Blanc de Noirs on taitolaji – Serge Mathieu Tradition Brut NV

Blanc de Noirs on kiehtova, mutta samalla myös haastava tyylilaji. Erityisesti samppanjasektorissa on tasapainoiltava punaviinilajikkeille ominaisten voimakkaampien ja runsaampien ominaisuuksien sekä samppanjalta odotettavan raikkauden ja eleganssin välillä. Homma voi lipsahtaa överin puolelle ja aina silloin tällöin on tullutkin vastaan tummien lajikkeiden muskelitykityksellä runnottuja viinejä. Pienempien viljelijätuottajien samppanjat ovat olleet jo jonkin aikaa samppanjasieppojen kiinnostuksen kohteena ja trendin myötävaikutuksesta on noussut esiin monia mielenkiintoisia, hienostuneen raikkaita ja tasapainoisia Blanc de Noirs-samppanjoita.

Serge Mathieu Tradition sYksi mainioista Champagnen Blanc de Noirs-tuottajista on Serge Mathieu. Tuottajan tarhat sijaitsevat Avirey-Lingeyssä, joka on kappale eteläisintä Champagnea. Ollaan siis Côte des Barin alueella, joka on lähes 90 %:sesti Pinot Noirin temmellyskenttää. Serge Mathieu viljelee yhteensä 11 hehtaaria, joista 80 % on Pinot Noiria ja 20 % Chardonnay’ta. Suvussa on puuhasteltu viininviljelyn parissa ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta omaa tuotenimeä kantavaa samppanjaa on aloitettu valmistamaan vuonna 1970. Nykyään hommaa pyörittävät tytär Isabelle ja hänen miehensä Michel Jacob.

Serge Mathieu Brut Tradition on 100% Pinot Noir. Sokeria on annosteltu 8,6 g/l, kypsytys noin 3 vuotta. Alkuun jopa hiukan hillitystäkin tuoksusta löytää punaista omenaa, paahteisuutta ja reippaasti mineraalisuutta. Hetken hengitettyään tuoksu avautuu runsaammaksi. Erityisen hienoa tässä viinissä on sen balanssi. Paletilta löytyy tuntuva punaisten marjojen rakentama runko, mutta viinillä on silti hienostunut ja elegantti ote. Runsas pienien kuplien mousse ja tyylikkään mineraalinen lopetus sinetöivät paketin. Erinomainen Blanc de Noirs. Blinipöydässä ei tämän kanssa kauaa nokka tuhissut ja Ranskasta noin 25 eurolla ostettuna loistava ostos. 4,5 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Barth Riesling Brut 19,89 €

 

Kesä on monenlaisten juhlien aikaa ja sehän tarkoittaa luonnollisesti myös herkullisten kuohuviinipullojen tasatahtista ja sulosointuista poksahtelua lähimaastoissa. Kuohuviinivalinnoissa voi välillä virkistää itseään ja lähiympäristöään noin puoli metriä valtavirrasta poikkeavilla viinivalinnoilla. Esimerkiksi Saksassa onnistuvat tekemään Rieslingistään pahuksen laadukkaita ja maukkaita kuohuviinejä. Yksi hyvä esimerkki Rieslingin potentiaalista kuplajuomien saralla on monille suomalaisillekin tutun Wein- und sektgut Barthin Riesling Brut. Viinin rypäleet on kerätty käsin Hattenheimin, Hallgartenin ja Oestrichin tarhoilta. Valmistus on tapahtunut perinteisellä, eli ns. samppanjamenetelmällä ja pullojen tanssituskin hoidetaan Hattenheimissa käsityönä. Toinen käyminen pulloissa on kestänyt parin vuoden ajan.

Tuoksussa seikkailee vihreä omena, sitruuna ja aavistus persikkaa. Hedelmäinen ja raikkaan hapokas maku jatkaa tuoksun linjauksilla. Elegantti, pienikuplainen mousse johtaa lopulta hedelmäiseen ja tyylikkään mineraaliseen jälkimakuun.

Barth Riesling Brut toimii loistavasti niin aperitiivina kuin erilaisten kala- ja äyriäispainotteisten alkuruokienkin kyljessä. Viilennä huolella, kaada lasiin ja nauti. Ei siinä sen ihmeellisempiä temppuja tarvita. 4 / 5 staraa. (Kuvan©Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Szigeti Pinot Noir Rosé Brut 15,78 €

Kuohuviini-innostus on ollut nousukiidossa Suomessakin jo jonkin aikaa, eikä ainakaan vielä ole ollut nähtävissä minkäänlaisia merkkejä intoilun hiipumisesta. Vaikka kuohupulloja poksautellaankin kiihtyvällä tahdilla, ei tietoisuus niiden monikäyttöisyydestä esimerkiksi ruokajuomina ole lisääntynyt aivan samaan tahtiin. Alkon uutuuksiin ilmestynyt Szigeti Pinot Noir Rosé Brut on erinomainen esimerkki Euroopassa perinteisellä menetelmällä valmistetusta laadukkaasta ja maukkaasta rosé-kuohuviinistä, jonka käyttömahdollisuuksia voi rajoittaa lähinnä pulloa avaavan juipin tilannekohtainen mielikuvitus.

Viikon suositusviinin Pinot Noir-rypäleet ovat kasvaneet rinteillä Neusiedl-järven lähellä Itävallassa, melko lähellä Unkarin raja-aitoja. Viiniä on ensin käytetty terästankeissa, joissa se myös kypsyi 6 kuukautta. Toinen käyminen on tapahtunut perinteisen menetelmän mukaisesti pulloissa 16-22 kuukauden ajan.

Melko intensiivisestä tuoksusta löytyy vadelmaa, metsämansikkaa, punaista viinimarjaa ja taustalla tuntuu seikkailevan myös pieniä määriä paahteisuutta. Kuivassa maussa korostuu tuoksun marjasektori, joka saa mukavasti lisäryhtiä napakasta hapokkuudesta ja tyylikkyyttä loppumakua kohden lisääntyvästä mineraalisuudesta. Pitkässä jälkimaussa on punaisia marjoja ja tyylikästä mineraalisuutta.

Herkullinen Szigeti Pinot Noir Rosé Brut sopii erittäin hyvin aperitiiviksi tai tunnelman kohottajaksi, mutta tasapainoinen, pirteän hapokas ja runsaan marjainen kokonaisuus kampittaa varmasti myös pitkän listan erilaisia kalaruokia ja vaaleita lihoja. (Kuvan © Alko)

Halpaa samppanjaa – Vollereaux Brut 20,30 €

Samppanjan myynti sai Suomessa uutta potkua, kun jokunen vuosi taaksepäin Alkon perusvalikoimaan pölähti ensimmäinen parin kympin samppis. Sittemmin on saapunut pari uuttakin tulokasta samaan hintaluokkaan ja halvat samppanjat näyttävät tulleen jäädäkseen myös rakkaaseen monopoliimme. Viimeisin uutuus edullisen samppanjan saralla on Carelia Wines:n maahantuoma Vollereaux Brut, joka irtoaa kolmen vartin pullossa kansainvälisestikin kiikaroituna edulliseen parin kympin hintaan. Copatinto päättikin kurvata paikallisen puulaakin kautta ja viskasi pääsiäispäivän ratoksi Vollereaux:n hankeen jäähylle.

Vollereaux on samannimisen suvun hallussa oleva, 20-luvulla perustettu samppanjatalo. Vollereaux Brut sisältää kristillisten tasajakoperiaatteiden mukaisesti kolmasosan kutakin Champagnessa yleisimmin käytettyä rypälelajiketta: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Viiniä on kypsytetty pulloissa kolmen vuoden ajan, mikä on selkeästi 15:n kuukauden minimitasoa enemmän ja lienee tämän hintaisessa samppanjassa hieman harvinaisempaa.

Melko hillityssä tuoksussa on sitrusta ja tuoretta omenaa. Hetken lasissa hengitettyään alkaa tuoksu hiljalleen avautua ja siihen liittyy hieman paahteisuutta. Kuivassa maussa on hyvinkin tasapainoisesti raikasta sitrusta, hiukan paahdetta ja reippaasti rapsakkaa hapokkuutta. Kulautuksen jälkeen suuhun jää melko pitkä sitruunainen jälkimaku.

Samppanjan kohdalla on selvää, ettei ole enää kyse pelkästään laadukkaasta kuohujuomasta. Samppanja on maailmanlaajuisesti tunnettu luksustuote, jolla on paljolti myös mielikuvien ja statuksen luomaa hohtoa. Samppanja mielletään helposti hienoimpiin juhlahetkiin ja arvokkaisiin tilaisuuksiin. Pelkästään tieto siitä, että lasissa on nimenomaan samppanjaa, jonkin tusinaproseccon sijasta, nostaa tunnelmaa kummasti. Tätä mielikuvien sinfoniaa ja statusta pidetään jatkuvasti yllä suorastaan häikäisevillä markkinointibudjeteilla. Vaikka satojen eurojen pullohintaa on parhaan selittelijänkin vaikea perustella, on silti hyvä muistaa, ettei samppanjan korkea hinta aina perustu pelkkään maineeseen ja kunniaan. Viljelymaa ja rypäleet maksavat alueella paljon ja vähän päälle, tuotantoprosessi on kallis ja tarkasti säädelty, tuotantomäärät ovat rajattuja. Kun tähän pakettiin lisätään vielä annos markkinointikustannuksia, ei liene mikään maailmanluokan ihme, että useimmiten pullollinen samppanjaa maksaa vähintään sen pari kymppiä. Jokainen vähänkin enemmän erilaisia kuohuviinejä vertaillut voinee kuitenkin yhtyä allekirjoittaneeseen siinä, että samppanja on ainutlaatuinen kuohuviini ja samaan laatuun sekä tasoon on muualla erittäin vaikeaa yltää.

Kun aikoo törsätä juhlapöydän kuohuvaan sen pari kymppiä, lienee maku- ja asennekysymys, mitä haluaa saada vastineeksi. Samalla hinnalla saa varmasti huipputasoisen ja persoonallisen kuohuviinin, joka saattaa kuitenkin olla vieraidesi tai seuralaisesi kannalta hyvinkin pitkälti ”nevöhööd”-osastoa. Jos haluaa pysyä visusti erossa samppanjamaisesta luksuksesta, kannattaa valita em. vaihtoehto. Toisaalta sitten samalla rahalla saa karvalakkimallin ehtaa samppanjaa. Valinta on sinun, mutta Vollereaux Brut tarjoilee kyllä hintaansa nähden ihan tasapainoisen vaihtoehdon.

Viikon Copa – Jaume Serra Cristalino Brut 8,30 €

Viikon Copa täräyttää jälleen viikon keskivaiheilla ilmoille viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta. Kevät kolkuttelee jo nurkissa ja onkin sopiva hetki maistella mukavaa kuplajuomaa. Tällä kertaa ei ole syytä kuitenkaan kangistua Cavaan, vaikka Jaume Serra Cristalino Brut onkin Cava, eli ns. samppanajamenetelmällä valmistettu espanjalainen kuohuviini. Cavaa valmistetaan pääosin Kataloniassa ehkä jopa hieman mitättömän oloisen Sant Sadurní d’Anoian kylän ympäristössä, mutta Cavan virallisen tuotantoalueen pirstoutuneisuus mahdollistaa Cavan valmistamisen myös muutamilla muilla alueilla.

40-luvulla perustetulle Jaume Serralle kävi 90-luvulla ns. perinteiset, eli talon omistaa nykyään viinijätti Garcia Carrion ja brändin alla valmistetaan melko tyypillisiä Katalonialaisia viinejä. Näistä ehkä tunnetuimpia ovat edulliset, mutta hintaansa nähden kelvolliset, muutaman euron punaviinit. Cristalino Brut on niittänyt maailmalla paljon kehuja ja mm. USA:n viinikirjojen myyntitilaston kärkisijoilla keikkuva Kevin Zraly nostaa Cristalinon suositus-Cavaksi alle kymmenen taalan sarjassa. Vaikka Cava-lainsäädäntö salliikin esim. Pinot Noirin ja Chardonnayn käytön viineissä, Cavat valmistetaan pääosin kolmesta rypälelajikkeesta; Macabeo, Xarel-lo, Parellada. Cristalino sisältääkin lähes tasajaon kaikkia edellä mainittuja, rypäleiden jakaantuessa em. järjestyksessä 40%, 30% ja 30 %.

Cristalinon tuoksusta löytyy sitruunaa, vihreää omenaa ja hennosti paahtoleipää. Kuiva ja hedelmäinen maku on sitruunainen ja omenainen. Hienostunut kuplarakenne, hapokkuus ja hedelmäisyys ovat hyvässä balanssissa. Viini jättää suuhun raikkaan sitruunaisen jälkimaun. Yhdistä tämä kuplajuoma vaikkapa valkosipuliöljyssä tiristettyihin jättikatkarapuihin.

Ostaessaan pitkäripaisesta kahdeksalla eurolla samppanjamenetelmällä valmistettua tasapainoista kuohuviiniä, voi todeta ostoksen onnistuneen ja nukkua yönsä rauhassa. Hieman joudun kuitenkin masentamaan lukijaa kertomalla, että Tallinnan sataman liepeillä samoileva tuulipukukansalainen poistaa samaisen pullon kaupasta neljällä eurolla. Syvempään alakuloon päästään toteamalla vielä espanjalaisen lajitoverimme köyhtyvän Cristalino-ostoksilla noin kahden ja puolen euron verran. Onneksi on sentään se kevät tulossa…  (Kuvan © Alko)