Tyylikäs punaviini Montsantista – Coca i Fitó Jaspi Negre (Alko 19,99 €)

Katalonian eteläosassa sijaitseva Montsantin viinialue ympäröi Prioratia ja jää usein kuuluisamman naapurinsa varjoon. Siinä missä Priorat tunnetaan tummasta liuskekivisestä maaperästä, on Montsantin alueella huomattavasti laajempi kirjo erilaisia maaperäkoostumuksia; kalkkikiveä, punaista liuskekiveä, savea ja graniittia. Erilaiset maaperät sekä monimuotoiset ilmasto-olosuhteet mahdollistavat myös viinityylien laajemman kirjon. Montsantin viinialueesta voi lukea lisää aiemmasta postauksestani.

Alkon erikoiserien mukana on hyllyille heilahtanut Montsantin viinien elegantimpaa päätyä edustavan Coca i Fitón Jaspi Negre. Hämmästyksekseni huomasin, että vierailustani Coca i Fitón tilalla on kulunut jo 10 vuotta! Voit lukea lisää tuosta vierailusta täältä. Masroigin kylässä sijaitsevaa tilaa vetävät Cocan veljekset Miquel ja viinintekijä Toni. Toni Cocalla on pitkä kokemus viinintekijänä monilla viinitiloilla niin Kataloniassa, kuin muuallakin Espanjassa.

Jaspi Negre pitää sisällään 45 % Garnachaa, 25 % Cariñenaa, 15 %, Cabernet Sauvignonia ja 15 % Syrah’ta. Viiniä on kypsytetty hyvin maltillisesti 3:n kuukauden ajan ranskalaisessa tammessa.

Alkuun melko hillitystä tuoksusta löytyy punaista ja tummaa marjaisuutta, yrttejä sekä mausteisuutta. Ryhdikäs täyteläinen maku tuo esiin karhunvatukkaa ja tummaa kirsikkaa. Kokonaisuus on tasapainoinen ja pysyy nätisti kontrollissa terhakkaan hapokkuuden sekä napakan tanniinisuuden otteessa. Pitkässä jälkimaussa on raikasta tummaa marjaisuutta sekä yrttejä.

Coca i Fitó Jaspi Negre on laadukkaasti tehty ja tyylikäs Montsantin punaviini. Toimii mainiosti jo nyt korkattuna, mutta tiivis, intensiivinen ja ryhdikäs rakenne lupailee potentiaalia myös muutaman vuoden lisäkypsyttelylle, jos vaan riittää malttia odotella. Kokeile ruokapöydässä vaikka pulled porkin, pitkään kypsyneiden lihapatojen tai vaikka iberico-possun poskien kanssa. 4 / 5 staraa.

Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013

Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.

Tolo do Xisto sTuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.

Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.

Viini-lehden juttu viinibloggaajista ja trendikkäät Katalonian valkkarit

Blanc de Blancs-blogin Anna kirjoitti Viini-lehteen (nro 6/2014) todella mainion jutun viinibloggaajien sokkomaistelutapaamisesta. Jutun yhteydessä suosittelin pidentämään kesäfiilistä iskemällä grilliin mereneläviä ja korkkaamalla kovassa nosteessa olevia Katalonian valkkareita. Juuri nyt kiikareita kannattaa tarkentaa Katalonian valkoisissa erityisesti Xarel-lon ja Garnatxa Blancan suuntaan. Ei varmaankaan haittaa, jos tönitään nokkaa hieman syvemmälle, ainakin itseäni kiinnostavan aihealueen syvyyksiin.

Xarel-lo tunnetaan parhaiten yhtenä yleisimmistä Cava-rypäleistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lajiketta on alettu arvostamaan enemmän ja enemmän myös kuplattomien valkkareiden puolella. Satomäärien rankan rajoittamisen, tarhatyöskentelyyn panostamisen sekä viininvalmistusmenetelmien hiomisen seurauksena markkinoille on alkanut putkahtelemaan todella kiehtovia 100 %:sia Xarel-loja. Hapokkaiden ja raikkaiden viinien perusmeininki hoituu yleensä kirpakan sitruunan, limen, yrttien ja suhteellisen vahvankin mineraalisuuden toimesta. Taustalta löytää usein myös persikan kiveä, omenaa tai päärynää. Näiden herkkujen toimivuus on huippuluokkaa tuoreen seafood- ja tapassektorin kanssa.

Oma Xarel-lo-suosikkini on ehdottomasti Cal Raspalletin Improvisació, jonka vuosikerrat 2011 ja 2012 ovat olleet todella huikeita tapauksia. Muista tuottajista kannattaa painaa mieleen ainakin Celler Pardas, Ca N’Estruc, Finca Viladellops, Gramona, Páres Baltà, Can Rafols dels Caus sekä Alellan alueella Pansa Blancan nimellä samaa lajiketta työstävät Alta Alella, Marqués de Alella.

Garnatxa Blanca tuottaa täyteläisiä valkoviinejä, joissa löytyy vahvan rungon lisäksi yrttisyyttä, mausteisuutta ja maanläheistä mineraalisuutta. Takavuosina huomattavasti nykyistä raaempina kerätyistä rypäleistä saatiin aikaan varsin vaisua kamaa ja helposti oksidoituvaa lajiketta pidettiin lähinnä ongelmana. Garnatxa Blancaa onkin pitkään ollut tapana dumpata raaka-aineeksi lähinnä erilaisiin blendeihin. Viime vuosina usko 100 %:sen Garnatxa Blancan potentiaaliin on kasvanut merkittävästi. Kun viinien valmistusmenetelmiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota, on lajikkeen omia ominaispiirteitä on saatu paremmin esiin. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi rypäleiden täytyy kypsyä rittävän pitkään ja usein viinien alkoholipitoisuus nousee melko korkeaksi. Liika on aina liikaa ja laatutuottajat tiedostavat ongelman.

Garnatxa Blancan suhteen kiikarit käännetään Barcelonan eteläpuolelle, Prioratin, Montsantin ja Terra Altan maisemiin. Kahden ensinmainitun tuotantomäärät valkoviinisektorissa ovat todella pieniä, kun taas Terra Altan pari tuhatta hehtaaria on noin 70 % koko Espanjan Garnatxa Blanca-kapasiteetista. Valitettavasti tälläkään kertaa määrä ei korvaa laatua ja Terra Altasta tulee paljon myös varsin vaatimatonta tavaraa. Yksi Prioratin kovimmista omalla kohdallani on ollut Celler Cal Pla’n Mas d’en Compte, jonka Garnatxa Blanca-vetoisessa blendissä on vuosikerrasta riippuen pieniä määriä Picapollia, Xarel-loa ja Macabeoa. (Vierailin Cal Pla’n tilalla kesällä 2013). Montsantista kirjaisin vihkoon ainakin Garnatxa-guru Joan Domènechin Vinyes Domènech Rita, Orto Vins’n Blanc Flor ja Blanc Brisat, Acustic Celler sekä Alfredo Arribasin Tros Blanc ja Trossos Sants-valkkarit. Alfredo Arribasin kädenjälki on näkynyt myös Portal del Montsantin mainoissa viineissä. Terra Altassa mielenkiintoisia tuottajia ovat mm. Bàrbara Forés, Edetaria, Celler Piñol, Celler La Fou. Maistamisen arvoisia ovat myös Montsantissa päämajaansa pitävän Coca i Fitón Terra Altan sivuprojekti Jaspi Blanc (vierailin Coca i Fitón tilalla kesällä 2013) sekä Penedesin puolelta erinomaisen raikas Páres Baltàn Indigena.

Kenellekään ei taida tulla yllätyksenä se karu tosiasia, että Alkon valikoima on tälläkin sektorilla todella kehno. Vielä hetki sitten valikoimissa oli mainio Gramonan Xarel-lo, mutta eipä näytä olevan sitäkään enää. Tällä hetkellä pitkäripaisen Xarel-lo-edustuksesta huolehtii edullinen Pares Baltan Savia Viva Xarel-lo, joka on kyllä hintaluokkaansa nähden ihan kelvollinen tapaus. Garnatxa Blancan osalta tilanne on vieläkin huonompi – Espanjasta ei ainuttakaan ja Ranskan puolelta löytyy vain muutama blendi. Yliluonnollisia kärsivällisyysominaisuuksia omaavat voivat odotella valoa synkkään tunnelinpäähän ensi vuoden helmi- ja maaliskuussa, sillä Alkon ostosuunnitelmassa on haut sekä Terra Altan Garnatxa Blancasta että Penedesin Xarel-losta. Meille lyhytpinnaisemmille tämän hetken ainoiksi vaihtoehdoiksi taitavat jäädä joko pullojen roudaaminen reissuilta, nettitilaaminen tai sitten jonkin hyvin varustetun ravintolan viinilistan hyödyntäminen. Helsingissä tarjontaa näyttäisi löytävän ainakin Copas y Tapasin listoilta, Tampereella kannattaa navigoida Tapas Bar Ineziin tai Gastropub Tuulensuuhun, Turussa Viinille ja Keski-Suomessa suuntana on luonnollisesti Figaro.

Matkalla Montsantissa – Coca i Fitó

Vietin heinäkuun viimeisiä päiviä Katalonian paahteessa lähinnä nautiskellen übertuoreita meren antimia sekä vierailemalla parilla mielenkiintoisella viinitilalla Prioratissa ja Montsantissa. (Aikaisempi postaus Celler Cal Pla-vierailusta löytyy täältä.) Prioratin suitsutetuimpien viinien hinnat ovat jo lähteneet lapasesta, mutta Montsantilla on edelleen tarjota ihan kivasti hyviä hinta-laatupamauksia. Yksi alueen mielenkiintoisimmista tuottajista on Coca i Fitó. Vakuutuin putiikin viiniosaamisesta parisen vuotta sitten Prowein-tapahtumassa, mikä oli vähintään riittävän syy ruuvata kulkupelin nokka kohti El Masroigin kylää.

Coca i Fitón vuonna 2006 perustaneet veljekset Toni ja Miquel ovat varttuneet maanviljelijäperheessä Penedesin viinitarhahoodeilla. Toni Coca on ehtinyt vuosien saatossa kartuttamaan mainetta konsultoivana viinintekijänä ja asiantuntijana lukuisilla pienemmillä viinitiloilla Kataloniassa. Toni vastaakin tilan viinien valmistuksesta, apunaan enologi Joaquim Bielsa. Miquel puolestaan huolehtii kaupallisesta sektorista.

Montsantin lisäksi Coca i Fitó puuhailee viinejä myös Terra Altan ja Empordan alueilla. Veljesten tavoitteena on tehdä autenttisia, persoonallisia ja aluettaan ilmentäviä, moderneja viinejä. Ensimmäinen talon omaa nimeä kantava viini näki päivänvalon vuonna 2006 ja on talon lippulaiva edelleen. Nykyisellään vuosituotanto nakuttelee 100000-150000 pullon vauhdeissa.

Paikan päällä minusta huolehti enologi Joaquim Bielsa, jonka löysinkin varaston perältä touhuamassa etiketöinnin parissa. Joaquimin valitellessa jo etukäteen huonoa englanninkielentaitoaan, lupasin vastata siihen vielä uskomattoman paljon heikommalla katalaanillani. Kuten olettaa saattaa, pärjäsimme vallan mainiosti. Kierreltyämme jonkin aikaa kellarin syövereissä, siirryimme luonnollisesti maistelun pariin, joten ohessa muutamat kommentit hörpätyistä viineistä.

Maistelusessio potkaistiin käyntiin Terra Altan valkkarilla. Jaspi Blanc 2012 on Garnacha Blancasta (70 %) ja Macabeosta (30 %) koostuva nuori, omenainen ja pirteän sitruunainen tapaus. Valmistuksessa on hyödynnetty sakkakypsytystä. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Sopii kuumaan kesäpäivään, kuin rystysrivi nenänvarteen.

Coca i Fitó Rosa on sataprosenttinen Syrah yhden tarhan köynnöksistä. Rypäleet tulevat samalta tarhalta, kuin lippulaivaviininkin. Osaa viinistä on kypsytetty 3 kk:n ajan  ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 3000 pulloa. Tuhtirakenteinen rosé, jossa selkeäpiirteinen Syrah’n aromaattisuus. Oiva ruokajuoma reippaammillekin sapuskoille, eikä pelästy hyvin viilennettynä kuuman päivän virkistyskäyttöäkään.

Jaspi Negre 2011 on talon entry-level punkku, jonka kokoonpano on Garnacha (45 %), Cariñena 25 %, Cabernet Sauvignon (15 %) ja Syrah (15 %). 3 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 60000 pulloa. Helposti lähestyttävä, nuorekas, tumman marjaisa ja mausteinen viini.

Tocat de L’ala 2011 on Empordan yhteistyöprojekti Celler Roig Paralsin kanssa. Pullosta löytyy vanhojen köynnösten Garnachaa (60 %) ja Cariñenaa (40 %). 4 kuukautta ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 18000 pulloa. Paahteinen ja yrttinen sekä jonkin verran Montsantin punkkuja pehmeämpi ote paletilla.

Jaspi Maragda 2010 pitää sisällään vanhojen köynnösten Garnachaa (55 %), Cariñenaa (25 %) ja Syrah’ta (20 %). 12 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Nokassa tummia marjoja ja toffeeta. Aiempiin maistettuihin verrattuna enemmän syvyyttä ja tanniinirakenne selkeästi elegantimpi.

Viimeisenä lasiin lorisi tilan lippulaivaviini Coca i Fitó, joka oli itselleni pullorivistön tutuin tapaus. Yhden tarhan viini, jonka sisältö on Syrah’ta (50 %), vanhojen köynnösten Garnachaa (30 %) ja Cariñenaa (20 %). 12 kk kypsytys amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Tyylikäs, moniulotteinen ja kiehtovan syvä tapaus. Savua, balsamicoa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja nätisti integroituva tammisuus. Kypsytyspotentiaalia löytyy mukavasti, vaikka viini onkin dekantoinnin kautta jo kelvollista ruokapöytäkamaa.