Modernimpaa Toroa – Bodegas Maurodos San Román

Espanjan viinimatka jatkui muutaman Ruedan tilavierailun jälkeen D.O. Toron puolelle. Toron ilmastollisiin ominaispiirteisiin kuuluu mm. kylmä ja rankka talvi, kuuma ja kuiva kesä sekä suuret vuorokautiset lämpötilavaihtelut. Maaperä koostuu lähinnä savesta, hiekasta sekä vaihtelevassa määrin esiintyvästä kalkkikivestä ja pintakivikosta. Maaperästä ja olosuhteista johtuen viinikirva ei ole kurittanut alueen tarhoja erityisen merkittävästi, joten tarhoilla kasvaa melko paljon varttamattomia ja vanhoja pre-phylloxeraköynnöksiä. Tarhoilla kypsyy lähinnä Tempranillon paksumpikuorinen, tummemman värinen ja pienempikokoinen klooni Tinta de Toro, mutta myös Garnacha, Verdejo sekä Malvasia kuuluvat sallittuihin lajikkeisiin.

San Román sAamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin San Románin konttorille. Talon tarina sai alkunsa, kun Vega Sicilian viinintekijänä työskennellyt Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä Vega Sicilialle sopivia tarhoja Torosta. Samalla hän tuli kuikuilleeksi mestoja myös itselleen. Kun 90-luvun lopulla Garcian ja Vega Sicilian tiet erkanivat, sai San Román-projekti lisäpotkun persuksiinsa ja 80 hehtaaria Tinta de Toro- ja Garnachaköynnöksiä  liitettiin Garcian jo aiemmin työstämään Bodegas Mauroon.

San Román tarha sSan Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.

San Román tasting S

Muutaman tynnyrinäytteen jälkeen maistelua jatkettiin Prima 2014:llä (85 % Tinta de Toro, 15 % Garnacha), joka on nuoremmista köynnöksistä valmistettu nuorekkaan hedelmäinen, pehmeätanniininen ja Toron viiniksi varsin raikas tapaus. 12 kk tammessa aiemmin San Románin kypsytykseen käytetyissä tynnyreissä. Tuotanto noin  170 000 pulloa / vuosi.

San Román 2012 (100 % Tinta de Toro) esitteli tummaa kirsikkaa, lakritsia, kahvia ja mausteisuutta. Hienojakoinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka eleganttia luonnetta voi pitää Toron viinien mittapuulla poikkeuksellisena. Erinomainen tasapaino vivahteikkaan hedelmän, napakan hapokkuuden sekä kypsän, mutta runsaan tanniinisuuden välillä. Ehdottomasti Toron kirkkainta kärkikastia. Tuotanto noin 94000 pulloa / vuosi.

Maistelimme myös samaan kokonaisuuteen kuuluvat Bodegas Mauron viinit, jotka Garcia on halunnut valjastaa Castilla y Leonin VdT-luokituksen alle, jotta D.O. alueiden sääntöviidakot eivät pääsisi liikaa rajoittamaan viininvalmistuksellisia valintoja. Sekä Mauro että Mauro VS ovat selkeästi San Románin tyyliä voimakkaampia ja rankenteeltaan jykevämpiä tapauksia. Parivaljakosta Mauro on hieman rouheampi, mutta runsaamman hedelmäinen, kun taas VS (Vendemmia Seleccionada) esittelee niukempaa hedelmää ja tiukempaa runkoa. Molemmissa on tammi San Románin viinejä selkeämmin läsnä.

Prima ja San Román ovat erinomaisia osoituksia siitä, että alkoholisten, raskaiden ja hillomaisen konsentroituneiden viinien maineessa oleva Toro pystyy tuottamaan eleganttia, raikkaan hedelmäistä, moniulotteista sekä tasapainoista tavaraa, kun taustalla sattuu hääräilemään oikeita tyyppejä ja osaavia käsiä. Suomessa Primaa ja San Románia saattaa bongailla ravintoloiden listoilta ja Soil Wine Groupin maahantuomia viinejä on bongailtu ainakin Soil Wine Roomissa sekä viinibaari Vin Vinissä.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Rafael Palacios Louro do Bolo 2011

Espanjan pohjoisimpien alueiden viinit ovat tuottaneet pettymyksiä äärimmäisen harvoin. Hinta ja laatukin tuntuvat kohtaavan ilhaduttavan usein. Yksi päräyttävistä viinialueista on Valdeorras. Alueen viineistä päätyy Espanjan rajojen ulkopuolelle alle 10 prosenttia, joten ainakaan liian usein ei meillä päin näihin törmää, ellei sitten varta vasten etsi. Rafael Palacios tuskin kaipaa viinintuottajana sen suurempia esittelyjä, mutta Valdeorrasista hän on hankkinut tarhoja omistukseensa vuonna 2004. Köynnökset sijaitsevat Bibei-joen rantamilla 600-700 metrin korkeudessa. Tarhoilla kasvaa lähinnä alueen omaa valkkariylpeyttä, Godelloa.

Tällä kertaa korkkautui vuosikerta 2011. Pullo pitää sisällään 94% Godelloa ja 6 % Treixaduraa. Rypäleet on kerätty 17-28 vuotiaista köynnöksistä. Viini on käynyt isoissa 3000 litran tammisäiliöissä ja myös kypsynyt sakkoineen samaisissa astioissa 5 kuukautta.

Tuoksussa on intensiivinen paketti limeä, melonia, kiwiä ja mineraalisuutta. Paletilla tiukan hapokas, alkuun hiukan kireäkin, loistavassa ryhdissä pysyvä tapaus. Hedelmäisyys on runsasta ja konsentroitunutta sorttia, mutta sitä tasapainottaa erinomaisesti napakka hapokkuus ja reipas mineraalisuus. Viini hyötyi selkeästi lisähapesta ja avautui hetken hengitettyään huomattavasti moniulotteisemmaksi. Samalla viinistä alkoi löytymäään myös hieman kehittyneempiä vivahteita. Erittäin pitkä sitruksinen ja mineraalinen jälkimaku, joka nostaa veden kielelle.

Louro do Bolo on erinomainen esimerkki Valdeorrasin viinipotentiaalista. Tiukemman paketin valkkareista diggailevat nauttivat varmasti tämän viinin tuoreimpiakin vuosikertoja hymy naamalla, mutta lähtökohtaisesti uskoisin lyhyen aikavälin kellaroinnin olevan hyvä tapa tasoittella nuorekkaan tiukkaa hapokkuutta ja konsentroinutta hedelmää. Viini liikkuu nettikaupoissa 12-15 euron välimaastossa, joten hinta-laatusuhde on erinomainen. Ravintolapuolella tätä voi pyytää lasiinsa ainakin Copas y Tapasissa Helsingissä. Tässä vaiheessa elinkaarta irtoaa 4 / 5 staraa, mutta viinin kehityskäppyrä vaikuttaisi olevan vielä nousujohteinen. Taidanpa jättää yhden pullon lepäilemään viinikaappiini vielä joksikin aikaa.

Casar de Burbia Mencia 2009

Casar de Burbia aloitteli toimintaansa Bierzon viinialueella 80-luvulla hankkimalla tarhoja vuoristoisemmilta alueilta sekä Valtuille de Arriban lähirinteiltä. Bierzossa ei takavuosina osattu pahemmin arvostaa korkeammalla sijaitsevia vähäravinteisia ja jyrkempirinteisiä alueita, lähinnä kaiketi heikompien satomäärien ja hankalamman hoidettavuuden vuoksi. Niinpä Casar de Burbiankin ostamilla tarhoilla kasvoi hankintahetkellä vain huonosti hoidettuja Palomino-köynnöksiä. Menestykseen karummissa olosuhteissa osattiin uskoa siinä määrin, että tarhat kunnostettiin perinpohjin ja Palominon tilalle istutettin sekä oksastettiin nykyään jo huippusuosiosta nautiskelevaa Menciaa.

Tuottajansa nimeä kantava viini on alueen punaviineille tyypilliseen tapaan 100% Mencia. Rypäleet on kerätty käsin n. 600 m korkeudella sijaitsevilta tarhoilta. Tätä viiniä on kypsytetty joinain vuosina ranskalaisessakin tammessa, mutta nyt korkattu vuosikerta 2009 on kypsynyt 8 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumma ja reunoiltaan violettiin taittuva väri. Tuoksussa mustaa viinimarjaa, mustikkaa, balsamicoa, paahteista tammea ja pieni yrttipenkin tuulahdus. Paletilla täyteläinen ja konsentroitunut, päällimmäiset fiilikset tummien marjojen ja balsamicon suunnalla. Runsaat ja alussa räväkästikin ikeniä mukiloivat tanniinit, timmi hapokkuus. Erittäin pitkään jälkimakuun ehtii vielä mukaan kiva bitterinen twisti.

On se kyllä kumma, kuinka tasokasta tavaraa Espanjassa saa noin kympin panostuksella. Monopolimme hyllyillä tällainen viini kustantaisi todennäköisesti karvan tai pari alle kaksikymppiä, eikä silloinkaan vielä ottaisi pannuun. Kypsytyksessä käytetty uusi amerikkalainen tammi tuntuu ehkä hieman keskimääräistä tuhdimmin, muttei kuitenkaan pölli pääroolia tai häiriköi balanssia. Casar de Burbia on heti korkkauksen jäljiltä sen verran tiukkaa tavaraa, että kunnon ilmaus dekanterissa tai muussa kannuntapaisessa on paikallaan. Rouhea rakenteen ja runsaan tanniinisuuden taklaaminen ruokapöydässä onnistuu esim. riittävän punertavaksi jätetyllä tummalla lihalla tai vaikkapa Master of Wine Tim Hannin oppien mukaan reippaalla pintasuolalla. Itse toteutin luonnollisesti nämä molemmat. 4 / 5 staraa.