Tag Archives: Barossa

Barossan helmi – Torbreck Old Vines GSM 2014 (Alko tilausvalikoima 19,98 €)

Posted on by
Reply

Barossa tunnetaan tuhdeista punaviineistä ja vanhoista köynnöksistä. Torbreck lukeutuu alueen tunnetuimpiin nimiin ja panostaa tarhoillaan Rhonesta tuttuihin lajikkeisiin sekä hieman elegantimpaan viinityyliin. Rahaa on pistetty haisemaan paljon, mutta toisaalta lopputuloksena on nippu hyviä vanhojen köynnösten tarhoja sekä huippuolosuhteet viinien valmistukseen. Alkon tilausvalikoimaan on heilahtanut Torbreck Old Vines GSM, eli klassinen eteläisen Rhonen blendi, jossa Grenache on vetovastuussa (62%) ja Shiraz (22%) sekä Mourvedre (16%) pienemmissä rooleissa.

Viini on kypsynyt 24 kk hogshead-tynnyreissä sekä ranskalaisissa tynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta nousee mustikkaa, tummaa kirsikkaa, lakritsia, hieman kukkaisuutta ja nahkaa. Suussa pyörii hieno ja tasapainoinen yhdistelmä kypsää, vivahteikasta hedelmäisyyttä, ryhdikästä hapokkuutta ja pehmeää tanniinisuutta. Pitkä ja kiehtovan mausteinen jälkimaku.

Torbreck Old Vines GSM on Barossan mittakaavassa poikkeuksellisen eleganttia ja vivahteikasta tyyliä edustava viini. 2014 vuosikerran profiilissa on jo kiehtovalla tavalla pientä kehittyneisyyden vivahdetta, mikä lisää viinin moniulotteisuutta. Erinomainen hinta-laatusuhde. Lautaselle lataisin grillattua tummaa lihaa, vaikkapa lammasta. 4 / 5 staraa.

Barberaa ja Dolcettoa Australiasta – Massena Barbera 2006

Posted on by
Reply

Italialaisperäisten punaviinilajikkeiden viljely muissa maailmankolkissa on käsitykseni mukaan melko vähäistä, mutta Australia on yksi niistä Euroopan ulkopuolisista maista, jossa italolajikkeista valmistettuihin viinehin törmää hieman useamminkin. Lokakuun Australia-tastingissä Helsingissä tuli muutama kiva tapaus vastaan ja innostuin asiasta siinä määrin, että päätin korkata omastakin kaapista Massenan Barberan vuodelta 2006.

Massena Brabera 06 Massenan ovat perustaneet pari suhteellisen nuorta heppua, joiden alkuperäinen motiivi oli valmistaa viiniä lähinnä omiin käyttötarpeisiin. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2000, ja sittemmin perinteisiin viininvalmistusmenetelmiin nojaava touhu on saanut uudenlaisia mittasuhteita. Barossalle perinteisten lajikkeiden lisäksi kokeiluja on tehty mm. Gracianon, Saperavin, Tannatin, Primitivon ja nimenomaan Barberan sekä Dolceton kanssa. Nyt korkattu viini pitää sisällään Barberaa (52 %) ja Dolcettoa (48 %). Köynnökset ovat kasvaneet Kalimnan nurkilla, Barossassa. Viini on käynyt villihiivoilla, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Lasissa melko raskasliikkeinen ja vahvan uutoksen tuotos, jonka tuoksussa hillomaisen kypsä ja mustikkainen meininki saa kavereikseen savua, nahkaa sekä salmiakkia. Suussa täyteläinen viini jatkaa kypsän hedelmäisyyden ja paksun rakenteen tunnelmissa. Lajikkeelle epätyypillisen matala hapokkuus ja taas tyypillisen vähäinen tanniinisektori pitävät huolen siitä, että kokonaisuus säilyttää jykevän olemuksensa loppuun asti.

Massena Barbera 2006 esittelee Barossalle tyypillistä voimaperäistä ja massiivista meininkiä, mutta Piemonten viineihin tottuneet eivät löydä tästä kovinkaan paljoa Barberalle tai Dolcetolle tyypillistä raikkautta saati tiukkaa hapokkuutta. Oma osansa saattaa olla myös viinin iällä; ehkä yhdeksän vuoden ikään ehtinyt viini on kadottanut parhaat piirteensä jo matkan varrelle? Viini korkattiin margherita-pizzan kylkeen, eikä näin tuhti viini antanut pizzalle minkäänlaista armoa, vaan jyräsi lätyn tylysti kanveesiin. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Posted on by
Reply

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin.  Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.

Viikon Copa – Yalumba The Scribbler 2009 13,83 €

Posted on by
Reply

Viikon copa saapuu jälleen taloon ja puutarhaan sekä suosittelee keväistä autokuumetta tai puutarhanhoitomaniaa potevalle kansalle sopivaa australialaista punaviiniä. Tämän Alkon uutuusviinin nimi viittaa raapusteluun ja näin ollen se toimii hyvänä taustatukena lapasesta lähteviä suunnitelmia raapusteltaessa.

Yalumba The Scribbler 2009 saapuu maineikkaalta Barossan alueelta, joka on niittänyt runsaasti mainetta ja kunniaa erityisesti Shiraz-viineillään. Barossan ilmasto on melko tasavarman kuuma ja kuiva vuodesta toiseen, eikä viinien vuosikertavaihtelu ole lähelläkään sitä, mitä se vanhassa maailmassa tyypillisesti on. Tämän viikon suositusviinissä on harrasteltu tyypillistä aussiblendausta, yhdistellen viiniin Cabernet Sauvignonia (60%) ja Shirazia (40%). Viiniä on kypsytetty amerikkalaisessa, ranskalaisessa sekä unkarilaisessa tammessa 19 kk. Tynnyreistä noin viidennes oli uusia ja loput yhdestä kolmeen vuotta käytettyjä. Tynnyrielämään kyllästyttyään viini lepäili vielä pulloissa 18 kk ennen markkinoille laskua.

Scribblerin tuoksusta erottuu herukkaa, tummaa kirsikkaa, savua, lakritsia ja tammea. Ilokseni totean, että tammen aromeissa on enemmän seetriä, kuin vaniljaa. Täyteläisessä maussa korostuvat herukka ja tumma kirsikka, savu ja lakritsi häärivät taustalla. Viinissä on hyvä konsentraatio, aavistuksen jopa moniulotteisuuttakin, mutta mikä parasta, viini ei ole överisti hillomaisen paksu, makea tai löysä. Sopivasti ikeniä puristava tanniinisuus ja ryhdikäs hapokkuus pitävät viinin selkärangan kontrolloidusti keskiasennossa. Raapusteluviini jättää suuhun tummien marjojen, savun ja pippurin sävyttämän jälkimaun.

Kun Australian Barossasta tulee tunnetun tuottajan punaviini, jonka alkoholiprosentti on ”vain” 13,5%, kannattaa ottaa riski ja kaapata pullo handelista kainaloon. Tällä kertaa riskinotto kannattaa ja vastineeksi saa hyvän aussipunkun, joka tekee sen, mitä sen pitääkin, minkään osa-alueen menemättä överiksi. Yhdistä Scribbler vaikka mediumiksi paistettuun naudan ulkofilepihviin. (Kuvan © Alko)

Forum Vini 2011

Posted on by
Reply

Copatinto vietti marraskuista viikonloppua Baijerin ytimessä maistellen viinejä laidasta laitaan Forum Vini-tapahtumassa. Müncheniin saapuu vuosittain tuhansia viini-intoilijoita nauttimaan runsaasta viinitarjonnasta.

Saksalaisten viinien lisäksi tarjolla on laajalti myös muiden maiden viinejä, joten pelkkää rieslingiä ja spätburgunderia ei tarvitse messuilla purskutella. Parin päivän aikana tuli maisteltua varovaisen arvion mukaan toista sataa eri viiniä, joten sylkykupit olivat jälleen koetuksella 🙂

Saksalaisella kuluttajalla viinimessuileminen on astetta käytännöllisempää verrattuna Suomen käytäntöihin ja lainsäädäntöön. Messuilta voi parhaassa tapauksessa kantaa
mukanaan laatikollisen suosikkiviiniä tai tehdä tilauksen ja jäädä odottelemaan kuljetusyhtiön edustajan ovikellon soittoa. Koskakohan tämä olisi mahdollista meillä Suomessa ?

Nyt kuitenkin hieman tarinaa siitä tärkeimmästä, eli viineistä.

Kun Saksassa ollaan, niin on varmaan turha mainita, että erinomaisia rieslingejä oli runsaasti tarjolla. Copatinton yllätti saksalaisten viinien saralla kuitenkin Pfalz. Erityisesti alueen valkoviinit vakuuttivat. Sauvignon blancit miellyttivät aromikkuudellaan, gewürztraminereissa oli tyyli kohdallaan ja weissburgundereistakin
(= pinot blanc) löytyi hyvää balanssia.

Saksalaisen grauburgunderin (= pinot gris, pinot grigio) suosio on tainnut olla nousussa viime aikoina. Messuilla maistelemieni grauburgundereiden taso vaihteli kyllä huomattavasti, eikä hinta todellakaan kulkenut käsi kädessä laadun kanssa. Joka tapauksessa kannattaa pitää silmät auki, edullisestikin löytyi ihan mukavia tapauksia.

Messujen ehdottomasti kiinnostavin tuote löytyi Australialaisten veijareiden tiskiltä. Oletko jo maistanut shirazista tehtyä punaista kuohuviiniä ? Moxie viihdyttää täyteläisellä ja hieman makealla shirazin maulla, jossa on jännittävästi salmiakin flavouria. Loistava tuote !

Ei ollut valittamista aussien muissakaan viineissä. Dowie Doolen Leigh Gilligan maistatti mm. McLaren Valen grenache-tempranillo- blendiä, loistavaa hinta-laatusuhdetta tarjoavaa Little Brotheria ja vielä kevääseen saakka tynnyrissä kypsyvää isoveljeänsä. Dowie Doolen merlot, cabernet sauvignon ja molemmat shirazit olivat ehdotonta huipputasoa. Private reserve shiraz on premium-luokan tuote ja pistää hienosti kampoihin Barossan kilpakumppaneilleen.

Gilliganin kanssa juttu luistaa ja toivottavasti saadaan herran viinejä joskus vielä Suomeenkin.

Australialaisen ADW:n tiskillä maistoin ensimmäistä kertaa zinfandel-shiraz-yhdistelmää; vähintäänkin mielenkiintoista. ADW:n muutkin punaviinit olivat huipputavaraa. Viidentoista euron hintainen Deaf Galah (kuuro kakadu) 2008 pitää sisällään shirazia, tempranilloa, cabernet sauvignonia ja merlotia.

Jos koulun liikuntatunneilla jäi hattutemput tekemättä, niin voit korvata puutteen aussipunkulla; ADW:n hattrick-viinit  ovat siihen loistava vaihtoehto. ADW:n Gaelic Cemetary Road 2007 kruunasi tasting-tuokion; premium-luokan punaviini, joka
painii selkeästi aussien kärkiviinien luokassa. ADW:n Ben Barletta kertoi haluavansa tehdä voimakkaan makuisia viinejä, joiden täyteläinen maku iskee ikään kuin maistajaansa nyrkillä päin naamaa. Tällaisten viinien tekemiseen Australia on täydellinen paikka.

Punaviinien osalta messujen parhaan hinta-laatu-suhteen tittelin luovutan myös Australiaan. Erittäin maukas Simply Sunshine varmistaa, että maistajan kasvoilla on pelkkää auringonpaistetta, kun lukee hintalapusta hinnan, kokonaiset 6,95 €!

Itävaltalaisen Salzl:n ”new style” chardonnay oli yksi messujen mielenkiintoisimmista valkoviineistä. Hillinger taasen todisti ansiokkaasti osaamistaan itävaltalaisten punaviinien saralla.

Kroatian viinit ovat nostamassa profiiliaan isolla kädellä. Palkittu Korlat tarjoili ikeniä ravisuttavan tanniinisia viinejä klassikkorypäleistä, todella raskasta tavaraa!

Hassun hauskasta nimestä huolimatta palkittu turkkilainen punaviini oli vakavasti otettavan hyvä.

Espanjassa on selkeästi tapahtumassa harvinaisempien rypälelajikkeiden esiinmarssi. Leonin ympäristössä noin 900 metrin korkeudella tehdään mm. valkoviiniä albarin-lajikkeesta ja punaviiniä prieto picudo-lajikkeesta. Prieto picudo muuttaa makuaan uskomattoman paljon riippuen tammikypsytyksen pituudesta.
Sokkona tuskin olisin tunnistanut eri versioita edes samaksi rypäleeksi. Prieto picudon maku vaikutti olevan pinot noiriin päin, mutta viineissä on enemmän potkua ja tanniinisuutta.

Todennäköisesti Forum Vini järjestetään myös ensi vuonna samoihin aikoihin, joten kannattaa hakata kalenteriin tilaa ensi vuoden marraskuulle ja piipahtaa itse paikanpäällä.