Pari laadukasta punaviiniä Australiasta – Helen & Joey Layla Pinot Noir 2019 & Dandelion Vineyard Lionheart of the Barossa Shiraz

Alkon erikoiserien “Viinijätti Australia”-teeman myötä myymälöihin heilahti muutama mielenkiintoinen viini, joista poimin tähän pari laadukasta punaviiniä.

Helen & Joey Layla Pinot Noir 2019 (Alko erikoiserä 27,05 €)

Melbournen lähistöllä sijaitseva Yarra Valley on Australian viileimpiä viinialueita ja mm. Pinot Noir ja Chardonnay viihtyvät siellä hyvin. Tämän muutaman vuoden ikään ehtineen Pinot Noirin valmistuksessa on pyritty välttämään turhia käpälöintejä ja puolet viinistä on kypsynyt 10 kk:n ajan pienissä ranskalaisissa tammitynnyreissä. Hieman kehittyneitäkin piirteitä omaavasta tuoksusta löytyy klassista Pinot Noiria; karpaloa, puolukkaa ja punaista kirsikkaa. Kuivassa maussa punaisten marjojen kylkeen lyöttäytyy mausteisuutta ja kypsä, hienojakoinen tanniinisuus. Pitkä ja tyylikäs jälkimaku rakentuu kuivatun kirsikan ja kiehtovan mausteisuuden ympärille. Laadukas ja luonteikas Pinot Noir linturuokien kylkeen ja vaikka kellariin riistakautta odottelemaan.

Dandelion Vineyard Lionheart of the Barossa Shiraz (Alko erikoiserä 20,90 €)

Barossan Shirazit ovat Australian tunnetuimpia viinejä ja tästäkin viinistä löytyy taatun täyteläistä Barossa-meininkiä. Tuoksusta löytyy reilusti kypsää karhunvatukkaa, mustikkaa, lakritisia ja vaniljaa. Täyteläinen maku täyttää suun, raikas hapokkuus sekä runsas ja samettinen tanniinisuus ryhdittää pehmeää hedelmäisyyden rakentamaa runkoa. Klassinen tyylilajinsa edustaja ja erinomainen valinta tymäkämpiin grillihetkiin sekä muutenkin tummien lihojen seuraan.

Barossan helmi – Torbreck Old Vines GSM 2014 (Alko tilausvalikoima 19,98 €)

Barossa tunnetaan tuhdeista punaviineistä ja vanhoista köynnöksistä. Torbreck lukeutuu alueen tunnetuimpiin nimiin ja panostaa tarhoillaan Rhonesta tuttuihin lajikkeisiin sekä hieman elegantimpaan viinityyliin. Rahaa on pistetty haisemaan paljon, mutta toisaalta lopputuloksena on nippu hyviä vanhojen köynnösten tarhoja sekä huippuolosuhteet viinien valmistukseen. Alkon tilausvalikoimaan on heilahtanut Torbreck Old Vines GSM, eli klassinen eteläisen Rhonen blendi, jossa Grenache on vetovastuussa (62%) ja Shiraz (22%) sekä Mourvedre (16%) pienemmissä rooleissa.

Viini on kypsynyt 24 kk hogshead-tynnyreissä sekä ranskalaisissa tynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta nousee mustikkaa, tummaa kirsikkaa, lakritsia, hieman kukkaisuutta ja nahkaa. Suussa pyörii hieno ja tasapainoinen yhdistelmä kypsää, vivahteikasta hedelmäisyyttä, ryhdikästä hapokkuutta ja pehmeää tanniinisuutta. Pitkä ja kiehtovan mausteinen jälkimaku.

Torbreck Old Vines GSM on Barossan mittakaavassa poikkeuksellisen eleganttia ja vivahteikasta tyyliä edustava viini. 2014 vuosikerran profiilissa on jo kiehtovalla tavalla pientä kehittyneisyyden vivahdetta, mikä lisää viinin moniulotteisuutta. Erinomainen hinta-laatusuhde. Lautaselle lataisin grillattua tummaa lihaa, vaikkapa lammasta. 4 / 5 staraa.

Barberaa ja Dolcettoa Australiasta – Massena Barbera 2006

Italialaisperäisten punaviinilajikkeiden viljely muissa maailmankolkissa on käsitykseni mukaan melko vähäistä, mutta Australia on yksi niistä Euroopan ulkopuolisista maista, jossa italolajikkeista valmistettuihin viinehin törmää hieman useamminkin. Lokakuun Australia-tastingissä Helsingissä tuli muutama kiva tapaus vastaan ja innostuin asiasta siinä määrin, että päätin korkata omastakin kaapista Massenan Barberan vuodelta 2006.

Massena Brabera 06 Massenan ovat perustaneet pari suhteellisen nuorta heppua, joiden alkuperäinen motiivi oli valmistaa viiniä lähinnä omiin käyttötarpeisiin. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2000, ja sittemmin perinteisiin viininvalmistusmenetelmiin nojaava touhu on saanut uudenlaisia mittasuhteita. Barossalle perinteisten lajikkeiden lisäksi kokeiluja on tehty mm. Gracianon, Saperavin, Tannatin, Primitivon ja nimenomaan Barberan sekä Dolceton kanssa. Nyt korkattu viini pitää sisällään Barberaa (52 %) ja Dolcettoa (48 %). Köynnökset ovat kasvaneet Kalimnan nurkilla, Barossassa. Viini on käynyt villihiivoilla, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Lasissa melko raskasliikkeinen ja vahvan uutoksen tuotos, jonka tuoksussa hillomaisen kypsä ja mustikkainen meininki saa kavereikseen savua, nahkaa sekä salmiakkia. Suussa täyteläinen viini jatkaa kypsän hedelmäisyyden ja paksun rakenteen tunnelmissa. Lajikkeelle epätyypillisen matala hapokkuus ja taas tyypillisen vähäinen tanniinisektori pitävät huolen siitä, että kokonaisuus säilyttää jykevän olemuksensa loppuun asti.

Massena Barbera 2006 esittelee Barossalle tyypillistä voimaperäistä ja massiivista meininkiä, mutta Piemonten viineihin tottuneet eivät löydä tästä kovinkaan paljoa Barberalle tai Dolcetolle tyypillistä raikkautta saati tiukkaa hapokkuutta. Oma osansa saattaa olla myös viinin iällä; ehkä yhdeksän vuoden ikään ehtinyt viini on kadottanut parhaat piirteensä jo matkan varrelle? Viini korkattiin margherita-pizzan kylkeen, eikä näin tuhti viini antanut pizzalle minkäänlaista armoa, vaan jyräsi lätyn tylysti kanveesiin. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin.  Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.