Viikon Copa – Atlantis Albariño (Alko 14,95 €)

Maailmalla tunnetuin ja maineikkain Espanjan valkoviini lienee Rias Baixasin Albariño. Alueen maineen noustua ja viinien myynnin saadessa lisäarvoa jo pelkästä etiketin aluemerkinnästä, on Rias Baixasiin rynnännyt paljon erilaisia tuottajia sieltä ja täältä. Tämä on jossain määrin tasapäistänyt erityisesti edullisten ja keskihintaisten viinien kategoriaa. Yleisesti ottaen Rias Baixasin Albariñoa voidaan kuitenkin pitää varsin varmana valintana ja hyvänä ostoksena.

Alkon hyllyiltä löytyy Vintae-konsernin tuottama Atlantis Albariño. Vintae tuottaa viinejä laajasti eri puolilla Espanjaa ja tunnetaan ehkä parhaiten persoonallisilla kasvokuvilla varustetuista Matsun punaviineistä (El Picaro, El Recio, El Viejo).

Viinin tuoksussa on kypsää hedelmäisyyttä, josta erottuu omenaa, päärynää ja limeä. Suussa runsasta hedelmäisyyttä tasapainottaa raikas hapokkuus ja pieni mineraalinen vivahde. Keskipitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisissä tunnelmissa.

Atlantis Albariño on melko runsaan hedelmäinen ja mukavan hapokas Albariño. Rias Baixasin viineissä se edustaa runsaamman ja kypsemmän hedelmäisyyden tyyliä, joka tekee viinistä helpommin lähestyttävän ja pehmeämmän. Erinomainen viinikaveri erilaisille äyriäisruoille, kuten esim. simpukka- tai katkarapupastalle. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Ramón do Casar Treixadura (Alko 15,89 €)

Ribeiron valkkareita olen hehkuttanut jo moneen kertaan aiemminkin. Ja taas hehkutan, kun Alkoon on sattunut pölähtämään erikoiserä Ramon do Casarin Treixaduraa. Todennäköisesti Portugalista Galiciaan kulkeutunut Treixadura on yleinen valkoviinilajike Espanjan puolella nimenomaan Ribeiron alueella, mutta perinteisesti sijoittunut lähinnä osaksi erilaisia blendejä. Yleensä Treixadura tarjoilee selkeästi viljelyalueidensa muita päälajikkeita (esim. Godello, Albariño ja Loureiro) matalahappoisempaa ja kukkaisempaa sekä suoraviivaisemman hedelmäistä menoa. Satapinnaiset lajikeviinit ovat viimeaikaisesta yleistymisestään huolimatta edelleen vähemmistöroolissa.

Ramón do Casarin Treixaduran tuoksusta löytää selkeää mineraalisuutta, päärynää, omenaa ja greippiä sekä hyvin hillityn määrän kukkaisuutta. Suussa eläväisen oloinen viini pysyttelee tuoksun suuntaviivoilla ja mukaan lyöttäytyy odotettua terhakkaampi pläjäys hapokkuutta. Pieni mineraalisuus tuo pakettiin mukavasti lisävivahdetta. Melko pitkä jälkimaku pyörii päärynäisissä ja mineraalisissa merkeissä.

Ramon do Casar Treixadura on erinomainen ja tasapainoinen viini, josta löytää ilahduttavan paketin mineraalisuutta ja hienon hapokkuuden ansiosta myös nätisti kontrollissa pysyvää hedelmäisyyttä. Lautaselle sopii laajalla skaalalla kalaa tai mereneläviä, sehän on selvä. Alkon myymälöistä löytyy siis rajoitettu erä, vieläpä erittäin asialliseen hintaan. Tarkista lähimyymäläsi saatavuus Alkon nettisivuilta ja nappaa samalla pari extrapulloa varalle. 4/ 5 staraa.

 

 

 

Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014

Fredi Torresin touhuja on tullut seurattua sosiaalisen median välityksellä jo jonkin aikaa. Hepulla on ollut varsin mielenkiintoisia viiniin liittyviä virityksiä sekä Kataloniassa että Galiciassa. Jostain syystä pulloja ei ole aiemmin sattunut osumaan kohdalle, ja olinkin aika täpinöissä, kun vihdoin ja viimein pääsin korkkaamaan Silice Viticultoresin Silicen vuosikerralta 2014. Silice Viticultores on Fredi Torresin ja Rodriguezin veljesten projekti Ribeira Sacrassa. Hankalissa ja ankarissa olosuhteissa Amandin alueella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa lähinnä Menciaa. Trion toimintaperiaatteet ovat luonnonmukaisia ja tämäkin viini on tuotettu naturaalimeiningeillä ilman sen suurempia käpälöintejä missään vaiheessa valmistusta.

Silice 2014Silice 2014 on pääosin vanhojen köynnösten Menciaa, mutta joukossa voi olla hieman vuosikerrasta riippuen myös pieniä määriä Merenzaoa, Albarelloa, Garnacha Tintoneraa sekä joitain valkoisia lajikkeita. Viini on kypsynyt 9 kk isoissa foudre-tyyppisissä tynnyreissä sekä levännyt sen jälkeen pulloissa 5 kk ennen myyntiin pääsyä. Minkäänlaisia lisäaineita, kirkastuksia tai suodatuksia ei ole ollut käytössä.

Kiehtovasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, karpaloa, yrttejä, savua, pippuria ja tallinnurkkaa. Keskitäyteläinen viini on reilun mausteinen ja savuinen, hedelmäosaston pysytellessä lähinnä hapankirsikan ja karpalon suunnilla. Vaikka viini onkin tekstuuriltaan melko ohut, on makua todella runsaasti ja meininki on eläväistä sekä moniulotteista. Ryhdikäs hapokkuus ja maltillinen määrä kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä, reilun mausteinen jälkimaku.

Silice Viticultoresin Silice 2014 menee omissa kirjoissa heittämällä mielenkiintoisimpien Ribeira Sacran viinien joukkoon. Viinistä löytää kiehtovan yhdistelmän raikasta punasävytteistä marjaisuutta yhdistettynä monipuoliseen mausteiden, savun ja tallimaisten aromien pakettiin. Upea viini, joka tarjoilee huikean vastineen noin 15 euron hintalapulle. Hiukan lisää intensiivisyyttä ja oltaisiin kiinni täysissä pisteissä. Nytkin todella kovat 4,5 / 5 staraa.

Ribeira Sacra tasting – Adega Algueira & Dominio do Bibei

Jokin aika sitten kaveri kutsui maistelemaan muutamia Ribeira Sacran viinejä. Pohjoisen Espanjan viinit ovat vakuuttaneet moneen otteeseen sangen päräyttävällä meiningillään ja Ribeira Sacra on pohjoisen viinialueista yksi tämän hetken kiinnostavimpia. Laseihin kaadettiin kahden arvostetun tuottajan viinejä; Dominio do Bibei on perustettu 2000-luvun alussa, mutta silti ehtinyt niittämään varsin runsaasti mainetta. Viininvalmistukseen liittyvissä asioissa Bibein taustapiruina ovat toimineet Prioratista tutut René Barbier ja Sara Pérez. Adega Algueiran taustalla oleva pariskunta on taasen työskennellyt viininviljelyn parissa jo kymmeniä vuosia, mutta omalla brändillä viiniä on valmistettu vasta vuodesta 1998 alkaen. Perusajatuksina kummallakin tuottajalla on alueen perinteisten lajikkeiden vaaliminen, huolellinen luonnonmukainen tarhatyöskentely ja viininvalmistuksessa vanhojen perinteisten menetelmien suosiminen sekä minimaalinen interventio.

Ribeira Sacra 1Maistelut startattiin kolmen valkoviinin setillä. Dominio do Bibei Lapola 2011 ( 75 % Godello, 20 % Albariño, 5 % Doña Blanca / 14 €), Dominio do Bibei Lapena 2010 (100 % Godello / 36 €) sekä Alguero Cortezada 2011 (Godello, Albariño, Treixadura / 16 €). Lapolan raikkaus ja draivi vei mennessään. Tyylikäs paketti sitruunaa, greippiä, omenaa ja mineraalisuutta. Lapena oli alkuun melko vaisu ja sulkeutunut, mutta avautui huomattavasti hengitettyään ja on toki Lapolaa moniulotteisempi ja vivahteikkaampi tapaus. Samalla myös hinta pompahtaa 2,5 kertaiseksi, joten hinta-laatupisteet vahvasti Lapolalle. Cortezada oli kahteen edellä mainittuun verrattuna hyvin erilainen tapaus. Tuoksusta löytyi ruutia, hiivaisuutta, ehkä pientä oksidoituneisuuttakin oli havaittavissa. Happotaso hieman Lapolaa ja Lapenaa matalampi. Mielenkiintoinen, mutta jätti silti hieman ristiriitaiset fiilikset.

Ribeira Sacra 2Ensimmäisessä punaviinikattauksessa maistettiin Dominio do Bibei Lalama 2009 (90 % Mencia, 10 % Garnacha, Brancellao ja Mouratón / 14 €), Dominio do Bibei Lacima 2009 (100 % Mencia / 35 €) ja Dominio do Bibei B 2008 (100 % Brancellao / 35 €). Näistä paria ensimmäistä on tullut aiemminkin maistettua ja Lalama jaksaa aina yllättää raikkaalla kepeydellään. Jossain määrin jopa Pinot Noir-tyylillä keikaroiva viini on varmasti yksi herkimmistä ja kepeimmistä maistamistani Mencia-viineistä. Luonnollisesti dokabilitetti hyvin kohdillaan. Lacima on jo sitten sitä hieman tutumpaa Mencia-meininkiä tummasävyisen mustikan, karhunvatukan ja mineraalisuuden merkeissä. Loppu kivasti bitterinen. Lacima hyötyi merkittävästi hengittelystä, mutta vaikutti tässä huomattavan kovassa seurassa kuitenkin hieman tasapaksulta ja lähimpänä valtavirta-Menciaa kulkevalta viiniltä. Kovin näistä itselleni ehdottomasti B, jossa Brancellaon kiehtova mausteisuus ja pippurisuus vei tyylillisiä ajatuksia tasokkaan Cabernet Francin sekä Negretten suuntaan. Todella mainio viini!

Ribeira Sacra 3Kolmas ja viimeinen setti piti sisällään korkkivikaisen Algueiran perustason Mencia, Algueira Albarello 2009 (100 % Brancellao / 29 €), Algueira Carballo Gallego 2009 (100 % Mencia / 29 €), Algueira Fincas 2010 ( Caiño, Sousón / 36 €). Carballo Gallego on siinä mielessä mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen, että sitä on kypsytetty 12 kk paikallisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Varsin tasokas ja tyypillisiä Mencian ominaispiirteitä omaava viini. Mielestäni tässä oli astetta persoonallisempi ote, kuin Bibein Lacimassa. Fincas oli tosi kiva viini sekin, mutta kiinnostavin ja samalla ehkä koko tastingin kovin vakuuttaja oli 100 %:nen Brancellao Algueira Albarello. Huikean moniulotteinen viini, jonka musta viinimarja, savuisuus sekä persoonallisen pippurinen mausteisuus pisti sukat pyörimään ja korvat heilumaan.

Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen tasting Ribeira Sacran huippuviinien parissa. Yhtä korkkivikaista lukuunottamatta yhtään alle 4/5 staran arvoista viiniä ei laseihin lorotettu. Dominio do Bibein Lapola ja Lalama pitävät edelleen pintansa valloittavina ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaisina veijareina. Hinnakkaammissa viineissä Adega Algueiran viinit onnistuivat vakuuttamaan ehkä hieman Bibeitä persoonallisemmalla otteella. Itselleni ehdottomasti suurinta antia oli kuitenkin rypälelajike Brancellao. Vastedes maistan jokaikisen vastaantulevan.

Mar de Frades Albariño 2012

80-luvun loppupuolella Salnesin laaksoon perustettu Mar de Frades on ollut mukana eturintamassa toteuttamassa ja todistamassa Rias Baixasin Albariño-vinkkujen uutta nousua. Tuottajan nimi viittaa tilan lähistöllä sijaitsevaan merenrantapaikkaan, missä Santiago de Compostelaan matkaavilla pyhiinvaeltajilla oli tapana rantautua. Nyt korkkailtu tuottajan perus-Albariño on luonnollisesti 100%:sti sitä itseään ja puristettu käsin kerätyistä, Salnesin laakson rinteillä kasvaneista rypäleistä.

Etikettiin on kikkailtu pieni koukku, sillä kuvaan pitäisi ilmestyä sininen laiva, kun pullo on “riittävän viileä” tarjoilua varten. Tämä tarkoittaa käytännössä 8-10 astetta. Raivokkaidenkaan viilennysyritysten jälkeen ei oman pulloni laiva alkanut sinertämään sitten niin pätkääkään. Koska se hiton paatti oli saatava näkyviin hinnalla millä hyvänsä, eikä luovuttaminen ollut vaihtoehto, oli otettava käyttöön järeämmät aseet. Jääpalan hinkkaaminen etikettiä vasten sai lopulta sinisen laivan esiin. Sinänsä ihan kiva ja käytännöllinenkin kikka, jos vaan toimisi.

Albariñoksi yllättävänkin syvän keltaisessa värissä on myös kullankeltaisia sävyjä. Erittäin raikas ja pirteä tuoksu heittää nokkaan kirpakkaa sitrusta, ananasta, päärynää sekä hennosti merellistä mineraalisuutta. Paletilla tiukka hapokkuus pitää hedelmäisyyttä otteessaan. Pitkä jälkimaku jatkaa kirpakan sitruunan ja merellisen mineraalisuuden tunnelmissa.

Mar de Frades Albariño 2012 on mallikas ja tyypillinen genrensä edustaja, vaikkei tämä haasteellisen vuosikerran pullote ihan viimeisintä syvyyttä tai harmoniaa saavutakaan. Albariñojen hyvästä kypsytyspotentiaalista on kuulunut huhuja jonkin verran, ja tässä viinissä erityisesti hyvässä tikissä oleva hapokkuus luo uskoa ainakin muutaman vuoden kehityskaarelle. Kokonaisuutena viini keikuttelee 3,5:n ja 4:n staran välimaastossa, mutta onnistuu lopulta kampeamaan itsensä nipin napin 4 / 5 staran puolelle. Lautaselle mustekalaa, simpukoita tai jonkin sortin rapuja, päälle rutistat limestä mehut ja homma alkaa olla hanskassa.

Fillaboa Albariño 2012

Rias Baixasin alueella viiniä valmistava Fillaboa sijaitsee Pontevedrassa ja kuuluu alueen suurimpiin viinitaloihin omistamalla ja viljelemällä noin 70 hehtaarin kokoisia tiluksiaan. Talon taustalla on monialakonserni Masaveu ja sen viinisektori, Masaveu Bodegas. Viinialalle Masaveu laajensi 70-luvulla ostettuaan monille tutun Rioja-talo Muruan. Sittemmin viinitoimintaa on laajennettu ulottumaan monille muillekin tunnetuille laatualueille Espanjassa.

Fillaboa Albariño on tyypilliseen tapaan 100 %:nen Albariño omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä. Vuoden 2012 sato jäi alkuvuoden heikoista olosuhteista johtuen pieneksi. Satokauden loppua kohti olosuhteet parantuivat ja myöhäisempään sadonkorjuuseen uskaltautuneet saivat puristettua rypäleistä poikkeuksellisen mukavalla konsentraatiolla varustettua mehua.

Tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, sitruunaa ja limeä sekä ripaus merihenkistä mineraalisuutta. Hedelmäisyydestä löytyy kyllä konsentraatiota, mutta tuoksun tunnelmissa jatkava paletti pysyy kaiken kaikkiaan varsin nätisti kontrollissa. Mineraalisuus ja virkeä hapokkuus tuovat syvyyttä ja ryhtiä pakettiin. Pitkässä jälkimaussa seikkaillaan vihreän omenan, sitruunan kuoren ja tyylikkään mineraalisuuden maisemissa.

Fillaboan Albariño on vakuuttanut aiemminkin, eikä nytkään korkattu pullo tehnyt poikkeusta. Erittäin tasapainoinen paketti raikasta hedelmäisyyttä, sopivasti merellistä mineraallisuutta sekä ryhdikästä hapokkuutta. Homma hoituu kotiin tyylikkään pienieleisesti, ilman räiskyvyyttä. Espanjassa pullollinen kustantaa noin 12 euroa, joten jälleen kerran pääsee pienellä panostuksella kiinni tyylikkääseen valkkariin. Tällä kertaa viinin seuraksi grillailtiin turskavartaita yksinkertaisella valkosipuli-chili-oliiviöljymarinadilla viritettynä. Kuten olettaa saattaa, Fillaboa pärjäili varsin mallikkaasti asian äärellä, mutta todennäköisesti nousisi vieläkin uljaampaan lentoon äyriäisten seurassa. 4 / 5 staraa.

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur  hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Paco y Lola Albariño (tilausvalikoima 101,88 € / 6 ploa)

Viikon Copa hyökkää tällä kertaa tilausvalikoiman kimppuun ja iskee pöytään herkullista valkoviiniä Espanjasta. Rosalía de Castron Paco y Lola Albariño tulee luoteisen Espanjan Rias Baixasista, espanjalaisten Albariño-viinien pääkonttorialueelta. Tunnustusta ropisee myös markkinointiosastolle, sillä graafinen ohjeistus on onnistunut erinomaisesti; svengaavaa etikettiä tuijottelee mielellään ja hymyssä suin.

Tuoksu esittelee sitruunaa, limeä, omenaa ja pienen määrän merellistä mineraalisuutta. Melko täyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksua ja lisää paletilla pakettiin rapsakan hapokkuuden. Pitkä jälkimaku pyörii sitruunan, limen ja mineraalisuuden maisemissa.

Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, vaikka Alkon tilausvalikoima leikkiikin vaikeasti tavoiteltavaa. Paco y Lolan saatavuus 6:n pullon laatikoissa hintaan 101,88 eur panee kalkuloimaan yhden pullon hinnaksi 16,98 €. Maailmalla ko. pullo liikuskelee 10-13 euron haarukassa, joten kukkaron kevennys asettuu peräpohjolankin mittapuulla jokseenkin kohtuulliseksi. Yksittäisiä pulloja havittelevan kannattaa käydä kehityskeskustelut lähihandelin henkilökunnan kanssa, ehkäpä asiaan löytyy sittenkin jokin ratkaisu?  Paco y Lola on omimmillaan kala- ja äyriäisruokien seurassa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Lusco 2010 17,91 €

Viikon copa häiriköi viininystäviä jälleen viikon keskipaikkeilla ja lykkii viinisuosituksen tauluun. Tällä kertaa suositellaan 9.5. vietetyn Albariño-päivän kunniaksi valkoviiniä Espanjan Galiciasta, maineikkaalta Rias Baixasin alueelta. Alko on tehnyt perusvalikoiman osalta Rias Baixasin valkkareiden suosittelun harvinaisen helpoksi; valikoimista löytyy tasan yksi vaihtoehto, Lusco.

Rias Baixasin merellisessä, kosteassa ja muuta espanjaa selkeästi viileämmässä ilmastossa valmistetaan ehkäpä juuri niitä Espanjan vakuuttavimpia ja arvostetuimpia valkkareita. Paksukuorinen Albariño pärjää hyvin alueen ilmastossa ja siitä tehdyt viinit ovat runsasaromisia, raikkaan hapokkaita ja luonteikkaita.

Luscon tuoksusta löytyy greippiä, ananasta, sitruunaa ja saattaapa herkempinokkainen sieltä jonkinlaista omenaakin kaivaa esiin. Kuiva viini on rakenteeltaan öljymäisen paksu ja runsaassa maussa tuoksun aromimaailma toistuu tuoden ananasta ja sitrusta eturiviin. Reipas hapokkuus tuo sopivaa raikkautta vastapainoksi intensiiviselle ja runsaalle makumaailmalle. Kulauttamisen jälkeen suuhun jää mausteinen ja pippurinen jälkimaku, joka kestää todella pitkään.  Jälkimaun kohdalla trenditietoinen viinisieppo voisi höpöttää jopa mineraalisuudesta 🙂

Rias Baixasin valkoviinit suorastaan rääkyvät merellisiä makuja rinnalleen. Mustekala olisi jo lähes täydellistä seuraa, mutta valitettavasti täällä Suomessa saatavuus on heikkoa. On hyvä huomioida, että sieltä lähikaupan pakastealtaasta nostetut mustekalarenkaat kuuluisivat useimmiten kumisaappaiden joukkoon kenkäosastolle. Lienee siis järkevintä navigoida äyriäisosastolle ja hankkia esimerkiksi jättikatkarapuja, marinoida ne huolella valkosipulissa ja öljyssä, tuikata vartaaseen ja kohdistaa välittömästi kohti kuumennettua grilliä. (Kuvan © Alko)