Luxusbrändin hohtoa ja vahvaa konsentraatiota – Bodegas Numanthia

Numanthian viinit kuuluvat maailmalla Toron tunnetuimpiin. Kuten aiemmassa Teso la Monja-postauksessa kirjoittelin, Egurenin perhe myi maailmanmaineeseen nostamansa Numanthian LVMH:lle (Moët Hennessy – Louis Vuitton) suhteellisen nopeasti Termanthia 2004:n saatua Parkerilta 100 pistettä. Viinien tyyli on pysynyt kaupanteon jälkeenkin jokseenkin samanlaisena, joskin viime aikoina Termes’n ja Numanthian kypsytyksissä on otettu käyttöön uusien tammitynnyrien sekaan myös pieniä määriä käytettyjä. Aloittelimme Espanjan viinireissun Toro-osion iltapäivää vierailemalla paikan päällä Numanthian argentiinalaistaustaisen johtajan Lucas Löwin johdolla.Numanthia

Numanthian tarhat koostuvat lukuisista pienistä palstoista, joilla kasvaa harvaan istutettuja 50-140-vuotiaita köynnöksiä. Suurin osa tarhoista suuntautuu etelään tai lounaaseen, joten auringosta ei ole puutetta. Lucas Löwi kertoi sadonkorjuun ajoittamisen olevan yksi tärkeimmistä asioista Torossa; rypäleissä pitää säilyä riittävä hapokkuus, mutta tanniinit on kuitenkin saatava riittävän kypsiksi. Kypsyminen ei missään nimessä saa venyä liian pitkälle, koska tällöin rypäleiden sokeritasot nostavat viinien alkoholipitoisuuden liian korkeaksi. Optimaalisen ajoituksen ikkuna on hyvin kapea, eikä virhearviointeihin ole varaa. Kellarilla Numanthia tekee normaalien prosessien lisäksi ns. mikrovinifikaatiota pienillä tankeilla, jolloin esim. eri tarhojen/palstojen tai eri ikäisten köynnösten tuotokset voidaan käyttää omina erinään. Numanthia2

Talon entry-level on Alkostakin löytyvä Termes (Alko 24,90 €). Rypäleet tulevat 30-50-vuotiaista köynnöksistä. Kypsytys 14-16 kk osittain uusissa ja osittain käytetyissä ranskalaisissa tynnyreissä. Tuoksussa tummia marjoja ja jonkin verran tammen paahdetta, maussa runsaasti kypsää hedelmää sekä reilusti kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä mausteinen jälkimaku.

Numanthia (Espanjassa ~35€) valmistetaan 70-100-vuotiaista varttamattomista köynnöksistä. Aiemmin viini kypsyi 18 kk uudessa tammessa, mutta viimeisimmissä vuosikerroissa mukaan on otettu myös pieniä määriä käytettyjä tynnyreitä. Tuoksussa jälleen paljon intensiivisen tummaa marjaisuutta, mutta nyt myös hiukan mausteisuutta ja pientä mineraalisuutta. Paletilla edellistä hieman moniulotteisempi hedelmäisyys, mutta toisaalta selkeästi voimakkaampi tammen tuntu ja reilumpi annos tanniinisuutta. Hapokkuus kohtuullisen hyvällä tasolla. Pitkä mausteinen ja tumman marjainen jälkimaku.

Talon lippulaivaviini Termanthian rypäleet tulevat 800 metrin korkeudesta Argujillosta, 4,78 ha kokoisen Teso de los Carriles-tarhan yli 120-vuotiaista köynnöksistä. Rypäleet poljetaan jaloin. Viini kypsyy ensin 6 kk uudessa tammessa ja siirretään rackingin jälkeen kypsymään jälleen uusiin tynnyreihin 18 kk:n ajaksi. Ei kirkastusta, eikä suodatusta. Tuoksussa karhunvatukkaa, mustikkaa, pientä kukkaisuutta ja mineraaalisuutta. Paletillä todellä jykevä ja massiivinen viini, suorastaan monsteri. Kerralla todella paljon kypsää hedelmää, runsaasti tammea, reippaasti tiukkaa tanniinisuutta. Hapokkuus vaikuttaa olevan melko maltillisella tasolla. Pitkä tummien marjojen, tummaa suklaata muistuttava ja tiukkojen tanniininen ikeniä kiristelevä jälkipolte. Espanjassa Termanthian tuoreimmasta vuosikerrasta saa pulittaa noin 150-200 € ja jos jostain sattuu löytämään 100 pistettä saaneen 2004-vuosikerran, lukee hintalapussa noin 1000 €. Lucas Löwi muuten vinkkasi, että talo ostaa mielellään näitä huippuvuosikerran viinejä takaisin itselleen, joten jos jollakulla sattuu olemaan -04 Termanthiaa hyllyssä… Numanthia3

Jopa 88 % Numanthian tuotannosta suuntautuu vientimarkkinoille, ja mielestäni se näkyy myös tarkkaan harkitussa tyylissä; paljon hedelmää, paljon tammea, paljon konsentraatiota. Kaikki tehdään viimeisen päälle laadukkaasti ja luxus-brändin läsnäolo tuo vielä oman lisänsä tuotteiden haluttavuuteen. Tällaisella tyylisuuntauksella on varmat markkinat esim. jenkeissä ja pidemmällä idässä. Numanthian viinit ovat Termesiä lukuunottamatta niin isoja ja täynnä tavaraa, että tuoreimmat vuosikerrat ovat parhaimmillaan syvällä viinikellareiden ja -kaappien uumenissa kypsymässä ja kehittymässä sekä odottamassa sopivan raflaavaa korkkausajankohtaa. Noin kymmenen vuoden päästä vuosikerrasta voi korkkailuhommia alkaa jo pikkuhiljaa harkitsemaan.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Leave a Reply

Your email address will not be published.