Pari edullista grilliviiniä – Manadero Colleccion Parcelas Garnacha 2018 & M. Chapoutier Costieres de Nimes Areca 2021

Punaviinin muhkeus, runsas rakenne sekä pieni rouheus sopii erityisen hyvin kuvioihin, kun lautaselle on tulossa grillissä valmistettuja herkkuja. Alkon hyllyvalikoimiin on heilahtanut pari edullista ja hyvän hinta-laatusuhteen punaviiniä, joista löytyy hyvin vastusta grilliruoan paahteisille mauille.

Manadero Collecciõn de Parcelas Garnacha 2018 (Alko 12,48 €)

Manaderon Garnacha tulee Espanjasta, hieman vähemmän tunnetulta Cariñenan alueelta, Zaragozan lähistöltä. Tuoksussa on mustaherukkaa, kypsää kirsikkaa ja pientä yrttistä mausteisuutta. Täyteläinen viini saa runsaan hedelmäisyyden rinnalle virkistävää hapokkuutta sekä sopivasti suuta puristelevaa kypsää tanniinisuutta. 6-8:n kuukauden tammikypsytys tuo viiniin paahteisia piirteitä, mutta kokonaisuus on pienestä rouheudestaan huolimatta varsin miellyttävä. Hyvä valinta grillatulle possulle.

M. Chapoutier Costières de NImes Areca 2021 (Alko 13,99 €)

Chapoutier kuuluu Rhônen laakson tunnetuimpiin tuottajiin ja tämä viini tulee Rhônen eteläosasta Costières de Nîmesin alueelta, missä vallitsee välimerellinen ilmasto. Pullosta löytyy klassinen Rhônen sekoitus, eli Grenache, Syrah ja Mourvèdre. Tuoksusta löytyy kypsää luumua, mustikkaa sekä hitunen pippuria. Täyteläistä ja pehmeää viiniä tasapainottaa raikas hapokkuus sekä pehmeä tanniinisuus. Hyvä valinta grillattujen tummien lihojen kaveriksi.

Chivite Legardeta single vineyard Garnacha (Alko 15,96 €)

Kirjoitin Viinilehden numeroon 7/2019 jutun Navarrasta ja yksi tuolloinkin vallalla olleista Navarran trendeistä oli vanhojen Garnacha-tarhojen elvyttäminen sekä laadukkaampien yhden tarhan viinien valmistus. Tälle suuntaukselle on antanut oman potkunsa myös maailmanlaajuinen “Garnacha-boomi”, jonka myötä lajiketta on alettu arvostamaan enemmän sellaisenaan, eikä pelkästään yhtenä palasena sekoiteviineissä.

Nyt Alkoonkin on saatu hyvä esimerkki aihepiiristä, sillä Navarran suunnannäyttäjänä ja pioneerina pitkään toimineen Chiviten Legardeta single vineyard Garnacha on heilahtanut hyllyille.

Viinin rypäleet tulevat Navarran mittakaavassa korkealta; 450 metrin korkeudella sijaitsevalta Legardetan tarhalta. Viini on kypsynyt 10 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja mansikkaa sekä Garnachalle tyypillistä kukkaisuutta. Suussa viini on ilahduttavan kepeä ja rakenteeltaan ilmava. Maussa korostuu tuoksua selkeämmin viinin punamarjainen meininki, joka saa tukea maltillisesta, mutta raikkaasta hapokkuudesta sekä pehmeästä tanniinisuudesta. Tammi sujahtaa pakettiin erinomaisesti, eikä Garnachalle tyypillisen korkea alkoholikaan (14,5%) onnistu nostamaan päätään sen enempiä esiin. Melko pitkä jälkimaku on miellyttävän marjaisa.

Chivite Legardeta single vineyard Garnacha on mainiosti lajikkeensa tyypillisiä piirteitä kunnioittava yhden tarhan Garnacha hyvään hintaan. Lautaselle suosittelen kokeilemaan vaikkapa yrteillä maustettua karitsan paahtopaistia ja uunijuureksia. 3,5 / 5 staraa.

(Maistettu viini saatu näytteenä maahantuojalta)

Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Viikon Copa – Palacios Remondo La Montesa 2015 (Alko 9,98€ 0,375l)

Alvaro Palacios taida paljon esittelyjä kaivata, mutta taustatietoja kaipaavan kannattaa lukaista kolmen vuoden takainen juttuni tilavierailusta Palacios Remondolla. Joka tapauksessa herra profiloituu mm. Rioja Bajan alueella nimenomaan Garnachan puolestapuhujana. Puolikkaiden pullojen saatavuuden parantumisesta sen sijaan olen iloinnut aiemminkin ja nyt myös hieman laadukkaampia pulloja on alkanut näkymään valikoimissa.

Palacios Remondon La Montesa on saman nimiseltä vuonna 1988 Alvaron isän istuttamalta tarhalta tuleva Garnacha-vetoinen (85 %) blendi, jossa Tempranillo näyttelee vain pientä sivuroolia.Viini on kypsynyt vuoden päivät ranskalaisissa (85 %) ja amerikkalaisessa tammessa (15 %), josta vain viidennes on ollut uutta tavaraa.

Tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Melko täyteläinen viini on miellyttävän tasapainoinen. Raikas kirsikkaisuus ja kypsä karhunvatukka saavat seuraa pehmeistä tanniineista ja melko pitkä jälkimaku on täynnä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

La Montesan juju on siinä, että tasapainoisessa paketissa yhdistyy miellyttävällä tavalla ryhdikästä rakenne, raikas kirsikkaisuus sekä Garnachalle tyypilliseen tapaan pehmeä ja kypsä hedelmäisyys. Viini on samaan aikaan helposti lähestyttävä, hauska sekä tyylikäs. Vaikka La Montesa edustaa Palacios Remondon portfolion perusviiniosastoa, on se loistava esimerkki siitä, kuinka fiksun viininitekijän käsistä syntyy perustasollakin mielenkiintoisia ja tasapainoisia viinejä.  4 / 5 staraa.

 

 

 

 

Viña Ardanza Reserva Especial 2001

Vietin syyskuun viimeiset päivät aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Siinäpä muuten kylä, jossa ei pääse ihan heti nälkä tai jano yllättämään. Kerta toisensa jälkeen joutuu paatuneempikin safkanarkkari äimistelemään kaupungin huikean monipuolista, mielenkiintoista ja ennen kaikkea tasokasta ravintolatarjontaa.

Tällä kertaa päräyttävin illalliselämys tuli koettua rennon tunnelmallisessa ravintola Mavenissa. Kampasimpukoiden heräteltyä ruokahalua ladattiin pääruokasektoriin lampaanfilettä, metsäsienirisottoa, hasselpähkinöitä sekä Vesterhav-juustoa. Ruokajuomaksi valikoitui kehityskaarensa aallonharjalla keikkuva espanjalaislegenda – La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva Especial.

Riojan alueelta ponnistava 12-vuotias rakentuu 80 %:sti 30-vuotiaiden Rioja Altan köynnösten Tempranillosta ja 20 %:sti vanhojen Rioja Bajan köynnösten Garnachasta. Viiniä on kypsytetty 36 kuukautta keski-iältään 3-vuotiaissa jenkkitynnyreissä. Vuosikertaa 2001 on pidetty niin poikkeuksellisena, että sitä aiemmin ainoastaan vuosia 1964 ja 1973 on paiskattu samaisella “Reserva Especial”-nimikkeellä.

Alkukahinoissa viinilasista hyppäsi nokkaan kypsää punaista kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa tammisuutta. Hetken hengittelyn jälkeen tuoksusta alkoi erottumaan lisäksi kahvia ja suklaata. Kypsä ja sopivan kuiva hedelmäisyys oli erinomaisessa balanssissa pirteän hapokkuuden, samettiseksi pehmenneen tanniinisuuden ja nätisti integroituneen tammisuuden kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku esitteli kypsää kirsikkaa ja lisää mausteisuutta. Viini on mainiossa hörppäysvireessä juuri nyt, muuta ikääntyneempien viinien ystäville riittää reilusti potkua jatkokypsytykseenkin.

Ruoan ja viinin yhdistelmä tarjoili tällä kertaa poikkeuksellisen moniulotteisen makumaailman. Lammasannos tärähti jo sellaisenaankin suoraan ytimeen, mutta loistavassa vireessä ollut viini nosti kokemuksen huipputasolle!

Viña Ardanza Reserva Especial 2001 ansaitsee helposti 5 / 5 staraa. Jos satut löytämään näitä nollaykkösiä vielä jostain järkihinnalla, niin ostopäätöksen kanssa ei pidä vetkutella sekuntiakaan. Helpommin vastaan tuleva -04 liikkuu 20-25 euron pullohinnoissa, eikä ole sekään lainkaan hassumpi tapaus.

 

 

 

Matkalla Prioratissa – Celler Cal Pla

Heinäkuun lopulla löysin itseni Kataloniasta köröttelemässä kohti Porreran kylää. Kännykän navigointiohjelma oli onnistunut sanomaan sopimuksensa irti jo useita kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä ja luonnollisestikaan tiet eivät olleet suurenemaan päin. Verenpaine laski lähes peruslukemiin ensimmäisen Porrera-tienviitan osuttua näkökenttään ja näytti vahvasti siltä, että olin löytämässä perille heti ensimmäisellä yrityksellä. Pikkuruisen kylän hiljaisella toriaukioilla dominoa pelanneiden papparaisten auringon pieksemät naamavärkit näyttivät aavistuksen epäileviltä, kun eräs Suomi-Urpo parkkeerasi kotteronsa kadunkulmaan.

Prioratin viinien huikea suosio on houkutellut alueelle paljon suuria ja kirkkaasti kiiltäviä viinitaloja muualta Espanjasta. Nyt olin kuitenkin menossa tapaamaan pientuottajaa, joka on kotoisin alueelta, kasvanut siellä ja tuntee näin ollen työympäristönsä kuin omat taskunsa. Tapasin Celler Cal Plan:n omistajan ja viinintekijän Joan Sangenisin Tukholmassa pari vuotta sitten ja tykästyin talon erinomaisiin ja persoonallisiin viineihin. Porreran kylässä kasvaneen Joan Sangenisin perhe on toiminut maatalouden ja viininviljelyn parissa jo parin sadan vuoden ajan, mutta omalla Cal Pla-nimellä viiniä on valmistettu vasta 90-luvun puolivälistä lähtien. Vuosituotanto on ajan saatossa noussut noin sadantuhannen pullon tasolle, joten mistään massatuotannosta ei ole edelleenkään kyse. Tarhat sijaitsevat pääosin 300-500 metrin korkeudessa, mutta joitakin köynnöksiä löytyy noin 700 metrinkin korkeudesta. Köynnösten ikä vaihtelee kymmenestä vuodesta yli sataan vuoteen. Omien tarhojen rypäleiden lisäksi Cal Pla ostaa nykyään myös jonkin verran rypäleitä tutuilta viljelijöiltä. Johtoajatuksena on työskennellä tarhoilla niin hyvin, että erilaisten kemikaalien käyttö voidaan vähintäänkin minimoida ja lajikkeiden ominaispiirteet sekä alkuperä tulevat esiin lopputuotteessa mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa käytännössä lukemattomia käsityötunteja tarhoilla, satomäärien runsaskätistä rajoittamista sekä lukuisia kinkkisiä päätöksiä ja toimenpiteitä pari sataa vuotta vanhan kellarirakennuksen uumenissa.

Joan Sangenis kertoi modifioivansa viininvalmistuksessa käytettäviä metodeja kunkin vuosikerran tarpeiden mukaisesti. Viinien valmistuksessa käytetään sekä uutta että vanhaa tammea; ranskalaista, amerikkalaista ja unkarilaista. Kellarikierroksella siirryttiin kiehtovalla tavalla parisataa vuotta vanhan rakennuksen holvikaarien, seinämaalausten ja ikivanhojen tammitynnyreiden kautta pällistelemään viereisen lisätilan modernia terästankkimaisemaa. Tämäkään vierailu ei päättynyt kuivin suin, joten alla kommentit maistamistani viineistä. Suluissa lisäksi kunkin viinin paikallinen hintataso.

Mas d’en Compte Blanc 2009 (noin 14 € / plo)

Garnatxa Blanca, Macabeu, Picapoll blanc, Xarel·lo. Etelään suuntautuvien tarhojen 20-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen ja kypsytys uusissa ranskalaisissa (80 %) ja amerikkalaisissa (20 %) tynnyreissä, 6 kk sakkojen kanssa. Intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja huikean kiehtovaa mineraalisuutta sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Melko täyteläistä ja runsasta pakettia virkistää napakka hapokkuus. Paletti samaan aikaan voimakas, hyvin raikas sekä hedelmäinen. Erittäin pitkässä jälkimaussa nautiskellaan reilusta mausteisuudesta. Aivan mieletön viini!

Celler Cal Pla Crianza 2008 (noin 10 € / plo)

Cabernet Sauvignonia, Cariñenaa ja Garnachaa 10-20 vuotiaista köynnöksistä, 350-500 metrin korkeudelta. Ei juurikaan uutta tammea. Hieman kehittynyt tuoksu, jossa paahteisuutta, ja tummaa kirsikkaa. Maussa yhdistyy tumma kirsikkaisuus sekä runsas, nuorekas hedelmäisyys. Helposti lähestyttävä viini, jota virittää napakka hapokkuus ja ryhdikäs, tiukka tanniinisuus. Pitkä mausteinen jälkimaku. (Vuosikerta -06 arvioitu blogissa aiemmin)

La Carenyeta 2010 (noin 16 € / plo)

Pelkästään Cariñenasta tehtyä viiniä ei pahemmin Espanjasta löydy. Lajiketta käytetään enimmäkseen osana sekoiteviinejä. Katalonian lisäksi Espanjasta tätä hapokasta ja tanniinista lajiketta löytyy lähinnä Riojasta Mazuelo-nimellä. Laadukas lopputulos edellyttää vanhemmista köynnöksistä kerättyjä laadukkaampia rypäleitä sekä otolliset kasvuolosuhteet. Joan kertoi, että esim. hänen tarhoillaan matalammilla korkeuksilla Cariñena-köynnökset ovat taipuvaisia tuottamaan huimia määriä rypäleitä ja luonnollisestikin tällöin laatu kärsii. Korkeammalla rypäleiden tuottotahti hiipuu selkeästi ja erityisesti vanhemmat köynnökset tuottavat erinomaista tavaraa. La Carenyeta 2010 on sataprosenttinen Cariñena 80-vuotiaista köynnöksistä 350700 metrin korkeudelta. Kypsytys 14 kk  2-vuotiaissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Nokkaan työntyy sekoitus tummia marjoja sekä punaisempaa kirsikkaa, punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja yrttejä. Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat jollain jännällä tavalla mieleen jopa Sangioveselle tyypillisiä hapankirsikkaisia fiiliksiä. Paletilla viini iskee pöytään parhaat korttinsa; tuoksun aromit saavat nimittäin seurakseen tiukan ja voimakkaan, mutta erinomaisesti muuhun kokonaisuuteen integroituvan hapokkuuden. Tanniinisuuttakin on suhteellisen reilusti ja se on muita maistettuja viinejä terävämpää. Erittäin pitkä jälkimaku on kiehtovan yrttinen, pippurinen ja mineraalinen.  

Mas d’en Compte 2008 (noin 20 € / plo)

30-90-vuotiaiden köynnösten Garnachaa (50 %) ja Cariñenaa (45 %) sekä 15-vuotiaden köynnösten Cabernet Sauvignonia (5 %). Kypsytetty 14 kk 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä, joista 80 % ranskalaisia ja 20 % amerikkalaisia. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, tupakkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja tammen tuomaa paahteisuutta. Paletti jatkaa tuoksun soundeilla. Hyvä tasapaino konsentoroituneen hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja kohtuullisen mukavasti jo pehmenneen tanniinisuuden välillä. Parin tunnin dekantoinnilla jo nyt varmasti toimiva paketti puolikypsää tummaa lihaa notkuvassa ruokapöydässä, mutta hyötyy selkeästi vielä parin vuoden lisäkypsytyksestä. 

Planots 2009 (noin 50 € / plo)

Planots on Cal Pla’n lippulaivaviini, joka valmistetaan La Planots-tarhan jopa yli satavuotiaista köynnöksistä. Viini pitää sisällään puolet Garnachaa ja puolet Cariñenaa. 16 kk kypsytys uusissa ranskalaisissa (70 %) ja amerikkalaisissa (30 %) tammitynnyreissä. Paahteinen tuoksu, jossa paljon tummaa hedelmää, mustikkaa, mausteisuutta, tammea ja hitunen parfyymisyyttä. Pureksittavan paksu rakenne, erittäin konsentroitunut ja moniulotteisuuttaan väläyttelevä viini, joka ei myöskään peittele reilua tanniinisuuttaan ja tammisuuttaan. Iso viini, jossa on huikea potentiaali, mutta varsin nuori vielä. Tälle antaisin vielä vähintään muutaman vuoden kellariaikaa ja potkua riittää kyllä huomattavasti pidempäänkin säilytykseen.

Viikon Copa – Castaño Garnacha Tintonera 7,58 €

Joskus tarvitaan edullista ja helposti lähestyttävää punkkua, joka sopeutuu monenlaiseen tarjoilu- ja tapahtumaympäristöön. Näissä tilanteissa suunnataan luonnollisesti Alkon kyykkyviiniosastolle. Siellä alimmilla hyllyillä ne edullisimmat pullotteet nimittäin sijaitsevat, terveyttä edistävän hyötyliikuntakyykistelyn päässä. Yksi edellä mainitut speksit täyttävä kelvollinen vaihtoehto on Yeclan paahtavan kuumilta ja rutikuivilta viinitarhoilta Alkon viileille alahyllyille saapunut Castaño Garnacha Tintonera. Suurena toimijana Castañolla on lähtökohtaisesti hyvät edellytykset valmistaa teknisesti pätevää tavaraa. Seikka, joka ei tämän hintaluokan viineissä ole lainkaan merkityksetön.

Nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Paletilla varsin marjaisa, hedelmäinen ja mehukas viini saa ryhdikkyyttä mukavasta hapokkuudesta ja pienestä annoksesta pehmeää tanniinisuutta. Jälkimaku on runsaan marjainen ja kyllähän se 14% alkoholia vähän nielua lämmittelee.

Castaño Garnacha Tintonera on runsaan marjainen, suoraviivainen ja helposti lähestyttävä tapaus; divarisarjojen luottolaituri, joka ei pahemmin pisteitä nakuta, mutta hoitaa oman tonttinsa tyydyttävästi illasta toiseen. Viinin lämmetessä alkoholisuus alkaa nostamaan päätään esiin, joten suosittelisin tarjoilemaan tämän viinin hieman viilennettynä. Castañon seuraan tarvitset hyvää seuraa sekä todella kuuman grillin täynnä kanaa, possua ja kasviksia.  2,5 / 5 staraa.

 

 

Autotalliviiniä – Pagos Familia Langa Pieza El Coll 2009

Zaragozan lähimaastossa Espanjassa sijaitseva Catalayudin viinialue tuottaa rustiikkia ja konsentronoitunutta punaviiniä, jota ei voi suositella heikkohermoisille. Itse asiassa kaikki tähän mennessä maistamani Calatayudin punkut ovat olleet todella paksua ja tuhtia tököttiä. Alueen viljellyin lajike on Garnacha ja melko usein viinit on valmistettu ainakin osittain vanhojen köynnösten rypäleistä (Viñas Viejas).

Tartuin Pieza El Colliin kiinni erään saksalaisen marketin viiniosastolla. Kun etiketissä lukee Garaje Wine (autotalliviini), alkoholia on 15% ja viini tulee Catalayudin alueelta, on sen pakko olla todella karu elämys! Onnistuneen korkkauksen jälkeen en löytänyt hotellihuoneestani minkäänlaista, edes etäisesti juomavälinettä muistuttavaa esinettä. Hetkellinen tarkkaavaisuus sai kuitenkin palkkionsa, kun havaitsin kylpyhuoneen kaapissa epäilyttävän näköisen muovisen esineen. Ulkoa musta ja sisältä valkoinen, paksuhkosta muovista valmistettu kapistus muistutti vahvasti 80-lukulaista kukkamaljakkoa, mallia Tiimari. Kerrankos sitä nyt kukkavaasista viiniä naukkaillaan…

Pieza El Coll osoittautui jo alkumetreillä todelliseksi autotalliviiniksi. Keskeltä lähes mustan ja reunoiltaan hiukan violettiin päin taittavan viinin rakenne oli lähes moottoriöljymäisen jähmeä ja paksu. Poikkeuksellisen intensiivisessä tuoksussa oli makeaa mustikkasoppaa, paahteisuutta ja jollain sairaalla tavalla kiehtovaa rösöisyyttä. Luonnollisesti kaiken sekamelskan läpi työntyi nokkaan myös alkoholin käryä. Onneksi ei kuitenkaan poltettua kumia, pakokaasua tai bensiiniä. Maun täyteläisyyden kuvaamiseen ei riitä lähimainkaan luokitus “erittäin täyteläinen”. Osuvammin asian voisi haarukoida esim. “moukarilla päähän”-tyyppisellä kuvauksella.

Tässä viinissä kaikki meni niin pahasti överiksi, että se oli jollain järjettömällä tavalla jopa hauskaa. Paksusta muovista valmistettu kukkavaasi oli varmasti pätevin mahdollinen viinilasin korvike, sillä ohuempiseinäisen mukin seinämät viini olisi todennäköisesti syövyttänyt puhki. En ollut kovin yllättynyt, kun myöhemmin luin Parkerin antaneen viinille 90 pistettä. Hauskaa oli minullakin koko yhdeksän euron edestä, mutta välineiden ja olosuhteiden vajaavaisuudesta johtuen suosittelen pitämään arviotani korkeintaan suuntaa antavana.

Testissä Celler Cal Pla Tinto Crianza 2006

Espanjan Prioratossa viiniä viljellään jyrkillä rinteillä karussa ympäristössä. Rinteiden viheliäinen jyrkkyys tarkoittaa, että koneiden käyttö tarhoilla on mahdotonta ja työskentelyn helpottamiseksi uudempia tarhoja on perustettu enemmän terassi-tyyppisesti, kuten esim. Portugalin Dourossa. Prioraton punaviinejä hypetettiin kovastikin jokunen vuosi sitten. Käytännössä tämä tarkoittaa aina vääjäämättä myös sitä, että kuluttajankin lompakko kevenee. Jos etsit halpaa punkkua, älä etsi sitä Prioratosta. Toki on myös muistettava, ymmärrettävä ja hyväksyttävä hankalasti kuljettavan maaston aiheuttamat lisäkustannukset viinin viljelyssä ja valmistuksessa. Nyt, kun kovin kuhina ja hypetys Prioraton ympärillä on jo hieman laantunut, on hyvä tehdä jopa kohtuuhintaisia löytöjä alueen tuotannon seasta. Niinpä Copatinto lähti pullon mittaiselle patikkaretkelle Prioraton jyrkille rinteille.

Prioratossa viljellään pääasiassa Garnachaa ja Cariñenaa, mutta usein viineihin sekoitetaan myös Cabernet Sauvignonia tai/ja Shirazia. Cal Pla Tinton blendi sisältää tässä mielessä yllätyksettömästi Garnachaa, Cariñenaa ja Cabernet Sauvignonia.

Celler Cal Pla Tinto Crianza on kyhätty kasaan keskimäärin 1,5 kg per kasvi satoa tuottavien viinien rypäleistä, jotka kasvavat 350-500 m korkeudella. Tarhat suuntautuvat pääosin luoteeseen. Crianza-viinin pitää Prioratossa kypsyä tammessa vähintään 12 kk, ja tämä juuri lasini seinämiä pitkin valuva liemi on maannut 1-3 vuotiaissa tammitynnyreissä 14 kk. Tynnyreistä 30 % on ollut amerikkalaisia ja 70 % ranskalaisia. Maistetaanpas viiniä vielä uudelleen…

Tyylikkäässä, jo hieman kehittyneessä tuoksussa on kirsikkaa, mausteisuutta, tammea ja seetripuuta. Tuhtirakenteisessa maussa tulee esiin tummien kirsikoiden ja reippaan mausteisuuden lisäksi reilusti, muttei yliampuvasti, tammisuutta. Runsaasta, mutta kypsästä tanniinisuudesta ja selkeästi esiin nousevasta tammisuudesta huolimatta viinistä löytyy hyvin hedelmää ja balanssia. Nautiskelijaa lämmittää lopuksi vielä pitkä, mausteinen ja jopa hieman lääkemäinen jälkimaku.

Prioraton viineissä on parhaimmillaan mahtava tuoksu ja upea rakenne, niin tässäkin -hieno viini siis kyseessä. Viinilasin äärellä voisi istuskella tuntikausia pelkästään tuoksun vuoksi. Tämä pullo rokottaa hankintavastaavan lompakkoa Espanjassa noin 9 euroa, eli rahoille tulee vastinetta loistokkaasti. Tätäkään viiniä ei valitettavasti Alkosta löydy, mutta kuljetuksen Prioraton tunnelmaan ja makumaailmaan voisi Alkon hyllyltä tarjoilla esim. Nona Petit.