassa lasissani käyneet Lagreinit ovat vaihdelleet kepeän hedelmäisistä ja arkisista aina roteviin, täyteläisiin sekä tyylikkäisiin viineihin. Yhtenevää kaikissa on kuitenkin ollut lajikkeelle tyypillinen runsas hedelmäisyys. Alkon hyllyille on heilahtanut laadukkaan tuottajan, Cantina Terlanin Lagrein, joka asettuu tyylillisesti rotevampien ja tyylikkäiden Lagreinien kategoriaan.
Rypäleet ovat kasvaneet noin kolmensadan metrin korkeudella Alto-Adigessa ja viini on käynyt terästankeissa sekä kypsynyt 7-10 kuukautta isoissa tammitynnyreissä.
Tuoksusta löytyy runsaasti tummaa marjaisuutta sekä tyylikäs annos paahteisuutta, setripuuta ja mausteisuutta. Täyteläinen viini täyttää suun ilmavalla ja raikkaalla marjaisuudellaan. Kokonaisuus on hyvässä tasapainossa ja pysyttelee runsaudestaan huolimatta tyylikkäänä mausteista jälkimakua myöten.
Cantina Terlan Lagrein on melko tuhti ja runsaan marjaisa viini, mutta samalla tyylikäs ja laadukkaasti valmistettu kokonaisuus. Jos Lagrein ei ole vielä tullut tutuksi, niin kannattaa ehdottomasti napata pullo testiin ja vetää omat johtopäätökset. Lautaselle vaikkapa yrteillä maustettuja liharuokia ja juureksia. 4 / 5 staraa.
Rosso di Montalcinot ovat lähes poikkeuksetta varsin mainioita käyttöviinejä ja tarjoavat useimmiten myös hyvän vastineen rahalle. Siinä missä Brunello di Montalcinojen parhaita hetkiä saa odotella vuosikausia, ovat Rosso di Montalcinot tuoreinakin helposti lähestyttäviä ja monikäyttöisiä myös ruokapöydässä. Alkon vakiovalikoima ei ole Montalcinon viinejä juurikaan tarjoillut. Kirjoitushetkellä suoraan hyllystä löytyy yksi kolmen vartin ja yksi magnumkokoinen Brunello ja tämä yksi ainoa Rosso di Montalcino.
Sanotaan, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta tällä moneen otteeseen testatulla juustokakun ja viinin yhdistelmällä pääsee ainakin kohtuullisen lähelle. Herkullisen juustokakun resepti on peräisin Kotiliedestä ja ohjeen löydät 
Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen 
Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella 
Ennen varsinaista tastingsessiota oli sopivasti aikaa ottaa esituntumaa tarjolla oleviin viineihin. Odotin Primitivo di Mandurian olevan se kovin juttu, mutta jossain määrin yllätyksellisestikin törmäsinkin oikein maukkaisiin Rosso Salentoihin sekä Salice Salentinoihin. Näistä omassa suussa parhaiten toimivat mikrokokoisen luomutuottaja 
Reunoiltaan hieman tiilenpunaan taittuvan viinin tuoksussa on mukana jo selkeästi kehittyneitä piirteitä. Kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, tupakkaa, ja lyijykynää. Paletilla riittää pehmeän miellyttävää hedelmää vielä runsaasti ja viinissä on kivasti ulottuvuutta sekä eläväisyyttä. 9 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä happo- ja tanniinisektoreiden osalta, jotka ovat jo vahvasti hiipumaan päin. Katsaus viinin tekniseen dataan paljastaa viinin olleen suhteellisen matalahappoinen jo syntyessään ja näin ollen hiipunut happosektori ei yhdeksänvuotiaan pullon kohdalla ole kovinkaan hämmentävää.