Kymmenvuotiaaksi kypsynyt Pintia 2007

Ribera del Dueron ja samalla myös koko Espanjan yksi tunnetuimmista viinitaloista on Vega Sicilia. Talon sivukonttori Pintia sai alkunsa 90-luvun puolivälissä Torossa, kun silloinen Vega Sicilian viinintekijä Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä talolle sopivia tarhoja Torosta. Ensimmäinen vuosikerta markkinoilla oli 2001 ja vuosituotantomäärä on noussut vuosien saatossa noin 300 000 pulloon. Hetkeä Pintian perustamista myöhemmin Mariano Garcia lopetti Vega Sicilialla ja siirtyi omien, harrastuksina alkaneiden projektiensa pariin (mm. San Róman ja Mauro).

Pintian toiminta pyörii vahvasti Vega Sicilian periaatteiden mukaisesti, mutta viininä Torossa sen voidaan ajatella edustavan hieman modernimpaa ja elegantimpaa päätyä. Kirjoittelin blogiin muutama vuosi sitten tuolloin kymmenen vuoden ikään ehtineestä vuosikerrasta 2003 ja nyt korkkausvuorossa oli niinikään 10-vuotias 2007.

Viinin rypäleet tulevat melko vanhoista (n. 40-60-vuotiaista) ja varttamattomista Tinta de Toro-köynnöksistä. Viini on kypsynyt 12 kk uusissa tammitynnyreissä, joista 70 % on ollut ranskalaista ja 30 % amerikkalaista tammea. Tuoksusta löytää tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, paahteisuutta, tupakkaa ja nahkaa. Selkeitä ikääntymisen piirteitä on havaittavissa, mutta toisaalta hedelmäsektorilla on vielä paljon virtaa. Alkoholia löytyy Torolle tyypillisesti se 15 % ja selkeä lämmöntunne on havaittavissa jälkimaussa. Pintialle tuttuun tyyliin melko runsas tanniinisuus on nätisti kypsynyttä, pehmeää ja poikkeuksellisen hienojakoista.

Pintia 2007 on selkeästi parempi ja tasapainoisempi kokonaisuus, kuin lämpimämmän vuoden 2003. Hedelmää, tanniineja ja jo tässä vaiheessa mukavasti integroitunutta tammea löytyy vielä siinä määrin, että muutaman vuoden jatkokellaroinnille löytyy perusteet. Toisaalta viinissä on juuri nyt mukavan napakka puraisu, joka osaltaan ryhdittää pakettia. Lataa lautaselle jotain isompaa lihaa, ronskimpaa riistaruokaa tai sitten vaan fiilistellen kypsytettyjen juustojen seurassa. 4 / 5 staraa.

Perhe joka nosti Toron viinikartalle – Bodegas Fariña

Espanjan viinimatkan Toro-osuus päätettiin vierailemalla alueen viinihistorian kannalta varsin merkittävän Bodegas Fariñan tiluksilla. Toron viinialue on ollut takavuosina varsinainen takapajula ja viinit hyvin raskaita sekä laadultaan vaatimattomia. Fariñan on perustanut Salvador Fariña vuonna 1942 ja kaikkein merkittävimmät askeleet on ottanut hänen poikansa Manuel Fariña, joka käytännössä käänsi Toron viinikellot uuteen aikaan. Manuel Fariña toi 70- ja 80-luvuilla alueelle modernia viiniosaamista ja sitä kautta myös kevyempiä sekä laadukkaampia viinejä. D.O. Toron ensimmäisenä johtajana toimineella Manuelilla oli merkittävä rooli siinä, että Toro ylipäätään sai vuonna 1987 D.O.-laatuluokituksensa. Meille tilan toimintaa esitteli nuoremman kaartin edustaja Manu Fariña.

Farina tarha s Fariñalla on fokus vahvasti tarhatyöskentelyssä. Viljelyn alla on noin 300 hehtaaria, joiden lisäksi erityisesti vanhojen köynnösten rypäleitä ostetaan 17:lta sopimusviljelijältä. Työskentely tapahtuu ympäristöä ja luontoa kunnioittaen, 65 hehtaaria ollaan parhaillaan sertifioimassa virallisesti luomuksi. Pitkä kokemus Torossa on rakentanut Fariñalle erinomaisen pohjan ymmärtää aluetta ja sen luonnetta. Kun perusasioiden kanssa ei ole tarvinnut enää pahemmin painia, on jäänyt aikaa ja energiaa tehdä kehitystyötä sekä monenlaisia kokeiluja. Osalla tarhoista on testattu alueelle epätyypillisen tiheitä istutuksia, taka-ajatuksena köynnösten kovempi keskinäinen kilpailu vähäisestä vedestä. Tiheämmin istutetut köynnökset tuottavat Manu Fariñan mukaan pienempikokoisia ja konsentroituneempia rypäleitä. Lisäksi on tehty mm. erilaisia lajikekokeiluja. Tarhoilla on kasvanut mm. Marsannea, Albariñoa sekä Pinot Gris’tä ja Albilloa.

FARINA CELLARS SViinintekemisessä hyödynnetään mm. Bordeaux’sta hankittuja oppeja, Toron olosuhteisiin soveltaen. Kellarista löytyy isoja terästankkeja, 16000 litran tammisäiliöitä ja iso liuta perinteisiä Bordeaux-tynnyreitä. Ranskalaisen ja amerikkalaisen tammen lisäksi testejä on tehty jopa 18:lla erilaisella puulaadulla.

Tuotevalikoimaan kuuluu yksi valkoviini ja yksi rosé, 7 punaviiniä sekä pari makeata tapausta. Hintatason alapään perusviineistä löytyy hyvin tehtyä peruskamaa, joista kiinnostavimmat ovat puhtaan hedelmäinen ja mukavan raikas tammeton Colegiata Tinta de Toro (Espanjassa ~5 €) sekä nouveau-tyyppistä konseptia edustava, hiilihappokäymisellä valmistettu Pr1mero (Espanjassa ~6 €). Vuosittain järjestettävän taidekilpailun voittajateos päätyy tuoreimman vuosikerran etikettiin. Pr1mero on huomattavasti Beaujolais Nouveau-viinejä vakavammin otettava, hauska, raikas ja mehukas viini, jota muistan litkineeni monesti tapas-pöydän antimien äärellä. Raskaamman sarjan tuotannosta vastaa Gran Colegiata-linjasto, joka on itseasiassa sekin jossain määrin tuttu jo vuosien takaa. Muistan hyvin aikoinaan ihmetelleeni ko. pullotteiden mainiota hinta-laatusuhdetta. Nyt maistetuista erityisesti ranskalaisessa tammessa kypsynyt Crianza-versio (Espanjassa ~10 €) ja Reserva (Espanjassa ~13 €) todistavat homman olevan edelleen mukavasti kuosissa ja viinit ovat varsin tasapainoisia esityksiä. Huipputasoa edustaa Campus (Espanjassa ~22 €), jonka vuosikerta 2010 on jo nyt yllättävän mukavasti lähestyttävä paketti moniulotteista kypsää tummaa marjaa, eleganttia mineraalisuutta ja mausteisuutta. Tammi ja alkoholi pysyvät hyvin kontrollissa. Maistelut oli hyvä päättää hieman erikoisempiin ja makeisiin Val de Reyes-viineihin, joista 4 vuotta tammessa viettänyt ja soleratyyppisesti kypsynyt late harvest Tempranillo oli kyllä todella hauska veijari.

Farina bottlesKaikille Fariñan viineille ominaista on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomioitavaa on myös se, että lähes poikkeuksetta viinien alkoholitasot pysyttelevät ~13,5%:n paikkeilla, mikä ei ole alueella mikään itsestäänselvyys. Fariña on perustavaa laatua oleva osa Toron viinien historiaa sekä nykysuuntausta, ja osoittanut myös olevansa edelleen vahvasti mukana pelissä. Siinä missä monet muut uudet ja kiiltävät viinitalot porskuttavat Torossa nuoruuden innollaan, tekee Fariña kylmänviileästi omaa duuniaan varmalla otteella. Valitettavasti Fariñan viinejä ei kirjoitushetkellä ole saatavilla Suomessa.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Muut postaukset ko. Espanjan reissulta löydät järjestyksessä täältä, täältä, täältä ja täältä.

Luxusbrändin hohtoa ja vahvaa konsentraatiota – Bodegas Numanthia

Numanthian viinit kuuluvat maailmalla Toron tunnetuimpiin. Kuten aiemmassa Teso la Monja-postauksessa kirjoittelin, Egurenin perhe myi maailmanmaineeseen nostamansa Numanthian LVMH:lle (Moët Hennessy – Louis Vuitton) suhteellisen nopeasti Termanthia 2004:n saatua Parkerilta 100 pistettä. Viinien tyyli on pysynyt kaupanteon jälkeenkin jokseenkin samanlaisena, joskin viime aikoina Termes’n ja Numanthian kypsytyksissä on otettu käyttöön uusien tammitynnyrien sekaan myös pieniä määriä käytettyjä. Aloittelimme Espanjan viinireissun Toro-osion iltapäivää vierailemalla paikan päällä Numanthian argentiinalaistaustaisen johtajan Lucas Löwin johdolla.Numanthia

Numanthian tarhat koostuvat lukuisista pienistä palstoista, joilla kasvaa harvaan istutettuja 50-140-vuotiaita köynnöksiä. Suurin osa tarhoista suuntautuu etelään tai lounaaseen, joten auringosta ei ole puutetta. Lucas Löwi kertoi sadonkorjuun ajoittamisen olevan yksi tärkeimmistä asioista Torossa; rypäleissä pitää säilyä riittävä hapokkuus, mutta tanniinit on kuitenkin saatava riittävän kypsiksi. Kypsyminen ei missään nimessä saa venyä liian pitkälle, koska tällöin rypäleiden sokeritasot nostavat viinien alkoholipitoisuuden liian korkeaksi. Optimaalisen ajoituksen ikkuna on hyvin kapea, eikä virhearviointeihin ole varaa. Kellarilla Numanthia tekee normaalien prosessien lisäksi ns. mikrovinifikaatiota pienillä tankeilla, jolloin esim. eri tarhojen/palstojen tai eri ikäisten köynnösten tuotokset voidaan käyttää omina erinään. Numanthia2

Talon entry-level on Alkostakin löytyvä Termes (Alko 24,90 €). Rypäleet tulevat 30-50-vuotiaista köynnöksistä. Kypsytys 14-16 kk osittain uusissa ja osittain käytetyissä ranskalaisissa tynnyreissä. Tuoksussa tummia marjoja ja jonkin verran tammen paahdetta, maussa runsaasti kypsää hedelmää sekä reilusti kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä mausteinen jälkimaku.

Numanthia (Espanjassa ~35€) valmistetaan 70-100-vuotiaista varttamattomista köynnöksistä. Aiemmin viini kypsyi 18 kk uudessa tammessa, mutta viimeisimmissä vuosikerroissa mukaan on otettu myös pieniä määriä käytettyjä tynnyreitä. Tuoksussa jälleen paljon intensiivisen tummaa marjaisuutta, mutta nyt myös hiukan mausteisuutta ja pientä mineraalisuutta. Paletilla edellistä hieman moniulotteisempi hedelmäisyys, mutta toisaalta selkeästi voimakkaampi tammen tuntu ja reilumpi annos tanniinisuutta. Hapokkuus kohtuullisen hyvällä tasolla. Pitkä mausteinen ja tumman marjainen jälkimaku.

Talon lippulaivaviini Termanthian rypäleet tulevat 800 metrin korkeudesta Argujillosta, 4,78 ha kokoisen Teso de los Carriles-tarhan yli 120-vuotiaista köynnöksistä. Rypäleet poljetaan jaloin. Viini kypsyy ensin 6 kk uudessa tammessa ja siirretään rackingin jälkeen kypsymään jälleen uusiin tynnyreihin 18 kk:n ajaksi. Ei kirkastusta, eikä suodatusta. Tuoksussa karhunvatukkaa, mustikkaa, pientä kukkaisuutta ja mineraaalisuutta. Paletillä todellä jykevä ja massiivinen viini, suorastaan monsteri. Kerralla todella paljon kypsää hedelmää, runsaasti tammea, reippaasti tiukkaa tanniinisuutta. Hapokkuus vaikuttaa olevan melko maltillisella tasolla. Pitkä tummien marjojen, tummaa suklaata muistuttava ja tiukkojen tanniininen ikeniä kiristelevä jälkipolte. Espanjassa Termanthian tuoreimmasta vuosikerrasta saa pulittaa noin 150-200 € ja jos jostain sattuu löytämään 100 pistettä saaneen 2004-vuosikerran, lukee hintalapussa noin 1000 €. Lucas Löwi muuten vinkkasi, että talo ostaa mielellään näitä huippuvuosikerran viinejä takaisin itselleen, joten jos jollakulla sattuu olemaan -04 Termanthiaa hyllyssä… Numanthia3

Jopa 88 % Numanthian tuotannosta suuntautuu vientimarkkinoille, ja mielestäni se näkyy myös tarkkaan harkitussa tyylissä; paljon hedelmää, paljon tammea, paljon konsentraatiota. Kaikki tehdään viimeisen päälle laadukkaasti ja luxus-brändin läsnäolo tuo vielä oman lisänsä tuotteiden haluttavuuteen. Tällaisella tyylisuuntauksella on varmat markkinat esim. jenkeissä ja pidemmällä idässä. Numanthian viinit ovat Termesiä lukuunottamatta niin isoja ja täynnä tavaraa, että tuoreimmat vuosikerrat ovat parhaimmillaan syvällä viinikellareiden ja -kaappien uumenissa kypsymässä ja kehittymässä sekä odottamassa sopivan raflaavaa korkkausajankohtaa. Noin kymmenen vuoden päästä vuosikerrasta voi korkkailuhommia alkaa jo pikkuhiljaa harkitsemaan.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja

Espanjan viinireissun D.O. Toron osio jatkui San Románin visiitin jälkeen Teso la Monjalle. Teso la Monjan taustalla on espanjalainen tunnettu viiniperhe Eguren, jonka monista viiniprojekteista tunnetuimmat ovat Riojassa (Sierra Cantabria, San Vicente jne). Egurenit pyörittivät aikoinaan yhtä Toron tunnetuimmista viintaloista, Bodegas Numanthiaa. Numanthian lippulaivaviini Termanthian 2004 vuosikerran kahmittua täydet sata pistettä Parkerin Wine Advocatelta, luxus-konserni LVMH (Moët Hennessy-Louis Vuitton) kiinnostui, iski lopulta pätäkkää pöytään (huhujen mukaan 25 milj. €) ja Numanthia myytiin 2000-luvun loppupuolella.

Tämän jälkeen Egurenien panostus Torossa suuntautui vuonna 2007 ensimmäisen vuosikertansa valmistaneen Teso la Monjan toimintaan. Tässä projektissa viinintekemiseen haetaan selkeästi Numanthian ajoista eroavaa näkökulmaa. Viineistä pyritään tekemään raikkaampia ja niiden halutaan tuovan esiin mahdollisimman hyvin maaperän mineraalisuuden mukanaan tuomia ominaisuuksia.

Torossa parhaat viinit tuotetaan pintakivikon ja soran peittämiltä, heikkaisilta savimailta, joiden koostumuksessa on pieniä määriä myös kalkkikiveä. Teso la Monja viljelee juuri tämäntyyppisillä, pohjoiseen suuntautuvilla palstoilla. Tarhoilla kasvaa vanhoja köynnöksiä, joista iäkkäimmät ovat jo ehtineet viettää 130-vuotispäiviään. Huomattava osa on varttamattomia. Tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja satoa korjataan 1000-2000 kg/ha palstasta riippuen.

Maistelimme noin 1000 € hintalapulla varustettua Teso la Monja-pulloa lukuunottamatta koko valikoiman tuoreimmat vuosikerrat sekä lisäksi -08 vuoden Victorinon. Talon entry level on Romanico 2014 (~ 8 € Espanjassa). 100 % Tinta de Toro, kypsytys 6 kk kolmannen vuoden ranskalaisissa tynnyreissä. Viinissä korostuu nuorekkaan hedelmäinen ja helposti lähestyttävä meininki, johon yhdistyy pehmeä ja kypsä tanniinisuus.

Almirez 2013 (~ 15 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro 15-65-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 14 kk ranskalaisissa tynnyreissä, 30 % uusia ja 70 % toisen vuoden tynnyreitä. Selkeästi ryhdikkäämpi paketti karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteita, yrttejä sekä hiukan taustalla häärivää mineraalisuutta. Täyteläinen viini, jossa samettinen suutuntuma, erinomainen tasapaino kypsän hedelmäisyyden, kypsien tanniinien sekä hapokkuuden välillä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Victorino 2013 (~ 35 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 20 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Tässä vaiheessa vielä kovin nuori ja ujon pidättyväinen viini. Tuoksusta löytyy hillitysti yrttejä ja karhunvatukkaa sekä tummaa kirsikkaa. Makusektorilla aiempia hieman tiukemmassa kuosissa oleva hedelmäisyys on vielä pidättyväistä sorttia. Happo- ja tanniiniosasto selkeästi aiempia napakampaa, myös tammi tulee enemmän esiin. Victorino 2008 osoitti, että muutama kellarivuosi tekee viinille erittäin hyvää. Tuoksussa on jo mukavasti kehittynyt meininki ja kypsästä hedelmäisyydestä alkaa erottua selkeämmin kerroksisuutta. Moniulotteinen paketti on loistavassa tasapainossa ja kiehtovan eläväinen. Tammikin integroituu mainiosti.

Alabaster 2013 (~120 € Espanjassa), yli 100-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 18 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Vielä varsin nuori viini, mutta jo tässä vaiheessa erittäin täyteläisestä viinistä löytää tummien kirsikoiden, kahvin ja mineraalisuuden muodostaman upean paketin sekä runsaan, mutta hienostuneen tanniiniosaston. Ison potentiaalin viini, joka tarvitsee reilusti kellariaikaa päästäkseen parhaaseensa.

Teso la MonjaMaistelin Teso la Monjan viinejä ensimmäisen kerran noin 5-6 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut erittäin vakuuttunut vuosikerrasta toiseen. Almirez on ollut jo jonkin aikaa oman viinikaappini vakioasukas siltä varalta, että iskee akuutti täyteläisen espanjalaispunkun himo. Näissä kaikissa viineissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi korkkailla suhteellisen mukavasti jo nuorena, vaikka muutama kellarivuosi tekeekin Almirezista lähtien kaikille enemmän kuin hyvää. Jos Torosta pitäisi tänä päivänä valita yksi tuottaja, jonka tuotteilla esitellä alueen punaviinien nykymeininkiä, valintani olisi mitä todennäköisimmin Teso la Monja. Toivotaan, että joskus näitä viinejä nähdään myös Suomen markkinoilla.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Modernimpaa Toroa – Bodegas Maurodos San Román

Espanjan viinimatka jatkui muutaman Ruedan tilavierailun jälkeen D.O. Toron puolelle. Toron ilmastollisiin ominaispiirteisiin kuuluu mm. kylmä ja rankka talvi, kuuma ja kuiva kesä sekä suuret vuorokautiset lämpötilavaihtelut. Maaperä koostuu lähinnä savesta, hiekasta sekä vaihtelevassa määrin esiintyvästä kalkkikivestä ja pintakivikosta. Maaperästä ja olosuhteista johtuen viinikirva ei ole kurittanut alueen tarhoja erityisen merkittävästi, joten tarhoilla kasvaa melko paljon varttamattomia ja vanhoja pre-phylloxeraköynnöksiä. Tarhoilla kypsyy lähinnä Tempranillon paksumpikuorinen, tummemman värinen ja pienempikokoinen klooni Tinta de Toro, mutta myös Garnacha, Verdejo sekä Malvasia kuuluvat sallittuihin lajikkeisiin.

San Román sAamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin San Románin konttorille. Talon tarina sai alkunsa, kun Vega Sicilian viinintekijänä työskennellyt Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä Vega Sicilialle sopivia tarhoja Torosta. Samalla hän tuli kuikuilleeksi mestoja myös itselleen. Kun 90-luvun lopulla Garcian ja Vega Sicilian tiet erkanivat, sai San Román-projekti lisäpotkun persuksiinsa ja 80 hehtaaria Tinta de Toro- ja Garnachaköynnöksiä  liitettiin Garcian jo aiemmin työstämään Bodegas Mauroon.

San Román tarha sSan Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.

San Román tasting S

Muutaman tynnyrinäytteen jälkeen maistelua jatkettiin Prima 2014:llä (85 % Tinta de Toro, 15 % Garnacha), joka on nuoremmista köynnöksistä valmistettu nuorekkaan hedelmäinen, pehmeätanniininen ja Toron viiniksi varsin raikas tapaus. 12 kk tammessa aiemmin San Románin kypsytykseen käytetyissä tynnyreissä. Tuotanto noin  170 000 pulloa / vuosi.

San Román 2012 (100 % Tinta de Toro) esitteli tummaa kirsikkaa, lakritsia, kahvia ja mausteisuutta. Hienojakoinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka eleganttia luonnetta voi pitää Toron viinien mittapuulla poikkeuksellisena. Erinomainen tasapaino vivahteikkaan hedelmän, napakan hapokkuuden sekä kypsän, mutta runsaan tanniinisuuden välillä. Ehdottomasti Toron kirkkainta kärkikastia. Tuotanto noin 94000 pulloa / vuosi.

Maistelimme myös samaan kokonaisuuteen kuuluvat Bodegas Mauron viinit, jotka Garcia on halunnut valjastaa Castilla y Leonin VdT-luokituksen alle, jotta D.O. alueiden sääntöviidakot eivät pääsisi liikaa rajoittamaan viininvalmistuksellisia valintoja. Sekä Mauro että Mauro VS ovat selkeästi San Románin tyyliä voimakkaampia ja rankenteeltaan jykevämpiä tapauksia. Parivaljakosta Mauro on hieman rouheampi, mutta runsaamman hedelmäinen, kun taas VS (Vendemmia Seleccionada) esittelee niukempaa hedelmää ja tiukempaa runkoa. Molemmissa on tammi San Románin viinejä selkeämmin läsnä.

Prima ja San Román ovat erinomaisia osoituksia siitä, että alkoholisten, raskaiden ja hillomaisen konsentroituneiden viinien maineessa oleva Toro pystyy tuottamaan eleganttia, raikkaan hedelmäistä, moniulotteista sekä tasapainoista tavaraa, kun taustalla sattuu hääräilemään oikeita tyyppejä ja osaavia käsiä. Suomessa Primaa ja San Románia saattaa bongailla ravintoloiden listoilta ja Soil Wine Groupin maahantuomia viinejä on bongailtu ainakin Soil Wine Roomissa sekä viinibaari Vin Vinissä.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Uusia tuulahduksia Torosta? – Cachito Mio 2012

Vaikka Espanjan Castilla y Leonissa sijaitsevan D.O. Toron viinit eivät ole kaikkein kirkkaimpaan maailmanmaineeseen nousseetkaan, on hohto riittänyt houkuttelemaan uusia toimijoita alueelle tasaiseen tahtiin. Uudempien tulijoiden joukossa on ollut tyypilliseen tapaan runsaasti isompien tuottajaryhmittymien sivuprojekteja, mutta mukaan on mahtunut myös jokunen hieman pienemmänkin kaliberin toimija. Uudet tekijät tuovat usein tullessaan myös uudenlaisia ajatuksia ja toimintamalleja, mikä on pidemmän päälle virkistävä asia koko alueen kehityksen kannalta. Maistelin vuoden 2014 Alimentaria-messuilla vähintään kohtuullisen määrän Toron punkkuja ja täytyy harmikseni todeta, että melko harva uusi tuttavuus onnistui herättämään sen suurempaa mielenkiintoa. Ainakin yksi selkeästi tunnistettava ongelma on viinien todella pienet keskinäiset tyylierot, jolloin perättäin maistetuista viineistä muodostuu vain tasapaksua massaa. Onneksi sentään vanhat hyviksi todetut tuottajat erottuivat massasta edukseen.

20150212_101542Yksi tuoreempia hengähdyksiä puhaltelevista uusista tuottajista on La Casa Maguila, jonka tavoitteena on ravistella alueen viinien robustia, tanniinista ja tammistakin mainetta. Tuottaja tavoittelee viineihinsä raikkaampaa hedelmäisyyttä, tiukempaa hapokkuutta sekä vähemmän tammisia aromeja.

Cachito Mio on 100%:nen Tinta de Toro yli 50-vuotiaista köynnösten rypäleistä. Kypsytys on kestänyt 5 kk amerikkalaisessa tammessa. Viini on puettu kiehtovaan ja alueelle vähemmän perinteiseen etikettiin, joka samalla kertoo tuottajan markkinoiden painottuvan 70%:sti Espanjan ulkopuolelle.

Cachito Mio onnistuu hyvin tavoitteessaan välttää tammiset aromit, eikä viinin tuoksusta löydykään merkkejä oikeastaan minkäänlaisista puutöistä. Kokonaisuus on melko turvallinen ja perusvarma esitys; muhkeata tumman kirsikan ja karhunvatukan sävyttämää hedelmää vähintään riittävällä konsentraatiolla varustettuna. Hapokkuus pysyy suhteellisen mukavalla tasolla, mutta tanniinisektorin tuki näin rotevalle hedelmälle jää ehkä hiukan vaisuksi. Ehkä se on ollut jossain määrin tarkoituskin? Omassa suussani kesy tanniinisuus vie kuitenkin ryhdistä kaivattua särmää. Muutoin palaset ovat kyllä ihan mukavasti paikallaan ja Cachito Mio omaakin varsin mainiot edellytykset erilaisten grillattujen liharuokien kesyttäjäksi. Hinta pyörii nettikaupoissa noin 12-15 € haarukassa. 3 / 5 staraa.

 

Abracadabra 2010

Vuonna 2009 kävi niin, että maanviljelymeiningeissä varttunut veljesparivaljakko toteutti viiniunelmansa ja perusti Divina Proporcíon Bodegasin Toron kylään. Perheyritys onnistui hankkimaan omistukseensa 15 tarhahehtaaria ja lisäksi rypäleitä ostetaan tarkkaan valikoiduilta sopimusviljelijöiltä. Tarhoilla kasvaa niin nuoria, kuin ikivanhojakin köynnöksiä. Tuhoisasti Vitis Vinifera-lajikkeiden juurakoihin iskeneellä viinikirvalla ei ole ollut sen suurempaa elinvoimaa tarhojen hiekkaisessa maaperässä, joten osa köynnöksistä saa kasvaa edelleen omilla juurillaan. Tuottaja pyrkii tuottamaan luomuviljeltyjen tarhojensa rypäleistä puhtaan hedelmäisiä punaviinejä, joissa tammikypsytyksen tavoite ei ole puun maku viineissä, vaan enemmänkin tynnyrikypsytyksen muut edut ja ominaisuudet.

Abracadabran rypälemehu on puristettu luomutarhoilla kasvavista, yli 40-vuotiaista Tinta de Toro-köynnöksistä (Tempranillo). 12 kuukautta kestänyt kypsytys on hoidettu ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Yllättävän monivivahteisessa ja hieman kehittyneessäkin tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, kahvia, tummaa suklaata, yrttejä, lääkemäisyyttä ja vieläpä pientä mineraaliviritystäkin taustalla. Paletilla viini on täyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Ryhdikäs hapokkuus sekä napakka, mutta sopivan kypsä tanniinisuus pitävät huolen siitä, että ylimääräinen pehmoilu jää väliin. Varsin pitkä, lämminhenkinen ja mausteinen jälkimaku. 15 %:n alkoholipitoisuuden peittyminen muun rakenteen lomaan ei ole viinissä mikään itsestäänselvyys, mutta tällä kertaa asiassa on onnistuttu varsin hyvin. En kuitenkaan suosittele ihan taskulämpimänä naukkailemaan, eli pieni viilennys on paikallaan.

On todella ilahduttavaa todeta tuoreempienkin tuottajien saavan aikaan Torossa hienoja ja alueelle tyypillistä meininkiä ilmentäviä viinejä. Viini on toki herkullisessa korkkausiässä jo nyt, mutta rakennetta ja potkua kyllä riittää, joten parin-kolmen vuoden kellarointi on enemmänkin mahdollisuus, kuin uhka. Kun pullo irtoaa Espanjasta noin 12 eurolla, voidaan todeta hinta-laatusuhteenkin olevan kivasti kohdallaan. Pulloa kulautellessa oli vielä mahdollista nauttia lämpimistä kesäkeleistä ja Abracadabra oli jokseenkin täydellinen kaveri kesäiltana grillatulle naudan ulkofileelle. 4 / 5 staraa.

Matarredonda Juan Rojo 2006

Kun kerran juhannuspäivälle oli ohjelmoitu mm. flank steakin grillailua, oli syytä ryhtyä kaivelemaan viinikaapista esiin sopivaa vinkkua. Kouraan tarttui tällä kertaa Matarredondan Juan Rojo vuodelta 2006. Matarredondan viinitalo on saanut alkunsa 2000-luvun taitteessa Espanjan Torossa ja tekee viiniä kolmella eri brändillä (Libranza, Juan Rojo ja Valdefama). Näistä ainoastaan Libranzan pullotteita on tullut aiemmin maistettua, eikä niistäkään nyt tähän hätään mitään järisyttävän selkeää kuvaa muistu mieleen. Juan Rojo -06 on alueelle tyypilliseen tapaan 100 %:nen Tinta de Toro ja kypsynyt 8 kk ranskalaisessa Allier-tammessa.

Lasista pölähteli nokkaan ikään ja ennakko-odotuksiin nähden yllättävän niukasti kehittynyt setti tummaa kirsikkaa, luumua, setripuuviritteistä tammea ja hentoista taustamineraalisuutta. Paletilla viini käyttäytyi täyteläisesti, hedelmäpuolen seuraillessa tuoksun tunnelmia. Melko nopeasti kuitenkin esiin nousi yllättävän räväkkä hapokkuus, joka ei oikein tuntunut pysyvän nuotisssa kypsän hedelmäisyyden ja pehmeähkön tanniinisektorin kanssa. Kokonaisuudesta jäi hieman karheat tunnelmat, jota pitkä ja lämminhenkinen jälkimaku onnistui hieman rauhoittelemaan. Lämminhenkisyydestä huolimatta 14 %:n alkoholipitoisuus ei onnistu häiriköimään kokonaisuutta sen kummemmin.

Juan Rojo 2006 jätti kaiken kaikkiaan jossain määrin vaisun ja karhean fiiliksen. Kahdeksanvuotiaalta olisi odottanut ehkä hiukan enemmän kehittyneisyyttä ja sen tuomaa syvyyttä. Jonkinlaisen ADHD-kohtauksen saanut happosektori piti huolen siitä, ettei balanssikaan aivan palkintokorokkeita hätyytellyt. Ihan kelvollinen suoritus mediumiksi grillatun flank steakin kyljessä, mutta fanfaarit ja riemun kiljahdukset jäivät tällä kertaa väliin. Onnekseni en erehtynyt urkkimaan ennen kulauttelua, minkälaisia pisteytyksiä viini on maailmalla saanut, sen verran kovia lukemia näkyy nimittäin napsuneen. 3 / 5 staraa.

 

Matsu El Picaro – 9,98 €

Vintae-konsernin Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos-niminen projekti Torossa on herättänyt mielenkiintoa erityisesti persoonallisen etiketöintinsä vuoksi. Pulloihin tällätyt viinitarhaduunareiden turpavärkit herättävät arvostusta. Kuvat on otettu muuten ihan oikeista duunareista, eikä mistään mallitoimistojen siloposkista. Maistelin Matsun viinit Alimentaria 2014-tapahtumassa Barcelonassa ja jututin samalla tuottajan edustajaa Matsun meiningeistä noin muutenkin.

Matsun Tinta de Toro-köynnöksiä viljellään täysin luomuperiaatteilla ja hyvin pitkälti myös biodynaamisesti. Kumpaakaan em. menetelmistä ei ole virallisesti sertifioitu, koska tuottaja on nähnyt ainakin toistaiseksi järkevämmäksi ohjata sertifiointeihin menevät rahat hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Alko haki taannoin alle kympin punkkua Torosta, joka tulisi  kierrekorkilla suljetussa pullossa ja olisi mielellään vanhoista köynnöksistä valmistettu. Haaviin tarttui Matsu El Picaro, jonka tuottaja on Alkoa varten pakannut normaalia kevyempään pulloon sekä sulkenut kierrekorkilla.

Matsu El Picaro on siis 100 %:nen Tinta de Toro (Tempranillo), yli 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut suurissa sementtitankeissa. Alkon nettisivujen mukaan viini on kypsynyt kuukauden tammitynnyreissä, jotka tuottajan esitteen perusteella tarkentuvat uusiksi ranskalaisiksi.

Nuorekkaassa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää karhunvatukkaa sekä pientä mausteisuutta. Paletilla viini on melko täyteläisestä otteestaan huolimatta nuorekkaan hedelmäinen, aavistuksen mausteinen ja suhteellisen pehmeä. Hedelmäisyys pysyttelee sopivan eloisana, joten suhteellisen maltillinen hapokkuus ja kevyesti ikeniin tarraava tanniinisuus riittävät pitämään balanssia melko hyvin hanskassa. 14,5% alkoholia on varsin tyyppillinen määrä Toron punkulle ja tätäkin viiniä kannattaa hiukan viilentää, jotta alkoholin tuoma lämpö ei käänny liikaa poltteen puolelle. Keskipitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja hiukan mausteinen.

Matsu El Picaro on nuorekkaan hedelmäinen, suoraviivainen ja melko tasapainoinen punaviini. Se ei kurkottele suurempiin ulottuvuuksiin tai syvyyksiin, mutta toisaalta perusasiat ovat hintaluokka huomioiden mukavasti kohdallaan. Mukava kaveri lihaisille burgereille tai vaikka grillatulle possulle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Teso la Monja Almirez 2010

1800-luvun lopulta saakka viininviljelyn parissa puuhaillut Eguren Family pukkasi pystyyn vuonna 2007 Toron D.O.-alueelle Teso la Monja-nimeä kantavan projektin. Tilan tuottamat viinit edustavat tyylillisesti  hiukan tuhdimpaa divisioonaa (jopa tuhdeista viineistä muutoinkin tunnetun Toron mittakaavassa), mutta etenkin paremman pään viineistä löytää huikeata moniulotteisuutta. Esimerkiksi saman tuottajan Alabaster on varmasti yksi kovimmista maistamistani espanjalaispunkuista. Tällä kertaa korkkiruuvin terävyyden ja voiman edessä taipui tuottajan katalogin keskisektoria edustava Almirez vuodelta 2010, jonka hintalappu keikkuu Keski- ja Etelä-Euroopassa 15-20 euron haarukassa.

Almirez on valmistetty 100 %:sti 15-65-vuotiaiden Tinta de Toro-köynnösten (Tempranillo) käsin kerätyistä rypäleistä. Tarhat sijaitsevat Valdefinjasin ja Toron kylien läheisyydessä. Viljelyssä on käytetty luonnonmukaisia lannoitteita ja muistakin tuholaismyrkyistä sekä synteettisistä kemikaaleista on pidetty näpit erossa. Kypsytys 12 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 30 % oli uusia.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, lääkemäisyyttä, yrttejä ja hentoa mineraalisuutta. Paletilta löytyy täyteläisyyttä, vahvaa konsentraatiota ja moniulotteista tummien marjojen, mausteisuuden ja mineraalisuuden yhteispeliä. Samettista suutuntumaa ryhdittävät reilu, mutta kypsä tanniinisuus sekä paletin loppuosaa kohden sopivasti esiin työntyvä hapokkuus. 14,5% alkoholiprosentti tuntuu lähinnä lämpöefektinä nielussa. Pitkä jälkimaku.

Teso la Monja Almirez on tavallaan aika modernein ottein pelaava punkku Torosta. Täyteläisyyttä saattaa olla jonkun makuun liikaakin, mutta minä en ainakaan tässä kohtaa ryhdy valittamaan. Viini elää ja kehittyy kivasti lasissa ja tuhdin väännön seasta löytyy kuitenkin kivasti luonnetta ja monilotteisuutta. Lautaselle grillattua tummaa lihaa, mieluiten lammasta tai karitsaa. 4 / 5 staraa.