Prowein 2016 – huikeat messut taas kerran!

Prowein16_BL38329

3 päivää Düsseldorfissa Prowein-messujen viinitykitystä on taas onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana oli 6200 näytteilleasettajaa 59:stä eri maasta ja yli 55000 kävijää. Ei siis tarvinnut olla ihan yksin. Ongelmaksihan näillä messuilla muodostuu lähinnä tarjonnan runsaus, aika paljon on aina jätettävä ihan suosiolla väliin. Tarkkasilmäisimmät löytävät ao. tastingkuvasta myös allekirjoittaneen siemailemassa Termanthia- ja Numanthia minivertikaalia vuosilta -09 ja -11. Muutamia todellisia highlighteja löytyy sekä facebook-sivujen postauksista https://www.facebook.com/Copatinto että Instagramista nimellä @copatinto, joten kannattaa klikkailla sinne!

ProWein16_JV5180

 

Mikä Viini 2014

Wennercon ja Alpha Beveragesin Mikä Viini-tapahtuma järjestetään jälleen 16.-18.9.2014 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tänä vuonna myös Turussa voidaan taputella käsiä yhteen, sillä turkulaisten oma tapahtuma näkee päivänvalon 25.9.2014 Panimoravintola Koulussa. Kaikkien viininystävien kannattaa ehdottomasti rientää paikan päälle, sillä tarjolla on em. maahantuojien laajaa valikoimaa laidasta laitaan, noin parinsadan viinin voimalla. Kävin tiistaina 16.9. kuorimassa kermoja päältä ja seuraavassa muutama maistamisen arvoinen tärppi tapahtumaan suuntaaville.

Kun aloittaa viinitapahtuman kuplilla, loppukaan ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Bollingerin osastolla on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan vierekkäin talon perussamppanjoiden sekä kovemman kastin La Grande Année-pullotteet. Jos takuuvarmat La Grande Année Brut 2004 ja Rosé Brut 2004 jättävät kylmäksi, syy löytyy lähimpään peiliin kurkkaamalla. Hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tasoa esittelee myös tilausvalikoiman Duval-Leroy’n luomu-Brut sekä tyylikkään pähkinäinen Cuvée Paris Brut, jonka hinta-laatusuhdetta voi pitää Suomen oloissa varsin hyvänä. Samalla vaivalla voi toki maistaa käden mitan päässä tarjoiltavat Roederer Cristal Brut 2006 sekä Duval-Leroy Femme de Champagne 2000. Kaiken tämän jälkeen mineraalinen Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevay auttaa kalibroimaan Chardonnay-osaston laatu- ja mineraalisuusmittarit kohdalleen.

Niepoortin Redoma Tinto 2006 alkaa olla mukavassa korkkailuiässä, vaikkei asian kanssa mitään erityistä kiirettä tarvitsekaan pitää. Pullosta löytyy moniulotteinen paketti mustaa viinimarjaa, tummaa kirsikkaa, savua, tupakkaa ja yrttejä. Alkosta löytyy vielä joitakin pulloja vuosikertaa -07. Tapahtuman yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä oli noin 11 € hintainen Domaine de Notre Dame Cousignac, joka tulee Côte du Vivarais’n alueelta Rhônesta. Keskitäyteläisessä ja hyväryhtisessä paketissa tulee esiin mielenkiintoisella tavalla mausteisuutta ja pippurisuutta, joka sai viereiset Côtes du Rhône-pullot vaikuttamaan sangen tylsiltä. Ehdotonta “osta pois”-osastoa! Jos australialainen Merlot ei ole vielä pahemmin iskenyt, niin kannattaa ehkä kokeilla Brown Brothersin Heathcote Merlot, joka on ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin eurooppalainen ja elegantti. Vuosikerta 2001 oli Riojassa ehdotonta huippua ja myös Faustinon Gran Reserva -01 vaikuttaa olevan selkeästi edellisiä vuosikertoja paremmassa tikissä. Tätä kannattaa ehdottomasti hankkia kellariin lepäilemään.

Prowein 2013 (Osa 1)

Maaliskuussa oli taas melkoisen viiniähkyilyn paikka, kun legendaarinen Prowein järjestettiin Düsseldorfissa. Lukuisiin messuhalleihin pakkaantui tänä vuonna noin 44000 messuvierasta, joille kaikenkaikkiaan noin 4700 näytteilleasettajaa esitteli tuotteitansa. Painelin kolme päivää tukka putkella ja lonkat kirskuen pitkin messuhalleja siemaillen toinen toistaan mielenkiintoisempia viinejä. Viime vuoden Prowein-seikkailuistani voit lukea muuten täältä ja täältä.

Aloittelin messut soittelemalla makunystyröille herätyskelloa samppanjatastingin säestyksellä. Sasha Speicher esitteli 11 samppanjaa teemalla “use of wood”. Tasting piti sisällään esimerkkejä erilaisista tavoista ja tyyleistä  käyttää tammea samppanjan valmistuksessa. Rankkasin porukan kärkeen tylysti Bollinger Grande Année:n. Lasiin lorotettiin vuosikertaa 2004, joka ei kyllä mielestäni aivan yllä 2002:n syvyyteen, mutta huikeaa tavaraa silti. Kakkospallille työnnän ehkä yllätyksellisestikin melko edullisen Drappier Millesime D’exception Brut 2006:n. Sasha Speicher kertoi vuoden 2006 olleen erinomainen Chardonnay-vuosi Champagnen alueella ja totesi sen tulevan esiin tämänkin samppanjan kohdalla, vaikka Chardonnayn osuus blendistä onkin “vain” 30-40 % (lähteestä riippuen). Lasista löytyi raikasta omenaa ja sitruunaa hienossa balanssissa, erittäin tiivis ja elegantti mousse sekä todella tyylikkään mineraaliset jälkipelit kaupan päälle. Keski-Euroopassa noin kolmen kympin hintaan aivan järkyttävän kova hinta-laatusuhde. Kolmospallille on pakko nostaa Krug Grande Cuvée. Tyylillisesti Krug ei ole suurin suosikkini – asia, josta muuten talousosastoni olisi syytä olla sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Joka tapauksessa on myönnettävä, että vastaavanlaista syvyyttä ja rakennetta ei muista tämän session pulloista tahtonut löytyä. Vaikka Bollingerin Grande Année veikin omassa arviossani pidemmän korren raikkaammalla otteellaan ja Drappier taas huikealla tasapainoisuudellaan, esitteli Krug Grande Cuvée silti kiistämättömän laadukasta rakennettaan tässä vaiheessa vielä varsin tiukasti ja vahvasti paketoituna. Alkon tilausvalikoimassa Krugin reilun 170 euron kokoinen hintalappu on vaikeasti nieltävää osastoa, ja onkin luvattoman helppoa todeta rahakirstuni lukon avautuvan mieluummin vaikkapa tässäkin maistelussa mukana olleen Jaquesson Cuvée 736:n suuntaan. Niitä voikin sitten sulloa samalla rahalla ostoskassiin lähes 4 kpl! Champagne tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Myöhemmin iltapäivällä oli aika paneutua Lounais-Ranskan viineihin Vinum-lehden järjestämässä seitsemän viinin maistelussa. Rolf Bichsel oli kerännyt maisteltavaa kolmelta tunnetulta viinipuljulta Lounais-Ranskasta. Mukana olivat Domaine Chiroulet Côtes de Cascognesta, Clos Triguedina Cahorsista ja Vignobles Alain Brumont Madiranista. Chirouletin ja Triguedinan punkut olivat varsin maukkaita, mutta tässä sessiossa oli yksi selkeästi ylitse muiden. Aivan mieletön ja ehdottomasti viiden staran arvoinen Alain Brumont La Tyre 2002 pisti sukat pyörimään jaloissa oikein huolella. Viinissä on jo mukavasti kehittyneisyyttä, mutta terhakasta tanniini- ja happosektorista sekä runsaahkosta hedelmästä päätellen matkaa huippuun on jäljellä vielä vuosia. Maistelun päättänyt makea valkoviini Domaine Chiroulet Vent d’Hiver 2009 oli melko vaisu esitys, eikä tasollisesti pärjännyt lähimainkaan sadan metrin säteellä runsain mitoin tarjolla olleille makeille saksalaisille. Sud-Ouest de France – tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Toisena messupäivänä oli riittävät perusteet rynnätä David Schwarzwälderin Rioja-tastingiin katsastamaan huippuvuosikertojen 2001 ja 2004 kisakunto. Kirjatuista muistiinpanoista päätellen viinit pitivät sisällään hyvin samankaltaisia ominaisuuksia, poislukien hieman oksidoituneempaa tyylisuuntaa edustavat, läpikuultavan tiilenpunaiset Viña Tondonia Reserva 2001 ja Viña Ardanza Reserva 2004. Kyseiset klassikkoveijarit edustavat niin erilaista tyyliä, että niitä on vaikeata ja ehkä turhaakin verrata muihin tämän tastingin viineihin. Ovat toki ehdotonta huipputavaraa omassa kastissaan ja Viña Tondonia on näistä ehkä se pitkäkestoisimmasta kellaroinnista hyötyvä ja samalla sitä kaipaava. Nyt maistettu 2001 oli vielä melko keskeneräistä tavaraa. Muista viineistä joukon hännille tyrkkäsin Conde de Valdemar Reserva 2004:n ja Baron de Ley Gran Reserva 2004:n, jotka eivät onnistuneet ainakaan tässä seurassa vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Jollain tavalla ehkä hassuakin havaita, että Suomessa vuoden viiniksi 2013 valittu jäi viimeistä edelliselle sijalle. Kärkisijat napanneet CVNE Imperial Gran Reserva 2001 sekä Remirez de Ganuza Gran Reserva 2001 olivat varsin hyvässä vireessä, tasapainoisia ja tyylikkäitä. Rioja tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Vinordic Tukholma 25.-27.4.2012

 

 

 

 

 

Copatinto kävi ratsaamassa länsinaapurimme viinimessut huhtikuun loppupuolella. Jos Helsingin Viiniexpo oli jonkinasteinen pettymys, niin tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut poistua paikalta allapäin. Mielenkiintoista maistettavaa löytyi yllin kyllin ja yhden messupäivän reissuksi mitoitettua matkaa olisi voinut venyttää helposti toisella mokomalla.

 

 

 

 

 

 

 

Tiukka messurupeama käynnisteltiin maistelemalla muutamia portugalilaisia valkkareita. Matkalla hieman osumaa saanut Contrasto oli varsin mukava makuelämys. Itse asiassa tähän nuoren naisen tekemään viiniin sopisikin huomattavasti paremmin juuri kuvan näköinen repaleinen etiketti ? Valitettavasti messuille saapuneita portugalilaisia ei vielä aamupäivällä paikalla näkynyt, edellinen ilta oli kuulemma ollut vähän pidempi 🙂

 

 

 

 

 

 

Ranskan Rousillonista olivat paikalle saapuneet Jean Pla sekä Domaine des Enfants:n Marcel Bühler. Jean Pla:n viineistä esillä ollut edullisempi rivistö tarjoilee uskomatonta hinta-laatusuhdetta erityisesti punaviinien osastolla. Domaines des Enfants:n persoonalliset viinit taas pistivät hymyilemään oikein toden teolla.

 

 

 

 

 

 

 

Copatinto lähes herkistyi havaitessaan messuilla olevan esillä paljonkin Espanjan D.O. Toron pullotteita. Alueen ehdottomaan kärkeen kuuluva Teso La Monja tekee kyllä huikeaa kamaa koko skaalalla, ehdoton ”don’t miss this” -tuottaja Torosta.

 

 

 

 

 

Espanjan Bierzosta tulee jatkuvasti huipputavaraa; Dominio de Tares 2009 on erinomainen osoitus Mencia-lajikkeen huikeasta potentiaalista. Celler Cal Pla:n viinintekijä Joan Sangenis taas kertoi olevansa ”All-Priorat-Man” esittellessään erinomaisia viinejään messuilla. Tässäkin blogissa kehutun Cal Pla Crianzan lisäksi tilan valkoviinit todella vakuuttivat luonteikkuudellaan. Kannattaa ehdottomasti tarkentaa kiikareita Prioratissa myös valkoviinien suuntaan.

Huipputason Barolo ja Barbaresco  ovat aina elämyksiä. Mascarello ja Albino Rocca tarjoilivat elämystä erittäinkin suurella alkukirjaimella varustettuna.

 

 

 

 

 

 

 

Messujen ehkä suurin wow-factor osui hieman jopa yllätyksellisesti La Spinettan Moscato d’Astiin. Huikean moniulotteinen viini, joka teki myös mahtavaa yhteistyötä tarjolla olleen juustoleipäsen kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Samppanjalla on hyvä aloittaa ja/tai päättää oikeastaan mitä tahansa ja missä tahansa. Raikas ja elegantti Duval Le Roy tarjoaa mahtavaa vastinetta rahoille ja Collet:n laadukasta samppanjaa saatetaan nähdä Alkossakin lähitulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

Lisää kuvia Vinordicista löytyy Copatinton facebook-sivuilta http://www.facebook.com/Copatinto

 

Viiniexpo 2012 Helsinki

Viiniexpo 2012 järjestettiin jälleen maaliskuussa Helsingin messukeskuksessa. Copatinto heilahti messuille heti aloituspäivänä katsastamaan meiningin ja tarjonnan. Teemaksi oli veistelty tänä vuonna Chile, mikä ei mielestäni ainakaan ylitsepursuavasti messuilla näkynyt. Muutenkin oli jotenkin vaisun oloista ? Näytteilleasettajien määrä vaikutti kaiken kaikkiaan melko pieneltä, vai oliko sitten vaan itsellä jäänyt suuruudenhulluus päälle ProWein-messuilla ? Kenties kevään tiivis isompien kansainvälisten viinimessujen kausi osaltaan myös verottaa innokkuutta osallistua pienen Suomen tapahtumaan.

Ainahan sitä viinimessuilla jotain mielenkiintoista löytyy, ja niin nytkin. Itävallan viinejä oli ilahduttavasti esillä. Maininnan arvoisia olivat mm. Sepp Moserin Minimal 2009, Loimerin ja Elfenhofin valkkarit sekä Heinrichin punkut.

Barone Ricasolin Casalferro on sitten 100 %:nen Merlot, mikä taas 100 %:lla varmuudella ärsyttää niitä, joiden mielestä Toscanassa tulisi tehdä viinejä 100 %:sti tai ainakin pääosin italialaisista lajikkeista. Copatinto ei jaksa asiaa sen enempää märehtiä, vaan toteaa kyseessä olevan todella huipputason punaviini.

Näytteilleasettajista Viinitie oli hoitanut hommat varsin mallikkaasti; piristävällä tavalla erilaisella osastolla riitti kuhinaa, vaikka muualla olikin ainakin alkupäivästä rauhallista.

 

 

 

 

 

 

Viinitien laajasta tarjonnasta pakollinen bongattava oli mielenkiintoinen korkkiruuvi-keskisormea heiluttava Chateau Punk; ei pöllömpää !

 

 

 

 

 

 

 

Piipahdin myös Bodegas Azul y Garanzan Dani Sánchez Noguè:n vetämässä tastingissä, jossa maisteltiin neljää tilan viiniä.

 

 

 

 

 

 

 

Erämaaolosuhteissa luomu-periaattein tarhojensa hyvinvoinnista huolehtiva Dani teki selväksi, ettei viinin tekeminen ole coca-colan valmistusta, vaan jokaisella vuosikerralla kuuluukin olla omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa. Mieltä ilahduttavaa on myös tilan pyrkimys mahdollisimman vähäiseen sulfiittien käyttöön.

 

 

 

 

 

Viiniexpo aloitettiin tälläkin kertaa kuohuviinejä maistelemalla, minkä on pakko olla hyvä aloitus mille tahansa tapahtumalle. Kuohuviineihin on lähes yhtä hyvä myös päättää Copatinton raportti Viiniexposta 2012. Mielenkiintoisimpia kuplajuoma-elämyksiä tarjoilivat Raventos i Blancin pullotteet sekä Sumarrocan valikoima.

Sumarrocan Jörgen Gunnarsson suositteli pitämään Núria Claverolin kellarissa vielä vähintään vuoden lepäilemässä ennen korkkaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

ProWein Düsseldorf 4.-6.3.2012 (osa 2)

ProWein-raportin ykkösosassa käytiin läpi muutamien tastingien antia. Näiden lisäksi Copatinto kipitti tukka putkella ja pohkeet viuhuen pitkin lukuisia messuhalleja maistelemassa kaiken maailman vinkkuja. Tarjonta oli niin runsasta, että oli pakko skipata paljon mielenkiintoista tavaraa jo pelkästään ajan puutteen vuoksi. Seuraavassa muutamia poimintoja samoiluista Esprit-Arenan viiniviidakossa.

 

 

 

 

 

 

 

Jenkkiläisen Parduccin ja Paul Dolanin legendaarinen viinintekijä Bob Swain esitteli messuilla luonnollisesti itse tekemiään viinejä sekä Parduccin että Paul Dolanin valikoimista. Paul Dolanin Pinot Noir nakutteli suussa siihen malliin, että Copatinto vakuuttui täysin. Parduccin viineistä säväytti erityisesti mielenkiintoinen Coro Mendocino. Coro Mendocino-viineissä on lyhyesti kerrottuna kyse siitä, että läjä Mendocino Countyn viinintekijöitä tekee alueen rypäleistä oman huippublendinsä normaaleja käytäntöjä tiukempien Coro Mendocino-määräysten mukaisesti. Coro Mendocino pyrkii tuomaan esiin alueensa viinien ominaispiirteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Etiketit ovat ulkonäöltäänkin lähes identtiset, vain tuottajan nimi vaihtuu. Coro Mendocinon porukka arvioi viinit säännöllisesti sokkona ja asioita kehitetään saadun palautteen perusteella. Bob kertoi, että on mahdollisesti juuri Coro Mendocinon sokkomaistelujen ansiosta tullut haukkuneeksi omia viinejään enemmän kuin koskaan.

 

 

 

 

 

 

Espanjan Castilla y Leonin viineille oli pystytetty oma pieni tastingalue kuutoshallin perimmäiseen nurkkaan. Ruuhkaa ei pahemmin esiintynyt, mutta Copatinto viihtyi alueella mukavasti. Oletko muuten maistanut Verdejo-rypäleistä väsättyä kuohuviiniä ? Mielenkiintoisen makuista, mutta minkäänlaisiin ylistyslauluihin ei löytynyt aihetta. En tosin ollut laulutuulellakaan.

 

 

 

 

 

 

Riojan osastolla tuli todettua mm. se, että Urbinan -94- ja Don Jacobon -95 vuosikertojen Gran Reservat olivat hyvinkin selkeästi alive and kicking!

 

 

 

 

 

 

 

Joskus etiketöinti saa hymyilemään. Mariscon viinit on tullut maistettua jo aiemminkin ja ehkä odotetustikin etiketit ovat huomattavasti itse viinejä mielenkiintoisempia.

 

 

 

 

 

Joskus taas etiketöinti voidaan hoitaa hyvinkin yksinkertaisesti. Winery arts on rakentanut filosofiaansa numeron 9 ympärille. Jos väität kuulleesi Ribera del Queiles-nimisestä viinialueesta Espanjassa niin turha luulla, että uskoisin. Maistelun perusteella Zaragozan lähimaastoista tulevilla viineillä on varsin ranskalaistyyppinen lähestymistapa aiheeseen, tosin melko reippaalla alkoholiprosentilla ryyditettynä.

 

 

 

 

 

Ranskalaisista viineistä tuli maisteltua mm. muutamat kymmenet Bordeaux-punkut ilman sen suurempia säväytyksiä, mutta sen sijaan Lounais-Ranska, Languedoc ja Rhône jaksoivat innostaa. Erityisesti Gaillacin viinit merkittiin viimeistään nyt paksulla tussilla Copatinton mystiseen muistikirjaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja messureissun lopuksi oli pakko vielä kysäistä Argentiinan viiniosastolta koti-Suomen säätietoja. Vastaus löytyy alla olevasta kuvasta!

ProWein Düsseldorf 4. – 6.3.2012 (osa 1)

Düsseldorfissa  järjestettiin maaliskuun alussa jälleen kansainvälinen viini- ja alkoholialan tapahtuma ProWein. Kolmen messupäivän aikana tapahtumassa vieraili yli 40000 vierailijaa tutustumassa vajaan 4000:n näytteilleasettajan tuotteisiin. Copatinto ravasi ennen näkemättömällä tahdilla pitkin messuhalleja pari päivää maistellen enemmän ja vähemmän kiinnostavia vinkkuja. Messuraportin ykkösosio sisältää todistusaineistoa muutamasta tastingistä, joihin ehdin osallistumaan.

Maanantai-aamupäivänä osallistuin Itävallan Burgenlandin punaviinien tastingiin. Itävallan punaviinit ansaitsisivat kyllä enemmänkin älämölöä maailman turuilla ja toreilla, sen verran varteenotettavaa tavaraa maasta tulee. Maisteltavana oli tällä kertaa 15 punaviiniä ja jokaisen viinin tuottajan edustaja/viinintekijä kävi kommentoimassa omaa viiniään lyhyesti. Viinit oli aseteltu pöydälle nätisti maistelujärjestykseen, mutta vieressäni istunut vanhempi herrasmies onnistui noin puolessa minuutissa sekoittamaan järjestyksen niin totaalisesti, että järjestävällä tahollakin oli ajoittain epäselvyyksiä, mitä seuraavaksi maistetaan. Maistelun alettua yritin salamannopeilla vartalon liikkeillä väistellä samaisen herrasmiehen sylkykuppiroiskeita, mikä saattoi hieman häiritä keskittymistä. Eipähän ainakaan ollut tylsää :). Kaikki maistiaiset maistuivat kaikesta huolimatta ihan punaviinille ja rankkasin laadukkaan rivistön helmiksi Umathum Vom Stein St. Laurent 2007:n sekä Kollwentz Point 2008:n.

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin maanantaina kävin umpi-puhki-täyteen ahdetussa tapahtumassa maistelemassa Sascha Speicherin johdolla samppanjaa. Aiheena olivat erilaiset dosage-menetelmät ja tyylit sekä niiden vaikutukset samppanjaan. Tarjolla oli 12 samppanjaa, joista löytyi jos jonkinlaisia dosage-tyylejä ja -määriä.

Todella huimia ja yllättäviäkin eroja oli havaittavissa. Koska tarjolla oli erittäin hyvää tavaraa kaiken kaikkiaan, päädyin taputtelemaan ihan fiilispohjalta kultamitalipallille Bollingerin La Grande Année Brut 2002:n, hopeajakkaralle Piper-Heidsieck Rare Vintage 2002:n ja yllätyksellisesti pronssikorokkeelle Drappier Grande Sendrée Brut 2004:n. Kaikki maistetut samppikset voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Samppanjat ProWein 2012

Tiistaina harpoin vakain askelin maistelemaan espanjalaisia Tempranillo-helmiä David Schwarzwälderin luotsaamana. Maistelimme 9 viiniä; 5 Riojasta, 2 Ribera del Duerosta, 1 Torosta ja 1 D.O. Castilla y Leonin alueelta. Viimeisimmässä tapauksessa on kyse Abadia Retuertan viinitalosta, joka kyllä sijaitsee Ribera del Dueron ydinalueella, mutta heidän viininsä eivät asettaudu alueen virallisen laatuluokituksen raameihin, siksi erilainen D.O.-merkintä.

Tarjolla oli kerta kaikkiaan huimia punkkuja, jotka toimivat hyvinä käytännön esimerkkeinä Tempranillo-lajikkeen monimuotoisuudesta. Viinien asettaminen paremmuusjärjestykseen jo pelkästään erilaisten tyylienkin vuoksi on raastavaa. Rankkasin kuitenkin tylysti kärkeen kerrassaan upean Abadia Retuerta Pago Negralada 2009:n, jonka kohdalla tasting note alkaa: ”No nyt jymähti!…”. Kyseisen pullotteen voi muuten poistaa Alkon lippulaivamyymälästä vajaalla satasella. Toiseksi rankkautui hieman modernimpaa Rioja-tyyliä edustava Viña Pomal Alto de la Caseta 2007 ja pronssimitalia asettelin D.O. Torosta tulevan Teso de la Monja Alabaster 2009:n kaulaan. Kaikki maistetut tempranillot voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Tempranillo ProWein 2012

 

 

 

 

 

Tiistai-iltapäivänä ehdin vielä istuskelemaan pirteän Maja Berthas:n vetämässä Etelä-Afrikan yli 90-pisteen viinien sokkotastingissä. Maja maistatti yleisöllä sokkona 8 eri viiniä; 3 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 2 jälkiruokaviiniä.

Heti alussa yleisö johdateltiin rypälelajikkeen arvailussa tyylikkäästi harhateille reilulla kädellä tammitetun Sauvignon Blancin toimesta. Yritin hiki otsalla tunnistaa eri viinien rypälelajikkeita ja noin puolessa viineistä onnistuinkin jotakuinkin ok. Toinen puolikas menikin sitten ns. vihkoon. Sokkomaistaminen on älyttömän antoisaa ja ennen kaikkea järjettömän hauskaa. Pitäisi kyllä maistella viinejä sokkona huomattavasti nykyistä enemmän.Maistelusession päätti huikea KWV Hanepoot 1973, jonka voisin kyllä piilottaa omaankin viinikaappiini milloin tahansa.

Forum Vini 2011

Copatinto vietti marraskuista viikonloppua Baijerin ytimessä maistellen viinejä laidasta laitaan Forum Vini-tapahtumassa. Müncheniin saapuu vuosittain tuhansia viini-intoilijoita nauttimaan runsaasta viinitarjonnasta.

Saksalaisten viinien lisäksi tarjolla on laajalti myös muiden maiden viinejä, joten pelkkää rieslingiä ja spätburgunderia ei tarvitse messuilla purskutella. Parin päivän aikana tuli maisteltua varovaisen arvion mukaan toista sataa eri viiniä, joten sylkykupit olivat jälleen koetuksella 🙂

Saksalaisella kuluttajalla viinimessuileminen on astetta käytännöllisempää verrattuna Suomen käytäntöihin ja lainsäädäntöön. Messuilta voi parhaassa tapauksessa kantaa
mukanaan laatikollisen suosikkiviiniä tai tehdä tilauksen ja jäädä odottelemaan kuljetusyhtiön edustajan ovikellon soittoa. Koskakohan tämä olisi mahdollista meillä Suomessa ?

Nyt kuitenkin hieman tarinaa siitä tärkeimmästä, eli viineistä.

Kun Saksassa ollaan, niin on varmaan turha mainita, että erinomaisia rieslingejä oli runsaasti tarjolla. Copatinton yllätti saksalaisten viinien saralla kuitenkin Pfalz. Erityisesti alueen valkoviinit vakuuttivat. Sauvignon blancit miellyttivät aromikkuudellaan, gewürztraminereissa oli tyyli kohdallaan ja weissburgundereistakin
(= pinot blanc) löytyi hyvää balanssia.

Saksalaisen grauburgunderin (= pinot gris, pinot grigio) suosio on tainnut olla nousussa viime aikoina. Messuilla maistelemieni grauburgundereiden taso vaihteli kyllä huomattavasti, eikä hinta todellakaan kulkenut käsi kädessä laadun kanssa. Joka tapauksessa kannattaa pitää silmät auki, edullisestikin löytyi ihan mukavia tapauksia.

Messujen ehdottomasti kiinnostavin tuote löytyi Australialaisten veijareiden tiskiltä. Oletko jo maistanut shirazista tehtyä punaista kuohuviiniä ? Moxie viihdyttää täyteläisellä ja hieman makealla shirazin maulla, jossa on jännittävästi salmiakin flavouria. Loistava tuote !

Ei ollut valittamista aussien muissakaan viineissä. Dowie Doolen Leigh Gilligan maistatti mm. McLaren Valen grenache-tempranillo- blendiä, loistavaa hinta-laatusuhdetta tarjoavaa Little Brotheria ja vielä kevääseen saakka tynnyrissä kypsyvää isoveljeänsä. Dowie Doolen merlot, cabernet sauvignon ja molemmat shirazit olivat ehdotonta huipputasoa. Private reserve shiraz on premium-luokan tuote ja pistää hienosti kampoihin Barossan kilpakumppaneilleen.

Gilliganin kanssa juttu luistaa ja toivottavasti saadaan herran viinejä joskus vielä Suomeenkin.

Australialaisen ADW:n tiskillä maistoin ensimmäistä kertaa zinfandel-shiraz-yhdistelmää; vähintäänkin mielenkiintoista. ADW:n muutkin punaviinit olivat huipputavaraa. Viidentoista euron hintainen Deaf Galah (kuuro kakadu) 2008 pitää sisällään shirazia, tempranilloa, cabernet sauvignonia ja merlotia.

Jos koulun liikuntatunneilla jäi hattutemput tekemättä, niin voit korvata puutteen aussipunkulla; ADW:n hattrick-viinit  ovat siihen loistava vaihtoehto. ADW:n Gaelic Cemetary Road 2007 kruunasi tasting-tuokion; premium-luokan punaviini, joka
painii selkeästi aussien kärkiviinien luokassa. ADW:n Ben Barletta kertoi haluavansa tehdä voimakkaan makuisia viinejä, joiden täyteläinen maku iskee ikään kuin maistajaansa nyrkillä päin naamaa. Tällaisten viinien tekemiseen Australia on täydellinen paikka.

Punaviinien osalta messujen parhaan hinta-laatu-suhteen tittelin luovutan myös Australiaan. Erittäin maukas Simply Sunshine varmistaa, että maistajan kasvoilla on pelkkää auringonpaistetta, kun lukee hintalapusta hinnan, kokonaiset 6,95 €!

Itävaltalaisen Salzl:n ”new style” chardonnay oli yksi messujen mielenkiintoisimmista valkoviineistä. Hillinger taasen todisti ansiokkaasti osaamistaan itävaltalaisten punaviinien saralla.

Kroatian viinit ovat nostamassa profiiliaan isolla kädellä. Palkittu Korlat tarjoili ikeniä ravisuttavan tanniinisia viinejä klassikkorypäleistä, todella raskasta tavaraa!

Hassun hauskasta nimestä huolimatta palkittu turkkilainen punaviini oli vakavasti otettavan hyvä.

Espanjassa on selkeästi tapahtumassa harvinaisempien rypälelajikkeiden esiinmarssi. Leonin ympäristössä noin 900 metrin korkeudella tehdään mm. valkoviiniä albarin-lajikkeesta ja punaviiniä prieto picudo-lajikkeesta. Prieto picudo muuttaa makuaan uskomattoman paljon riippuen tammikypsytyksen pituudesta.
Sokkona tuskin olisin tunnistanut eri versioita edes samaksi rypäleeksi. Prieto picudon maku vaikutti olevan pinot noiriin päin, mutta viineissä on enemmän potkua ja tanniinisuutta.

Todennäköisesti Forum Vini järjestetään myös ensi vuonna samoihin aikoihin, joten kannattaa hakata kalenteriin tilaa ensi vuoden marraskuulle ja piipahtaa itse paikanpäällä.