Casar de Burbia Mencia 2009

Casar de Burbia aloitteli toimintaansa Bierzon viinialueella 80-luvulla hankkimalla tarhoja vuoristoisemmilta alueilta sekä Valtuille de Arriban lähirinteiltä. Bierzossa ei takavuosina osattu pahemmin arvostaa korkeammalla sijaitsevia vähäravinteisia ja jyrkempirinteisiä alueita, lähinnä kaiketi heikompien satomäärien ja hankalamman hoidettavuuden vuoksi. Niinpä Casar de Burbiankin ostamilla tarhoilla kasvoi hankintahetkellä vain huonosti hoidettuja Palomino-köynnöksiä. Menestykseen karummissa olosuhteissa osattiin uskoa siinä määrin, että tarhat kunnostettiin perinpohjin ja Palominon tilalle istutettin sekä oksastettiin nykyään jo huippusuosiosta nautiskelevaa Menciaa.

Tuottajansa nimeä kantava viini on alueen punaviineille tyypilliseen tapaan 100% Mencia. Rypäleet on kerätty käsin n. 600 m korkeudella sijaitsevilta tarhoilta. Tätä viiniä on kypsytetty joinain vuosina ranskalaisessakin tammessa, mutta nyt korkattu vuosikerta 2009 on kypsynyt 8 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumma ja reunoiltaan violettiin taittuva väri. Tuoksussa mustaa viinimarjaa, mustikkaa, balsamicoa, paahteista tammea ja pieni yrttipenkin tuulahdus. Paletilla täyteläinen ja konsentroitunut, päällimmäiset fiilikset tummien marjojen ja balsamicon suunnalla. Runsaat ja alussa räväkästikin ikeniä mukiloivat tanniinit, timmi hapokkuus. Erittäin pitkään jälkimakuun ehtii vielä mukaan kiva bitterinen twisti.

On se kyllä kumma, kuinka tasokasta tavaraa Espanjassa saa noin kympin panostuksella. Monopolimme hyllyillä tällainen viini kustantaisi todennäköisesti karvan tai pari alle kaksikymppiä, eikä silloinkaan vielä ottaisi pannuun. Kypsytyksessä käytetty uusi amerikkalainen tammi tuntuu ehkä hieman keskimääräistä tuhdimmin, muttei kuitenkaan pölli pääroolia tai häiriköi balanssia. Casar de Burbia on heti korkkauksen jäljiltä sen verran tiukkaa tavaraa, että kunnon ilmaus dekanterissa tai muussa kannuntapaisessa on paikallaan. Rouhea rakenteen ja runsaan tanniinisuuden taklaaminen ruokapöydässä onnistuu esim. riittävän punertavaksi jätetyllä tummalla lihalla tai vaikkapa Master of Wine Tim Hannin oppien mukaan reippaalla pintasuolalla. Itse toteutin luonnollisesti nämä molemmat. 4 / 5 staraa.