Apulia – Välimeren maukkaita herkkuja Vanhalla 14.10.2015

Apulia s

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Italian Trade Connections kutsui maistelemaan Apulian ruoka- ja viinimaailman antia Vanhalle Ylioppilastalolle lokakuussa. Tilaisuudessa järjestettiin myös Italian keittiömestariyhdistyksen sekä Italian sommelieryhdistyksen välimerellisiin ruokiin ja juomiin liittyvä miniseminaari. Syöksyin paikalle katsastamaan meininkiä.

Viinihommissa Apulia on litramääräisesti yksi Italian suurimmista alueista, eivätkä valtavat tuotantomäärät voi olla kätkemättä sisäänsä melko keskinkertaistakin tavaraa. Kuuma ilmasto kypsyttää rypäleitä tehokkaasti ja Apulian viinien mainetta on pitkään tahrittu ylikypsän hedelmäisten, korkea-alkoholisten ja matalahappoisten viinien toimesta. Suunta on selkeästi kääntymässä massa- ja halpatuotannosta laadukkaampien viinien suuntaan ja pinnalle nousee mukavaan tahtiin mainioita tuottajia ja muikeita viinejä. Alueelle tyypillisiä punaviinilajikkeita ovat mm. Primitivo, Negroamaro, Nero di Troia, Montepulciano ja Malvasia Nera. Apulian tunnetuimmatkaan DOC- ja DOCG-alueet eivät ole yleisesti ottaen onnistuneet saavuttamaan valtavaa maailmanmainetta, mikä on omiaan pitämään alueen viinihinnoittelun viinisieppoja riemastuttavan alhaisella tasolla.

20151014_152650Ennen varsinaista tastingsessiota oli sopivasti aikaa ottaa esituntumaa tarjolla oleviin viineihin. Odotin Primitivo di Mandurian olevan se kovin juttu, mutta jossain määrin yllätyksellisestikin törmäsinkin oikein maukkaisiin Rosso Salentoihin sekä Salice Salentinoihin. Näistä omassa suussa parhaiten toimivat mikrokokoisen luomutuottaja Dei Agren tammivapaa 100 %:nen Primitivo Lunatico Rosso Salento 2011 sekä Conti Zeccan 75 % Negroamaroa ja 25 % Malvasia Neraa sisältänyt Cantalupi Salice Salentino Riserva 2011. Ensin mainitun mausteinen hedelmäisyys sekä raikas punasävyinen kirsikkaisuus viehättivät kovasti, kun taas Cantalupin kohdalla vakuuttivat tasapainoisen paketin hyvin kontrolloitu hedelmä sekä isojen tammisäiliöiden ansiosta poikkeuksellisen elegantiksi muovautunut tammen paahteisuus. Haaviin osui myös muutama erittäin maukas Massimo Leonen viini, joista mieleen jäi erityisesti raikas Orme Falanghina ja nuorekas, mutta tasapainoinen Orme Aglianico.

Ita trade

Koko tilaisuutta leimasi italialaistyylinen, sopivan letkeä meininki. Parin akateemisen vartin jälkeen paikalle saapuneet panelistit eivät turhia pönöttäneet, vaan puheet pidettiin rennolla meiningillä, vieruskavereiden nappaillessa selfiekuvia ja rupatellessa niitä näitä. Kokin huudettua oven suusta pastan olevan valmista, saatiin seminaarin loppuvihellykset hoidettua alta aikayksikön. Kaikkihan me tiedämme varsin hyvin, ettei pasta voi odottaa! Maukkaan pastan lisäksi tarjolla oli erilaisia antipastoja, juustoja sekä todella mm. maukkaita oliivitahnoja. Ruokien toimivuus viinien kyljessä oli mutkatonta ja sujuvaa, kuten olettaa saattaa. Tapahtuma vahvisti paljolti niitä ajatuksia, joita olin pyöritellyt päässäni jo aiemminkin. Apulian viinigenre on mainettaan parempaa tasoa ja sopivan tarkalla seulonnalla löytää erittäin hyvän hinta-laatusuhteen pulloja. Myös maistettujen ruokatuotteiden pohjalta syntyi fiilis laadukkaasta ja korkeatasoisesta tekemisestä, mahtavia makuja unohtamatta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *