Chivite Legardeta single vineyard Garnacha (Alko 15,96 €)

Kirjoitin Viinilehden numeroon 7/2019 jutun Navarrasta ja yksi tuolloinkin vallalla olleista Navarran trendeistä oli vanhojen Garnacha-tarhojen elvyttäminen sekä laadukkaampien yhden tarhan viinien valmistus. Tälle suuntaukselle on antanut oman potkunsa myös maailmanlaajuinen “Garnacha-boomi”, jonka myötä lajiketta on alettu arvostamaan enemmän sellaisenaan, eikä pelkästään yhtenä palasena sekoiteviineissä.

Nyt Alkoonkin on saatu hyvä esimerkki aihepiiristä, sillä Navarran suunnannäyttäjänä ja pioneerina pitkään toimineen Chiviten Legardeta single vineyard Garnacha on heilahtanut hyllyille.

Viinin rypäleet tulevat Navarran mittakaavassa korkealta; 450 metrin korkeudella sijaitsevalta Legardetan tarhalta. Viini on kypsynyt 10 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja mansikkaa sekä Garnachalle tyypillistä kukkaisuutta. Suussa viini on ilahduttavan kepeä ja rakenteeltaan ilmava. Maussa korostuu tuoksua selkeämmin viinin punamarjainen meininki, joka saa tukea maltillisesta, mutta raikkaasta hapokkuudesta sekä pehmeästä tanniinisuudesta. Tammi sujahtaa pakettiin erinomaisesti, eikä Garnachalle tyypillisen korkea alkoholikaan (14,5%) onnistu nostamaan päätään sen enempiä esiin. Melko pitkä jälkimaku on miellyttävän marjaisa.

Chivite Legardeta single vineyard Garnacha on mainiosti lajikkeensa tyypillisiä piirteitä kunnioittava yhden tarhan Garnacha hyvään hintaan. Lautaselle suosittelen kokeilemaan vaikkapa yrteillä maustettua karitsan paahtopaistia ja uunijuureksia. 3,5 / 5 staraa.

(Maistettu viini saatu näytteenä maahantuojalta)

Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada 2009

Espanjan Navarrassa kikkaillaan kohtuullisen paljon ranskalaisten lajikkeiden (mm. Cabernet Sauvignon ja Merlot) kanssa, mutta Tempranillo ja Garnacha hallitsevat edelleen viljelymaita 70 %:n enemmistöosuudellaan. Pääosin punaviiniä tuottavan alueen viineissä törmää helposti useita eri lajikkeita yhdistäviin sekoiteviineihin. Testiin kaapattu Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada 2009 on tehty Tempranillosta (35 %), Merlot’sta (35 %) ja Syrah’sta (30 %).

Elokuva-alalla uraa tehnyt Iñaki Nuñez ei ole ehtinyt palloilemaan 200 tarhahehtaaria kattavan Pago de Cirsus-projektinsa parissa vielä järisyttävän pitkään, mutta siitä huolimatta tilan viinit ovat onnistuneet niittämään runsaasti erilaisia palkintoja. Olivatpa palkinnot sitten minkä laatuisia tahansa, on menestyksessä varmasti ollut oma osansa tilan enologina toimivalla Jean-Marc Sauboualla (Chateau Haut-Brion, Bordeaux). Vendimmia Seleccionadan käsin kerätyt rypäleet ovat kasvaneet 12 vuotta vanhoissa köynnöksissä noin 200 metrin korkeudella Navarran eteläosassa Ablitasissa. Viiniä on kypsytetty 12 kk 0-3 vuotiaisssa tammitynnyreissä, joista 90 % oli ranskalaisia ja 10 % amerikkalaisia. Ennen myyntiin pääsyä viini on huilaillut pulloissa 10 kk:n ajan.

Muhkeasta ja melko nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää vadelmaa, kirsikkaa ja yrttejä. Täyteläinen viini jatkaa yllätyksettömän muhkeaa ja jopa hillomaisen hedelmäistä linjaa myös paletilla. Napakka hapokkuus onnistuu vielä keventämään tunnelmaa, mutta pehmeä tanniinisuus jää kypsän ja muhkean hedelmäisyyden jalkoihin. Pitkä jälkimaku on kypsän marjainen.

Kypsän hedelmäinen ja muhkea Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada on kelvollinen valinta kohtuullisen hyvin kontrollissa pysyvää modernin hedelmäistä punaviinipläjäystä etsivälle. Livikon Tallinnan myymälästä noin 9 euron hintaan hankittuna hinta-laatusuhde on ihan hyväksyttävällä tasolla. Tähän pulloon korkkiruuvinsa upottavia suosittelen pistämään samalla vaivalla grillin kuumaksi. 3 / 5 staraa.

 

 

 

Bodegas Viña Magaña Barón de Magaña 2007

Maailmasta ei taida löytyä kovinkaan montaa sellaista punaviinialuetta, jossa ei olisi koskaan edes yritetty tehdä viinejä Bordeaux’n tunnetuimmista lajikkeista, kuten Merlot tai Cabernet Sauvignon. Toiset yrittävät kyseisille lajikkeille sopivissa olosuhteissa kunnioitettavan tosissaan, kun toiset taas hapuilevat lähinnä volyymia ja tunnettujen rypälenimien markkinointivoimaa. Tällä kertaa käsittelyssä on astetta vakavammin asiaan suhtautuvan espanjalaisen tuottajan yksi tunnetuimmista viineistä; Barón de Magaña 2007.

Juan Magañan vuonna 1970 perustaman Bodegas Viña Magañan tarhat sijaitsevat Riojan raja-aitojen tuntumassa, mutta Navarran puolella. Perustaessaan viinitilaa isäntä havaitsi tarhaolosuhteiden muistuttavan paljolti Bordeaux’n Pomerolia ja halusi aloittaa Bordeaux’n lajikkeiden viljelyn tiluksillaan. Silloiset lakipykälät eivät tätä kuitenkaan sallineet. Tarinan mukaan Juan Magaña hankki kaikesta huolimatta pistokkaita Bordeaux’sta, salakuljetti ne aasikyydillä Pyreneiden vuoristoreittejä pitkin ja istutti tarhoilleen Espanjan ensimmäiset Merlot-köynnökset vuonna 1975. Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa sekin, että tarinan mukaan pistokkaat olivat peräisin samoista klooneista, joista oli myyty pistokkaita mm. eräälle Château Petrus-nimiselle tilalle.

Barón de Magaña 2007 on tehty tilan vanhimpien köynnösten rypäleistä. Jännitys kohoaa, sillä mukana on juuri näiden salakuljetettujen Merlot- ja Cabernet Sauvignon-köynnösten rypäleitä, 35 % kumpaakin ja lisäksi 20 % Tempranilloa (20 %) sekä 10 % Syrah-rypäleitä.Sekoittamisen jälkeen viini on kypsynyt 14 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vielä hetken aikaa pulloissa ennen myyntiä.

Tuoksusta löytyy kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa, mausteisuutta ja lyijykynää. Paletilla melko täyteläiseksi osoittautuva viini on samettisen pehmeä. Hedelmäisyys on kypsänoloista, muttei mitenkään erityisen makeaa. Mukavan ryhdikäs hapokkuus terävöittää tunnelmaa, sen sijaan pehmeästä tanniinisuudesta löytyy hieman ikävää puumaisuutta. Pitkä jälkimaku on kypsän kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen.

Barón de Magaña 2007 tuo selkeästi esiin Bordeaux-meininkiä yhdistettynä hieman kypsempään hedelmäisyyteen ja pehmeämpään suutuntumaan. Sinänsä laadukkaan oloinen lopputulos on jopa siinä määrin siisti ja viimeistelty, että se jää omaan makuuni hieman vaisuksi ja yllätyksettömäksi. Onneksi sentään tanniinien pieni puumaisuus nostaa jotain tunteita pintaan. Saksassa 13 euron hintalapulla varustettu pullo omaa Bordeaux-tyyliä haikailevalle ihan mukavan hinta-laatusuhteen, mutta Parkerin 94 pistettä on aavistuksen vaikeasti ymmärrettävissä. Viinin kulautettiin onnistuneesti mediumiksi paistettujen naudan sisäfilepihvien kanssa. 3,5 / 5 staraa.