Domaine des Jumeaux Sang de l’Yon 2012

Suomen kesä on taas tarjoillut parastaan ja niinpä myös viinibloggaajien puistopiknik jouduttiin viime metreillä siirtämään sisätiloihin, kellarin uumeniin. Teemana oli jälleen sokkotasting ja mukaan ehti kymmenen hengen nippu bloggaajia. Välillä sattuu ja tapahtuu enemmän kuin olisi tarpeen. Sain nimittäin aikaan melkoisia järkytyksen hetkiä jo ennen kuin olin edes päässyt pöydän ääreen istumaan, sillä avatessani jääkaapin ovea, putosi kaapista lattialle mm. 70-luvun samppanjaa. Sitä näkyä ja v***tuksen määrää tuskin tulen hetkeen kokemaan, syvä huokaus…

Raahasin sokotukseen viime Pariisin reissulla biodynaamisiin viineihin erikoistuneesta Divvino-liikkeestä hankitun Domaine des Jumeaux’n Sang de l’Yonin vuodelta 2012. Viini on mielenkiintoinen jo siksikin, että se on valmistettu melko harvinaisesta Negrette-lajikkeesta. Lajike on yksi monista “unohdetuista ja hylätyistä”, jonka unohduksen syynä lienee ainakin sen voimakas alttius erilaisille homeille ja taudeille. Nykyään lajiketta viljellään Ranskassa Loiren lisäksi Côtes du Frontonnaisin ja Gaillacin apellaatioissa. Myyjän kertoman mukaan jokunen puska kasvaisi myös Bordeaux’ssa. Tämä viini tulee Vendéen alueelta Loiren länsipäädystä, missä Jean-Marc Tard viljelee viiniä biodynaamisin menetelmin kymmenen hehtaarin alueella.

Tuoksussa mustikkaa, mustapippuria ja punasävytteistä marjaisuutta. Keskitäyteläisellä paletilla on alkuun nuorekkaan kireä tunnelma, joka kuitenkin rentoutuu, avautuu ja syvenee hetken hengittelyn jälkeen. Hedelmäosasto ei sooloile tai pullistele, vaan pysyy tiukasti kontrollissa, mille myös tiukka hapokkuus antaa tukensa. Lopetus hoituu pitkällä punaisten ja vähän tummempienkin marjojen sekä pippurin sävyttämällä meiningillä.

Hieno, kiva ja ennenkaikkea mielenkiintoinen viini. Jotenkin tästä välittyy sellainen rehellinen ja aito meininki, ilman turhia krumeluureja. Kaikki palikat löytävät kivasti paikkansa, homma on tasapainossa ja kontrollissa. Ei tämä varmastikaan mikään kypsyttelyviini ole, mutta tuskin lyhyestä kellaroinnista huononeekaan. Nyt hörpittynä tuntuisi hyötyvän pidemmästäkin dekantterikäsittelystä. Loiren punainen vakuutti jälleen kerran. 4 / 5 staraa.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.