Vakuuttavaa tarhaviiniä Ribeira Sacrasta – Guímaro Finca Meixeman 2015

Espanjan kiinnostavimmat Menciat tulevat Galician Ribeira Sacrasta. Bierzoa huomattavasti viileämpi ja maastojenkin kannalta vaihtelevampi kasvuympäristö tuo viineihin enemmän raikkautta, luonnetta ja tiukempaa hapokkuutta. Guímaron taustalta löytyy Pedro Rodriguez, jonka perheellä on pitkä maanviljelyhistoria alueella. Finca Meixeman on Guímaron tarhaviini noin 1,5 hehtaarin kokoiselta jyrkän rinteen palstalta Sil-joen tuntumasta. Maaperä on pääosin graniittia ja liuskekiveä.

Blendi painottuu vanhojen köynnösten Menciaan (80%) ja lisäksi mukana on nippu muita paikallisia, kuten Brancellao, Merenzao, Souson jne. Osittain kokonaisina terttuina ja rankojensa kanssa käynyt viini on kypsynyt 12 kk käytetyissä isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Melko runsaasta tuoksusta löytyy pippurista mausteisuutta, kypsää kirsikkaa, havumetsää ja pientä kukkaisuutta. Suussa hedelmä on raikasta mehevää, mutta hyvin kontrolloitua ja nätillä happosektorilla viritettyä. Alun samettisen pehmeä rakenne saa lopussa lisävirtaa rouheasta bitterisyydestä. Pitkä jälkimaku keikkuu punaisten marjojen ja pippuristen mausteiden tunnelmissa.

Erinomaisen kiehtova, raikas, energinen ja moniulotteinen viini. Toimi loistavasti hieman reilummalla kädellä maustettujen possun grillivartaiden kanssa. Espanjasta noin 18 euron hintaan ostettuna loistava hinta-laatusuhde. 4,5/5 staraa.

 

Bierzon parhaimmistoa – La Vizcaína El Rapolao 2013

Kun Bierzosta hakee hieman kepeämpää ja elegantimpaa punaviiniä, on koordinaatteja hyvä ruuvata esim. viinitaikuri Raúl Pérezin lukuisien projektien suunnille. La Vizcaína on Raúl Pérezin ja Cesar Marquezin yhteistyöprojekti ja El Rapolao taas pitää sisällään “field blend”-tyyppisesti pääosin Menciaa sekä pieniä määriä Bastardoa ja Garnacha Tintoneraa. Köynnökset sijaitsevat pohjoiseen suuntautuvalla, hieman viileämmällä tarhalla.

Tarhatyöskentely ja valmistusprosessi on noudatellut Pérezille tuttuun tapaan minimaalisen käpälöinnin linjaa. Rypäleet ovat kasvaneet 90-100-vuotiaissa köynnöksissä ja viini on käynyt läpi parin kuukauden mittaisen maseraation sekä käymisen isoissa foudre-tynnyreissä. Kypsytys 10-12 kk käytetyissä ranskalaisissa 500 litran tammitynnyreissä. Vuosituotanto yltää noin 2500 pulloon.

Bierzon Mencia-voittoiseksi viiniksi lasista löytyy keskimääräistä hailakampi rubiininpunainen väri. Intensiivinen tuoksu jossa punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, havuja ja mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on erittäin mehukas, raikas ja punasävytteisen marjaisa. Kypsä ja pehmeä tanninisuus hiippi loppumakuun mukaan. Yrttisyys, metsäisyys ja napakka hapokkuus on nätisti esillä myös pitkässä jälkimaussa.

Raúl Pérez ja Cesar Marquez ovat onnistuneet vangitsemaan pulloon loistavan raikasta Mencia-meininkiä, josta löytää kiehtovaa moniulotteisuutta sekä poikkeuksellisen mainion kulauteltavuuden. Pullo lähtee Espanjassa mukaan parilla kympillä, Suomessa en ole ainakaan toistaiseksi nähnyt missään. Täräytin viinille kaveriksi grillattua possua saslik-vartaiden muodossa, onnistunut kombo sekin. 4,5 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Dominio de Tares Cepas Viejas 2013 (Alko tilausvalikoima 26,50 €)

Tares Cepas ViejasCastilla y Leonin ja Galician rajalla sijaitseva Bierzon viinialue on ollut kovassa nosteessa jo vuosia ja alueen ylpeys on punaviinilajike Mencia. Bierzo on ilmastollisesti siirtymätaipaletta Castilla y Leonin mannermaisen ilmaston ja Galician merellisen ilmaston välillä, joten Bierzo saa vaikutteita kummastakin. Tutustuin Dominio de Taresin viineihin viitisen vuotta sitten Tukholman Vinordic-tapahtumassa ja vakuutuin tuottajan tekemisistä. Itämeren risteilylaivoilta on voinut bongailla talon pehmeän hedelmäistä ja muhkeaa Baltosia ja nykyään tämä tiukempirakenteinen ja elegantimpi Cepas Viejas löytyy tilausvalikoimasta sekä Arkadian Alkon hyllystä.

Dominio de Tares Cepas Viejas on tehty yli 60-vuotiaiden Mencia-köynnösten sadosta. Alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa villihiivoilla ja malolaktinen käyminen sekä kypsytys 9-12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa.

Tummanpunaisen viinin väri taittuu reunoiltaan violettiin. Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, mustikkaa, pippuria ja hiukan minttua. Melko täyteläinen ja moniulotteinen maku jatkaa tuoksun suunnilla ja loppua kohden mukaan tulee hiukan savua ja paahteisuutta. Viiniä ryhdittävät varsin nätti happosektori sekä pehmeät tanniinit. Pitkässä ja elegantissa jälkimaussa on monivivahteista marjaisuutta, yrttejä sekä pientä paahteisuutta.

Dominio de Tares Cepas Viejas on erittäin tyylikäs ja tasapainoinen esimerkki Bierzon Menciasta. Viinissä yhdistyy sopivan runsas hedelmäisyys, raikas ja ryhdikäs rakenne sekä moniulotteinen aromien ja makujen kirjo. Viinin vahva potku ja intensiteetti lupailee kehityspotentiaalia myös lyhyen tähtäimen kellarointiin. Sitten vaan grilli tulille ja korkki auki! 4/5 staraa.

 

 

 

Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014

Fredi Torresin touhuja on tullut seurattua sosiaalisen median välityksellä jo jonkin aikaa. Hepulla on ollut varsin mielenkiintoisia viiniin liittyviä virityksiä sekä Kataloniassa että Galiciassa. Jostain syystä pulloja ei ole aiemmin sattunut osumaan kohdalle, ja olinkin aika täpinöissä, kun vihdoin ja viimein pääsin korkkaamaan Silice Viticultoresin Silicen vuosikerralta 2014. Silice Viticultores on Fredi Torresin ja Rodriguezin veljesten projekti Ribeira Sacrassa. Hankalissa ja ankarissa olosuhteissa Amandin alueella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa lähinnä Menciaa. Trion toimintaperiaatteet ovat luonnonmukaisia ja tämäkin viini on tuotettu naturaalimeiningeillä ilman sen suurempia käpälöintejä missään vaiheessa valmistusta.

Silice 2014Silice 2014 on pääosin vanhojen köynnösten Menciaa, mutta joukossa voi olla hieman vuosikerrasta riippuen myös pieniä määriä Merenzaoa, Albarelloa, Garnacha Tintoneraa sekä joitain valkoisia lajikkeita. Viini on kypsynyt 9 kk isoissa foudre-tyyppisissä tynnyreissä sekä levännyt sen jälkeen pulloissa 5 kk ennen myyntiin pääsyä. Minkäänlaisia lisäaineita, kirkastuksia tai suodatuksia ei ole ollut käytössä.

Kiehtovasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, karpaloa, yrttejä, savua, pippuria ja tallinnurkkaa. Keskitäyteläinen viini on reilun mausteinen ja savuinen, hedelmäosaston pysytellessä lähinnä hapankirsikan ja karpalon suunnilla. Vaikka viini onkin tekstuuriltaan melko ohut, on makua todella runsaasti ja meininki on eläväistä sekä moniulotteista. Ryhdikäs hapokkuus ja maltillinen määrä kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä, reilun mausteinen jälkimaku.

Silice Viticultoresin Silice 2014 menee omissa kirjoissa heittämällä mielenkiintoisimpien Ribeira Sacran viinien joukkoon. Viinistä löytää kiehtovan yhdistelmän raikasta punasävytteistä marjaisuutta yhdistettynä monipuoliseen mausteiden, savun ja tallimaisten aromien pakettiin. Upea viini, joka tarjoilee huikean vastineen noin 15 euron hintalapulle. Hiukan lisää intensiivisyyttä ja oltaisiin kiinni täysissä pisteissä. Nytkin todella kovat 4,5 / 5 staraa.

Mencian riemua Ribeira Sacrasta – Castro Candaz A Boca do Demo 2013

Raúl Pérez on kaikille Pohjois-Espanjan viinitouhuja seuranneille tuttu hahmo. Bierzosta kovan viinintekijän maineeseen kavunnut heppu on tehnyt omien menestysviiniensä lisäksi yhteistyötä lukuisten muiden viinintekijöiden kanssa. Pérez tuntuu nykyisellään heiluvan muhkean partansa kanssa mukana niin monissa projekteissa, että kärryillä pysyminen alkaa olla mahdotonta. Nykymaineensa hohdolla Pérez nostaa jo pelkällä nimelläänkin monen viiniprojektin arvoa, vaikka luonnollisestikaan aivan kaikki eivät ole sitä ihan kirkkainta timanttia. Pérezin toimintatavat nojaavat ennemmin perinteisiin ja minimaalisen intervention suuntiin, kuin moderneihin kikkailuihin. Jostain haastattelusta muistelen lukeneeni Pérezin summanneen viinitarhojen hoitofilosofiaansa jotakuinkin niin, ettei niitä käytännössä juurikaan hoideta. Yksi tälläisen lähestymistavan viini tuli korkattua jokin tovi sitten piiiiitkään kypsyneen Illilän tilan luomukaritsan potkalle.

Castro Candaz Boca do Demo 2013Castro Candaz on Ribeira Sacrassa pyörivä Raúl Pérezin ja Rodrigo Méndezin yhteistyöprojekti ja A Boca do Demo projektin lippulaivaviini. Pulloon on puristettu lähinnä Chantadan kylän viileämmillä ja erittäin jyrkillä rinteillä kasvavien 70-120-vuotiaiden köynnösten Menciaa. Joidenkin lähteiden mukaan mukana saattaisi olla myös pieniä määriä muita paikallislajikkeita. Pitkä maseraatio kokonaisilla tertuilla, vuoden mittainen kypsytys isoissa tynnyreissä. Viininvalmistuprosessi on jo alkeellisten olosuhteidenkin pakosta nojannut vahvasti vanhoihin sekä perinteisiin toimintatapoihin. Viiniä ei ole myöskään kirkastettu tai suodatettu.

Melko intensiivistä tuoksua hallitsee savuisuus, punasävytteinen marjaisuus, yrtit ja havunneulaset. Keskitäyteläisen viinin maku seurailee tuoksua ja yrteillä viritetty kypsä, mutta raikas kirsikkaisuus pitää hommaa hallussa. Silkkinen tekstuuri, nätisti tasapainottava napakka hapokkuus ja kypsät, taka-alalla sopivasti kihelmöivät tanniinit. Erinomainen harmonia ja rytmi, viinissä on kaikki kohdallaan, upeasti syvyyttä sekä sopiva annos kiehtovan rosoista luonnetta. Tämähän on jotakuinkin täydellistä Ribeira Sacran Menciaa, joten 5/5 staraa.

Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013

Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.

Tolo do Xisto sTuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.

Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.

Mencia-tykitystä Valdeorrasista – Avancia Cuveé Mosteiro 2010

Mencia on tunnetusti yksi Espanjan mielenkiintoisimmista punaviinilajikkeista ja vähintään yhtä mielenkiintoista on se, miten erilaisia viinejä siitä valmistetaan.  Valdeorrasin alueelta Galiciasta ponnistava Bodegas Avancia on Grupo Jorge Ordoñezin konserniin kuuluva viinitila. Jorge Ordoñezilla on useita viinitiloja ympäri Espanjaa ja yhtiö pyrkii tuottamaan viinejä alueiden alkuperäislajikkeista perinteisiä valmitusmenetelmiä kunnioittaen.

Avancia Cuvee Mosteiro smallCuveé Mosteiro on 100 %:nen Mencia, jonka rypäleet tulevat vanhoilta, 1920- ja 1935 istutetuilta tarhoilta, savi- ja kvartsiperäisestä maasta 550 m korkeudesta. Viini on käynyt uusissa ranskalaisissa tynnyreissä ja sen jälkeen siirretty kypsymään käytettyihin ranskalaisiiin tynnyreihin. Vuoden kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu ilman suodatusta.
Tuoksusta löytyy kypsää mustikkaa, rommirusinaa, yrttejä ja melko reilusti vaniljaista tammea. Paletilla viini on Valdeorrasin viiniksi yllättävän konsentroitunut, paksu, ja kypsän hedelmäinen. Tammi maistuu ja tuntuu, hapokkuus pysyttelee keskitasolla ja loppua kohden erittäin pehmeä tanniinisuus kuivattaa hiukan suuta.

Cuvee Mosteiro on selkeästi taidolla valmistettu viini, jonka tyylisuuntakin lienee tarkkaan harkittu. Valdeorrasin Menciaksi kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen tumma, konsentroitunut ja reilun tamminen tuotos. Omaan makuun kokonaisuus muotoutuu melkoisen raskaaksi ja jäin kaipaamaan Mencialle ominaista raikkautta sekä virkeätä hapokkuutta. Haiskahtaa jenkkimarkkinoilta. Hinta Espanjassa noin 16 eur. 3 / 5 staraa.

Punaviini Galician kaakkoisnurkasta – Gargalo Mencia & Arauxa 2013

Pysytellään vielä hetki edellisen postauksen jäljillä Galiciassa, mutta vaihdetaan alue Ribeiroa tuotannollisesti huomattavasti pienempään Monterreihin. Portugalin rajan tuntumaan asettuva Monterrei on Galician lämpimimpiä viinialueita ja näin ollen myös punaviinien volyymi nousee noin puoleen valkoviineistä. Alkukevään Barcelonan reissulla löysin marketin hyllyltä Gargalon Mencia & Arauxaa vuodelta 2013 ja pullo joutui korkkauksen uhriksi kotioloissa myöhemmin keväällä.

Gargalo on muoti- ja kosmetiikkabisneksessä menestyneen Roberto Veriñon 90-luvun alussa perustama tila Monterreissa. Herran vanhemmat ovat olleet viininviljelyn kanssa tekemisissä Ribeira Sacrassa, joten aivan outo aluevaltaus ei ole ollut kyseessä. Viljelyksiä on noin 8 hehtaarin alueella Castillo de Monterrein kupeessa.

Gargalo sViini on puristettu käsinpoimituista Mencia- ja Arauxarypäleistä. Viimeksi mainitun kohdalla luulin vielä etikettiä tihrustaessa bongaavani uuden paikallisen lajiketuttavuuden, mutta nimi paljastuikin Tempranillon paikalliseksi kutsumanimeksi. Tarkempaa rypäleiden keskinäistä suhdetta en nyt onnistunut löytämään, mutta alueen sääntöjen mukaisesti Menciaa (ja/tai Merenzaoa) on oltava punaviineissä vähintään 60 %. Viiniä on kypsytetty puoli vuotta terästankissa. Vuosituotanto 7000 pulloa.

Tuoksusta löytyy nuorekas setti vadelmaa, mustikkaa, tummaa kirsikkaa ja kevyttä mausteisuutta. Suussa keskitäyteläisen ylärajoille asettuva viini on pehmeä paketti kypsähköä, mutta silti melko raikasta hedelmäisyyttä. Maku kulkee selkeästi tuoksun luomissa tunnelmissa. Tanniinisektori on kypsänpehmeää sorttia ja hapokkuuttakin riittää melko mukavasti pitämään kypsää hedelmäisyyttä aisoissa. Alkoholitaso jää jälleen ilahduttavasti 12,5 % tasolle.

Gargalo Mencia & Arauxa on mutkaton, helposti lähestyttävä ja pehmeä viini. Erityisen syvällisiin ulottuvuuksiin se ei yllä ja jäinkin hieman kaipaamaan Mencialle tyypillistä luonteikkuutta sekä happojen vahvempaa grippiä. Joka tapauksessa viini edustaa hyvää dokabiliteettia, eikä siitä löydy mitään varsinaisia ongelmia. Pullo kulauteltiin onnistuneesti uunissa paahdettujen ja oliiviöljyllä sekä merisuolalla maustettujen kukkakaalilastujen kanssa. 3 / 5 staraa.

 

Ribeira Sacra tasting – Adega Algueira & Dominio do Bibei

Jokin aika sitten kaveri kutsui maistelemaan muutamia Ribeira Sacran viinejä. Pohjoisen Espanjan viinit ovat vakuuttaneet moneen otteeseen sangen päräyttävällä meiningillään ja Ribeira Sacra on pohjoisen viinialueista yksi tämän hetken kiinnostavimpia. Laseihin kaadettiin kahden arvostetun tuottajan viinejä; Dominio do Bibei on perustettu 2000-luvun alussa, mutta silti ehtinyt niittämään varsin runsaasti mainetta. Viininvalmistukseen liittyvissä asioissa Bibein taustapiruina ovat toimineet Prioratista tutut René Barbier ja Sara Pérez. Adega Algueiran taustalla oleva pariskunta on taasen työskennellyt viininviljelyn parissa jo kymmeniä vuosia, mutta omalla brändillä viiniä on valmistettu vasta vuodesta 1998 alkaen. Perusajatuksina kummallakin tuottajalla on alueen perinteisten lajikkeiden vaaliminen, huolellinen luonnonmukainen tarhatyöskentely ja viininvalmistuksessa vanhojen perinteisten menetelmien suosiminen sekä minimaalinen interventio.

Ribeira Sacra 1Maistelut startattiin kolmen valkoviinin setillä. Dominio do Bibei Lapola 2011 ( 75 % Godello, 20 % Albariño, 5 % Doña Blanca / 14 €), Dominio do Bibei Lapena 2010 (100 % Godello / 36 €) sekä Alguero Cortezada 2011 (Godello, Albariño, Treixadura / 16 €). Lapolan raikkaus ja draivi vei mennessään. Tyylikäs paketti sitruunaa, greippiä, omenaa ja mineraalisuutta. Lapena oli alkuun melko vaisu ja sulkeutunut, mutta avautui huomattavasti hengitettyään ja on toki Lapolaa moniulotteisempi ja vivahteikkaampi tapaus. Samalla myös hinta pompahtaa 2,5 kertaiseksi, joten hinta-laatupisteet vahvasti Lapolalle. Cortezada oli kahteen edellä mainittuun verrattuna hyvin erilainen tapaus. Tuoksusta löytyi ruutia, hiivaisuutta, ehkä pientä oksidoituneisuuttakin oli havaittavissa. Happotaso hieman Lapolaa ja Lapenaa matalampi. Mielenkiintoinen, mutta jätti silti hieman ristiriitaiset fiilikset.

Ribeira Sacra 2Ensimmäisessä punaviinikattauksessa maistettiin Dominio do Bibei Lalama 2009 (90 % Mencia, 10 % Garnacha, Brancellao ja Mouratón / 14 €), Dominio do Bibei Lacima 2009 (100 % Mencia / 35 €) ja Dominio do Bibei B 2008 (100 % Brancellao / 35 €). Näistä paria ensimmäistä on tullut aiemminkin maistettua ja Lalama jaksaa aina yllättää raikkaalla kepeydellään. Jossain määrin jopa Pinot Noir-tyylillä keikaroiva viini on varmasti yksi herkimmistä ja kepeimmistä maistamistani Mencia-viineistä. Luonnollisesti dokabilitetti hyvin kohdillaan. Lacima on jo sitten sitä hieman tutumpaa Mencia-meininkiä tummasävyisen mustikan, karhunvatukan ja mineraalisuuden merkeissä. Loppu kivasti bitterinen. Lacima hyötyi merkittävästi hengittelystä, mutta vaikutti tässä huomattavan kovassa seurassa kuitenkin hieman tasapaksulta ja lähimpänä valtavirta-Menciaa kulkevalta viiniltä. Kovin näistä itselleni ehdottomasti B, jossa Brancellaon kiehtova mausteisuus ja pippurisuus vei tyylillisiä ajatuksia tasokkaan Cabernet Francin sekä Negretten suuntaan. Todella mainio viini!

Ribeira Sacra 3Kolmas ja viimeinen setti piti sisällään korkkivikaisen Algueiran perustason Mencia, Algueira Albarello 2009 (100 % Brancellao / 29 €), Algueira Carballo Gallego 2009 (100 % Mencia / 29 €), Algueira Fincas 2010 ( Caiño, Sousón / 36 €). Carballo Gallego on siinä mielessä mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen, että sitä on kypsytetty 12 kk paikallisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Varsin tasokas ja tyypillisiä Mencian ominaispiirteitä omaava viini. Mielestäni tässä oli astetta persoonallisempi ote, kuin Bibein Lacimassa. Fincas oli tosi kiva viini sekin, mutta kiinnostavin ja samalla ehkä koko tastingin kovin vakuuttaja oli 100 %:nen Brancellao Algueira Albarello. Huikean moniulotteinen viini, jonka musta viinimarja, savuisuus sekä persoonallisen pippurinen mausteisuus pisti sukat pyörimään ja korvat heilumaan.

Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen tasting Ribeira Sacran huippuviinien parissa. Yhtä korkkivikaista lukuunottamatta yhtään alle 4/5 staran arvoista viiniä ei laseihin lorotettu. Dominio do Bibein Lapola ja Lalama pitävät edelleen pintansa valloittavina ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaisina veijareina. Hinnakkaammissa viineissä Adega Algueiran viinit onnistuivat vakuuttamaan ehkä hieman Bibeitä persoonallisemmalla otteella. Itselleni ehdottomasti suurinta antia oli kuitenkin rypälelajike Brancellao. Vastedes maistan jokaikisen vastaantulevan.

Bodegas Gancedo Xestal Mencia 2007

Eräänä lauantaina pääsi käymään niin, että loputtoman pitkään ja hartaasti kypsennetty pulled pork oli vielä valmistuttuaankin vailla viinikaveria. Noin kymmenen sekunnin pituinen matka viinikaapille johti ajatuksia Mencian suuntaan. Kaapin sisältöä ei tarvinnut tällä kertaa töllistellä kovinkaan pitkään, sillä Xestal Mencia -07 osui kiikareihin jokseenkin välittömästi ja valinta oli valmis.

Bodegas Gancedo viljelee Bierzossa viiniä 20 hehtaarin alueella. Tarhoilla kasvaa Menciaa sekä pieniä määriä Godelloa ja Doña Blancaa. Talo luottaa perinteisen ja ympäristöä kunnioittavan viininviljelyn sekä modernin viininvalmistusteknologian kombinaatioon. Xestal Mencian rypäleet ovat 60-100 vuotiaiden Mencia-köynnösten satoa ja viiniä on kypsytetty 12 kuukautta ranskalaisissa tynnyreissä. Kauppojen hyllyille Xestal päästetään vasta viiden vuoden pullokypsyttelyn jälkeen.

Alkuun melko pidättyväinen viini avautuu pikkuhiljaa lasissa ja maanläheisestä tuoksusta alkaa erottumaan mustikkaa, tummaa kirsikkaa, tammen paahdetta ja mausteisuutta. Paletilla viini lyö pöytään erittäin vahvan uutoksen, joka yhdistyy kypsään ja tummaan marjaisuuteen. Hapokkuutta on kyydissä ihan mukavasti ja pehmeä tanniinisuus sekä nielua lämmittävä 14% alkoholipitoisuus sopivat tällaiseen paksumpaan pakettiin hyvin. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tarinaa tummista marjoista, höystettynä pienellä mausteisuudella.

Xestal 2007 on tyylillisesti tuhdimman päädyn Mencia ja tarjoaa pehmeämpien ja tukevampien punaviinien ystäville tyylilajille uskollisen sekä tasapainoisen esityksen. Painopisteen asettuessa voittopuolisesti muskelipuolelle jäävät muut osa-alueet hiukan varjoon, eikä viinistä saa irti järin moniulotteista meininkiä runsaasta dekantoinnistakaan huolimatta. Ihan mukiinmenevä viini sinänsä, eikä Decantalon hinta 12,50€ riko säästöpossua, jos ei nyt varsinaisesti pistä riemusta kiljumaankaan. Käytännössä kuitenkin varsin toimiva kaveri revitylle possulle. 3 / 5 staraa.