Monien vivahteiden Montsant

Prioratia ympäröivä Montsant jää useimmiten tunnetumman naapurinsa varjoon ja summamutikalla sieltä täältä viinejä maistellen ei saa kovinkaan kattavaa käsitystä alueen diversiteetistä ja monivivahteisuudesta. Prioratin viinien laatua ja kovaa tasoa ei ole syytä kiistää, mutta Montsantiin hieman syvemmälle porautumalla päätyy havaitsemaan huomattavan suuria eroja eri ala-alueiden viljelyolosuhteissa, tutustumaan erittäin mielenkiintoisiin tuottajiin sekä hankkimaan Prioratia paremman hinta-laatusuhteen viinejä. Montsantin kiinnostavuutta lisää myös paikallisten tuottajien innovatiivisuus ja uskallus erilaisiin kokeiluihin.

Vuonna 2001 D.O. -luokituksen saaneen Montsantin tuotantoprofiili on hyvinkin pitkälti Prioratin kaltainen; käytetyt lajikkeet ovat jotakuinkin samat ja jakautuminen eri viinityylien välilläkin samoilla linjoilla; 94% punaviiniä, 6% valkoviiniä ja hyvin minimaalinen määrä roseeviiniä. Siinä missä Prioratin maaperä on voittopuolisesti liuskekiveä, Montsantista löytyy huomattavasti laajempi kirjo erilaisia maaperäkoostumuksia; kalkkikiveä, punaista liuskekiveä, savea, graniittia. Korkeimmillaan alueella noustaan noin 700 metriin ja maantieteellisesti Prioratia laajempi alue mahdollistaa myös suurempia ilmastollisia mikrovaihteluita. Eteläosa on selkeästi lämpimämpi, kun taas pohjoisessa viileämpi ilmasto tuottaa viineihin enemmän raikasta hapokkuutta ja tiukempaa rakennetta. Itä-länsi-suunnassa vuotuinen sademäärä eroaa eri alueiden välillä noin 200-250 mm. Nämä kaikki osatekijät saavat aikaan sen, että Montsantin viineistä löytyy yllättävänkin suuria keskinäisiä ja alueellisiin olosuhteisiin pohjautuvia eroja.

Yksi kevään 2017 Katalonian viinireissun mielenkiintoisimmista tasting-seteistä koettiin, kun alueen kovimpiin viinintekijäguruihin lukeutuva ja aiemmin mm. Alvaro Palacios’n pääenologinakin toiminut Joan Asens (Orto Vins) ja Pep Aguilar (Celler Comunica) pitivät silmiä avaavan tastingin Montsantin viineistä. Punaviinien osalta maistelimme yhdeksän eri alueilta, eri korkeuksilta, erilaisista maaperistä ja erilaisista ilmasto-olosuhteista tulevaa viiniä. Toki viinien välillä oli myös viininvalmistuksellisia eroja. Jonkin verran vuosien varrella Montsantia kulautelleena en siltikään olisi uskonut näin suuriin alueen sisäisiin variaatioihin!

1. Vins Nus Siuralta Rouge 2015 100% Garnatxa Cornudellasta, maaperä punaista savea, kokonaisten rypäleterttujen käyminen terästankeisssa ja amphorassa. Alueen maaperä kehittää viiniin metallinterävää hapokkuutta, tuoksusta löytyy selkeätä kukkaisuutta, ja mausta puhdasta hedelmäisyyttä sekä yrttejä. Hinta noin 12 €

2. Cellers Sant Rafael Solpost 2008 Garnatxaa, Cariñenaa, Cabernet Sauvignonia Pradellista. Maaperä kalkkikiveä ja savea, kypsytys 12 kk tammitynnyreissä. Ikä on jo ehtinyt tuoda viinin väriin tummien sävyjen sekaan tiilenpunaa. Melko intensiivinen tuoksu, jossa tummaa hedelmää ja tammea. Iästään huolimatta kompakti ja tiivis rakenne, reilusti kypsiä tanniineja ja melko pitkä jälkimaku.

3. Celler Comunica ´Comunica´ 2014 Garnatxa Peluda, Cariñena. Graniittinen maaperä Can Figuerassa tuo viineihin enemmän hapokkuutta ja tiukempaa rakennetta. Tumma rubiininpunainen väri ja tuoksu avoin sekä runsaan hedelmäinen ja yrttinen. Maussa tuoksun runsauteen nähden yllättävänkin kiinteä ja fokusoitunut meno, jota johtaa raikas ja intensiivinen hedelmäisyys. Reilu hapokkuus säilyttää raikkauden loppuun saakka ja tyylikäs, keskipitkä jälkimaku viimeistelee nätin kokonaisuuden.

4. Josep Grau Viticultor La Florens 2015 100% Garnatxa. Maaperä kalkkikiveä ja savea. Kypsynyt isoissa tammitynnyreissä. Tumman rubiininpunainen väri, tuoksussa syvän tummaa hedelmäisyyttä, maku tiivis ja vielä hieman pidättyväinen. Upean hienojakoinen ja kypsä tanniinisektori, pitkä villiyrttien sävyttämä jälkimaku. Paljon potentiaalia myös kypsytykseen.

5. Celler Cedó Anguera Clònic Carinyena 2014 100 % Cariñena. Savivoittoinen kalkkikivimaaperä. Syvä tumma marjaisuus, tasapainoinen rakenne, hiukan aiempia kepeämpi kokonaisuus, jossa hienojakoinen ja tyylikäs tanniinirakenne.

6. Vinyes d’en Gabriel Coma Baldà 2014 100 % Cariñena. Maaperä kalkkikiveä, savea ja pinnassa mukulakiveä. Tumman rubiininpunainen väri, tuoksussa kypsää tummaa hedelmää, reilun tanniinnen viini. Erittäin intensiiviinen maku, jossa mukana myös savua, ja tummaa taatelia. Tässä vaiheessa vielä hyvin nuori viini, joka tarvitsee aikaa.

7. Mas de l’Abundancia ´Abundà´ 2012 Garnatxa, Cariñena, Cabernet Sauvignon. Rautapitoinen maaperä, jossa yhdistelmä savea, kalkkikiveä ja liuskekiveä. Muita leveämpi ja avoimempi tyyli, josta löytyy runsaasti makeaa ja kypsää hedelmää.

8. Agricola Aubacs i Solans Sindicat de la Figuera 2015 100 % Garnatxa, jossa ei tammikypsytystä lainkaan. Puhtaan hedelmäinen ja ilahduttavan raikas tyyli. Paljon pehmeää hedelmäisyyttä ja leppoisan pehmeät tanniinit. Kulauteltavuus huippuluokkaa, eikä alkoholin määrää (15%) huomaa sitten niin millään. Puhdaspiirteistä Garnatxaa ilman maskia ja todellinen huippuostos Espanjan 8 € hinnalla!

9. Celler Acústic Braó 2014 Cariñena, Garnatxa. Maaperä savea, hiekkaa, mukulakiveä. Rypäleet kerätty monilta eri alueilla sijaitsevilta tarhoilta. Syvä rubiininpunainen väri, tumma ja intensiivinen hedelmäisyys, jossa myös kahvia ja makeata mausteisuutta. Runsas, täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja mausteinen. Muita selkeästi kansainvälisempi tyyli, ja kas kummaa, jenkkimarkkinat vetävät.

Punaisten jälkeen siirryttiin illalliselle aina loistavaan Celler de l’Aspiciin ja jatkettiin muutamien Montsantin valkoviinien parissa.

1. Etim el Destí 2015 Co-operatiivin isomman tuotantomäärän sekoitus, jossa mukana Macabeu, Garnatxa Blanca ja Chardonnay. Helposti lähestyttävä ja suoraviivainen paketti kypsää omenaa, hieman eksoottisempaakin hedelmää ja hiukan kukkaisuutta.

2. Vinyes Domènech Rita 2016 Yli 50-vuotiaiden köynnösten Garnatxa Blancaa maaperästä, jossa savea, liuskekiveä ja kalkkikiveä. Kypsytys 4 kk ranskalaisessa tammessa. Omenaa, keltaista luumua ja häivähdys ananasta. Suutuntuma selkeästi runsaampi, hapokkuus melko maltillinen, maun loppua kohden mukaan yrttinen ja paahteinen vivahde, joka rakentaa viinille myös syvyyttä.

3. Orto Vins Blanc D’Orto 2015 40-60-vuotiaden köynnösten Garnatxa Blancaa kalkkikivisestä maaperästä. Alkoholikäymisen jälkeen 7 kk:n sakkakypsytys terästankeissa. Edellistä raikkaampi ja kepeämpi tuoksu, jossa päävastuussa sitruuna ja omena. Kepeämpi suutuntuma, hapokkuutta ja myös mineraalisuutta selkeästi enemmän mukana. Erinomaisen tasapainoinen viini.

4. Orto Vins Brisat 2013 Niinikään 40-60-vuotiaiden Garnatxa Blanca-köynnösten antia lähinnä kalkkikivisestä maaperästä. Alkuun n. 24 tunnin maseraatio ja sen jälkeen käyminen toisen ja kolmannen vuoden tammitynnyreissä sekä 7 kk:n sakkakypsytys. Runsaampi ja monivivahteisempi tuoksu, jossa kypsää sitruunaa, kuivattua omenaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Hiukan edellistä runsaampi suutuntuma ja öljyisempi tekstuuri, mutta nätti hapokkuus huolehtii raikkaudesta. Todella kiehtova ja moniulotteinen sekä pitkä maku, joka rakentuu tuoksun suuntaviivoille. Upea, moniulotteinen viini, joka irtoaa Espanjassa hämmästyttävän edulliseen 15 € hintaan!

Näiden jälkeen mukaan saatiin lisää alueen tunnettuja viinintekijöitä, kun mukaan liittyi omia ja Joan Asensin kanssa yhteisiäkin viiniprojekteja puuhaileva Alfredo Arribas (mm. Portal del Priorat). Arribas kaateli laseihin Trossos Tros Blanc 2012:a, savisen ja kalkkikivisen maaperän 80-vuotiaista köynnöksistä puristettua Garnatxa Blancaa. Kypsytys 10 kk ranskalaisessa tammessa. Viinin vuosituotanto yltää vaivaiseen 1673 pulloon ja hinta pyörii Espanjassa noin 40 € paikkeilla. Maistelluista valkoviineistä selkeästi täyteläisin sekä ainoa reippaammin tammea tuoksussa ja rakenteessa esittelevä viini. Kypsää omenaa, sitruunaa, ananasta ja paahteista tammea. Viinistä löytyy mukavasti nyansseja lyhyenkin dekantoinnin jälkeen, vaikka pientä pidätteleväisyyttä onkin havaittavissa. Kyseessä on selkeästi ison rakenteen ja potentiaalin viini, joka kaipaisi vielä vuoden tai pari lisäkypsyttelyä yltääkseen parhaimpaansa.

Montsantin valkkaritykittely päätettiin vähintäänkin mielenkiintoisen ja kokeilevamman viinin parissa, nimittäin laseihin lorisi vielä Celler Comunican La Púa 2016. Tämä viini on sekoitus terästankeissa käynyttä Garnatxa Blancaa (85%) ja punaista Garnatxaa (15%) 8 kk:n sakkakypstyksellä ryyditettynä. Puhtaan omenainen, persikkainen, hiukan savuinen ja mausteinen paketti, josta löytyy melko runsas tekstuuri, raikkaan pirteä hapokkuus ja loppua kohden hieman yrttinenkin meininki. Jälleen todella kiehtova ja täysin aiemmista poikkeava viini.

Olipahan taas mahtava ilta paikallisten viinigurujen seurassa ja samalla silmiä avaava kokemus Montsantin viinien moninaisten vivahteiden parissa.

(Katalonian viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Garnatxa Blancan ytimessä – Trossos Sants 2013

Kirjoittelin viime syksynä mukavassa nousuvireessä olevasta Katalonian valkoviiniskenestä. Yksi ko. postauksessakin mainituista Garnatxa Blanca-taitureista on Alfredo Arribas. Kyseinen herra on arvostettu tekijä erityisesti Montsant-Priorat-akselilla ja samalla myös yksi niistä, jotka ovat onnistuneet siirtämään Garnatxa Blancan luonteesta olennaisia juttuja pullon sisään. Erinomainen esimerkki tästä on Montsantista tuleva Trossos Sants. Viini valmistetaan neljän vanhan, Marcán ja Masroigin kulmilla sijaitsevan tarhan Garnatxa Blanca- (90 %) ja Garnatxa Gris- (10 %) rypäleistä. Noin puolet viinistä on kypsynyt muutaman kuukauden suurissa, käytetyissä ranskalaisissa tammitynnyreissä. Garnatxa Blanca-viineihin tuppaa kertymään melko reippaita alkoholipitoisuuksia, eivätkä 14-15 %:n lukemat ole mitenkään harvinaisia. Trossos Sants onnistuu kuitenkin pysyttelemään ilahduttavan nätisti 13,5 %:n tasolla.

IMG_20150605_184839[1]Nokka rekisteröi alussa tyylikkään neutraalin ja melko hillitynkin ulosannin. Hetken hengittelyn jälkeen viini avautuu ja tuoksusta alkaa löytymään sitrushedelmiä, omenaa, pientä trooppisuutta, vaaleita kukkia sekä mineraalisuutta. Runko pysyy hyvin ryhdissä napakan hapokkuuden sekä makusektorin lopussa esiin nousevan mineraalisuuden ja mausteisuuden ansiosta. Tammikypsytys tuo ryhtiä rakenteeseen, muttei heittäydy sotkemaan tuoksu- tai makusektorin herkkiä hetkiä. Palaset loksahtelevat poikkeuksellisen hyvin paikoilleen ja viini on erittäin pitkää jälkimakua myöden nautinnollisen tasapainoinen tapaus.

Trossos Sants 2013 on erinomainen esimerkki taidokkaasti tehdystä viinistä, joka onnistuu sukeltamaan syvälle Garnatxa Blancan ytimeen. Tämän pullon hankin Vila Vinitecan hyllystä noin 16 euron hintaan, joten hinta-laatusuhteessakaan ei ole naputtamista. Puhdaspiirteiset ja hillityn tammikäsittelyn läpikäyneet Garnatxa Blancat ovat mainioita kumppaneita kotimaisille järvikaloille, eivätkä pannulla paistetut pari pikkusiikaa tehneet poikkeusta. 4 / 5 staraa.

Vaalea katalonialainen – Herencia Altés Garnatxa Blanca (Alko 12,99 €)

Herencia Altes GB 14Alkon viinihauissa oli taannoin mukana Garnatxa Blancaa Kataloniasta ja valituksi vaikuttaisi nyt tulleen uutuutena hyllyille pölähtänyt Herencia Altés’n Terra Altan valkkari vuodelta 2014. Katalonian valkoviinien noususuhdanteesta tuli postailtua jokin tovi sitten ihan oma juttunsa, jonka asiasta kiinnostuneet voivat lukea taustatiedoksi täältä. Tämä Herencia Altés on jäänyt itselle mieleen edullisemman pään viiniensä mainiosta hinta-laatusuhteesta. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet siis Terra Altassa vanhoilla tarhoilla, Batean kylän lähistöllä. Viini on saanut kypsyä sakkojen kanssa 3 kk.

Nuorekas ja melko aromaattinenkin tuoksu hönkii vaaleaa kukkaisuutta, päärynää ja ajoittain myös pientä parfyymisyyttä. Maku jatkaa kepeällä linjalla päärynäisyyden johtaessa joukkoja. Lajikkeelle tyypilliseen tapaan viinin hapokkuus asettuu keskitasolle, mutta raikas ote pitää paketin sopivan virkeänä loppuun saakka. Keskipitkä jälkimaku on kukkainen ja aavistuksen yrttinen.

Herencia Altés Garnatxa Blanca on raikkaan kepeä viini ja vei fiilikset maisteluhetken pienestä räntäkuurosta huolimatta kesäisiin tunnelmiin. Garnatxa Blanca-viinien alkoholipitoisuus nousee usein varsin korkealle, joten etiketin 13,5% lukemaa voidaan pitää yleiseen linjaan nähden melko maltillisena, eikä sillä sektorilla ole havaittavissa minkäänlaisia ongelmia. Viinin herkkyys ja raikkaus kärsii kuitenkin lämpötilan noustessa, joten suosittelen ehdottomasti huolehtimaan pullon riittävästä viilennyksestä kulauttelun lomassa. Sopiva valinta lämpenevien päivien salaattiviiniksi tai miksei vaaleille kaloillekin. 3 / 5 staraa.

Viini-lehden juttu viinibloggaajista ja trendikkäät Katalonian valkkarit

Blanc de Blancs-blogin Anna kirjoitti Viini-lehteen (nro 6/2014) todella mainion jutun viinibloggaajien sokkomaistelutapaamisesta. Jutun yhteydessä suosittelin pidentämään kesäfiilistä iskemällä grilliin mereneläviä ja korkkaamalla kovassa nosteessa olevia Katalonian valkkareita. Juuri nyt kiikareita kannattaa tarkentaa Katalonian valkoisissa erityisesti Xarel-lon ja Garnatxa Blancan suuntaan. Ei varmaankaan haittaa, jos tönitään nokkaa hieman syvemmälle, ainakin itseäni kiinnostavan aihealueen syvyyksiin.

Xarel-lo tunnetaan parhaiten yhtenä yleisimmistä Cava-rypäleistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lajiketta on alettu arvostamaan enemmän ja enemmän myös kuplattomien valkkareiden puolella. Satomäärien rankan rajoittamisen, tarhatyöskentelyyn panostamisen sekä viininvalmistusmenetelmien hiomisen seurauksena markkinoille on alkanut putkahtelemaan todella kiehtovia 100 %:sia Xarel-loja. Hapokkaiden ja raikkaiden viinien perusmeininki hoituu yleensä kirpakan sitruunan, limen, yrttien ja suhteellisen vahvankin mineraalisuuden toimesta. Taustalta löytää usein myös persikan kiveä, omenaa tai päärynää. Näiden herkkujen toimivuus on huippuluokkaa tuoreen seafood- ja tapassektorin kanssa.

Oma Xarel-lo-suosikkini on ehdottomasti Cal Raspalletin Improvisació, jonka vuosikerrat 2011 ja 2012 ovat olleet todella huikeita tapauksia. Muista tuottajista kannattaa painaa mieleen ainakin Celler Pardas, Ca N’Estruc, Finca Viladellops, Gramona, Páres Baltà, Can Rafols dels Caus sekä Alellan alueella Pansa Blancan nimellä samaa lajiketta työstävät Alta Alella, Marqués de Alella.

Garnatxa Blanca tuottaa täyteläisiä valkoviinejä, joissa löytyy vahvan rungon lisäksi yrttisyyttä, mausteisuutta ja maanläheistä mineraalisuutta. Takavuosina huomattavasti nykyistä raaempina kerätyistä rypäleistä saatiin aikaan varsin vaisua kamaa ja helposti oksidoituvaa lajiketta pidettiin lähinnä ongelmana. Garnatxa Blancaa onkin pitkään ollut tapana dumpata raaka-aineeksi lähinnä erilaisiin blendeihin. Viime vuosina usko 100 %:sen Garnatxa Blancan potentiaaliin on kasvanut merkittävästi. Kun viinien valmistusmenetelmiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota, on lajikkeen omia ominaispiirteitä on saatu paremmin esiin. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi rypäleiden täytyy kypsyä rittävän pitkään ja usein viinien alkoholipitoisuus nousee melko korkeaksi. Liika on aina liikaa ja laatutuottajat tiedostavat ongelman.

Garnatxa Blancan suhteen kiikarit käännetään Barcelonan eteläpuolelle, Prioratin, Montsantin ja Terra Altan maisemiin. Kahden ensinmainitun tuotantomäärät valkoviinisektorissa ovat todella pieniä, kun taas Terra Altan pari tuhatta hehtaaria on noin 70 % koko Espanjan Garnatxa Blanca-kapasiteetista. Valitettavasti tälläkään kertaa määrä ei korvaa laatua ja Terra Altasta tulee paljon myös varsin vaatimatonta tavaraa. Yksi Prioratin kovimmista omalla kohdallani on ollut Celler Cal Pla’n Mas d’en Compte, jonka Garnatxa Blanca-vetoisessa blendissä on vuosikerrasta riippuen pieniä määriä Picapollia, Xarel-loa ja Macabeoa. (Vierailin Cal Pla’n tilalla kesällä 2013). Montsantista kirjaisin vihkoon ainakin Garnatxa-guru Joan Domènechin Vinyes Domènech Rita, Orto Vins’n Blanc Flor ja Blanc Brisat, Acustic Celler sekä Alfredo Arribasin Tros Blanc ja Trossos Sants-valkkarit. Alfredo Arribasin kädenjälki on näkynyt myös Portal del Montsantin mainoissa viineissä. Terra Altassa mielenkiintoisia tuottajia ovat mm. Bàrbara Forés, Edetaria, Celler Piñol, Celler La Fou. Maistamisen arvoisia ovat myös Montsantissa päämajaansa pitävän Coca i Fitón Terra Altan sivuprojekti Jaspi Blanc (vierailin Coca i Fitón tilalla kesällä 2013) sekä Penedesin puolelta erinomaisen raikas Páres Baltàn Indigena.

Kenellekään ei taida tulla yllätyksenä se karu tosiasia, että Alkon valikoima on tälläkin sektorilla todella kehno. Vielä hetki sitten valikoimissa oli mainio Gramonan Xarel-lo, mutta eipä näytä olevan sitäkään enää. Tällä hetkellä pitkäripaisen Xarel-lo-edustuksesta huolehtii edullinen Pares Baltan Savia Viva Xarel-lo, joka on kyllä hintaluokkaansa nähden ihan kelvollinen tapaus. Garnatxa Blancan osalta tilanne on vieläkin huonompi – Espanjasta ei ainuttakaan ja Ranskan puolelta löytyy vain muutama blendi. Yliluonnollisia kärsivällisyysominaisuuksia omaavat voivat odotella valoa synkkään tunnelinpäähän ensi vuoden helmi- ja maaliskuussa, sillä Alkon ostosuunnitelmassa on haut sekä Terra Altan Garnatxa Blancasta että Penedesin Xarel-losta. Meille lyhytpinnaisemmille tämän hetken ainoiksi vaihtoehdoiksi taitavat jäädä joko pullojen roudaaminen reissuilta, nettitilaaminen tai sitten jonkin hyvin varustetun ravintolan viinilistan hyödyntäminen. Helsingissä tarjontaa näyttäisi löytävän ainakin Copas y Tapasin listoilta, Tampereella kannattaa navigoida Tapas Bar Ineziin tai Gastropub Tuulensuuhun, Turussa Viinille ja Keski-Suomessa suuntana on luonnollisesti Figaro.