Testissä Pintia 2003

Copatinton testipenkissä oli joulun hujakoilla juuri sopivasti aikaa ottaa käsittelyyn legendaarisen espanjalaistuottaja Vega Sicilian sivuprojekti Torosta eli Pintia. Jouluaattona valmistetulle hirvipaistille tuli kaapista noukittua kaveriksi vuosikerta 2003, jonka arvelin jo kehittyneen korkattavaan kuntoon. Pintia on nakutellut kovan luokan pistemääriä alan kriitikoilta ympäri maailman ja lienee yksi Toron tunnetuimmista viineistä.

Noin 600-750 m merenpinnan yläpuolella sijaitsevat   Toron viinitarhat nautiskelevat kylmistä talvista sekä  pitkistä, lämpimistä ja aurinkoisista kesäpäivistä. Lämpötilavaihtelut ovat vuorokausitasollakin erittäin suuria. Pintian tarhat sijaitsevat Duero-joen entisen virtauspaikan reunamilla ja maaperä muodostuu hiekasta, savesta sekä sen alla olevasta kivisestä maaperästä.

Vega Sicilia toteutti aiemmat suunnitelmansa ostettuaan vuonna 1997 tarhoja perinteikkään, mutta tuolloin vähemmän muodikkaan Toron alueelta. Ensimmäisten vuosien aikana tarhojen kokoa kasvatettiin siten, että viinit pystyttäisiin valmistamaan kokonaan omista rypäleistä. Pintia-nimen myöhemmin saanut projekti päätyi tavoittelemaan punaviineissään raikasta hedelmäisyyttä ja eleganssia sekä välttämään ylikypsää hedelmäisyyttä ja raskasta tanniinisuutta. Ei ehkä se helpoin kuvio raskaista, konsentroituneista ja alkoholisista punaviineistä perinteensä rakentaneella alueella.

Ensimmäinen vuosikerta 2001 tuli myyntiin vuonna 2004 ja myytiin loppuun nopeasti. Vuosittaista pullovauhtia on sittemmin kasvatettu 40000:sta nykyhetken noin 250000-300000:een. Pintia 2003:n mehu on rutistettu 25-45-vuotiaista Tinta de Toro-köynnöksistä (=Tempranillo) ja valmistusprosessit ovat Vega Sicilian tapojen mukaisesti hyvin tarkkaan kontrolloituja ja suunniteltuja. Viinistä 70% kypsytetään ranskalaisissa ja 30% amerikkalaisissa tynnyreissä. Tynnyrit valmistetaan Vega Sicilian oman puusepän toimesta ja uusitaan vuosittain. Ennen myyntiä Pintia lepää pulloissa vähintään vuoden, mutta esim. 2003 vuosikerta odotteli pulloissa aina vuoteen 2006 saakka. Vuonna 2003 talvi oli kuiva ja kylmä, kevät kohtalaisen lämmin ja sateinen, ja kesä taas poikkeuksellisen kuuma. Niinpä sadonkorjuukin tapahtui jo syyskuun puolivälissä.

Tummanpunaisen viinin rakenne ei ole lainkaan niin paksu ja läpinäkymätön, kuin alueen punaviineille on tyypillistä. Melko kehittyneessä tuoksussa on kypsää mustaa kirsikkaa, nahkaa, pikkusikaria, eläimellisyyttä ja hentoa mineraalisuutta. Täyteläisessä maussa korostuu kypsä hedelmäisyys ja tuoksun aromeista rakentuu paletillekin moniulotteisuutta. Hieman ikeniä puristeleva, mutta poikkeuksellisen elegantti tanniinisektori rakentaa napakan hapokkuuden kanssa ryhdikkään rungon viinille. Erittäin pitkä jälkimaku on tyylikkään mausteinen.

Pintia 2003 on tässä vaiheessa jo varsin mukavasti kehittynyt ja poikkeuksellisen elegantti Toron punaviiniksi. Erityisesti tanniinirakenteessa on jotain sellaista vaikeasti kuvailtavaa ulottuvuutta, mihin harvoin törmää ylipäätänsä minkään alueen punaviineissä. Pienenä miinuksena pitäisin sitä, ettei tuoksun hieno moniulotteisuus siirtynyt aivan täysimääräisenä makuun. Muilta osin viini on varsin tasapainoinen pakkaus. Veikö kuuma kesä syvyyttä viinistä, vai onko kehitys vielä hieman kesken? Pintia 2003 on vasta kolmas myyntiin tulleista vuosikerroista, joten kehityskaari jää tässä vaiheessa lähinnä arvailujen varaan. Mitään tulipalokiirettä avaamisen kanssa ei tarvitse pitää, sen verran mukavasti hedelmää, happoja ja tanniineja pullosta vielä löytyy.

Pintian hinta liikkuu 30-40 euron välillä, hieman ostopaikasta ja vuosikerrasta riippuen. Lähempänä kolmea kymppiä hinta pysyy vielä laatuun nähden hyvin reilassa. Viini pelasi mukavasti yhteen hirvipaistin kanssa ja riistaiset ruuat ovat muutenkin osuvia valintoja Pintian kaveriksi. Copatinto antaa Pintia 2003:lle 4/5 staraa.

 

 

 

Testissä punaviini Torosta – Quinta Quietud 2006

Copatinton testipenkissä ei lorvailtu juhannuksenakaan. Riippukeinussa loikoilun sijasta kuumaan grilliin iskettiin sellainen määrä herkullista härän ulkofilettä, että testiin oli suorastaan pakko kaapata punaviiniä Espanjan Torosta, härkää härälle siis… Viiniksi valikoitui erinäisten vaativien ja raastavien pohdintojen jälkeen Quinta Quietud 2006. Kyseinen luomuviini on tuottajansa Bodegas Quinta de la Quietudin punaviinihierarkiassa kakkospallilla ja saanut kohtuullisen paljon hehkutusta osakseen siellä sun täällä. Todettakoon nyt ainakin se, että Guia Peñín on antanut 05-vuosikerralle 94 pistettä ja testiin kaapatulle -06-vuosikerralle 90 pistettä.

 

 

 

 

 

 

 

Quinta Quietud 2006 on puristettu pulloon 20-85-vuotiaista, luomumenetelmin viljellyistä Tinta de Toro-köynnöksistä (=Tempranillo). Valmistuksessa on pyritty minimoimaan sulfiittien käyttöä, eli pisteet siitä! Viini on lopuksi majaillut 20 kk tammitynnyreissä, joista 70% on ollut ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. Viinin ostaessaan joutuu keventämään Keski-Euroopassa kukkaroaan parilla kympillä.

Syvän tummanpunaisen viinin jo hieman kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, karhunvadelmaa, suklaata ja setripuuta. Kun viini hetken aikaa vetänyt henkeä huoneilmassa, liittyy tuoksuun tasokkaammille Toro-viineille tyypillistä mineraalisuutta. Täyteläinen ja kypsän hedelmäinen maku on jännittävän moniulotteinen. Siitä löytyy tuoksun komponenttien lisäksi mm. pippurisuutta. Reilu, mutta kypsän pehmeä tanniinisuus kuivattaa sopivasti ikeniä ja melko reilu hapokkuus pitää huolen viinin ryhdistä. Erittäin pitkässä jälkimaussa on rekisteröitävissä mm. pippuria ja mausteisuutta.

Quinta Quietudissa on jokseenkin hämmästyttävää se, että 15% alkoholia ja 20 kk tammikypsytystä integroituvat viinin muuhun rakenteeseen niinkin loistavasti. Ei ole epäilystäkään siitä, että viini kuuluu Toron punaviinien eliittisakkiin. Pieni annos lisää raikkautta ja snadisti tiukempi happorakenne, niin viisi staraa olisi selviö. Tällä kertaa Copatinto antaa viinille kuitenkin hienot 4/5 staraa. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, mutta kehittyy positiivisesti vielä muutaman vuoden säilytyksen aikana.

 

 

 

Viikon Copa – Muruve Crianza 2009 9,89 €

Viikon Copa hyökkää röyhkeästi juhannukseen ja kesälomakauteen valmistautuvan kansan kesäkeittiöihin ja suosittelee grilliherkkujen seuraksi muhkeaa espanjalaista Muruve Crianzaa. Samalla lienee oiva tilaisuus onnitella viinin tuottajaa, Bodegas Frutos Villaria, Decanter World Wine Awards-mittelöiden Muruve Crianza 2009:lle myöntämästä kultamitalista.

Toron alueelta Espanjasta saapuva Muruve sisältää täydet 100 prosenttia Tinta de Toro-lajiketta (= Tempranillo). Viiniä on kypsytelty noin 12 kk tammessa ja sen jälkeen lepuutettu 12kk pulloissa. Hieman kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, savua ja toffeeta. Täyteläisestä ja runsaan hedelmäisestä mausta nousee esiin tummaa kirsikkaa ja kypsää luumua. Runsas, mutta pehmeä tanniinisuus nipistelee mukavasti ikeniä ja ryhdikäs hapokkuus kantaa viiniä suoraselkäisesti. Melko pitkässä jälkimaussa on kirsikkaa ja suuta lämmittävä tunnelma.

Muruve on voimakas ja muhkea punkku, joka sopii loistavasti kesäisten grillihetkien ruokailuun. Copatinto suosittelee Muruven seuraksi grillattua lammasta ja väittää samaan hengenvetoon myös Manchego-juuston olevan samalla aaltopituudella suositusviinin kanssa. Vähän alle kympin hinnalla Muruve Crianza on loistosijoitus. (Kuvan © Alko)

Viinisuositus – Muruve Crianza 2008 9,92€

Copatinto ilahtui ”niin maan perusteellisesti”, kun Alkon uutuuksien joukosta löytyi vanha suosikki. Espanjalainen Frutos Villarin Muruve Crianza saapui siis vihdoinkin pitkäripaisen hyllylle. Tämä punaviini oli niitä ensimmäisiä maistamiani D.O. Toron viinejä, arkiston syövereistä löytyi tasting note-merkintöjä vuosikerrasta 1999 lähtien. Sittemmin kyseisen alueen viinejä onkin tullut kahlattua läpi melkoinen määrä.

Muruve Crianza on kypsynyt alueen säädösten mukaisesti 12 kk tammessa ja 12 kk pullossa. 100% Tinta de Toroa (Tempranillo) sisältävän viinin tuoksussa on luumua, vadelmaa ja tammen tuomaa paahteisuutta. Viini täyttää suun hitusen makeaan painuvalla ja kypsällä hedelmäisyydellä, josta erottuu luumua ja tummia marjoja. Kokonaisuuden kruunaavat mieto tammisuus ja pehmeät tanniinit, jotka saattelevat melko pitkää jälkimakua. Suhteellisen korkea alkoholipitoisuus (14,5%) integroituu viinin muuhun rakenteeseen hyvin. Toron viinit tarjoilevat voimakkaiden tempranillo-viinien ystävälle hyvää hinta-laatu-suhdetta ja tälläkään kerralla voimakkaiden ja täyteläisten viinien ystävä ei pety; viinissä on isosti voimaa, mutta myös mukavasti hedelmää.

Suosittelen ehdottomasti ilmaamaan viiniä tunti tai kaksi ennen tarjoilua. Huolehdi myös aina korkean alkoholipitoisuuden omaavien viinien osalta tarjoilulämpötilan pysymisestä sopivana. Pullon kyljestä on helppo luntata Muruvelle sopivan n. 18 astetta. Jos viini on liian lämmintä, alkaa alkoholi dominoimaan makua ja viini menettää tasapainoisuutensa. Alle kympin hintaan Muruve on loisto-ostos.

P.S. Copatinton blogissa tulee jatkossa lisää tarinaa D.O. Toro:n viinialueesta, joten kannattaa pysyä huutoetäisyydellä.