Testissä Laurent Miquel Saga Pegot 2007

Posted on 26/08/2012 by Copatinto

Lomailin keväällä muutamia päiviä Languedocin ja Rousillonin alueilla. Tarkoituksena oli kevätauringossa rentoutumisen lisäksi saada edes jonkinlaista kuvaa eri alueiden maastoista ja maaperistä. Puolivallattomasti laaditun matkasuunnitelman yksi lukkoon lyödyistä kohteista oli Laurent Miquelin Cazal Viel Saint-Chinianin alueella. Vuokrakotteron nokka suunnattiin tähän kohteeseen juurikin siksi, että maaliskuun Pro Wein-tapahtumassa maistamani Laurent Miquelin Bardou Saint Chinian 2007 pisti sukat spinnaamaan tennareissa oikein huolella.

Matka Carcassonnesta läpi Minervoisin on yhtä loputtoman tuntuista viinitarhaa, joten maisemissa ei ole ainakaan viinifriikillä valittamista. Hyvinkin mielenkiintoisesta ja pienien kylien umpikujia suosivasta navigaattoriopastuksesta huolimatta Cazal Viel löytyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti. Moikkailtuani aikani tilan elukoita, maistelin toki koko tarjolla olleen viinirepertuaarin läpi. Valkoviineistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Condrieu–tyyliä mukaillen valmistettu Viognier. Punaviinit eivät nytkään tuottaneet pettymystä ja sukissa oli jälleen havaittavissa sen verran liikehdintää, että muutama pullote oli kaapattava mukaan. Yksi kotiin asti raahatuista pulloista oli Faugèresin alueelta tuleva, vajaan parin kympin hintainen Saga Pegot 2007. Kaappasin tilalta neljänneksi viimeisen pullon kyseistä vuosikertaa ja mikäli matkalaukun mittasuhteet olisivat antaneet periksi, olisin toki napannut koko kvartetin mukaani.

Syrah-lajikkeesta valmisettu Saga Pegot tulee siis Laurent Miquelin Faugèresin tarhoilta, jotka suuntautuvat etelään ja ovat kuivalla alueella. Näin ollen tarhoilla tarvitaan hyvin vähän kemiallisia käsittelyjä. Saint Chinianin itäpuolella sijaitsevan Faugèresin maaperässä on runsaasti liuskekiveä, joka on havaittavissa viineissä mm. tietynlaisena mineraalisuutena. Viiniä on kypsytetty 14 kk:n ajan sekä uusissa että toisessa kierrossa olevissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Hyvin tumma ja hieman reunoiltaan violettiin taittuva väri kertoo vähintään sen, ettei ainakaan uutosasioissa ole paukkuja säästelty. Nokkaan työntyy moniulotteinen ja hieman kehittynytkin tuoksu, josta on löydettävissä kypsien tummien marjojen, savun, kahvin ja lihaisuuden lisäksi erittäin kiehtovaa mineraalisuutta. Viinissä on erittäin tuhti rakenne ja tuoksun komponentteja seuraileva maku on todella täyteläinen. Napakassa vireessä oleva tanniinisuus nappaa mukavan puristusotteen ikenistä. Pitkä jälkimaku on moniulotteisen mausteinen. Viini on dekantoituna nautittavissa jo nyt, mutta siitä löytyy selkeästi potentiaalia muutaman vuoden kypsytykseenkin.

Saga Pegot 2007 on niin maukas viini, ettei sen toivoisi loppuvan koskaan. Jatkuva sukkien jaloissa pyöriminen on kuitenkin melko kiusallista, joten lienee asiallista, että tästäkin pullosta löytyy pohja. Copatinto päräyttää Saga Pegotille täydet viisi staraa ja suosittelee lämpimästi tutustumaan ko. tuottajan viineihin.

Testissä Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007

Posted on 08/07/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkissä ei ole viime aikoina tehty näkö- tai kuulohavaintoja Bordeauxin viineistä. ”Porvoolaiset” eivät ole yleensä tarjoilleet kovinkaan jäätävää vastinetta ainakaan minun rahoilleni, joten olen onnistunut kohdistamaan euroni muualle. Alkon tuupattua Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007:n perusvalikoimasta poistolistalle, päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua ”porvoolaista” kaulasta ja sujautin pullon ostoskassiin.

Chateau Gressier sijaitsee Grand Pujeauxin kylässä, Moulis-en-Médocissa. Naapurina asustelevan ja huomattavasti kuuluisamman Chateau Chasse-Spleenin omistajat ostivat Chateau Gressierin vuonna 2003, tarkoituksenaan lähinnä kasvattaa Chasse-Spleenin tuotantokapasiteettia. Cru Bourgeois supérior-luokkaan kuuluva Chateau Gressierin brändi kuitenkin säilytettiin ja sen alla myydään viinejä edelleen.

Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 sisältää etiketin mukaan 50% Cabernet Sauvignonia ja 50% Merlotia. Viini on kypsynyt tammessa 12-18 kk ja 40% tynnyreistä on ollut uusia. Punkulle annettiin tunti aikaa hengitellä dekantterissa ennen ensimmäistä maistamista.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi herukkaa, kirsikkaa ja setripuuta. Hetken päästä voimakas tammisuus tunkee eturiviin oikein urakalla ja aiemmin havaittu elegantti setripuun aromi hukkuu taustalle. Onneksi ylilyövä tammisuus tasoittuu selkeästi parin tunnin lisähengittelyn myötä. Maussa Cabernet Sauvignonin herukkaisuus vie suoraviivaisella otteella ja Merlot lähinnä vikisee vieressä. Mausta löytyy herukan lisäksi kirsikkaa, hieman luumua ja reilusti tammea. Täyteläinen ja kohtuullisen hedelmäinenkin maku peittyy ajoittain hieman puisen ja karhean tammisuuden alle. Tanniineja löytyy reilusti ja niissäkin on havaittavissa lievää puisuutta. Reilu hapokkuus pitää tiukan ja varman otteen viinin ryhdistä koko matkan ajan. Melko pitkä jälkimaku on lähinnä hapankirsikkainen ja tamminen.

Reilun parin kympin hintainen Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 on selkeäpiirteinen ja suoraviivainen Medocin punkku, jonka maussa häiritsee pieni puisuus. Kokonaisuudessa Cabernetin vahva herukkaisuus ja tammi pullistelevat hauiksiaan, muiden osatekijöiden jäädessä mitättömämpään sivurooliin. Tammisuus saattaa integroitua viiniin paremmin lisäkellaroinnin myötä, mutta nyt nautittuna viini vaatii ehdottomasti reilua ilmaamista ja medium-kypsää tummaa lihaa. Copatinto pläjäyttää tälle punkulle 3/5 staraa.

Testissä trendialueen punaviini – Pittacum Barrica 2007 D.O. Bierzo

Posted on 01/04/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkki alkoi jälleen täristä viitearvojen rajamailla, kun Pittacum Barrica 2007 otettiin lähempään tarkasteluun. Pienikokoinen D.O. Bierzo on viime vuosina noussut yhdeksi trendikkäimmistä viinialueista Espanjassa ja erityisesti alueen punaviinejä on hypetetty isolla lapasella ympäri maailmaa. Aikoinaan Prioratoakin kultaiseen kukoistukseen nostamassa ollut Palacios´n porukka on jälleen vedellyt oikean värisistä naruista, kun Bierzon viinimainetta on kammettu uuteen uskoon.

Castilla y Leonin alueen rajamailla sijaitseva Bierzo on ilmastollisesti ikään kuin siirtymäaluetta Galician, Asturian ja Castilla y Leonin välillä. Bierzossa vältytään esim. Rias Baixasin kosteudelta ja lämpötilavaihtelut ovat taas miedompia, kuin keskimäärin Castilla y Leonin alueella. Viinikirvan aiheuttamien tuhojen jälkeen Bierzossa oli istutettu tarhoja uudelleen lähinnä laaksojen hedelmällisimmille alueille, satomäärät olivat suuria ja viinit mitäänsanomattomia. Satomäärien kontrollointi ja viljelyn siirtäminen karumman maaperän alueille on muuttanut alueen viinien luonteen ja laadun totaalisesti. Nykyään Bierzo tunnetaan pääasiassa Mencia-lajikkeesta tehdyistä, konsentroituneista ja persoonallisista punaviineistä. Pittacumin tilan starttilaukaus ammuttiin 90-luvun lopulla Arganzassa, 130 km Leónista länteen. Omien viiden hehtaarin lisäksi Pittacum käyttää tarkasti monitoroimiensa sopimustarhojen rypäleitä. Pittacum Barrica on puristettu ainoastaan vanhojen köynnösten (50-80 vuotta) valikoiduista rypäleistä. Viiniä on tammikypsytetty 8 kk enemmän ja vähemmän paahdetuissa amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumman punainen väri vaihtuu reunoiltaan violetiksi. Eläväisessä ja mielenkiintoisessa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, herukkaa, yrttejä ja mineraalisuutta. Taustalla piileskelee myös hentoisesti tammen aromeja. Täyteläinen maku täyttää suun moniulotteisella ja tuoksun aromeja seuraavalla makumaailmalla. Viiniä ryhdittävät poikkeuksellisen tyylikäs hapokkuus sekä pehmeät ja hienostuneet tanniinit. Erittäin pitkä ja mausteinen jälkimaku päättyy pippuriseen twistiin.

Pittacum Barrica 2007 on todella upea, moniulotteinen ja tyylikkään tasapainoinen viini. Ei liene mikään ihme, että se on nakuttanut maailmalla tasaisesti yli 90-pisteen arvioita ja pokannut useita palkintoja ja kunniamainintoja. Lukijan kiusaksi tämäkään testiviini ei norkoile A-valinnan hyllyllä. Helpotusta voi kuitenkin hapuilla suuntaamalla vakaat askeleensa esim. Bar Latvaan, missä Pittacum on spotattu viinilistalta. Monopolimme tarjoaa ystävällisesti mahdollisuuden tutustua pariin muuhun Bierzon punaviiniin, joten kaappaa handelista kainaloon joko puhkikehuttu Petalos tai Cuatro Pasos, tai sitten molemmat.

Viinisuositus – Sartori Amarone della Valpolicella 22,90 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 04/03/2012 by Copatinto

Vaikka aurinkoiset lopputalven päivät ovatkin häikäisseet kirkkaudellaan urheata hiihtäjäkansaamme, on vielä pieni hetki aikaa nautiskella talvipakkasia teilaavista punkuista. Mikäpä lämmittäisi pakkasessa ja viimassa hampaitaan kalisuttanutta kansalaista paremmin, kuin vanha kunnon amarone ? Vastaus helppoon kysymykseen on lyhyt ja ytimekäs; ei juuri mikään.

Alkon perusvalikoiman Italiasektoria on pidetty ryhdissä ansiokkaasti täyttämällä hyllyjä Italian Valpolicellan pullotteilla. Amaroneja löytyy useilta tuottajilta jopa eri hintaluokissa ja amaronen ”pikkuveljeäkin”, ripassoa löytyy mukavasti. Tämänkertainen suositusviini löytyy ainoastaan tilausvalikoimasta.

Amaronen valmistusprosessi on tunnetusti mielenkiintoinen. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatetaan ensin noin 3-4 kuukautta, minkä jälkeen viininvalmistus vasta alkaa. Tämän seurauksena viinistä tulee hyvin konsentroitunut, vahva ja täyteläinen paketti. Sartorin amarone on kypsynyt tammessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen sen annetaan rauhoittua vielä vähintään puolen vuoden ajan pullossa ennen markkinoille laskua. Sartorin amaronen kasauksessa on käytetty 50 % Corvina-, 40 % Rondinella ja 10 % Molinara-rypäleitä.

Rakenteeltaan paksun viinin tuoksussa on havaittavissa puolukkaa, kirsikkaa, seetripuuta ja myös jonkin verran vadelma-mansikkaosastoa. Voimakkaan täyteläinen maku seurailee tuoksun aromeja pitäen kuitenkin kirsikan ja puolukan eturintamassa. Ryhdikäs hapokkuus sekä reilu, hieman ikeniä kuivattava tanniinisuus pitävät huolen paketin kasassa pysymisestä. Nautinnon viimeistelee pitkä ja lämmittävä kirsikkainen jälkimaku.

Tämän viinin vuosikerta 2006 oli mehumaisempi ja jonkin verran rusinaisempi. 2007 on selkeästi tiukempi paketti, hapokkuutta on reippaammin ja tanniinisuuskin on napakampaa. 2007 on asiallisella dekantoinnilla nautittavissa jo nyt, mutta luonnollisesti hyötyy vielä kellaroinnista. Copatinto suosittelee parittamaan erinomaisen Sartori amaronen vahvojen makujen kanssa, esim. suurriista ja kypsytetyt juustot soutavat viinin kanssa samaan suuntaan.

Testissä Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 2007 D.O. Toro

Posted on 19/01/2012 by Copatinto

Torosta tärähti jälleen, kun Copatinton testipenkkiin asettui espanjalaisen Valpiculatan Peña Tajada Cepas Centenarias 2007 Seleccion 15 Toron alueelta Espanjasta. Ehkäpä mielenkiintoisin asia tämän talon viineissä on se, että tilan viiniköynnöksiin ei ole koskaan päässyt iskemään yksi viinihistorian tuhoisimmista tuholaisista, phylloxera (= viinikirva). Tämä jenkkilästä kotoisin oleva nivelkärsäinen tuholainen pisti viinimaailman hampaat kalisemaan kovaäänisesti Eurooppassa 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuolella, tuhoten järkyttävän määrän viinitarhoja. Myöhemmin havaittiin, että pohjoisamerikkalaisten viinien juurakot pystyivät vastustamaan paremmin viinikirvan hyökkäyksiä ja nykyään tarhoille istutetaankin pohjoisamerikkalaisella juurakolla varusteltuja, eurooppalaisia rypälelajikkeita tuottavia köynnöksiä. Euroopastakin löytyy joitain alueita, missä viinikirva ei ole pahemmin päässyt kuokkavierailemaan ja mm. Valpiculatan viiniköynnökset kasvavat edelleen omine juurakkoineen. Kyseisen alueen vastustuskyky selittyy mm. alueen hiekkaisen ja kuivan maaperän kautta.

Vuonna 1999 perustetun Valpiculatan omistajat pelastivat hyljeksityt tarhat Zamoran lähistöltä ja viljelyssä olevien tilusten koko on 18 hehtaaria. Viljelyssä ei käytetä lannoitteita eikä torjunta-aineita. Tarhojen vanhoista köynnöksistä heruu tavaraa niukasti ja Valpiculatankin on tyydyttävä suorastaan laihialaismaisen pieneen 1,35 kilon rypälemäärään / köynnös. Vanhojen köynnösten tuottamien rypäleiden laatu on usein kuitenkin selkeästi parempaa tasoa, joten lopputuloksena saatetaan saada pienempi määrä viiniä, mutta parempaa laatua. Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinin väri on tumman rubiininpunainen ja reunamilta on erotettavissa hieman violetinkin sävyjä. Intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, salmiakkia, tupakkaa ja savuisuutta. Täyteläisessä ja keskihapokkaassa maussa erottuu tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta, pippuria. Tanniineja löytyy reilusti, mutta ne ovat hyvin integroituneet ja pehmeät. Pitkä mausteinen jälkimaku, johon korkea alkoholipitoisuus tuo lämmittävän tunteen.

Peña Tajada on jälleen hyvä esimerkki D.O. Toron alueen potentiaalista ja siitä, että reippaalla kympilläkin voi irrota mahtavasti vastinetta rahoille. Viini on alueelleen tyypillinen, Toron perusviinejä hieman moniulotteisempi ja sen eri komponentit ovat hienosti paketissa. Tällaiset viinit toimivat hyvin grillatun lampaan ulkofileen kanssa, joten ei muuta kuin ulos lumisateeseen ja grilli tulille – tulee sitten se ulkoilupuolikin hoidettua.

Harmiksenne on todettava, että tätäkään viiniä ei Alkon hyllyiltä löydy, mutta suosittelen tarttumaan kiinni välittömästi, jos jossain päin maailmaa sattuu näkymään.

Testissä Chateneuf-du-pape Domaine de Nalys Réserve 2007 39,90€

Posted on 01/01/2012 by Copatinto

Rhônen alueella tehdään paljon voimakkaita ja mausteisia punaviinejä, joista suurimman osan runko on kyhätty grenachen, syrahin tai mourvedren varaan. Näitä lajikkeita sitten sekoitellaan keskenään tai muutamien muiden lajikkeiden kanssa. Osa Rhônen rypälelajikkeista ja sekoitteista nauttii ansaittua suosiota uudessa maailmassa ja erityisesti Australialaiset ovat hurahtaneet miksailemaan viinejään Rhônen tyylillä.

Eteläisessä Rhônessa kököttävä Chateuneuf-du-pape on eittämättä yksi Rhônen tunnetuimpia punaviinialueita, ellei sitten tunnetuin. Chateneuf-du-pape lienee myös ainoa punaviini, johon voidaan sekoittaa jopa 13:a eri rypälelajiketta. Erilaisten blendien muodostamiselle on periaatteessa siis rajattomat mahdollisuudet ja laatu sekä jossain määrin myös tyyli vaihteleekin kohtuullisen paljon. Chateneuf-du-pape (paavin uusi linna) –nimen synty johtaa historian havinoihin ja aikaan, jolloin paavin hallinto vaikutti Avignonin alueella ja näiden pipopäisten kirkonmiesten ”kesämökki” sijaitsi jokseenkin ilmeisesti nykyisen Chateneuf-du-papen kylän maisemissa.

Maistoin pari kuukautta sitten Münchenin messuilla samaisen tilan perusversiota chateneuf-du-papesta vuodelta 2008 ja sain riittävän kimmokkeen napata viinikaapissani loikoilleen vuoden 2007 réserve-pullotteen testiin. Niinpä korkkiruuvi osui kuin osuikin onnistuneesti Domaine de Nalysin réserve ”pappiin” hyvämaineiselta vuodelta 2007. Chateneuf-du-papen itäosassa sijaitseva Domaine de Nalys viljelee viiniä nykyään noin 50 hehtaarin alueella ja tilan historia erilaisine käänteineen ulottuu ainakin 1600-luvulle saakka. Tässä réserve-versiossa on tehty kaikkien lain sallimien rypälelajikkeiden sotkemisesta yksinkertaisempaa ja käytetty vain kolmea lajiketta; Syrah (78%), Grenache (12%), Mourvedre (10%). Näin iso osa syrahia on tietääkseni hieman harvinaisempi ratkaisu alueellaan.

Viini on väriltään tumma, rubiininpunainen. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, seetripuuta, tupakkaa ja mausteisuutta. Täyteläinen ja suuntäyttävä maku korostaa tuoksun aromeja ja reilu hapokkuus sekä runsaat ja pehmeät tanniinit johtavat erittäin pitkään, savuiseen ja moniulotteisen mausteiseen jälkimakuun.

Nalys nautiskeltiin poron paahtopaistin kera ja yhdistelmä oli erittäin onnistunut. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, kunhan muistaa dekantoida tunnin tai pari ennen nautiskelua. Tuottajan mukaan pulloa voi kellaroida 10-15 vuotta ja reilu hapokkuus ja runsaat tanniinit tukevat ajatusta. Itse en pisteitä viineille laske, mutta Wine Spectator vaikuttaa olleen asian ytimessä, kun ovat pläjäyttäneet 92 pistettä kyseiselle viinille. Nalys saa ehdottomasti myös Copatinton suosituksen.

COPATINTO

Viiniblogi

Tag Archives: 2007