Viikon Copa – La Caliera Moscato d’Asti 7,38 € (0,375l)

Viikon Copa tuuttaa eetteriin viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta viikon keskivaiheilla. Tällä kertaa Copatinto suosittelee suunnistamaan paikallispuulaakissa pikkupullojen hyllylle. Suunnistusta helpottanee se, ettei alueella ole yleensä suurempia ruuhkia havaittu. Hyllystä löytyy pienikokoinen pohjoisemman Italian ylpeys, La Caliera Moscato d’Asti. Pikkupullossa piileskelee nimensä mukaisesti Muscat-rypäleistä valmistettu, pirskahteleva ja makea valkoviini, jonka tuoksusta löytää aprikoosia ja kukkaisuutta. Runsaan hedelmäistä ja makeaa suutuntumaa tasapainottaa reilu hapokkuus. Ryhdikäs kokonaisuus nostaa hymyn naamalle.

Ennen korkkaamista kannattaa pullolle suorittaa ekologinen ja tehokas chillaus lähimmässä lumihangessa niin, että tarjoilulämpötila olisi reilusti alle 10 astetta. Copatinto suosittelee kokeilemaan La Calieraa perinteisesti Moscatolle suositeltavien marjaisten tai hedelmäisten jälkiruokien sijasta paahtoleivän ja pehmeiden juustojen kanssa! (Kuvan © Alko)

Testissä Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 D.O. Toro

Copatinton testipenkissä alkoi jälleen tapahtua, kun Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 törähti paikalle. Viinille todettiin tarpeelliseksi suorittaa rutiinitoimenpiteet, eli välitön korkkaaminen ja ankara analyysi.

Viimeksi Copatinto nautti kyseistä maataloustuotetta juhannusaattona 2010 Salamancan keskusaukiolla Plaza 23-ravintolassa. Vuosikerta oli tuolloin 2001 ja noin yhdeksänvuotias viini oli täydellisessä kunnossa. Ravintolan ystävällismielinen tarjoilija ymmärsi erikseen kertomattakin suomalaisen juhannuksen ja grillaamisen kuuluvan tiiviisti yhteen. Niinpä pöytään kannettiin tilanteen vaatimat komponentit – tirisevä grilli ja kasa lihaa. Pöydässä grillattu chuleton teki saumatonta yhteistyötä viinin kanssa, eikä muutenkaan olosuhteissa ollut nokan koputtamista.

Testiviini on vuodelta 2005, joka on arvioitu vuoden 2001 lailla erinomaiseksi vuosikerraksi. Toron kylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Bodegas Sobreño perustettiin 90-luvun lopussa Riojalaisten viiniheppujen toimesta. Paikallisen Tempranillo-kloonin, Tinta de Toron, kesyttäminen onnistui kavereilta mallikkaasti ja Sobreñon viinit ovat alusta lähtien niittäneet runsaasti erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja. Seleccion Especial on puristettu tilan vanhimpien köynnösten valikoiduista rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14 kk jenkkitammessa sekä 12 kk pullossa. Reserva viinit eivät ole Toron alueella yhtä yleisiä, kuin muualla Espanjassa ja Gran Reservat ovat suorastaan harvinaisia.

Viinin kehittynyt tuoksu on suorastaan huumaavan herkullinen. Siitä on löydettävissä savua, kahvia, toffeeta, neilikkaa, kypsää tummaa kirsikkaa ja luumua. Vahva, muhkea ja konsentroitunut maku täyttää suun luumuilla, kirsikoilla, moniulotteisella mausteisuudella ja savuisuudella. Napakka tanniinisuus kiristelee ikeniä vielä pitkän ja mausteisen jälkimaun maistuessa suussa. Viini on mukavasti nautittavissa parin tunnin dekantoinnin jälkeen, mutta hyötyy vielä parin vuoden kellaroinnista. Tämä huikean upea viini toimii hyvin esimerkiksi grillatun härän entrecoten, lampaan lihan tai runsaan makuisen suurriistan kanssa.

Finca Sobreño Reserva Especial on ansaitusti kerännyt viinikriitikoilta toistuvasti yli 90 pisteen arvioita. Pullollinen lähtee Keski- ja Etelä-Euroopassa kaupan hyllyltä n. 15-20 euron hintalappu kyljessään, eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Paikalliseen puulaakiin ei kannata juosta Seleccion Especialia etsimään, mutta yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi Finca Sobreño Crianza löytyy A-valinnan perusvalikoimasta

EDIT 18.2.2012: Yllä linkitetty Finca Sobreño Crianza on poistumassa Alkon perusvalikoimasta.

Viinisuositus – Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon 2009 10,98 €

Pakkasen paukkuessa ja lämpömittarin huutaessa hoosiannaa, tarvitaan ehdottomasti lämminhenkistä viiniä. Tämänkertainen viinisuositus sopiikin tarkoitukseen, kuin nyrkki kylmässä kohmettuneeseen nenänvarteen. Seattlen lähistöllä sijaitseva Washington State puskee maailmalle mielenkiintoisia viinejä. Yleisesti ottaen Washington Staten viinit ovat Kalifornian kollegojaan hieman kevyempiä ja tyyliltään eurooppalaisempia. Silti viineistä löytää selvästi tunnistettavaa uuden maailman voimakasluonteista tyyliä. Alkon perusvalikoimassakin on huomioitu tämän mielenkiintoisen alueen viinit huimaavalla kahden viinin valikoimalla. Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon on kotoisin Columbia Valleyn alueelta, missä aurinkoiset päivät, viileät yöt ja pitkä kasvukausi mahdollistavat rypäleiden optimaalisen kypsymisen, säilyttäen kuitenkin rypäleiden hapokkuuden.

Tummanpunaisen viinin tuoksussa on mustaherukkaa, kypsää tummaa luumua, kirsikkaa ja maltillisesti amerikkalaisen tammen tuomaa vaniljaa. Melko täyteläisessä ja lämminhenkisessä maussa on tuoksun aromien lisäksi makeaa lakritsia. Maltillinen hapokkuus ja pehmeät tanniinit täydentävät yhtenäisen kokonaisuuden. Suuhun jää pitkähkö, muhkean herukkainen jälkimaku.

Columbia Crest Cabernet Sauvignon 2009 on Alkon hinnankorotuksestakin huolimatta helposti lähestyttävä, lämminhenkinen ja selkeäpiirteinen kokonaisuus, jota voi kulautella viltin alla vaikka sellaisenaankin pakkaspäivän lämmikkeeksi. Copatinto suosittelee!

Testissä Castoro Zinfandel 2009 14,90 €

Kalifornian viinien kovan myötätuulen saattelemana raahattiin Copatinton testipenkkiin Alkon perusvalikoiman uutuus Castoro Cellar Zinfandel 2009. Castoro on italiaksi majava ja nimen taustalta löytyy tilan omistajan Niels Udsenin lempinimi ”beaver”, joka käännettiin italiaksi herran aikoinaan työskennellessä saapasmaan viinitarhoilla. Copatinto ei jostain kumman syystä ole lainkaan yllättynyt siitä, ettei firma valinnut nimekseen englanninkielistä versiota isännän lempinimestä. Castoro Zinfandel tulee Kalifornian Paso Roblesista, joka tunnetaan historian kirjoissa lainsuojattomien piileskelypaikkana ja Kalifornian viiniteollisuuden ”villinä läntenä”, huhutaan jopa itse Jesse Jamesin oleskelleen alueella aika ajoin sukulaistensa luona parantelemassa ampumahaavojaan. Myöhemmin Paso Robles on tullut tunnetuksi mm. Rhônen rypälelajikkeita viljelevistä ”viinikapinallisista”. Paso Roblesin yhteydessä on myös tapana mainita maailmankuulun ”kapinallisen”, James Deanin, menehtyneen auto-onnettomuudessa seudulla, joten nyt on sitten ne pakolliset faktatkin raportoitu. Paso Roblesin päivät ovat kuumia ja kuivia, viileiden öiden sekä merellisten tuulien tarjotessa helpotusta kuumuuden kärventämille viinitarhoille. Paso Roblesissa on Kalifornian suurimmat päivä- ja yölämpötilojen erot, jonka kerrotaan antavan alueen viineille yksilöllisen luonteen.

Alkujaan Kroatiasta kotoisin oleva zinfandel on erittäin suosittu rypälelajike Yhdysvalloissa ja siitä valmistetaan viinejä hyvin laajalla skaalalla ja suorastaan hillittömiä määriä. Zinfandelia ei yleensä blendailla muiden lajikkeiden kanssa, mutta Castoro on helpottanut zinfandelinsa yksinäisyyttä tuuppaamalla seuraksi muutaman prosentin petite syrahia tuomaan viiniin väriä ja syvyyttä.

Väriltään syvän punaisen viinin marjainen tuoksu nostaa pintaan punaista kirsikkaa, vadelmaa, mausteisuutta (valkopippuri ?) ja miedosti vaniljaa. Melko täyteläisessä maussa dominoi runsas, keskihapokas marjaisuus ja hedelmäisyys vailla minkäänlaista yliampuvaa hillomaisuutta tai raskautta. Pippurisen mausteinen ja suuta lämmittävä jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Castorolla on onnistuttu väistelemään Paso Roblesin kuuman ilmaston ongelmat ja ottamaan ilo irti viileistä illoista ja öistä. Tästä johtuen viini esittää kiitettävän elegantisti ja moniulotteisesti tyypillisiä zinfandelin luonteenpiirteitä, eikä mikään osa-alue nouse liikaa esiin. Copatinto suosittelee !

Viini nautittiin pekoniin käärityn possun fileen sekä paahdetun paprikan kanssa ja yhdistelmä toimi vallan mainiosti.

Testissä Ca´ del Bosco Cuvée Prestige 24,60 €

Läpi menneen WSET:n tentin kunniaksi on luontevaa postata tarinaa kuohujuomista. Kuten varmasti moni lukijoistakin, on myös Copatinto maistellut kuohuviinejä silloin tällöin niin sokkona kuin puolisokkonakin, erotellen ja arvaillen viinien alkuperää sekä kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä. Uskaltaisin väittää, että puolisokkona samppanjan tunnistaa muiden kuohuviinien joukosta ”perusjamppakin” melko hyvällä tarkkuudella, kun tietää mitä etsii. Ei ole silti syytä uhota yhtään liika, sillä kyllä puolisokkonakin saattaa virheisiin sortua. Sokkomaistelussa asetelma vaikeutuu jo selkeästi ja myönnän, että ainakin itsellä on jäänyt jonkun kerran samppikset tunnistamatta joukosta. Useimmiten samppanjan ja muiden kuohupullotteiden eroja on hyvä etsiä kuplien määrästä ja rakenteesta sekä rypälelajikkeiden tyypillisistä ominaisuuksista. Kun joukkoon sijoitetaan muitakin perinteisellä menetelmällä vamistettuja sekä chardonnay-, pinot noir- ja pinot meunier-rypäleistä valmistettuja kuohuvia, tilanne kehkeytyy jo mielenkiintoiseksi.

Jokin aika sitten Copatinton testipenkissä kävi kupliaan vilauttelemassa italialainen Ca´ del Bosco Cuvée Prestige. Franciacortassa tehdään eittämättä Italian tasokkaimmat skumpat ja kun kuohut kasataan kokoon vielä hyvin pitkälti Champagnen rypälelajikkeista, on tässä juoksukilpailussa Franciacortan lähtötelineet viritetty vähintäänkin kohdilleen, lähelle keskimmäisiä juoksuratoja ja samppanjaa.

Lasiin kaatui vaaleankeltaista, nätisti pientä kuplaa pintaan työntävää kuohuviiniä. Tuoksusta erottuu paahtoleipää, hiivaa, hitunen paahteisuutta ja reippaasti sitrusta. Erittäin kuivasta ja reilun hapokkaasta mausta nousee esiin runsas sitrus ja kuivatut hedelmät. Viinissä on hienostunut kuplarakenne ja kaiken kaikkiaan maku on varsin moniulotteinen ja eläväinen, jättäen erittäin pitkän sitruksisen ja hapokkaan jälkimaun. Kyseessä on siis varsin tasokas kuohuviini, joka ei varmasti jätä kylmäksi.

Kun viereiseen lasiin kaadettiin vertailumielessä Pannierin perustason edullista samppanjaa, ei ollut kovin vaikeaa todeta näiden kahden olevan hyvin erilaisia luonteeltaan. Siinä, missä Ca´ del Bosco pullistelee sitruksisia hauiksiaan mitään peittelemättä ja keskellä näyttämöä, esittää Pannier hienostunutta seurapiirikaunotarta ja tarjoilee hillitymmän eleganttia makumaailmaa lavan reunalta käsin. On makuasia, kummasta sitten pitää enemmän, laadukkaita viinejä molemmat.

Ca´ del Bosco todistaa Franciacortan olevan hyvä vaihtoehto edukkaamman pään samppanjalle tai vaikka niille, joiden mielestä samppanja on ”so last season”. Copatinton kokemuksen mukaan tasokkaampien samppanjoiden haastajaksi tästä italiaanosta ei kuitenkaan ole, ja toki tuolloin puhutaan sitten jo eri hintaluokastakin.

Testissä Chateneuf-du-pape Domaine de Nalys Réserve 2007 39,90€

Rhônen alueella tehdään paljon voimakkaita ja mausteisia punaviinejä, joista suurimman osan runko on kyhätty grenachen, syrahin tai mourvedren varaan. Näitä lajikkeita sitten sekoitellaan keskenään tai muutamien muiden lajikkeiden kanssa. Osa Rhônen rypälelajikkeista ja sekoitteista nauttii ansaittua suosiota uudessa maailmassa ja erityisesti Australialaiset ovat hurahtaneet miksailemaan viinejään Rhônen tyylillä.

Eteläisessä Rhônessa kököttävä Chateuneuf-du-pape on eittämättä yksi Rhônen tunnetuimpia punaviinialueita, ellei sitten tunnetuin. Chateneuf-du-pape lienee myös ainoa punaviini, johon voidaan sekoittaa jopa 13:a eri rypälelajiketta. Erilaisten blendien muodostamiselle on periaatteessa siis rajattomat mahdollisuudet ja laatu sekä jossain määrin myös tyyli vaihteleekin kohtuullisen paljon. Chateneuf-du-pape (paavin uusi linna) –nimen synty johtaa historian havinoihin ja aikaan, jolloin paavin hallinto vaikutti Avignonin alueella ja näiden pipopäisten kirkonmiesten ”kesämökki” sijaitsi jokseenkin ilmeisesti nykyisen Chateneuf-du-papen kylän maisemissa.

Maistoin pari kuukautta sitten Münchenin messuilla samaisen tilan perusversiota chateneuf-du-papesta vuodelta 2008 ja sain riittävän kimmokkeen napata viinikaapissani loikoilleen vuoden 2007 réserve-pullotteen testiin. Niinpä korkkiruuvi osui kuin osuikin onnistuneesti Domaine de Nalysin réserve ”pappiin” hyvämaineiselta vuodelta 2007. Chateneuf-du-papen itäosassa sijaitseva Domaine de Nalys viljelee viiniä nykyään noin 50 hehtaarin alueella ja tilan historia erilaisine käänteineen ulottuu ainakin 1600-luvulle saakka. Tässä réserve-versiossa on tehty kaikkien lain sallimien rypälelajikkeiden sotkemisesta yksinkertaisempaa ja käytetty vain kolmea lajiketta; Syrah (78%), Grenache (12%), Mourvedre (10%). Näin iso osa syrahia on tietääkseni hieman harvinaisempi ratkaisu alueellaan.

Viini on väriltään tumma, rubiininpunainen. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, seetripuuta, tupakkaa ja mausteisuutta. Täyteläinen ja suuntäyttävä maku korostaa tuoksun aromeja ja reilu hapokkuus sekä runsaat ja pehmeät tanniinit johtavat erittäin pitkään, savuiseen ja moniulotteisen mausteiseen jälkimakuun.

Nalys nautiskeltiin poron paahtopaistin kera ja yhdistelmä oli erittäin onnistunut. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, kunhan muistaa dekantoida tunnin tai pari ennen nautiskelua. Tuottajan mukaan pulloa voi kellaroida 10-15 vuotta ja reilu hapokkuus ja runsaat tanniinit tukevat ajatusta. Itse en pisteitä viineille laske, mutta Wine Spectator vaikuttaa olleen asian ytimessä, kun ovat pläjäyttäneet 92 pistettä kyseiselle viinille. Nalys saa ehdottomasti myös Copatinton suosituksen.

Viinisuositus – Simonsig Shiraz 2009 10,99€

Tilastojen mukaan suomalaiset ostavat edelleen selkeästi eniten alle kympin viinejä. Juuri alle kympin hintaryhmässä onkin tarjolla tavaraa laidasta laitaan ”enemmän kuin laki sallii”. Copatinto suosittelee olemaan tarkkana legendaarisessa 9,99€ hintaluokassa, sillä joukkoon mahtuu jos jonkinlaista pullotetta. Vinkkinä vielä kerrottakoon, että siellä oman kodin talousasioiden valiokunnassa kannattaa neuvotella tiiviisti hintarajan nostamisesta hiukan yli kympin (ainakin silloin tällöin), koska tällöin laatutavaran löytyminen helpottuu selkeästi.

Ranskasta kotoisin olevaa Shiraz-rypälettä (= Syrah) viljellään laajasti lämpimillä alueilla Euroopassa sekä uudessa maailmassa. Ranskan lisäksi parhaat Shiraz-viinit tulevat Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Shirazia käytetään menestyksekkäästi erilaisissa sekoiteviineissä ja erityisesti eteläisestä Ranskasta tulee paljon huippuluokan shiraz-blendejä. Suositusviiniksi on kuitenkin tällä kertaa valittu Etelä-Afrikasta kohtuuhintainen Simonsig Shiraz vuodelta 2009.

Simonsigin viinit kasvavat erinomaisista punaviineistään tutulla Stellenboschin alueella. Stellenbosch nautiskelee viininviljelyn kannalta loistavista ilmasto-olosuhteista, eikä kaupungissa sijaitseva yliopistokaan heikennä viininviljelyn tasoa. Simonsig viljelee yhteensä 206 viinihehtaaria, joista korkeimmat tarhat sijaitsevat noin 250 m merenpinnan yläpuolella. Viljelyalasta on pyhitetty eniten cabernet sauvignonille, shirazin seuratessa heti kintereillä.

Viini on syvän rubiinin punainen ja tuoksussa on heti alkumetreillä havaittavissa Etelä-Afrikan punaviineille tyypillistä palaneen kumin aromia. Tästä joko pitää tai sitten ei – Copatinto ja moottoriurheilun ystävät pitävät. Jos siis jostain syystä mietit sopivaa viiniä kiihdytysajoihin, niin ainakin viinimaa lienee selvä?  Kumin lisäksi tuoksussa on kypsää luumua, savua, tervaa ja seetripuuta. Täyteläisestä ja pehmeästä mausta löytyy luumua, kypsää marjaisuutta, savua ja mausteisuutta. Pehmeät tanniinit ja sopivan napakka hapokkuus rakentavat viinin ryhdikkääksi kokonaisuudeksi. Kympin hintaluokassa harvemmin törmää kovin moniulotteisiin viineihin, mutta Simonsig Shiraz on tässäkin mielessä positiivinen tapaus ja jättää varsin pitkän ja moniulotteisin jälkimaun.

Copatinto suosittelee lämpimästi erinomaista Simonsig Shirazia, vaikka et moottoriurheilun ystävä olisikaan! Tummaa lihaa lautaselle, niin homma toimii varmasti.

Testissä Zonin Ripasso Valpolicella Superiore

Saksalaisessa Weinwelt-lehdessä oli iso juttu Gianni Zoninista sekä hänen perheensä viiniyrityksestä. Kuvissa näkyi olevan niin vakuuttavan näköinen viiniherra sekä hieno kartano, että Copatinton oli suorastaan pakko hankkia käsiinsä Zoninin viiniä. Testipenkkiin saatiinkin sopivasti Zonin Valpolicella Superiore Ripasso 2009.

Zonin kuuluu Italian suurimpiin yksityisiin viinipuljuihin ja rutistaakin n. 1800 viljelyhehtaaristaan viiniä maailmalle huimalla 23:n miljoonan pullon vuosivauhdilla. Viljelyalaa on jokseenkin kaikilla Italian tärkeimmillä alueilla sekä lisäksi ainakin USA:ssa. Gambero Rosson tilastot tyynnyttelevät viimeisintäkin epäilijää; Zoninin amaronet ja ripassot ovat takoneet tasaisesti kahden bicchierin arvosteluja vuodesta toiseen, kerrassaan vakuuttavaa.

Ripasso-viinit ilahduttavat nautiskelijaa erinomaisella hinta-laatusuhteella, ripasso onkin usein ns. varma valinta kohtuuhintaisissa italialaisissa viineissä. Valpolicella superioreen verrattuna ripasso on hieman tuhdimpaa tavaraa ja syykin löytyy ns. ripasso-menetelmästä. Menetelmästä löytyy varmasti paljon tietoa kirjoista ja kansista, mutta noin karkeasti yksinkertaistettuna se tarkoittaa menetelmää, jossa amaronen tai recioton valmistuksesta jäänyttä rypälemassaa käytetään uudelleen ripassoksi valmistettavan viinin kanssa. Menetelmän avulla viiniin tulee mm. lisää rakennetta, tanniineja, väriä ja alkoholia.

Zonin Ripasso 2009 on syvän rubiinin punainen. Tuoksussa on valpolicellan rypäleille tuttuun tapaan kirsikkaa, mausteisuutta ja ehkä hitunen makeutta ja tammea. Maussa on kypsän ja runsaan hedelmäistä tuumasävytteistä kirsikkaa, lopussa mausteisuus ja makeus nostavat hieman päätään. Maltillinen happorakenne ja pehmeät tanniinit soittelevat täydessä sopusoinnussa hedelmäisyyden kanssa. Nautinto päättyy kirsikkaiseen, pitkään jälkimakuun.

Jos joskus ripasso on ollut tasapainoista, niin nyt se on sitä. Erittäin hienostuneen tasapainoinen viini, jossa kaikki komponentit ovat kohdallaan. Vaikka tämän viinin vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata sitä metsää tai perintöhopeita pistää myyntiin, niin Copatinto suosittelee isolla kädellä. …Jaa niin tosiaan, mistä tätä sitten saa ? Kannattaa suunnata katseet eteläiseen naapurimaahamme, missä satama-alueen iloiset kauppiaat kauppaavat Zonin ripassoa hippusen yli kympin hintaan. Did I say nice ? Yes I did, indeed !

Testissä Celler Cal Pla Tinto Crianza 2006

Espanjan Prioratossa viiniä viljellään jyrkillä rinteillä karussa ympäristössä. Rinteiden viheliäinen jyrkkyys tarkoittaa, että koneiden käyttö tarhoilla on mahdotonta ja työskentelyn helpottamiseksi uudempia tarhoja on perustettu enemmän terassi-tyyppisesti, kuten esim. Portugalin Dourossa. Prioraton punaviinejä hypetettiin kovastikin jokunen vuosi sitten. Käytännössä tämä tarkoittaa aina vääjäämättä myös sitä, että kuluttajankin lompakko kevenee. Jos etsit halpaa punkkua, älä etsi sitä Prioratosta. Toki on myös muistettava, ymmärrettävä ja hyväksyttävä hankalasti kuljettavan maaston aiheuttamat lisäkustannukset viinin viljelyssä ja valmistuksessa. Nyt, kun kovin kuhina ja hypetys Prioraton ympärillä on jo hieman laantunut, on hyvä tehdä jopa kohtuuhintaisia löytöjä alueen tuotannon seasta. Niinpä Copatinto lähti pullon mittaiselle patikkaretkelle Prioraton jyrkille rinteille.

Prioratossa viljellään pääasiassa Garnachaa ja Cariñenaa, mutta usein viineihin sekoitetaan myös Cabernet Sauvignonia tai/ja Shirazia. Cal Pla Tinton blendi sisältää tässä mielessä yllätyksettömästi Garnachaa, Cariñenaa ja Cabernet Sauvignonia.

Celler Cal Pla Tinto Crianza on kyhätty kasaan keskimäärin 1,5 kg per kasvi satoa tuottavien viinien rypäleistä, jotka kasvavat 350-500 m korkeudella. Tarhat suuntautuvat pääosin luoteeseen. Crianza-viinin pitää Prioratossa kypsyä tammessa vähintään 12 kk, ja tämä juuri lasini seinämiä pitkin valuva liemi on maannut 1-3 vuotiaissa tammitynnyreissä 14 kk. Tynnyreistä 30 % on ollut amerikkalaisia ja 70 % ranskalaisia. Maistetaanpas viiniä vielä uudelleen…

Tyylikkäässä, jo hieman kehittyneessä tuoksussa on kirsikkaa, mausteisuutta, tammea ja seetripuuta. Tuhtirakenteisessa maussa tulee esiin tummien kirsikoiden ja reippaan mausteisuuden lisäksi reilusti, muttei yliampuvasti, tammisuutta. Runsaasta, mutta kypsästä tanniinisuudesta ja selkeästi esiin nousevasta tammisuudesta huolimatta viinistä löytyy hyvin hedelmää ja balanssia. Nautiskelijaa lämmittää lopuksi vielä pitkä, mausteinen ja jopa hieman lääkemäinen jälkimaku.

Prioraton viineissä on parhaimmillaan mahtava tuoksu ja upea rakenne, niin tässäkin -hieno viini siis kyseessä. Viinilasin äärellä voisi istuskella tuntikausia pelkästään tuoksun vuoksi. Tämä pullo rokottaa hankintavastaavan lompakkoa Espanjassa noin 9 euroa, eli rahoille tulee vastinetta loistokkaasti. Tätäkään viiniä ei valitettavasti Alkosta löydy, mutta kuljetuksen Prioraton tunnelmaan ja makumaailmaan voisi Alkon hyllyltä tarjoilla esim. Nona Petit.

Testissä Spadaio e Piecorto Chianti Classico 2009

Chianti Classico on laajalti tunnetun Chiantin viinialueen sydänmaita. Valitettavasti pelkkä alueen nimi viinissä ei Chiantissakaan takaa laatua. Liian usein lasiin eksyy ohutta, ylihapokasta ja hedelmätöntä lientä. Pientä vaivaa näkemällä löytää Chiantinkin alueelta paljon erittäin hyviä viinejä melko kohtuullisella hinnalla.

Copatinton testiin pölähti täydet 3 “bicchieriä”vuosikerralla 2008 Gambero Rossossa 2011 niittäneen Spadaio e Piecorton Chianti Classico vuosimallia 2009. Viiniin on ympätty 95% sangiovesea ja 5% canaioloa. Spadaio e Piecorte työntää 14 hehtaarin viljelmiltään viiniä maailmalle noin 60000 pullon vuosivauhdilla.

Viini on syvän rubiininpunainen ja kohtuullisen paksurakenteisen viinin pyörittäminen lasissa saa hitaat “jalat” valuskelemaan pitkin lasin seinämiä. Tumman kirsikkaisen tuoksun taustalla on myös selkeästi erottuvaa tammisuutta. Melko täyteläisessä maussa on kypsän, tumman kirsikan lisäksi mausteisuutta ja hitunen savuisuutta. Melko reilu hapokkuus tuo tasapainoa ja ryhtiä muutenkin tuhdille makuelämykselle ja miellyttävän pehmeät tanniinit tuntuvat suussa pitkään.

Spadaio e Piecorto on hyvä esimerkki siitä, miksi Chianti Classicoa kannattaa ostaa; Laadukas, maukas ja erittäin ruokaystävällinen perusviini maineikkaalta alueelta. Kun vielä todetaan keski-euroopassa tämän viinin hintalapussa lukevan alle 10 euroa, voidaan olla erittäin, erittäin tyytyväisiä kokonaisuuteen.

Copatinto kulautti tämän Chianti Classicon kinkku-salamipastan kanssa ja hyvinhän se yhdistelmä toimi. Chianti Classico on useimmiten varsin monikäyttöinen punaviini sopien laajasti erilaisten liharuokien ja pastojen kaveriksi.