Stellenrust 54 Year Old Vines Barrel Fermented Chenin Blanc 2018 (Alko 19,98 €)

Chenin Blancia näkisi mielellään enemmänkin Alkon hyllyillä sekä ravintoloiden listoilla. Uuden maailman viinimaista erityisesti Etelä-Afrikka on profiloitunut Chenin Blanc-tuottajaksi, mutta fokus on valitettavan usein ollut määrässä laadun sijaan. Onneksi joukosta löytyy nykyään yhä enemmän tasapainoisia ja taidokkaasti valmistettuja viinejä. Yksi mielenkiintoinen lisäys Alkon valikoimissa on Stellenrustin vanhoista köynnöksistä tehty ja tammitynnyreissä käynyt Chenin Blanc.

Lasista nousee moniulotteinen tuoksu, jossa omenaa, persikkaa, hunajaa, ruutia ja paahteisuutta. Täyteläistä ja intensiivistä makua ryhdittää raikas hapokkuus ja paahteisuutta sekä syvyyttä rakenteeseen tuova tammi integroituu paketiin hyvin. Pitkä ja miellyttävä jälkimaku.

Stellenrust 54 Year Old Vines Barrel Fermented Chenin Blanc on tyylikäs runsaamman tyylin Chenin Blanc. Paketti on hyvässä tasapainossa ja maussa riittää mukavasti syvyyttä sekä pituutta. Ruokapöydässä hyvä paritus runsasmakuisille punalihaisille kaloille ja vaaleille lihoille. 4 / 5 staraa.

Viikon Copa – Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay (Alko 19,78 €)

Burgundista tulee eittämättä maailman tyylikkäimmät ja arvostetuimmat kuplattomat Chardonnayt. Viinien kova maine ei ole synytynyt tyhjästä, mutta hieman parempiin apellatioihin ja tasokkaampiin viineihin siirryttäessä hinnat karkaavat usein peruskuluttajan lompakon kannalta valitettavan kivuliaille tasoille. Onneksi joukosta löytyy aina sillöin tällöin myös hyvän hinta-laatusuhteen pulloja ja yksi niistä on Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay.

Viinin rypäleet tulevat luomuviljeltyjen tarhojen 25-35-vuotiassa köynnöksissä Côtes de Beaunen ja Hauts-Côtes de Beaunen alueilta. Viidennes viinistä on käynyt sekä kypsynyt 8-12 kk tammitynnyreissä. Tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, keltaista luumua sekä kevyttä tammen tuomaa paahteisuutta. Keskitäyteläinen maku on sopivan runsas, mutta ryhdikkään hapokkuuden sekä onnistuneen tammen käytön ansiosta miellyttävän raikas ja  erittäin tasapainoinen.

Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay on loistava valinta, kun halutaan Burgundin tyylikkyyttä kohtuullisella hinnalla. Hyvä kaveri hieman täyteläisemmille ja rasvaisemmillekin kalaruoille. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Huber Ried Alte Setzen Grüner Veltliner 2015 (Alko 19,99 €)

Itävaltalainen Weingut Huber herättää mielenkiintoa vähintään siksi, että nuori ja innokas viinintekijä Markus Huber tuntuu saavan aikaan varsin mainioita viinejä. Silloin tällöin Huberin viinien taustalta löytyy hieman kokeilevampiakin valmistukseen liittyviä kikkailuja ja myös viineistä löytää usein mielenkiintoisia vivahteita. Alkon hyllyille on hiljattain pamahtanut erikoiserä Huberin Ried Alte Setzen Grüner Veltlineriä, joka on Traisentalin Alte Setzen-nimisen Erste Lage-tarhan tuotos noin 60-vuotiaista köynnöksistä. Viini on käynyt läpi 12 tunnin kuorikontaktin ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Kypsytys sakkojen kanssa 8 kk isoissa 2500 l akaasiatynnyreissä (50%) ja terästankeissa (50%). Tuoksusta löytää limeä, persikkaa, omenaa ja mausteisuutta. Paletilla raikkaan hedelmäinen ja tekstuuriltaan hieman öljyinenkin viini seurailee tuoksun setitystä. Loppua kohden mineraalinen sekä mausteinen klangi voimistuu. Nätti ja raikas hapokkuus virkistää pakettia ja pitkä jälkimaku keikkuu valkopippurin ja yrttien merkeissä.

Huber Ried Alte Setzen Grüner Veltliner on tyylikäs kokonaisuus, josta löytyy tasapainoinen paketti klassisia Grüner Veltlinerin ominaisuuksia sekä sopivasti mielenkiintoista vivahteikkuutta ja eläväisyyttä. Varma valinta kaloille ja äyriäisille, mutta miksei myös grillatulle possulle tai klassisen wienerschnitzelin kylkeen. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel Viognier (Alko 17,89 €)

Aromaattisesta profiilistaan tunnetusta Viognierista povailtiin kovaa hittirypälettä joskus 15 vuotta sitten, mutta melko hiljainen tähdenlento asian tiimoilta lopulta syntyi. Hiljaiseloa on Viognier viettänyt pitkään myös Alkon vakiovalikoiman tarjonnan suhteen. Nyt on kuitenkin syytä pienimuotoiseen riemuun, sillä hyllyille on saapunut tunnetun biodynaamisen ranskalaistuottaja Chapoutierin Viognier.

Mirabel Viognier

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyyppillistä kukkaisuutta ja alkufiilikset rakentuvat melko nuorekkaalle omenaiselle ja sitruksiselle aromimaailmalle. Hieman hengiteltyään viini nostaa esiin enemmän mantelisia ja mausteisia vivahteita ja nostaa kiinnostavuuttaan selkeästi. Paletilla päästään käsiksi odotetun runsaaseen tekstuuriin, maltilliseen happotasoon sekä mukavan pitkän jälkimaun mukanaan tuomaan lämmittävään tunteeseen.

Chapoutierin Domaine des Granges Mirabel on mukava ja laadukkaasti valmistettu Viognier, josta löytää kivasti Rhônen Viognierille tyypillisiä piirteitä, raikkaaseen pakettiin puettuna.  Varsin oiva ja tarpeellinen lisä monopolin perusvalikoimaan. Anna viinille ensin hiukan ilmaa ja nautiskelemaan vaikkapa lohen tai nieriä kanssa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Jean Stodden Blanc de Noir Spätburgunder 2015 (Alko 22,90 €)

Punaviinirypäleistä valmistetut kirkkaat Blanc de Noir-viinit eivät ole mitenkään yleisiä kuplattomien viinien sektorissa. Alkon valikoimiin on hiljattain pölähtänyt pieni erä maineikkaan saksalaistuottaja Jean Stoddenin versiota aiheesta ja itse asiassa nimeomaan Saksassa kyseinen viinityyli on tuntunut olevan viime vuosina yleistymään päin. Ahrin alueella viiniä valmistavan Stoddenin kova maine pohjautuu erityisesti laadukkaisiin punaviineihin. Tilaa vetää ja viinintekijänä toimii Alexander Stodden.

Stodden Blanc de Noir 2015 sVierailin Stoddenilla viime keväänä ja vakuutuin vahvasti Alexanderin asenteesta ja tekemisestä. Tarhoilla pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jotta viinikellarissa viinien käyminen ja kypsyminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälti omalla painollaan. Alexander vastustaa voimakkaasti Oechsle-fetisismiksi itse kutsumaansa rypäleiden korkeiden sokerimäärien palvomista ja keskittyy esim. sadonkorjuun ajoittamisessa huomattavasti laajempiin näkemyksiin rypäleiden kunnosta. Alexander kertoo lopputuloksena pullosta löytyvän kompromissi kaikista niistä virheistä ja onnistumisista, joita tarhoilla on tullut tehtyä.

Viini on lasissa lähes väritön. Tuoksu on neutraaliin väriin verrattuna yllättävänkin runsas ja tuo nenään persikan kiveä, vihreätä omenaa, sitruunan kuorta ja vadelmaisia sävyjä. Suussa lähes kuiva viini pelailee nätisti intensiivisesllä hedelmäisyydellään, jossa eturiviin nousee erityisesti vihreä omena ja persikkaisuus. Ryhdikäs hapokkuus tasapainottaa pientä jäännössokerimäärää (7 g/l). Melko pitkä jälkimaku hoituu tuoksun ja maun viitoittamalla hedelmäisellä tiellä.

Jean Stodden Blanc de Noir on tyylikkäästi tehty, melko intensiivinen ja leveän hedelmäinen viini, joka onnistuu kuplattomille viineille vaikeassa Blanc de Noir-kategoriassa hyvin. Lähes 23:n euron hintaa voi toki pitää melko korkeana, mutta toisaalta viini on jo tyylilajinsa puolesta kokeilemisen arvoinen, eivätkä Stoddenin viinit  yleensä muutenkaan edusta sitä edullisinta päätyä. 3,5/5 staraa.

Viikon Copa – Espelt Quinze Roures (Alko 18,89 €)

Katalonian ja muunkin Espanjan valkoviineistä olen kirjoitellut blogiin jo moneen otteeseen (yksittäisten viinipostausten lisäksi esim. Viinilehden juttu viinibloggajista ja trendikkäät Katalonian valkkarit ja Neljän pullon kiertoajelu Espanjan valkoviinialueilla ja kotimaista kalaa) Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo jotain myös se, että Decanterin maaliskuun 2017 numerossa Miquel Hudin käy artikkelissaan läpi Katalonian valkoviinien nousua ja nykytilaa. Erityisesti Xarel-lo ja Garnacha Blanca ovat osoittaneet olevansa oikein käsiteltynä varteenotettavia tapauksia lajikeviineinä, eikä pelkästään osina erilaisia sekoitteita tai kuohuviinejä. Alkon valikoimiin pölähti juuri mainion Katalonialaistuottajan valkkari, joten kävin noukkimassa pullon tarkempaan syyniin.

Espelt Quinze Roures 2015Espeltin perheen viljelyperinteet ulottuvat pitkälle, mutta omia viinejä on valmistettu vasta vuodesta 2000. Nykyään viinien valmistuksesta vastaa nuorta sukupolvea edustava Anna Espelt. Empordassa sijaitsevilla tarhoilla kasvaa tuulisissa olosuhteissa hyvin pärjääviä Garnacha-lajikkeita, Cariñenaa sekä pieniä määriä muita lajikkeita. Espelt Quinze Roures on valmistettu vanhojen, 44-111-vuotiaiden köynnösten Garnacha Blanca- (50%) ja Garnacha Gris (50%) rypäleistä. Osa viinistä on kypsynyt 5 kk 500 litran tammitynnyreissä, joista osa uusia ja osa 1-3 kertaan käytettyjä.

Tuoksusta löytyy keltaista luumua, ananasta, kuivattua sitruunaa, hitunen appelsiinin kuorta, tammea ja mineraalisuutta. Suussa viini jatkaa tuoksun jäljillä, napakka hapokkuus ja pieni mineraalinen klangi pitävät kypsää, intensiivistä ja vivahteikasta hedelmäisyyttä nätisti kontrollissa. Pitkä jälkimaku hoituu kypsän sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Celler Espelt Quinze Roures on tasapainoinen, hyvin kontrollissa pysyvä ja vivahteikas viini. 5 kk:n tammikäsittely tuke viinin rakennetta ja tuo sille lisää syvyyttä, muttei dominoi tilannetta millään tavalla. Itse maistelin viinin sinisimpukoiden ja spaghetin kera ja runsaammat äyriäisruoat ovat varmasti muutenkin hyvä vaihtoehto ruokakumppaniksi. Viiniä on tarjolla rajoitettu erä, joten kannattaa tarkistella Alkon nettisivujen kautta myymäläkohtaista saatavuutta. 4/5 staraa.

Naturaaliviritteinen Romorantin – Philippe Tessier La Porte Dorée 2003

Joulun alla pidettiin muutamien viiniheppujen kanssa yhteiset kellarintyhjennystalkoot, joihin kukin osallistuja kiikutti yhden (tai useamman) sokkopullon toisten pähkäiltäväksi. Porukan koostuessa varsin pitkällisen linjan viinihörhöistä ei ollut yllätys, että suurin osa pulloista edusti kuriositeettitasoltaan sitä luokkaa, että tunnistaminen oli lievästi sanottuna haastavaa, mutta samaan aikaan hemmetin hauskaa.

tessier-sToinen omista sokkopulloistani oli mielenkiintoinen, aikoinaan Ranskasta hankittu Philippe Tessierin La Porte Dorée vuodelta 2003. Philippe Tessier viljelee 23 hehtaarin alalla Cour-Chevernyn ja Chevernyn alueilla Loiren laaksossa. La Porte Dorée on valmistettu Cour-Chevernyn alueen ainoasta sallitusta lajikkeesta, valkoisesta Romorantinista.  1961 perustettu tila on luomusertifioitu ja toiminut Philippen johdolla vuodesta 1981. Tessier nojailee vahvasti naturaaleihin, minimaalisen intervention menetelmiin. Naturaaliviritteisistä viljely- ja valmistumenetelmistä johtuen en uskaltanut asettaa etukäteen aivan täyttä luottamusta 13-vuotiaan viinin kuntoon.

Viini osoittautui kuitenkin varsin nätisti kehittyneeksi ja todella miellyttäväksi tapaukseksi. Tuoksun hunaja, mehiläisvaha sekä kuivatut hedelmät saivat seurakseen pientä, mutta hallittua oksidoituneisuutta sekä hitusen savuisuutta. Maultaan kuiva, mutta sopivasti herkullisen hedelmäisyytensä ryhdikkääseen happorakenteeseen sulauttava kokonaisuus miellytti kovasti. Mikäli alkoholiprosentin näkyvä kirjaaminen etuetikettiin ei olisi pistänyt silmään heti alkumetreillä, en olisi ikinä voinut kuvitella viinissä olevan kokonaiset 14,5% holia. Hieno ja persoonallinen, harvinaisesta Romorantinista valmistettu viini, johon sijoitan roposeni jatkossakin, kunhan sopivia pulloja sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

Lisää Silvaneria, kiitos! – Julius Silvaner Westhofener Rotenstein 2015 (Alko 13,79 €)

julius-silvanerKuluneen vuoden aikana on ollut mahdollisuus maistella poikkeuksellisen paljon saksalaista Silvaneria ja täytyy myöntää, että aiemmin hieman outona lintuna pitämäni lajikkeen hienoudet ovat alkaneet avautumaan. Oikeassa kasvuympäristössä ja oikeissa käsissä Silvanerista syntyy todella upeita viinejä. Pienen Silvaner-innostuksen vuoksi olikin pakko kaapata lähi-Alkosta vakiovalikoimaan uutuutena ponnahtanut luomuviini Julius Silvaner Westhofener Rotenstein 2015 Rheinhessenistä.

Nykytietämyksen mukaan Silvanerin juuret johtavat Itävaltaan, mutta siellä lajiketta tapaa enää hyvin harvoin. Tarhahehtaareilla mitattuna Saksa on selkeässä johdossa; Rheinhessenin vastuulla on noin puolet Saksan viljelyalasta ja Frankenista löytyy noin neljännes.

Viinin tuoksusta löytyy kypsiä vihreitä omenoita, päärynää, sitrushedelmiä ja hiukan vaaleaa kukkaisuutta. Tämän viinin kohdalla viinin lämpötilalla vaikuttaa olevan poikkeuksellisen suuri merkitys sen ulosantiin. Hieman lämminneenä hedelmä on melko rehevää ja runsasta, hyvin viilennettynä kontrolli on selkeästi parempi  ja hapokkuuden sekä hedelmän balanssi osuu nätisti kohdilleen. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee omenoiden ja sitrushedelmien suunnalla.

Julius on ihan kiva Silvaner. Rheinhessenin Silvanerille tyypilliseen tapaan hedelmäsektori on Frankenin viinejä runsaampi ja rehevämpi, mutta hyvin viilennettynä tämäkin viini säilyttää nätisti ryhtinsä, eikä homma karkaa lapasesta. Ruokapöydässä klassikkoyhdistelmä Silvanerin kanssa on parsa, mutta nautiskelin viinin tällä kertaa ihan onnistuneesti tonnikalapihvin kyljessä. Jos sitten haluaa tutustua Frankenin intensiivisempiin ja mineraalisempiin Silvanereihin, kannattaa alueen tuottajista huomioida ainakin Rudolf May, Hans Wirsching, Paul Weltner, Horst Sauer ja Fürst Löwenstein. 3,5 / 5 staraa. Kuva (©) Alko

Lopez de Heredia tasting 1961 – 1999

Jokunen viikko sitten päästiin todellisten elämysten ääreen, kun keräännyimme muutaman viinityypin kanssa viettämään iltaa ja availemaan legendaarisen Rioja-talo Lopez de Heredian hiukan ikääntyneempiä pulloja. Rypäleistä Viis-blogin Mikko ehtikin jo kirjoittamaan raportin illasta, joka kannattaa tsekata. Omasta blogista löytyy myös puolentoista vuoden takainen raportti Lopez de Heredian vierailusta, joka toimii niinikään hyvänä taustapakettina talon meininkeihin.

Illan kattaus piti sisällään punaisista Viña Tondonia Gran Reservat 1961, 1964 ja 1985 sekä Reservan vuodelta 1981. Valkoisista korkkailtiin Viña Gravonia 1993 sekä Viña Tondonia Reserva 1999. Kylkeen valmistui Big Green Egg-grillattua Iberico-possun plumaa sekä kaikenmoista maukasta oheishässäkkää. Loistosettiä siis myös ruokapuolella.

tondonia-blancos-1993-1999

Heti alkuun kaikki viinit dekantoitiin ja todettiin iloisesti virnistäen juomakuntoisiksi. Alkulämmittelyt hoidettiin valkoisilla, joista kummastakin löytyy hyvin samankaltaisia piirteitä; talon tyyliin kuuluen kontrolloitu oksidaatio sävyttää pakettia, joka pitää sisällään tuoreemmista hedelmistä sitruunaa, omenaa, päärynää ja kehittyneemmän osaston puolelta mm. hunajaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Viinit ovat erittäin moniulotteisia, suutuntumaltaan öljyisiä ja äärimmäisen koukuttavia. Gravonia 1993 oli selkeästi avoimempi ja ikäänsä nähden jopa hämmästyttävän nuorekkaan hedelmäinen. Viña Tondonia Reserva 1999 taas vaikutti aluksi melko sulkeutuneelta ja hillityltä, mutta avautui hengittelyn myötä runsaammaksi ja alkoi todella loistamaan ruokapöydässä. Reservasta löytää selkeästi tiukemman, lineaarisemman ja tiiviimmän rakenteen, kun taas Gravonia on avoimemman hedelmäinen ja helpompi viini. Kummankin voi halutessaan kulautella jo nyt, tai sulloa kellariin vuosikausiksi lepäilemään.

tondonia-reds-1961-1985

60-luvun Gran Reservat olivat toki jo varsin pitkälle kehittyneitä, eikä esim. tanniiniosastolta ollut odotettavissa isompia hyökkäyksiä. Sekä -61 että -64 olivat iästään huolimatta edelleen yllättävän runsashedelmäisiä. 1964 oli illan suosikkini ja vaikka viinissä olikin pientä ylimääräistä oksidaation merkkiä sherrymäisten aromien muodossa, oli viinistä löydettävissä poikkeuksellisen syvä ja vivahteikas hedelmärakenne. Kummastakin 60-lukulaisesta löytyi tummia marjoja, kuivattua kirsikkaa, tupakkaa, nahkaa ja märkiä metsänlehtiä. Eleganssista ja tasapainosta ei todellakaan ollut puutetta. 1961 esitteli enemmän tupakkaa, nahkaa, kun taas 1964 kallistui intensiivisemmän ja moniulotteisen hedelmäosaston puolelle. Punaisista 1981 oli ainoa Reserva ja se näkyi selkeästi muhkeammassa hedelmäisyydessä, ja toisaalta selkeästi Gran Reservoja suoraviivaisempana ulosantina. Gran Reserva 1985 oli sekin hienossa, joskin selvästi nuorekkaammassa iskussa. Viinistä löytyi jo kivasti kehittyneitä piirteitä, vaikka pääasiassa liikuttiinkin tummien marjojen, lakritsin ja kahvin puolella. Tästä viinistä löytyi vielä kypsien ja hienojakoisten tanniinien kunnollinen puristus. Säilymisen kannalta kasivitosen korkkailun kanssa ei ole mitään paniikkia, mutta arvioisin sen kovimman huipun olevan hyvin lähellä, parin-kolmen vuoden haarukassa.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja elämyksellinen setti, joka osoitti hyvin Lopez de Heredian viinien ikääntymis- ja säilymispotentiaalin. Suurin yllätys itselleni oli 60-luvun viinien runsas hedelmäisyys ja raikkaus verrattuna esim. muutamiin aiempiin 80-luvun Riojakokemuksiin. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että muilla Riojan viineillä on isosti tekemistä, jos aikovat peitota Lopez de Heredian viinien eleganssia, harmoniaa ja kiehtovuutta – oli sitten kyse minkä ikäisistä viineistä tahansa.

Täsmäviini rapujuhliin – La Chablisienne Chablis ‘le finage’ 2014 (Alko 16,98 €)

Kaikki asialliset ja asiattomat rapujuhlat vaativat palan painikkeeksi kunnollista viiniä. Saksiniekkojen kanssa räpeltäminen on siinä määrin työlästä puuhaa, että viiniksikin on syytä valita hieman laadukkaampaa tavaraa. Chablis on klassikkoalue, jonka tyylikkään puhdaspiirteiset Chardonnayt soveltuvat erinomaisesti rapukekkereihin.

ChablisienneMainion hinta-laatusuhteen La Chablisienne ‘le finage’ on jo vanha konkari Alkon vakiovalikoimassa. Pullosta löytyy varsin mukava paketti kypsiä sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Tasapainoinen ja tyylikkäästi kontrollissa pysyvä hedelmäisyys, jonka ryhdistä pitävät huolen napakka hapokkuus sekä pieni pläjäys mineraalisuutta. Kokonaisuutena viini on juuri sopivan hillitty ja tyylikäs, mutta hyvän hapokkuuden ja mineraalisuutensa ansiosta myös riittävän luonteikas ja ryhdikäs. La Chablisienne ‘le finage’ 2014 on varma valinta sekä rapujen hennomman makumaailman että hieman tuhdimpien lisukkeiden kylkeen. Ja voihan tämän toki kulautella menemään ilman rapujakin. 4 / 5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)