Chateau Paquita 2013 – Naturaalia ja persoonallista Mallorcaa

Chateau Paquita on Montsantista lähtösin olevan Eloi Cedó Perellón harrastustoimintana vuonna 2010 alkanut sivuproggis, joka pölähti pienimuotoiseen kauppalliseenkin jakeluun 2012 alkaen. Eloi Cedón viinimatka on kulkenut Prioratin ja Chilen kautta Mallorcalle ja Apol.lonia Viticultors 4 Kilos’n viinintekijäksi. Itse törmäsin tähän viiniin pienessä viinikaupassa Mallorcalla, kun höpöttelimme kauppiaan kanssa mielenkiintosista paikallislajikkeista sekä niistä “autenttisia” viinejä valmistavista tyypeistä. Poistuin kaupasta mukanani pullolliset Chateau Paquitaa sekä jo aiemmin blogissa käsiteltyä Supernovaa.

chateau-paquitaChateau Paquita valmistetaan luonnonmukaisesti kasvaneista (ei sertifioitu) rypäleistä. Punaviinien valmistuksessa on mukana hyvin lyhyt kypsytys kätetyissä 500 litran tammiastioissa, ei suodatusta, ei kirkastusta, ei lisättyjä sulfiitteja eikä kaupallisia hiivoja. Chateau Paquitan sisältö on voittopuolisesti saaren alkuperäislajikkeita (45% Callet, 30% Mantonegro ja 25% Monastrell)

Läpikuultavan punaisen viinin villissä tuoksussa on punaista kirsikkaa, yrttejä, lantaa ja pippuria. Suussa keskitäyteläinen viini on yllättävän kepeä ja raikas, jonka punaista hedelmää virittää runsas mausteisuus ja yrttisyys. Hapokkuutta löytyy mukavasti, tanniinisuuden asettuessa melko maltilliselle tasolle. Kokonaisuutena viini on erittäin kiehtova, persoonallinen ja elämyksellinen. Huomioitavaa on myös kuuman saaren punaviiniksi epätyypillisen maltillinen alkoholitaso – 12,5%.

Chateau Paquita on äärimmäisen persoonallinen ja kiehtova viini. Tämän viinin hienouden pointti on kaikessa muussa, kuin teknisessa virheettömyydessä tai pilkulleen viimeistellyssä rakenteessa. Chateau Paquita tuskin miellyttää ihan “jokajamppaa”, mutta nautinto on taattu niille, jotka hakevat hieman massasta poikkeavaa ja mielenkiintoisempaa tavaraa. Viinin kylkeen grillailtiin onnistuneesti yrttimarinoitua possua ja ruusukaalia. 5/5 staraa

Mallorcan helmi – Can Verdura Supernova 2013

Mallorcan viineistä on tullut kirjoiteltua aiemminkin (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta viime kesän reissulla onnistuin löytämään saarelta muutamia todella kiinnostavia pulloja, joista pari jaksoin raahata ihan kotiinkin saakka. Can Verdura on nuoren Tomeu Llabrés’n muutamia vuosia sitten perustama viiniprojekti. Tomeulla on plakkarissa viinitutkinto Tarragonasta ja työkokemusta Mallorcan viinitiloilta (mm. 4 Kilos) sekä Prioratista (mm. Álvaro Palacios). Taustalta löytyy myös useiden sukupolvien historia viininviljelyssä. Omia tarhoja on hehtaari tai pari ja niillä kasvaa noin 40-vuotiaita köynnöksiä. Osa rypäleistä ostetaan ulkopuolisilta viljelijöiltä ja tuotannossa on pari-kolme erilaista viiniä. Kokonaisuudessaan vuosituotanto heiluu noin 10000 pullon tahdissa.

Supernova 13 smallSupernova -13 on 100 %:nen Manto Negro Binissalemista. Lasissa viini on läpinäkyvä ja kirsikanpunainen. Tuoksussa on reilusti punaisia marjoja, kevyttä paahteisuutta sekä selkeä yrttinen pläjäys, josta erottuu mm. timjamia. Paletilla keskitäyteläinen viini on saaren keskimääräiseen punaviinityyliin verrattuna yllättävän raikas, pirteä ja eloisa. Reilusti punaista hapokasta marjaa, joukossa sopivasti tummempaakin hedelmää, mausteisuutta sekä kevyehkö tanniinien grippi. 13 %:n alkoholitaso on sekin positiivinen yllätys. Jälkimaku on pitkä ja tasapainoinen paketti raikasta marjaisuutta ja mausteita.

Can Verdura Supernova on erinomainen osoitus siitä mihin Manto Negro ja Mallorca pystyvät, kun asioita tehdään fiksusti ja freshillä ajatusmaailmalla. Black Angus picanhan seurassa erinomaisen toimiva tapaus ja eräästä Palman kaupungin pikkuruisesta viinikaupasta noin 15 eurolla loistava ostos. 4 / 5 staraa.

Matkalla Mallorcalla

Vielä kymmenisen vuotta sitten omat mielikuvat Mallorcasta pyörivät lähinnä rantalomailun ja massaturismin sekamelskassa. Monien positiivisten matkakertomusten sekä paikallisten viinituottajien kanssa käytyjen messukeskustelujen perusteella pistin saaren “to do”-listalle. Syys-lokakuun vaihteessa pakenin Suomen synkistyvää syksyä ja lähdin hetkeksi lämmittelemään baleaariseen ilmastoon paikallisen viinitarjonnan äärelle.

Noin kolmen ja puolen tuhannen neliökilometrin kokoiselta saarelta löytyy peräti kaksi D.O.-luokiteltua viinialuetta; Binissalem ja Pla i Levant. Lisäksi viinejä etiketöidään paljon myös VdT-luokituksella. Mallorcan omat paikallistoivot rypälerintamalla ovat pääasiassa punaviinilajikkeet Manto Negro ja Callet sekä valkoviinilajike Prensal Blanc (Moll). Sataprosenttisia lajikeviinejä näistä valmistetaan todella vähän, suurin osa viineistä on nimittäin erilaisia blendejä. Binissalemin punaviineissä pitää olla 30% Manto Negroa, tapauksesta riippuen loppuvastuun kantaa useimmiten yksi tai useampi joukosta Callet, Merlot, Syrah ja Cabernet Sauvignon. Valkkariblendejä löytyy monenmoisia, mutta selkeästi yleisin linja vaikuttaa olevan Chardonnay’n ja Muscatin naittaminen paikalliselle Prensal Blancille. Binissalemin valkkareissa pitää olla Prensal Blancia vähintään 50%. Muutamaa suurempaa toimijaa lukuunottamatta tuottajat ovat varsin pieniä ja pienistä tuotantomääristä johtuen joidenkin (erityisesti kiinnostavimpien) viinien saatavuus on pienimuotoinen ongelma jopa paikan päällä.

Maistamistani valkkareista mielenkiintoisinta antia tarjosivat jo ennen reissua orientaatioavuksi korkattu Anima Negra Falanis 2012 sekä Macia Batlen visiitillä maistettu Unic 2013 (kuvassa niinikään mainio Macia Batlen Blanc de Blancs). Quibia (50 % Prensal Blanc, 50% punaviinilajike Callet) tarjoilee pirteää sitruunaa, omenaa ja greippiä. Ehkä pientä persikan kiveä ja mineraalisuuttakin löytyy joukosta. Paletilla esiin tuleva valkopippurisuus tuo reippaasti lisää voimaa ja hedelmäosasto pysyy kurinalaisesti kontrollissa tiukan hapokkuuden ansiosta. Macia Batlen Unic (70 % Prensal Blanc, 30 % Chardonnay) on viettänyt 7 kk tammessa, mikä kyllä tuntuu nokassa, mutta sopii loppujen lopuksi pakettiin ihan passelisti. Siinä missä Quibia on mielenkiintoisen persoonallinen, on Unic lähempänä perinteistä kevyesti tammitettua valkoviinityyliä, tyylikästä sellaista.

Aiemmin blogissa käsiteltyjen Anima Negran ÀN/2:n ja 4 kilos 12 Voltsin lisäksi reissulla maistetuista punkuista kaksi nousi selkeästi yli muiden. Etukäteen kovaksi scoutattu Mesquida Mora löytyi pienen seikkailun jälkeen Porreresin pikkukylän laitamilta. Muutama vuosi sitten luomusta biodynaamisen viljelyyn siirtyneen viinitalon pari valkkaria, toinen rosé ja yksi punkku olivat jo loppuunmyytyjä, mutta pääsin sentään maistamaan paikan päällä muutamat jäljellä olevat. Erityisen päräyttävä oli pääosin Callet’sta valmistettu Sotíl 2012. Sain kuulla, ettei Callet’n osuus punaviineissä ole korkea juuri koskaan, koska ensinnäkin sitä viljellään varsin vähän ja toiseksi siitä on kuulemma vaikeaa saada irti riittävää aromaattisuutta. Mesquida Moran omistaja ja viinintekijä Bárbara on kuitenkin ottanut haasteen vastaan ja perskules sentään, onnistunut varsin mallikkaasti. Ehkäpä juuri tietynlainen neutraalius ja hillitty harmonia ovat tämän viinin valttikortteja. Tuotantomäärä harmillisesti vain 3000 pulloa, mutta suosittelen silti ehdottomasti tsekkaamaan, jos jossain tulee vastaan.

Toinen punaviinipäräyttäjä oli Son Bordils Cabernet Sauvignon vuodelta 2006. Olin jo ennen reissua päättänyt panostaa paikallisista lajikkeista tehtyihin viineihin, eikä motivaatio meinannut millään riittää valikoimaan illallisviiniksi Cabernet Sauvignonia. Tarjoilijan vuolaiden suosituspuheiden lisäksi valintaa helpotti se fakta, että viini sattui olemaan ainoa jäljellä oleva paikallinen punaviini koko ravintolassa. Tiettävästi jo 1400-luvulta perinteensä ammentavan Son Bordilsin Cabernet Sauvignoniin on nimirypäleensä lisäksi tungettu lähinnä säälikyyneleitä vuodattava määrä Callet’ta (0,8 %). Reunoiltaan hieman tiilenpunaan kääntyvä punkku osoittautui kivasti kehittyneeksi paketiksi herukkaa, kirsikkaa, savua, lyijykynää ja melko eleganttia tammisektoria. Alussa varsin tuhtiakin tanniinisuutta tarjoillut viini avautui hengitellessään tasapainoiseksi ja kehittyi ajan kanssa kiehtovan moniulotteiseksi viiniksi.

Mallorca oli ihan lyhyenkin visiitin perusteella kiva sekoitus aurinkorantoja, hienoja maisemia, vuoristoa ja tasankoa, pienempiä ja isompia kyläpahasia sekä mukavia viinejä. Voisin mennä toistekin.

4 Kilos 12 Volts 2012

Taste of Helsingin mässäilysessioiden jälkeen oli sopivasti aikaa siirtyä Bar Latvan terassille valmistautumaan illan ZZ-Top-keikkaa varten. Latvan viinilistalta ei ole koskaan mielenkiintoa uupunut ja sisältökin tuntuu vaihtuvan mukavaan tahtiin. Tällä kertaa oli punkkua hakusessa ja bongasinkin listalta yhdeksi kovimmista Mallorcan viinituottajista omissa kirjoissani nousseen 4 Kilos Vinicolan pullotteen. Pöytään kannettiin pullollinen 12-volttista, joka on 4 Kilos’n muutaman viinin mittaisessa katalogissa sieltä edullisimmasta päästä.

Vasta vuonna 2006 autotallipuuhista alkunsa saaneen 4 Kilos Vinicolan laatutasosta voi saada pienen aavistuksen havainnoimalla toisen omistajan (Francesc Grimalt) olleen aiemmin mukana arvostetun Anima Negran viinitouhuissa. 4 Kilos nimi viittaa omistajien neljän miljoonan “pesetan” alkusijoituksiin, joka tahtoo kertoa, että pienestäkin voi aloitella. Hajallaan eri puolilla Mallorcan saarta sijaitsevien tarhojen vuoksi viinejä ei voida luokitella varsinaisesti minkään D.O.-alueen sisään, joten pullotteet kuuluvat alempaan VdT-luokitukseen.

12 Volts kätkee sisälleen 50% Callet ja Fogoneu-lajikkeita, 30% Syrah’ta, 10 % Cabernet Sauvignonia ja lopusta vastaa Merlot. Kypsytys on kestänyt 12 kk ja 40% viinistä on kypsynyt isoissa 3000 litran tynnyrissä ja 60% pienemmissä tynnyreissä , joista puolet vuoden käytettyjä ja puolet kaksi vuotta käytettyjä.

Nenä löytää lasista kypsää tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, tummaa suklaata ja hitusen tammea. Samat fiilikset jatkuvat melko täyteläisessä, hedelmävetoisessa ja puhdaspiirteisen selkeässä makusektorissa, joka on vielä nuoruudestaan johtuen aavistuksen pidättyväinen. Sopivan tiukka hapokkuus, pieni mausteisuus sekä kypsä tanniinisuus tuo runkoon potkua ja uskottavuutta. Pitkä jälkimaku muistuttaa laadukkaan tumman suklaan ja tummien marjojen duettoa.

4 Kilos 12 Volts 2012 hyötyi selkeästi terassilla tarjolla olleesta lisähapesta ja kehitti mukavasti lisää ulottuvuutta kulauttelun aikana. Rakenne lupaa muutamien vuosien ajan ylöspäin suuntautuvaa kehityskaarta, mutta asiallisella hapetuksella tästä diggailee jo nytkin. Alkoon on turha lähteä kahtatoista volttia pälyilemään, sillä viini löytyy Suomessa vain joidenkin ravintoloiden listoilta. Lautaselle laittaisin tummempia liharuokia tai vaikka grillattua possua, terassiolosuhteissa hyvä seurakin riittää. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Anima Negra ÀN/2 2005

Otaksuttavasti melko harvat mieltävät Mallorcan lomasaaren vakavastiotettavaksi viinialueeksi. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana harrastettu laadunparannus on kuitenkin alkanut kantaa hedelmää ja yhä useammat viinisiepot raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa saaren viineistä. Yksi Mallorcan tunnetuimmista tuottajista on Anima Negra, vaikkakaan sen historia ei ole mitenkään erityisen pitkä. Perustukset on valettu 90-luvun puolivälissä toisen omistajan suvun maitotilan pohjalle ja viininteon painopisteenä on pidetty saaren alkuperäislajikkeita, kuten Callet, Fogoneu, Manto Negre ja Premsal. Ostetuista rypäleistä ja parista viinitynnyrillisestä aloittanut omistajakaksikko on vuosien saatossa kasvattanut tuotannon parinsadantuhannen pullon vuosivauhteihin.

ÀN/2 2005 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden blendi (65% Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah). Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä kiertäneitä.

Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta.

ÀN/2 2005 oli juuri nyt vähintäänkin hyvin lähellä parhaita hetkiään. Alamäen alkumetrit ovat jo näkyvissä erityisesti hiipuvan tanniinisektorin osalta, joten lisäkypsytykselle ei ole tarvetta eikä potentiaaliakaan. Lautaselle lastatut lähitilan karitsan parikyljykset toimivat varsin luontevana parituksena viinille. 3,5 / 5 staraa.