Viikon Copa – Abadia de San Campio Albariño (Alko 7,93 € / 0,375 l)

Aina silloin tällöin voi iskeä akuutti tarve puolikkaalle pullolle. Vaikka Alkon puolikkaiden hyllyvalikoima onkin tehnyt pieniä ryhtiliikkeitä, on tästä joukosta aina astetta haastavampaa löytää mielenkiintoista tavaraa. Yksi hyvä vaihtoehto valkoviineissä on tasokkaana tuottajana tunnetun Terras Gaudan Abadia de San Campio Albariño, joka tulee Galician Rias Baixasista.

Tuoksusta löytyy omenaa, päärynää, melonia sekä mineraalisuutta. Kuivassa ja melko runsaassa maussa hedelmäisyys on intensiivisesti esillä, mutta ryhdikkään hapokkuuden ansiosta paketti pysyy hyvin kasassa sekä raikkaissa tunnelmissa. Melko pitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisyyden ja merellisen mineraalisuuden suunnilla.

Abadia de San Campio Albariño on tasapainoinen viini, joka tuo mukavasti esiin Rias Baixasin Albariñojen tyypillisiä piirteitä. Puolikkaiden hyllystä varma valinta ja monikäyttöistä tavaraa aina alkumaljasta erilaisten kala- ja äyriäisruokien kylkeen.  3,5/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Kolme rapuviiniä

Rapukausi on meneillään, joten on paikallaan iskeä blogiin parit rapuviinisuositukset. Parhaiten rapujen kanssa toimivat raikkaat ja kontrolloidun hedelmäiset viinit, joista löytyy ryhdikästä rakennetta, muttei kuitenkaan liikaa rapujen hienovaraisia makuja alleen jyräävää aromaattisuutta. Tämä kolmikko pärjää rapujen kyljessä erinomaisesti.

Granbazán Etiqueta Ámbar Albariño (Alkon tilausvalikoima 19,90 €)

Tyylikäs ja takuuvarman laadukas Rias Baixasin Albariño. Tasapainoisesta paketista löytyy sitruunaa, ananasta, persikkaa sekä pieni pläjäys merellistä mineraalisuutta.

Bel Echo by Clos Henri Terroir Broadbridge Sauvignon Blanc (Alkon erikoiserä 22,40 €)

Sancerresta tunnetun Bourgeoisin perheen astetta tyylikkäämpi Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc, jonka sitruksinen hedelmäisyys saa kylkeensä hieman trooppisten hedelmien vivahteita.

Kühling-Gillot Oppenheimer Riesling (Alko 20,99 €)

Rheinhessenin arvostetuimpiin viinintekijöihin kuuluvan Carolin Spanier-Gillot’n työn jälkeen on helppo luottaa. Oppenheimer Rieslingistä löytyy kypsiä vihreitä omenoita, hiukan persikkaa, mineraalisuutta sekä usein myös petrolia.

(kuvat: Alko)

Viikon Copa – Laurent Miquel Solas Albariño (Alko tilausvalikoima 13,49 €)

Albariño tunnetaan ehkä parhaimmin Espanjan luoteiskulman Rias Baixasista ja Portugalin puolelta nimellä Alvarinho, mutta pieniä määriä kasvaa myös muualla. Alkon tilausvalikoimaan on hiljattain pölähtänyt Laurent Miquelin Albariñoa eteläisestä Ranskasta. Vierailin tuottajan tiluksilla Saint-Chinianissa muutama vuosi sitten ja tuottajan viinit ovat tulleet moneen otteeseen todettua varsin mainioksi tavaraksi.

Rias Baixasin Albariñoihin hieman syvällisemminkin perehtyneenä eteläranskalainen versio kuulosti alkuun epäilyttävältä, mutta tämä viini on onnistunut yllättämään positiivisesti moneen otteeseen. Laadun taustalta löytyy ihan loogisia selityksiä; Laurent Miquelin Albariño kasvaa korkeammilla ja viileämmillä tarhoilla Carcassonnen ja Narbonnen lähellä. Tarhojen maaperässä on runsaasti kalkkikiveä ja satomäärät on pidetty hyvinkin maltillisina.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, persikkaa ja pientä kukkaisuutta. Makusektorilla mennään kypsien sitrushedelmien johdolla. Ryhdikäs hapokkuus tukee nätisti melko runsasta suutuntumaa ja johtaa melko pitkään ja miellyttävään jälkimaun.

Laurent Miquel Solas Albariño on tyylikäs ja yllättävän puhdaspiirteinen Albariño. Viini tarjoilee toki Ras Baixasin Albriñoja leveämpää ja runsaampaa pakettia, mutta kokonaisuus on tyylikäs ja mallikelpoinen. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä muutamien myymälöiden hyllyiltä suoraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Mar de Frades Albariño 2012

80-luvun loppupuolella Salnesin laaksoon perustettu Mar de Frades on ollut mukana eturintamassa toteuttamassa ja todistamassa Rias Baixasin Albariño-vinkkujen uutta nousua. Tuottajan nimi viittaa tilan lähistöllä sijaitsevaan merenrantapaikkaan, missä Santiago de Compostelaan matkaavilla pyhiinvaeltajilla oli tapana rantautua. Nyt korkkailtu tuottajan perus-Albariño on luonnollisesti 100%:sti sitä itseään ja puristettu käsin kerätyistä, Salnesin laakson rinteillä kasvaneista rypäleistä.

Etikettiin on kikkailtu pieni koukku, sillä kuvaan pitäisi ilmestyä sininen laiva, kun pullo on “riittävän viileä” tarjoilua varten. Tämä tarkoittaa käytännössä 8-10 astetta. Raivokkaidenkaan viilennysyritysten jälkeen ei oman pulloni laiva alkanut sinertämään sitten niin pätkääkään. Koska se hiton paatti oli saatava näkyviin hinnalla millä hyvänsä, eikä luovuttaminen ollut vaihtoehto, oli otettava käyttöön järeämmät aseet. Jääpalan hinkkaaminen etikettiä vasten sai lopulta sinisen laivan esiin. Sinänsä ihan kiva ja käytännöllinenkin kikka, jos vaan toimisi.

Albariñoksi yllättävänkin syvän keltaisessa värissä on myös kullankeltaisia sävyjä. Erittäin raikas ja pirteä tuoksu heittää nokkaan kirpakkaa sitrusta, ananasta, päärynää sekä hennosti merellistä mineraalisuutta. Paletilla tiukka hapokkuus pitää hedelmäisyyttä otteessaan. Pitkä jälkimaku jatkaa kirpakan sitruunan ja merellisen mineraalisuuden tunnelmissa.

Mar de Frades Albariño 2012 on mallikas ja tyypillinen genrensä edustaja, vaikkei tämä haasteellisen vuosikerran pullote ihan viimeisintä syvyyttä tai harmoniaa saavutakaan. Albariñojen hyvästä kypsytyspotentiaalista on kuulunut huhuja jonkin verran, ja tässä viinissä erityisesti hyvässä tikissä oleva hapokkuus luo uskoa ainakin muutaman vuoden kehityskaarelle. Kokonaisuutena viini keikuttelee 3,5:n ja 4:n staran välimaastossa, mutta onnistuu lopulta kampeamaan itsensä nipin napin 4 / 5 staran puolelle. Lautaselle mustekalaa, simpukoita tai jonkin sortin rapuja, päälle rutistat limestä mehut ja homma alkaa olla hanskassa.

Fillaboa Albariño 2012

Rias Baixasin alueella viiniä valmistava Fillaboa sijaitsee Pontevedrassa ja kuuluu alueen suurimpiin viinitaloihin omistamalla ja viljelemällä noin 70 hehtaarin kokoisia tiluksiaan. Talon taustalla on monialakonserni Masaveu ja sen viinisektori, Masaveu Bodegas. Viinialalle Masaveu laajensi 70-luvulla ostettuaan monille tutun Rioja-talo Muruan. Sittemmin viinitoimintaa on laajennettu ulottumaan monille muillekin tunnetuille laatualueille Espanjassa.

Fillaboa Albariño on tyypilliseen tapaan 100 %:nen Albariño omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä. Vuoden 2012 sato jäi alkuvuoden heikoista olosuhteista johtuen pieneksi. Satokauden loppua kohti olosuhteet parantuivat ja myöhäisempään sadonkorjuuseen uskaltautuneet saivat puristettua rypäleistä poikkeuksellisen mukavalla konsentraatiolla varustettua mehua.

Tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, sitruunaa ja limeä sekä ripaus merihenkistä mineraalisuutta. Hedelmäisyydestä löytyy kyllä konsentraatiota, mutta tuoksun tunnelmissa jatkava paletti pysyy kaiken kaikkiaan varsin nätisti kontrollissa. Mineraalisuus ja virkeä hapokkuus tuovat syvyyttä ja ryhtiä pakettiin. Pitkässä jälkimaussa seikkaillaan vihreän omenan, sitruunan kuoren ja tyylikkään mineraalisuuden maisemissa.

Fillaboan Albariño on vakuuttanut aiemminkin, eikä nytkään korkattu pullo tehnyt poikkeusta. Erittäin tasapainoinen paketti raikasta hedelmäisyyttä, sopivasti merellistä mineraallisuutta sekä ryhdikästä hapokkuutta. Homma hoituu kotiin tyylikkään pienieleisesti, ilman räiskyvyyttä. Espanjassa pullollinen kustantaa noin 12 euroa, joten jälleen kerran pääsee pienellä panostuksella kiinni tyylikkääseen valkkariin. Tällä kertaa viinin seuraksi grillailtiin turskavartaita yksinkertaisella valkosipuli-chili-oliiviöljymarinadilla viritettynä. Kuten olettaa saattaa, Fillaboa pärjäili varsin mallikkaasti asian äärellä, mutta todennäköisesti nousisi vieläkin uljaampaan lentoon äyriäisten seurassa. 4 / 5 staraa.

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur  hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Paco y Lola Albariño (tilausvalikoima 101,88 € / 6 ploa)

Viikon Copa hyökkää tällä kertaa tilausvalikoiman kimppuun ja iskee pöytään herkullista valkoviiniä Espanjasta. Rosalía de Castron Paco y Lola Albariño tulee luoteisen Espanjan Rias Baixasista, espanjalaisten Albariño-viinien pääkonttorialueelta. Tunnustusta ropisee myös markkinointiosastolle, sillä graafinen ohjeistus on onnistunut erinomaisesti; svengaavaa etikettiä tuijottelee mielellään ja hymyssä suin.

Tuoksu esittelee sitruunaa, limeä, omenaa ja pienen määrän merellistä mineraalisuutta. Melko täyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksua ja lisää paletilla pakettiin rapsakan hapokkuuden. Pitkä jälkimaku pyörii sitruunan, limen ja mineraalisuuden maisemissa.

Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, vaikka Alkon tilausvalikoima leikkiikin vaikeasti tavoiteltavaa. Paco y Lolan saatavuus 6:n pullon laatikoissa hintaan 101,88 eur panee kalkuloimaan yhden pullon hinnaksi 16,98 €. Maailmalla ko. pullo liikuskelee 10-13 euron haarukassa, joten kukkaron kevennys asettuu peräpohjolankin mittapuulla jokseenkin kohtuulliseksi. Yksittäisiä pulloja havittelevan kannattaa käydä kehityskeskustelut lähihandelin henkilökunnan kanssa, ehkäpä asiaan löytyy sittenkin jokin ratkaisu?  Paco y Lola on omimmillaan kala- ja äyriäisruokien seurassa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Testissä Leiras Albariño 2010

Copatinton testipenkkissä jouduttiin jo kaivamaan Pharmaca Fennica esiin, kun nestemäiseen muotoon pakattu Leiras Albariño 2010 saapui tarkempaan syyniin. Hupaisasti kotimaisen lääketehtaan nimeä kantavan espanjalaisen valkoviinin ei kuitenkaan havaittu aiheuttavan minkäänlaisia sivuvaikutuksia, joten tämän Codorniu Groupin tuottaman nesteen tarkempaa farmakokinetiikkaa ei lähdetty selvittelemään sen enempää.

Leiras Albariño tulee Rias Baixasin alueelta, Espanjan Galiciasta ja on valmistettu 100%:sti Albariño-rypäleistä. Kuten aiemmissakin Rias Baixasin Albariño-viinien postauksissa on todettu, vuosikerta 2010 on alueella yleisesti ottaen erittäin hyvä, mutta kylmä talvi ja kevät sekä erittäin kuuma elo- ja syyskuu ovat niistäneet viinien hapokkuutta jonkin verran alaspäin.

Leiras Albariñon tuoksussa on sitruunaa, greippiä, päärynää ja mineraalisuutta. Kuivan ja raikkaan hedelmäisen viinin mausta on löydettävissä tuoksun komponenttien lisäksi melonia ja maun loppuosaan päästäessä mukaan työntyy myös hieman pippurisuutta. Pirteä hapokkuus ryhdittää mukavasti kokonaisuutta, mutta lisähapokkuudesta ei olisi haittaa. Melko pitkä jälkimaku on sitruunainen ja mausteinen.

Leiras 2010 on ihan mukava perustason Albariño ja tuo esiin lajikkeelle tyypillistä aromaaattisuutta suoraviivaisesti ja varmalla otteella. Kokonaisuudesta jää kuitenkin uupumaan annos moniulotteisuutta ja tietynlaista persoonallisuutta. Matalampihappoisella vuosikerrallakin saattaa olla osansa asiaan. Kun pullo Leirasta irtoaa reseptivapaasti Vikingin tax free-myymälästä noin 15 eurolla, ollaan hinta-laatu-suhteen osalta kipurajoilla.

Näissä tunnelmissa Leiras Albariño 2010 kerää Copatinton testipenkistä ihan kelvolliset 3/5 staraa. Maistelin tämän viinin kanssa yrttiöljyllä maustettua kuhaa ja perunamuusia. Kalan omaa makua kunnioittava kokonaisuus pelasi hyvin yhteen viinin kanssa.

 

 

Testissä Monte Xiabre Albariño 2011

Syyskuisena lauantaina päin pläsiä lätisevä raekuuro oli siinä määrin mieltä ylentävä kokemus, että oli suorastaan pakko näpytellä tänne blogiin muutama rivi jostain kesäisestä valkoviinistä. Palataanpa siis kesän Albariño-testeihin ja erääseen lähestulkoon helteiseen kesäpäivään. Testipenkissä pääsi nimittäin pyörähtämään Maior de Mendozan Monte Xiabre Albariño 2011. Kyseinen maataloustuote tulee olemaan hyvin suurella todennäköisyydellä testipenkin edullisimpia Rias Baixasin Albariñoja, sillä sakemannilandiassa pullo kurittaa lompakkoa viiksikarvaa vaille kympin verran. Halpaa kuin saippua ja kaiken lisäksi paremman makuista?

Raekuuron hyydyttämät silmäni eivät onnistuneet löytämään varmaa salapoliisitietoa valmistukseen käytettyjen rypäleiden tarhasijainneista, mutta jäätävän looginen arvaukseni on Val Do Salnés. Eikä suinkaan vähiten siksi, että tietojeni mukaan tuottajan tarhat sattuvat sijaitsemaan juuri siellä. Rypäleet on onnistuttu keräämään yli 30-vuotiaista köynnöksistä ja valmistusprosessi on sisältänyt mm. 3 kk:n sakkakypsytyksen, jonka tarkoituksena on mm. voimistaa viinin makuominaisuuksia.

Uskaltaisin väittää tuoksusta löytyvän sitruunaa, ananasta, kiiviä ja mineraalisuutta. Mineraalisuudessa on mukana yllättävän vähässä määrin Rias Baixasille tuttua merellistä twistiä, mikä on toki selkeä pettymys. Kuivassa ja melko runsaassa maussa on reilun sitruunaisuuden lisäksi pippurista mausteisuutta. Pirteä hapokkuus pitää viinin rungon nätisti ryhdissä ja keskipitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaisen ja mausteisen tunnelman.

Monte Xiabre Albariño 2011 on hyvän perustason edustaja sarjassaan ja hinta-laatusuhteen oivallisuus saattaa aiheuttaa voimakastakin rypistelyä kilpailijoiden otsanahkoissa. Kokonaisuus jää kuitenkin hieman yksioikoiseksi ja yllätyksettömäksi, joten terävimmän Albariño-kärjen suorituksiin on vielä matkaa. Ruokapuolella Monte Xiabre pelaa varmaa peruspeliä monenlaisten kala- ja äyriäisruokien kanssa.

Copatinto paukauttaa Monte Xiabre Albariñolle ihan kelvolliset 3/5 staraa.

 

 

Testissä Pazo Barrantes Albariño 2010

Testipenkin Albariñotestejä päästiin taas jatkamaan, kun testiin valikoitui Pazo Barrantesin Albariño vuodelta 2010. Olosuhteissa ei ollut pahemmin valittamissa, sillä lautaselle oli päätymässä valkosipuliöljyssä tiristettyjä tiikerikatkarapuja, risottoa ja kotipihan yrtteihin peiteltyä lohta. Rioja-jätti Marques de Murrietan omistuksessa olevan Pazo Barrantesin tarhat sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa ja pullon hankkiminen keventää lompakkoa esim. Espanjassa tai Saksassa alle 15 euroa. Monopolimyymälämme hyllyjen lomassa tämän pullon nimeä on turha huudella.  Alan mediassa on huomioitu 2010-vuoden Pazo Barrantes Albariñoa mm. siten, että Jancis Robinsonilta on lohjennut 16,5/20 pistettä, Wine Advocate:lta 90/100 pistettä ja Guia Peñín on heltynyt 92/100 pisteen arvioon.

Aiemmissa Rias Baixasin viinien postauksissa näillä sivuilla on jo onnistuttu käsittelemään suorastaan häikäilemättömän pinnallisesti alueen, rypälelajikkeen ja kyseisen vuosikerran yleispiirteitä, joten lienee kohtuullista säästää lukijaa näiltä saarnoilta tällä kertaa ja siirrytään suoraan asiaan.

Keltavihreän viinin tuoksu on alkumetreillä varsin hillitty ja pidättyväinen, mutta hetken hengittely tekee tehtävänsä ja tuoksun avautuessa siitä erottuu greippiä, päärynää, sitruunaa sekä Albariñolle tyypillistä merellistä tuulahdusta. Kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi mausteisuutta, yrttisyyttä sekä jonkin verran mineraalisuutta. Maussa jään kyllä tällä kertaa kaipaamaan tietynlaista syvyyttä erityisesti keskipaletille. Eloisa ja pehmeä hapokkuus pitää viinin ryhdissä ja hyvässä tasapainossa. Kohtalaisen pitkä jälkimaku jättää suuhun mausteisen ja mineraalisen tunnelman.

Kokonaisuus on tyylikkään tasapainoinen, siitä ei päästä mihinkään. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta on löydettävissä, joskin hieman odotuksia hillitymmin. Sinänsä tyylikkään mausteinen ja mineraalinen jälkimaku ei pituudessaan aivan yllä parhaimpien kilpakumppaneiden tasolle. Viini selätti ruokapöydässä valkosipuliset tiikerikatkaravut ja risoton leikiten ja tyylillä. Reilusti yrttinen ja rasvainen lohi taas tuntui ajoittain ajavan viinin yli. Näiden kokemusten perusteella suosittelisin pysymään tämän viinin kanssa esim. maltillisemmin maustettujen rapu- ja äyriäisruokien sekä vaaleiden kalojen parissa.

Copatinto pamauttaa Pazo Barrantes Albariño 2010:lle 3,5/5 staraa.