Mikä Viini 2014

Wennercon ja Alpha Beveragesin Mikä Viini-tapahtuma järjestetään jälleen 16.-18.9.2014 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tänä vuonna myös Turussa voidaan taputella käsiä yhteen, sillä turkulaisten oma tapahtuma näkee päivänvalon 25.9.2014 Panimoravintola Koulussa. Kaikkien viininystävien kannattaa ehdottomasti rientää paikan päälle, sillä tarjolla on em. maahantuojien laajaa valikoimaa laidasta laitaan, noin parinsadan viinin voimalla. Kävin tiistaina 16.9. kuorimassa kermoja päältä ja seuraavassa muutama maistamisen arvoinen tärppi tapahtumaan suuntaaville.

Kun aloittaa viinitapahtuman kuplilla, loppukaan ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Bollingerin osastolla on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan vierekkäin talon perussamppanjoiden sekä kovemman kastin La Grande Année-pullotteet. Jos takuuvarmat La Grande Année Brut 2004 ja Rosé Brut 2004 jättävät kylmäksi, syy löytyy lähimpään peiliin kurkkaamalla. Hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tasoa esittelee myös tilausvalikoiman Duval-Leroy’n luomu-Brut sekä tyylikkään pähkinäinen Cuvée Paris Brut, jonka hinta-laatusuhdetta voi pitää Suomen oloissa varsin hyvänä. Samalla vaivalla voi toki maistaa käden mitan päässä tarjoiltavat Roederer Cristal Brut 2006 sekä Duval-Leroy Femme de Champagne 2000. Kaiken tämän jälkeen mineraalinen Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevay auttaa kalibroimaan Chardonnay-osaston laatu- ja mineraalisuusmittarit kohdalleen.

Niepoortin Redoma Tinto 2006 alkaa olla mukavassa korkkailuiässä, vaikkei asian kanssa mitään erityistä kiirettä tarvitsekaan pitää. Pullosta löytyy moniulotteinen paketti mustaa viinimarjaa, tummaa kirsikkaa, savua, tupakkaa ja yrttejä. Alkosta löytyy vielä joitakin pulloja vuosikertaa -07. Tapahtuman yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä oli noin 11 € hintainen Domaine de Notre Dame Cousignac, joka tulee Côte du Vivarais’n alueelta Rhônesta. Keskitäyteläisessä ja hyväryhtisessä paketissa tulee esiin mielenkiintoisella tavalla mausteisuutta ja pippurisuutta, joka sai viereiset Côtes du Rhône-pullot vaikuttamaan sangen tylsiltä. Ehdotonta “osta pois”-osastoa! Jos australialainen Merlot ei ole vielä pahemmin iskenyt, niin kannattaa ehkä kokeilla Brown Brothersin Heathcote Merlot, joka on ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin eurooppalainen ja elegantti. Vuosikerta 2001 oli Riojassa ehdotonta huippua ja myös Faustinon Gran Reserva -01 vaikuttaa olevan selkeästi edellisiä vuosikertoja paremmassa tikissä. Tätä kannattaa ehdottomasti hankkia kellariin lepäilemään.

Mikä Viini! -tapahtuma 2012

Wennercon Mikä Viini! –tapahtuma järjestettiin jälleen syyskuussa Ravintola Pörssissä. Kipitin luonnollisesti naama virneessä ja lennokkain askelin paikan päälle maistelemaan tapahtuman viinitarjontaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aloitin urakan erittäin mielenkiintoisella chileläisten Don Maximiano- ja Seña-viinien vertikaalitastingillä.  Tastingin veti Viña Erraruzin Rodrigo Plass ja laseihin oli kaadettu neljä vuosikertaa Don Maximianoa (-93, -00, -05 ja -08) sekä neljä vuosikertaa Señaa (-99, -00, -04, -08). Maistelun startannut 1993-vuoden Don Maximiano täräytti nokan auki heti alkuun todella tuhdilla pamauksella paistettua paprikaa, viherpippuria ja nahkaa. Hedelmäosasto oli jo alamäessä, mutta eleganssia löytyi oikein mukavasti. Don Maximiano 2000 oli ainakin omassa lasissani hvyin todennäköisesti jollain tavalla viallinen, sillä tuoksussa tunkkaisuus ja puun kuori peittivät kaiken muun alleen. Eniten Don Maximianoista miellytti vuosikerta 2005, joka lienee myös melko lähellä optimi-ikäänsä. Hieno kokonaisuus tummaa kirsikkaa, savua, herukkaa, nahkaa ja kypsää hedelmää. Osittain ärhäkkä tanniinisuus houkuttelisi makuuttamaan pulloa kellarissa vielä vuoden tai pari.

Seña-viineistä vuosikerta 1999 oli vielä yllättävänkin tiukassa kunnossa. Tuoksun eläimellisyys ja elegantti herukkavetoisuus johdatteli täyteläisen pehmeään ja sopivan hedelmäiseen makuun. Hapokkuus ja tanniinitkin olivat oikein hyvällä tolalla.  Vuosikerta 2000 oli aromimaailmaltaan hyvin lähellä edellistä, mutta yllättävän paljon hedelmäisempi ja pehmeämpi. Vuosikerrat 2004 ja 2008 sisältävätkin sitten merkittäviä muutoksia rypälekoostumuksessa. Viineissä on käsittääkseni pyritty ilmentämään enemmän Chileläistä alkuperää ja se on toteutettu mm. vähentämällä Cabernet Sauvignonin osuutta ja lisäämällä muiden lajikkeiden roolia. Tämä muuttaa viinien luonnetta aika rankalla kädellä. Mukaan tulee selkeästi enemmän uuden maailman viineille tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä. Jotain ehkä voi päätellä siitäkin, että 2008-vuosikerta sisältää jopa 20% Carmenerea. Joka tapauksessa sekä Don Maximiano että Seña osoittavat selkeästi sen, että Chilen punaviineissäkin on laatu- ja kypsytyspotentiaalia.

Mielenkiintoisen tastingin jälkeen oli aika suunnata töppöset kohti muita pullotteita ja seuraavassa muutamia poimintoja ja kuvia niistä.

 

 

 

 

 

 

 

Paco del Vicarion tempranillo-rypäleistä valmistama valkoviini oli vähintäänkin outo tapaus niin valmistustapansa kuin makunsakin puolesta, kun taas Bollingerin samppanjat edustivat sitä tuttua ja turvallista huippulaatua, jota Bollingerilta on tottunut odottamaankin. Erikoiserä 007-pukuun puettuja pulloja ovat sisällöltään loistavaa La Grande Année 2002-samppanjaa.

 

 

 

 

 

 

 

Tarjolla olleista Rieslingeistä Prinz Von Hessenin Dachsfilet miellytti kovasti. Loistavan Trimbachin Cuvéé Frédéric Emile Rieslingin etikettiä tavatessa voi lisäksi ottaa oppitunnin e-kirjaimen päälle asetettavien heittomerkkien runsaasta käytöstä.

Vinas del Veron Blecua 2001 pistikin sitten tennarit spinnaamaan ympyrää. Maailmallakin erittäin korkealle arvostettu punkku tulee hieman vähemmän tunnetulta Somontanon alueelta Espanjasta ja on valmistettu Cabernet Sauvignonista, Merlotista, Garnachasta ja Tempranillosta. Todella moniulotteinen ja kiehtova punaviini!

 

 

 

 

 

 

 

Legaris Reserva 2004 huolehti nätisti Ribera del Dueron maineesta tapahtumassa ja alkaakin pikkuhiljaa olla korkattavassa iässä. Clos De L’Oratoire Des Papes 2010 tarjoili rekka-autollisen muhkeaa ja täyteläistä Chateneuf-du-Pape:n tyyliä. Suosittelisin tälle sijoituspaikaksi kellaria vielä useamman vuoden ajaksi.

 

 

 

 

 

 

 

Fleur du Cape:n Bordeaux-blendi Laszlon ja parin hieman iäkkäämmän Pinotagen jälkeen olikin sopiva hetki pistää suu makiaksi Trimbachin Gewurztraminer Vendanges Tardives 2001:llä. Makeutta kyllä tarvittiinkin, sillä maailman hitaimman narikkapalvelun johdosta kotimatka pääsi alkamaan vasta “kohtuullisen” odottelun jälkeen.

 

Mikä Viini maistui ?

Copatinto kävi katsastamassa Wennercon vuosittaisen ”Mikä Viini”- tapahtuman antia Fabianinkadulla Helsingissä syyskuun alussa.

Paikalle oli saapunut mukavasti väkeä, tällaisille tapahtumille on selvästi kysyntää. Tälläkään kertaa ei tarvinnut olla kuivin suin ja seuraavassa muutamia poimintoja mielenkiintoisista viineistä. Kamerakäsi keskittyi lähinnä viinilasin pyörittämiseen, joten nyt on tyytyminen Wennercon informatiivisiin verkkosivuihin.

Punaviinit:

Lamole di Lamole Chianti Classico 2008

Tumma väri, tuoksussa kirsikan lisäksi paahteisuutta tummia marjoja, ehkäpä hitunen vadelmaa ?  Täyteläinen maku jatkaa hyvin rotevan oloisen tuoksun antamaa ensivaikutelmaa ja sopivasti purevat tanniinit sekä ryhdikäs happorakenne kruunaa tasapainoisen kokonaisuuden. Ihan kelpo Chianti Classico siis.

Legaris Crianza 2008

Vasta 2003 ensimmäisen vuosikertansa maailmalle pukannut Legaris on Codorniun konsernin aikaansaannoksia. Viini on väriltään tumma ja rakenne on paksu. Tuoksussa on tummia marjoja, hieman multaa, paahteisuutta. Maku on täyteläinen ja voimakas, mutta siinä on mukavasti myös tummaa marjaisuutta. Tanniinit puraisevat melko reippaasti vielä tässä vaiheessa, mutta uskoisin tämän olevan juotavissa jo nyt kunnollisen ilmaamisen tai dekantoinnin jälkeen. Potentiaalia on kuin pienessä kylässä, joten tämä pullote kehittynee kaapissa vielä jokusen vuoden nätisti.

Pago Del Vicario 50/50

Mielenkiintoinen Vino de la Tierra de Castilla-alueen viini, jossa 50% Tempranilloa ja 50% Cabernet Sauvignonia. Fifty-Fifty on täyteläinen ja voimakas, tuoden kummankin rypäleensä ominaisuuksia esiin sekä tuoksussa että maussa. Voimakkaasta mausta huolimatta viinissä on herkkyyttä eikä se ole millään tavalla yliampuva vaan enemmänkin tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus. 15 euron hinta Alkossa vaikuttaisi olevan nopean katselmuksen perusteella Euroopankin mittakaavassa kohtuullinen.

Valkoviinit:

Brown Brothers Dry Muscat (vuosikerta?)

Hieman makeaan vivahtava, kukkainen tuoksu. Runsas maku on hedelmäinen ja kokonaisuus on erittäin tasapainoinen. Hento makeus antaa mukavan tasapainon tuoksun aromeille. Hyvän hintalaatusuhteen viini, jota voi huoletta tarjoilla vaikkapa kuivia valkkareita kammoksuville vieraille.

Trimbach Pinot Gris Reserve

Tuoksusta nousee esiin pirteä hedelmäisyys. Runsas maku on hedelmäinen ja erityisen raikas. Ryhdikäs hapokkuus tuo tasapainoa kokonaisuuteen. Valkoviineistä se eniten miellyttänyt tällä kertaa.

Maininnan arvoinen on myös Vinas Del Vero Gewürtztraminer, joka on yksi harvoista täysin Gewürtztraminer-rypäleistä tehty viini Espanjasta. Esittelijä kertoi köynnösten olevan 20-25 vuoden ikäisiä. Maku jätti kuitenkin hieman vaisun kuvan viinistä.

Kuohuviinit:

Codorniu Gran Plus Ultra

Suuta huuhdeltiin välillä Codorniun erikoiserän kuivalla Cavalla. Varsin pirteä tapaus sinänsä ja kuten aina Codorniun kohdalla, laatu on kohdallaan. Jonkin verran muita Codorniun perus-cavoja kirpakampi ja rapsakampi maultaan. Jos kaikki muut Codorniut on jo kokeiltu, niin tilausvalikoimasta sitten tätä ostelemaan 15 euron hintaan.

p.s. Fabianinkadulla näytti olevan copas y tapas -viinibaarin remonttityöt hyvässä vauhdissa. Vaikuttaa pahasti siltä, että samalle kadulle tulee asiaa hyvinkin pian!