Kostean valkkarialueen raikas punkku – Sameirás Tinto 2012

Toissa kevään Alimentaria-messuilla Barcelonassa maistelin mukavan joukon vahvasti valkoviinialueeksi profiloituvan (valkoviiniä 90 % ja punaviiniä 10 %) Ribeiron maukkaita viinejä. Noin 3000 viinihehtaaria käsittävän Ribeiron viineihin ei pahemmin isossa maailmassa törmäile, sillä esim. vuonna -12 alueen viineistä vietiin Espanjan ulkopuolelle vaivaiset 5 %. Ehkä hieman yllätyksellisestikin alueen muutamat punaviinit onnistuivat säväyttämään messumaisteluissa toden teolla. Kovassa hälinässä ja rytinässä ei aina oikein pysty paneutumaan syvällisesti kaikkiin maistamiinsa viineihin ja tällä kertaa holtittoman yllätyksellisesti sinkoilevat ja kaikkia mahdollisia raajojaan arvaamattomasti huitovat kanssamessuilijat tekivät etikettien ikuistamisestakin lievästi sanottuna haasteellista. Joitakin muistiinpanoja sentään onnistuin raapustamaan ja niitä tavaamalla onkin tullut tehtyä muutamia varsin onnistuneita täsmähankintoja.

SameirasAdega Sameirás on yksi Ribeirossa myös punaviiniä tuottavista puljuista ja lienee samalla myös yksi tunnetuimmista. Sameirás Tinton rypälelajikkeet ovat Souson (40%), Caiño (30%), Brancellao (20%) sekä 10% muut “mitä lie”-lajikkeet. Kaikki rypäleet ovat käyneet kimpassa. Tammen käytöstä en löytänyt mitään mainintaa, mutta ainakaan aistinvaraisesti se ei tule viinissä esiin millään tavalla. Tämän viinin vuosituotanto yltää noin 6000 pulloon.

Tuoksussa on ilahduttavan raikasta ja pirteää mustaviinimarjaa, vihreätä yrttisyyttä ja mustaa kahvia. Paletilla viini on todella raikas ja pirteä. Yleisilmeeltään jopa jossain määrin kirpakka marjaisuus saa tuekseen napakan hapokkuuden. Kypsät tanniinit tuntuvat hieman ikenissä, mutta eivät pahemmin ärhentele tai dominoi hommaa. Pitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja yrttinen. Raikasta yleisfiilistä tukee myös matala 12,5 % alkoholipitoisuus.

Saimeirás tinto on vallan mainio punkku ja jälleen kerran täytyy todeta, että pohjoisesta Espanjasta kajahtaa alle kympin paikallishinnalla suoranaista löytötavaraa. Vetelin Sameirásin kanssa tylysti hodareita varustettuna maukkaan frankfurter-nakin lisäksi asiaakuuluvilla lisukkeilla, paahdettua sipulia säästämättä. Eihän yhdistelmässä nyt sinänsä mitään järkeä ollut, mutta ei kai sitä aina tarvitse sen ihmeempiä säätää? Viini on todellista herkkua, se riittää. 4 / 5 staraa.

Testissä Celler Cal Pla Tinto Crianza 2006

Espanjan Prioratossa viiniä viljellään jyrkillä rinteillä karussa ympäristössä. Rinteiden viheliäinen jyrkkyys tarkoittaa, että koneiden käyttö tarhoilla on mahdotonta ja työskentelyn helpottamiseksi uudempia tarhoja on perustettu enemmän terassi-tyyppisesti, kuten esim. Portugalin Dourossa. Prioraton punaviinejä hypetettiin kovastikin jokunen vuosi sitten. Käytännössä tämä tarkoittaa aina vääjäämättä myös sitä, että kuluttajankin lompakko kevenee. Jos etsit halpaa punkkua, älä etsi sitä Prioratosta. Toki on myös muistettava, ymmärrettävä ja hyväksyttävä hankalasti kuljettavan maaston aiheuttamat lisäkustannukset viinin viljelyssä ja valmistuksessa. Nyt, kun kovin kuhina ja hypetys Prioraton ympärillä on jo hieman laantunut, on hyvä tehdä jopa kohtuuhintaisia löytöjä alueen tuotannon seasta. Niinpä Copatinto lähti pullon mittaiselle patikkaretkelle Prioraton jyrkille rinteille.

Prioratossa viljellään pääasiassa Garnachaa ja Cariñenaa, mutta usein viineihin sekoitetaan myös Cabernet Sauvignonia tai/ja Shirazia. Cal Pla Tinton blendi sisältää tässä mielessä yllätyksettömästi Garnachaa, Cariñenaa ja Cabernet Sauvignonia.

Celler Cal Pla Tinto Crianza on kyhätty kasaan keskimäärin 1,5 kg per kasvi satoa tuottavien viinien rypäleistä, jotka kasvavat 350-500 m korkeudella. Tarhat suuntautuvat pääosin luoteeseen. Crianza-viinin pitää Prioratossa kypsyä tammessa vähintään 12 kk, ja tämä juuri lasini seinämiä pitkin valuva liemi on maannut 1-3 vuotiaissa tammitynnyreissä 14 kk. Tynnyreistä 30 % on ollut amerikkalaisia ja 70 % ranskalaisia. Maistetaanpas viiniä vielä uudelleen…

Tyylikkäässä, jo hieman kehittyneessä tuoksussa on kirsikkaa, mausteisuutta, tammea ja seetripuuta. Tuhtirakenteisessa maussa tulee esiin tummien kirsikoiden ja reippaan mausteisuuden lisäksi reilusti, muttei yliampuvasti, tammisuutta. Runsaasta, mutta kypsästä tanniinisuudesta ja selkeästi esiin nousevasta tammisuudesta huolimatta viinistä löytyy hyvin hedelmää ja balanssia. Nautiskelijaa lämmittää lopuksi vielä pitkä, mausteinen ja jopa hieman lääkemäinen jälkimaku.

Prioraton viineissä on parhaimmillaan mahtava tuoksu ja upea rakenne, niin tässäkin -hieno viini siis kyseessä. Viinilasin äärellä voisi istuskella tuntikausia pelkästään tuoksun vuoksi. Tämä pullo rokottaa hankintavastaavan lompakkoa Espanjassa noin 9 euroa, eli rahoille tulee vastinetta loistokkaasti. Tätäkään viiniä ei valitettavasti Alkosta löydy, mutta kuljetuksen Prioraton tunnelmaan ja makumaailmaan voisi Alkon hyllyltä tarjoilla esim. Nona Petit.